Kannabis lääkkeenä - kirjallisuusviitteitä

Tietoja

Julkaistu: 04.12.2006 04.12.2006

Osumat: 9633 9633

---

Tiedekirjallisuusviitteitä
kannabiksen ja kannabinoidien soveltamisesta lääketieteessä

International Hemp Assocation
P.O. Box 75007, 1070AA Amsterdam
The Netherlands

Marijuanan ja sen vaikuttavien ainesosien suotuisista vaikutuksista moniin erilaisiin sairauksiin ja vaivoihin löytyy runsaasti lääketieteellistä todistusaineistoa. Valitettavasti monet aiheeseen liittyvistä kirjallisuuslähteistä ovat varsin vaikeasti saatavissa, koska ne ovat hajallaan erilaisissa tieteellisissä aikakausijulkaisuissa. Tähän bibliografiaan on koottu suurin osa näistä primäärisistä (ja osa toissijaisista) kirjallisuusviitteistä. Viitteet on lajitettu sairauksien mukaan.

Johdanto

Laajallelevinneet raportit itselääkinnästä kannabiksella ovat herättäneet tieteellistä ja lääketieteellistä mielenkiintoa sitä kohtaan, olisiko kannabinoideja mahdollista hyödyntää erilaisten sairauksien hoidossa. Rajoitetut koehenkilöillä suoritetut kokeet sekä case-tutkimukset ovat osoittaneet tämän aineryhmän turvallisuuden ja tehokkuuden monenlaisten sairauksien oireiden hoitamisessa. Muilla eläimillä tehtyjen ja in vitro- kokeiden tulokset viittaavat uusien polkujen löytymiseen kliinisessä tutkimuksessa. Allaolevien viitteiden on tarkoitus toimia lähtökohtana jatkotutkimuksille. Viitteitä ei ole karsittu sen mukaan, mikä niissä suoritettujen kokeiden tulos oli. Mukaan ei kuitenkaan ole otettu nykyisin jo laajalti hyväksyttyjä THC:n lääkinnällisiä käyttötarkoituksia (kemoterapiaa saavien syöpäpotilaiden pahoinvoinnin lievittäminen ja AIDS-potilaiden ruokahalun lisääminen) käsitteleviä viitteitä.

Levottomuus ja psykoosi

Astma

Epilepsia

Viherkaihi

Tulehdukset ja venähtymät

Mikrobi-infektiot

Liikunnalliset sairaudet

Multippeli Skleroosi (MS-tauti), spastisuus ja muut lihashermosairaudet

Niemann-Pickin tauti

Opiaatti- ja Alkoholiriippuvuus

Kivunlievitys

Vatsahaava

Marijuanamyytit

Tietoja

Julkaistu: 04.12.2006 04.12.2006

Osumat: 8713 8713

Marihuanamyytit

Paul Hager
Indiana Civil Liberties Union

Suomensi Antti Anonyymi
Ajan tasalle päivitti Kapteeni Happo

1. Marijuana aiheuttaa aivovaurioita

2. Marijuana heikentää hedelmällisyyttä

3. Marijuana on "portti" kovempiin aineisiin

4. Marijuana heikentää vastustuskykyä

5. Marijuana on paljon vaarallisempaa kuin tupakka

6. Laillinen marijuana aiheuttaisi tuhoa maanteillä

7. Marijuana "latistaa" aivokäyrää

8. Marijuana on nykyään voimakkaampaa kuin ennen

9. Marijuana heikentää välimuistia

10. Marijuana kerääntyy elimistöön kuten DDT

11. Marijuanan savussa on yli 1000 kemikaalia

12. Kukaan ei ole kuollut marijuanan yliannostukseen

Lähteet:

Osmo Kontula: Huumeiden käyttö ja mielipiteet huumeista

Tietoja

Julkaistu: 04.12.2006 04.12.2006

Osumat: 9712 9712

Osmo Kontula ja Kaj Koskela:

HUUMEIDEN KÄYTTÖ JA MIELIPITEET HUUMEISTA:

SUOMI JA EUROOPPA VERTAILUSSA

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja

Helsinki 1992

ESIPUHE

Olemme viime vuosien aikana erilaisessa yhteistyössä kuvanneet yksilön ja yhteisön suhteita ja tunteita terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Erotiikka ja terveys, Uskonto ja terveys, Mustasukkaisuus ja terveys sekä Taloudellinen muutos ja terveys- raporttien jälkeen olemme nyt laatineet tutkimusraportin huumeiden käytöstä ja mielipiteistä huumeista. Suomalaista tilannetta olemme pyrkineet vertaamaan Euroopan muiden maiden tilanteeseen.

"Huumausaineongelma on Suomessa kolminkertaistunut viime vuosina", väittää tunnettu huumausaineiden ehkäisytyötä tekevä henkilö. Julkisissa tiedotusvälineissä välittyy eri tavoin kuvia huumeongelman suorastaan räjähdysmäisestä kasvusta. Yhä useammin kuulee myös "tositarinoita" kokeilu käyttäjien automaattisesta kulkeutumisesta eri porttien kautta säännöllisiksi huumekäyttäjiksi. Amfetamiini, hasis, heroiini, kokaiini, ruiskut, narkkari, koukku ovat suosittua sanastoa kuvaamaan huumeiden ja huumeiden käyttäjien arkimaailmaa. Yhä useammin kuulee myös viranomaisten esittävän vaatimuksia lisävaltuuksista kontrollipolitiikan tiukentamiseksi.

Kaikki nämä väitteet, mielikuvat ja vaatimukset johtavat syvään huolestumiseen Suomen huumetilanteesta. Ne johtavat tietenkin myös kysymään: "Onko näin?". Kun julkisuudessa esitettyjä tietoja pyrkii tarkistamaan, havaitsee varsin nopeasti johtopäätösten valitettavan usein perustuvan sirpaletietoon. Tietolähde jää usein täysin epäselväksi ja esitetyt yleistykset tehdään enemmänkin yksittäisten ihmisten henkilö kohtaisten havaintojen tai kuvitelmien perusteella. Ihmisten kokemuksia, käsityksiä ja arvioita ei ole tietenkään mitään syytä väheksyä. Yhtä vähän tarvitaan suomalaisenn huumeongelman kieltämistä tai aliarvioimista. Sirpaletietojen pohjalta ei kuitenkaan voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä koko huumetilanteen kehittymisestä.

Monesti näkee väitettävän, että luotettavaa tietoa huumeiden käytön yleisyydestä ei olisi lainkaan käytettävissä, eikä siitä koskaan saataisi kunnon kuvaa. Onkin myönnettävä, että tutkimustyössä kohdataan monenlaisia ongelmia ja eri selvityksiin liittyy aina puutteita. Samalla on kuitenkin painokkaasti todettava, että huumeiden käytön yleisyydestä on sittenkin käytettävissä monipuolisia tietoja. Niitä yhdistellen voi saada melko hyvän yleiskuvan huumeiden käytön laajuudesta ja muutoksista. Tarvitaan useampia rinnakkaisia tietolähteitä, mittareita, tutkimus- ja selvitystapoja, syvällistä pohdintaa ja keskustelua sekä eri tahojen hyvää yhteistyötä.

Raporttimme tarkoituksena on antaa lukijalle mahdollisuus uusien ja monipuolisten tietojen avulla arvioida maamme huumetilannetta ja siinä tapahtuvia muutoksia. Toivomme, että vertailu Euroopan muihin maihin antaa perspektiiviä arvioinnille sekä käsityksille siitä, mitä nyt Suomessa tulisi huumausaineongelman ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi tehdä. Analysointi, pohdiskelu ja keskusteluun osallistuminen on ehkä juuri nyt erityisen mielenkiintoista ja tärkeää kun hallitus on antanut eduskunnalle esitykset uudeksi huumelaiksi sekä esityksen rikoslain täydentämisestä huumeainerikoksia koskevilla säännöksillä.

Samalla kun meitä on kiinnostanut eri viranomaisten ja vapaaehtoistahojen mahdollisuudet järkevään ja tehokkaaseen huumeiden torjuntatyöhön, meitä on huolestuttanut huumeiden käyttäjien huono hoitotilanne. Erityisesti nuorten, alaikäisten alle 18-vuotiaiden huumeiden käyttäjien hoitomahdollisuudet ovat suorastaan kurjat. Olemme myös huolestuneina todenneet, miten yleensä terveys- ja palvelujärjestelmissä kiinnitetään nykyisin vähäistä huomiota yleensä varhaiseen addiktioon on sitten kysymys tupakka-, alkoholi-, lääke- tai huumeaddiktiosta.

Sinä arvoisa tupakoiva tai runsaasti alkoholia tai päivittäin "pahaan oloon" lääkkeitä käyttävä lukijamme olet ehkä tiukemmassa kemiallisessa "riippuvuuskoukussa" kuin kannabistuotteiden polttaja. Jos tämän sanominen tuntui pahalta pyydämme anteeksi. Tiedämme, että päivittäin kymmenet tuhannet suomalaiset haluavat ja pyrkivät irti näistä koukuista. Tarkoituksemme ei ole syyttää tai loukata. Päinvastoin. Kun huumeongelmaan kuitenkin liittyy niin paljon mystiikkaa, vallankäyttöä, vääriä hokemisia ja omasta itsestä tulevaa aggressiota, on hyvä hetkeksi pysähtyä omiin arkiongelmiin. Ehkäpä se avartaa mielen tarkastelemaan tätäkin tutkimusraporttia ennakkoluulottomasti ja kriittisesti.

Haluamme lämpimästi kiittää sosiaali- ja terveyshallitusta tutkimuksemme rahoittamisesta sekä sosiaali- ja terveysministeriötä raportin julkaisemisesta. Kiitämme Tilastokeskusta, erityisesti Vesa Virtasta ja Reijo Kurkelaa hyvästä yhteistyöstä. Vesa Virtanen on tehnyt suuren työn valtakunnallisen postikyselyaineiston keräämisessä ja tulostamisessa. KISS-tutkimuksen seuranta-aineiston keräämisestä kiitämme Matti Rimpelää, Elise Kosusta ja Anssi Rimpelää. Erilaisesta arvokkaasta avusta ja tiedoista kiitämme Timo Seppälää, Salme Ahlströmiä, Matti Rimpelää, Riitta Forsmania, Tuomo Niskasta, Antti Turkamaa,Torsti Koskista, Erkki Vuorta, Anneli Ruusista, Airi Puotiaista,Anu Suomelaa, Jaana Kauppista, Yrjö Nuorvalaa, Mikael Nyströmiä, Hannes Wahlroosia, Leena Arpoa, Heidi Peltosta, Tapani Sarvantia, Kati Kososta, Osma Ahvenlampea, Saini Mustalampea, Jussi Suojasalmea sekä Eila Silanderia.

Lopuksi haluamme kiittää kaikkia niitä suomalaisia nuoria ja aikuisia sekä eri hoitoyksiköiden vastuuhenkilöitä, jotka vastasivat tutkimuksiimme ja tekivät tämän tutkimuksen mahdolliseksi. Kiitämme myös Pompidou-ryhmässä toimivia eurooppalaisia tutkijakollegoitamme, joiden keräämiä tietoja olemme voineet käyttää Euroopan huumetilanteen kuvaamiseen.

Toivomme, että tutkimuksemme osaltaan laajentaa ja syventää keskustelua huumetilanteesta ja sen kehittymisestä ja johtaa toimenpiteisiin erityisesti niiden ihmisten auttamiseksi, jotka huumausaineiden käyttäjinä usein joutuvat hoivan ja hoidon ulkopuolelle.

Helsingissä lokakuussa 1992

Osmo Kontula Kaj Koskela

SISÄLLYS

ESIPUHE

1. JOHDANTO

2. AINEISTOT JA MENETELMÄT

2.1 Elämäntapa, päihteet ja huumeet

2.2 KISS-tutkimus

2.3 Indikaattorit

3. NUORTEN HUUMEIDEN KÄYTTÖ

3.1 Aikaisemmat tiedot tuttavapiirin huumekokeiluista

3.2 Aikaisemmat tiedot nuorten huumeiden käytöstä

3.3 Huumekokeilujen seuranta 1986-1992

3.4 Nuorten huumekokeilut Euroopassa

3.5 Huumekokeilujen sosiaalinen tausta ja seuraukset

3.6 Koulujen huumeopetus

4. HUUMEIDEN KÄYTÖN YLEISYYS

4.1 Huumeiden laillinen kulutus

4.2 Lääkkeiden lääkinnällinen ja laiton käyttö

4.3 Huumeiden ja huumeiden käyttäjien kohtaaminen

4.4 Huumeiden kokeilu ja käyttö Suomessa

4.5 Huumeet osana päihteiden käyttöä

4.6 Huumeiden käyttö Euroopassa ja Yhdysvalloissa

5. HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN VALIKOITUMINEN JA KÄYTÖN VAIKUTUKSET

5.1 Millaiset ihmiset huumeita käyttävät?

5.2 Huumeiden käytön seurauksia

5.3 Huumeongelmaan ajautuminen

6. SUOMALAISTEN HUUMEMIELIPITEET

6.1 Käsityksiä ja mielipiteitä huumeista

6.2 Mielipiteitä huumeiden käyttäjistä

6.3 Mielipiteitä huumeiden rangaistavuudesta

6.4 Huumemielipiteiden väliset yhteydet

7. HUUMEIDEN ONGELMAKÄYTTÖÄ KUVAAVAT INDIKAATTORIT

7.1 Huumeet sosiaalihuollossa

7.2 Huumeet terveydenhuollossa

7.3 Huumeiden käyttöön liittyvät kuolemantapaukset

7.4 Huumausainerikokset

8. EUROOPAN HUUMETILANNE

8.1 Huumeiden käyttäjät terveydenhuollossa

8.2 Huumekuolemat

8.3 Huumausainerikollisuus

8.4 Huumeiden takavarikot

9. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

9.1 Nuorten huumeiden käyttö

9.2 Huumeiden käyttö ja mielipiteet huumeista aikuisilla

9.3 Huumeiden ongelmakäyttö

9.4 Huumeet Euroopassa

9.5 Johtopäätökset

KIRJALLISUUS

1. JOHDANTO

Huumausaineiden käytön yleisyydestä Suomessa esitetään julkisuudessa hyvin vaihtelevia tietoja ja arvioita. Monesti näkee väitettävän, että luotettavaa tietoa huumeiden käytön yleisyydestä ei olisi lainkaan käytettävissä ja siksi turvaudutaan epämääräisiin arvioihin. Pahimmillaan yleistyksiä tehdään yksittäisten ihmisten henkilökohtaisten havaintojen tai kuvitelmien perusteella. Tähän ei ole mitään syytä, sillä huumeiden käytön yleisyydestä ja huumeongelmasta on käytettävissä monipuolisia tietoja. Niitä yhdistellen voi saada melko hyvän yleiskuvan huumetilanteesta.

Huumeiden käytön yleisyydestä ei voi saada yhtä luotettavaa kuvaa kuin alkoholin käytöstä, sillä kunnolliset kulutus- ja maahantuontitilastot puuttuvat. Vain lääkkeenä käytettävien huumeiden kulutusluvut tiedetään. Ongelmia aiheuttaa myös huumekäsitteen epämääräisyys. Monissa tapauksissa sama aine on joko laillista lääkettä tai laitonta huumetta riippuen sen käyttötarkoituksesta.

Tässä tutkimuksessa huume-käsitteeseen sisällytetään klassiset huumeet (kuten kannabis, amfetamiini, opiaatit), lääkkeiden päihdekäyttö ja teknisten liuottimien imppaus. Huume-merkityksen nämä aineet saavat silloin, kun niitä ei käytetä lääkärin valvonnassa sairauden hoitoon, vaan tavoitteena on päihtyä tai muutoin muuttaa omaa mielentilaa.

Huumeiden käytössä kohdataan paitsi erilaisia aineita myös erilaisia käytön tasoja. Käyttö voidaan jakaa eräiden tutkijoiden mukaan kokeiluihin, satunnaiskäyttöön, hallittuun käyttöön ja ongelmakäyttöön (Heinonen 1989) tai hallittuun, holtittomaan ja pakonomaiseen käyttöön (Hakkarainen 1987b). Kaikkiin luokitteluihin liittyy ongelmia. Esimerkiksi julkisuudessa kokeilukäyttöä on voitu pitää huumausaineongelmana. Vastaavasti monet käytännön kokemukset johtavat kysymykseen: "Onko huumeiden jatkuva käyttö juuri koskaan hallittua?". Keskusteluun taas näistä käytön muodoista nousee useimmiten vain ongelmakäyttö. Tämä johtuu paljolti siitä, että viranomaiset ja ammattiauttajattavoittavat työssään yleensä vain tämän osan käyttäjiä. Muusta käytöstä on kerättävä tietoja muilla menetelmillä. Tässä tutkimuksessa on käytetty apuna Heinosen esittämää jaottelua huumeiden erilaista käyttömuodoista.

Huumeongelmasta keskusteltaessa jää useimmiten epäselväksi se mitä ongelmakäytöllä tarkoitetaan. Onko huumeiden käyttö sinänsä ongelma, vaikka siitä ei koituisikaan käyttäjälleen mitään havaittavia haittoja? Vai onko kyse ongelmasta vasta silloin, kun aineen käyttö johtaa ulkopuolisen avun tarpeeseen tai tuottaa käyttäjälleen terveydellisiä haittoja? Vai onko syytä puhua ongelmasta vain siinä mittakaavassa kuin huumeiden käyttö aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia?

Tärkeä arvio ainakin on käyttäjän oma arvio. Ongelmakäytöstä on varmaan kyse silloin, kun käyttäjä itse sitä sellaisena pitää. Lisäksi on huomautettava, että ongelman alkusyynä ei välttämättä useinkaan ole käytetty aine, vaan käyttäjän omaan elämänhistoriaan ja elämäntilanteeseen liittyvät muut asiat. Usein ongelmia aiheuttaa myös se ulkopuolinen kontrolli, jota huumeiden käyttäjiin kohdistetaan (voi johtaa mm. työpaikan menetykseen). Ongelmien syntyy vaikuttaa suuresti se minkälaisissa olosuhteissa ja laadultaan millaisia aineita käytetään.

Huumeongelmaa määriteltäessä ei voi kokonaan pitäytyä huumeiden käyttäjien omiin arvioihin ongelmista. Tämä johtuu siitä, että joskus huumeiden käyttöön liittyy sellaista psyykkistä sairautta, joka vie käyttäjän kyvyn arvioida omaa sairauttaan ja omaa terveydentilaansa. Tällöin asioihin puuttumattomuus voi olla enemmän heitteillejättöä kuin auttamista.

Suomessa ei minkään viranomaisen tai laitoksen tehtäviin kuulu kerätä ja seurata systemaattisesti tietoja huumetilanteen tai huumeongelman kehityksestä. Huumetyötä tekevät eri viranomaiset pitävät kuitenkin tilastoja omasta toiminnastaan. Näiden perusteella on mahdollista koostaa kokonaiskuva huumeiden ongelmakäytöstä Suomessa tai ainakin siitä osasta tätä käyttöä, joka tulee ilmi.

Työssään huumeiden käyttöä kohtaavat kontrolliviranomaiset samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammatti-ihmiset ja vapaaehtoisjärjestöjen työntekijät. He kohtaavat huumeiden käytöstä kovasti valikoidun osan. Poliisin tapaamat huumeiden käyttäjät ovat selvästi valikoituneita alimpiin sosiaaliryhmiin, huumeiden ongelmakäyttäjiin sekä rikollisuuden kanssa tekemisiin joutuneisiin käyttäjiin (Kontula 1986). Sosiaali- ja terveydenhuollossa tavataan sekakäyttäjiä ja huumeiden ongelmakäyttäjiä. Nämä käyttäjät ovat yleensä valikoituneet muista sosiaalisten ja psyykkisten ongelmiensa vuoksi sekä rankemmilta käyttötavoiltaan. Myös huumeiden käyttäjien oma näkökulma huumeisiin on valikoitunut sen sosiaalisen ryhmän mukaisesti, jonka huumeiden käyttöä he ovat seuranneet. Mikään yksittäinen taho ei voi siten toimia huumetilanteen kokonaisasiantuntijana.

Huumetilannetta tutkittaessa ovat tiedot aina jollakin tavalla valikoituneita. Hyvän yleiskuvan asiasta voi saada edustavalle väestöotokselle lähetettävällä lomakekyselyllä, sillä tällöin valikoitumista tapahtuu vain vastausaktiivisuuden perusteella. Erityisen vaikeaa on saada tällä menettelyllä vastauksia päihteiden tai huumeiden vuoksi vaikeisiin ongelmiin ajautuneilta ihmisiltä. Heillä ei usein ole edes asuntoa ja osoitetta, josta heidät voisi tavoittaa. Vaikeimmasta ongelmakäytöstä kyselyllä ei siksi saada paljoakaan tietoja. Sen sijaan kokeilevasta, satunnaisesta tai hallitusta huumeiden käytöstä, johon käyttöön ei liity ongelmia, tämä on lähes ainut tapa saada kunnollista tietoa.

Tässä tutkimuksessa huumeiden käyttöä tarkastellaan paitsi ongelmakäytön myös huumeiden kokeilun, satunnaiskäytön ja hallitun käytön (jatkuva käyttö) näkökulmista. Ongelmakäyttäjät ovat siten vain tutkimuksen erityistapaus. Huumeiden kokeilua, satunnaiskäyttöä sekä myös jatkuvampaa käyttöä tutkitaan keväällä 1992 tehdyn laajan ja edustavan valtakunnallisen postikyselyn perusteella. Kyselyyn vastasivat 18-74 -vuotiaat suomalaiset. Nuorison osalta on tähän raporttiin koottu tuoreet tiedot 13-17 -vuotiaiden nuorten huumekokeiluista useammalla paikkakunnalla. Kyseessä on seuranta, jossa tiedot on kerätty vuosina 1986, 1988 ja 1992. Ongelmakäyttäjiä tässä tutkitaan mm. sosiaali-, päihde- ja terveydenhuollosta sekä poliisilta kerättyjen tietojen perusteella. Eri tilastojen ja selvitysten avulla kootaan tiedot niistä indikaattoreista, joita Euroopassa käytetään huumetilanteen ja sen muutosten seuraamiseen.

Näitä tietolähteitä yhdistelemällä voidaan arvioida huumetilanteen kehitystä ja tutkia huumeiden käyttöön liittyvien ongelmien laajuutta.

Tietoja suomalaisten huumeiden käytöstä ja huumeiden ongelmakäytön laajuudesta verrataan tässä tutkimuksessa Euroopasta ja osaksi myös Yhdysvalloista koottuihin tutkimustietoihin. Euroopan eri maista ja kaupungeista on koottu tähän tuoreimmat kyselytutkimukset sekä tiedot ongelmakäytön laajuutta kuvaavista indikaattoreista.

Tätä kirjoitettaessa hallitus on juuri antanut eduskunnalle esityksen uudeksi huumausainelaiksi sekä esityksen rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä. Keskustelu erilaisten huumeisiin liittyvien asioiden rangaistavuudesta on siksi ajankohtaisimmillaan. Tässä tarkoituksessa on keväällä 1992 tehdyssä väestökyselyssä kysytty suomalaisten mielipiteitä huumeista, huumeiden käyttäjistä sekä siitä mistä huumeisiin liittyvistä asioista heidän mielestään tulisi rangaista. Näitä huumeisiin liittyviä kansalaismielipiteitä ei ole Suomessa aikaisemmin mitattu.

2. AINEISTOT JA MENETELMÄT

2.1 Elämäntapa, päihteet ja huumeet

Elämäntapa, päihteet ja huumeet-tutkimus on tehty postikyselynä yhteistyössä tilastokeskuksen kanssa. Tutkimuksen otos oli yksinkertaisella satunnaisotannalla väestön keskusrekisteristä suoritettu henkilöotos. Otokseen valittiin yhteensä 5000 henkilöä. Tutkimuksen perusjoukkona oli 18-74 -vuotias väestö, josta oli poistettu laitoksissa asuvat ja ilman vakinaista asuntoa olevat henkilöt.

Tutkimukseen satunnaisesti valitulle 5000 henkilölle postitettiin numeroitu tutkimuslomake 6.3.1992, josta viikon kuluttua kaikille lähetettiin vielä muistutuskortti vastaamisesta. Lomakkeen palautuspäiväksi oli merkitty 16.3.1992. 26.3 lähetettiin uusi kyselomake kaikille heille, jotka eivät olleet palauttaneet siihen mennessä vastaustaan. Näitä henkilöitä oli yhteensä 2319 (46 % tutkimuksen otoksesta). Ennen tätä muistutusta tutkimukseen oli siten vastannut hieman yli puolet otokseen kuuluneista henkilöistä.

Tutkimuksen lomakkeet kerättiin nimettöminä. Lomakkeisiin oli kuitenkin merkitty kohdenumero, jotta sen perusteella voitaisiin vastaamattomille lähettää muistutus vastaamisesta. Osa kyselyyn vastanneista oli poistanut tämän kohdenumero lomakkeesta.

Lomakkeiden tallennus alkoi heti, kun niitä alkoi saapua. Kaikki saapuneet lomakkeet esitarkastettiin ennen tallennusta. Puutteelliset ja hylättäväksi esitettävät lomakkeet eriteltiin, jonka jälkeen ne käytiin läpi uudestaan. Vajaina täytetyt lomakkeet hyväksyttiin, mikäli oli saatu vastaus kyselyn kannalta keskeisiin kysymyksiin. Hankalimmat kyselylomakkeet käytiin läpi kolmannen kerran, jonka jälkeen ne joko hyväksyttiin tai hylättiin.

Kyselylomakkeet oli tallennettu 7.5.1992, jonka jälkeen niitä ei enää otettu vastaan. Tallennettuja lomakkeita saatiin yhteensä 3464. Tallennuksen jälkeen aineistosta poistettiintallennusvirheitä ja tarkastettiin epäloogiset vastaukset kyselylomakkeilta. Kahteen kertaan vastanneet (7 kpl) poistettiin aineistosta. Jos taustamuuttujiin ei oltu vastattu, täydennettiin ikä ja sukupuoli otostiedoista. Niissä lomakkeissa, joissa kohdenumero oli repäisty irti, ei voitu käyttää otostiedoston tietoja. Näitä lomakkeita oli yhteensä 70. Näissä tapauksissa käytettiin lomakkeen vastaustietoa, mikäli kohta oli täytetty.

Tutkimuksen vastausprosentiksi tuli 70.7 %. Tämä on huumeita käsittelevässä postikyselyssä kansainvälisesti poikkeuksellisen korkea luku. Tutkimuksen kato oli 29,3 %. Kadon muodostumista on eritelty oheisessa taulukossa.

Alkuperäinen otos                      5000        



Ylipeitto:

- kuollut, pysyvästi ulkomailla,

  laitoksessa, muuttanut                108

-------------------------------------------------------

Netto-otos                             4892     100,0 %   



Lomake ei palautunut                   1412      28,7 %



Kieltäytyi                               13       0,3 %



Vastasi kahteen kertaan                   7       0,1 %



Hylättiin                                 3       0,1 %

-------------------------------------------------------

Hyväksyttyjä lomakkeita                3457      70,7 %

Naiset vastasivat tutkimukseen noin kymmenen prosenttiyksikköä paremmin kuin miehet (75,3 % ja 66,2 %). Eri ikäryhmistä aktiivisimmin vastasivat 50-74 -vuotiaat, joista vastanneiden osuus oli lähes 75 %. Huonoin vastanneiden osuus oli 40-44 -vuotiailla, noin 65 %. Nuorimmissa ikäryhmissä vastanneita oli lähes 70 %.

(kuvio 1, kuvio 2, kuvio 3)

Maan eri osissa vastausaktiivisuus ei vaihdellut systemaattisesti:aktiivisimpia oltiin Pohjois-Karjalan, Mikkelin, Hämeen ja Kymen lääneissä, joissa vastanneiden osuus oli noin 75 %. Passiivisimpia vastaajat olivat Uudenmaan läänissä (66 %). Vastausaktiivisuus oli siten hiukan keskimääräistä pienempi niissä ikäryhmissä ja niillä alueilla, joissa huumeiden kokeilu ja käyttö on ollut keskimääräistä yleisempää.

Vaikka tässä tutkimuksessa vastusprosentti on hyvä ja aineisto valtakunnallisesti edustava ja laaja, jää kadon vuoksi tietty epävarmuus siitä ovatko huumeita ainakin joskus käyttäneet ihmiset vastanneet kyselyyn yhtä usein kuin muut. Koska huumeiden käyttö on lain mukaan rikos, voisi tämän ajatella aiheuttavan ihmisille paineita salata huumeiden käyttöänsä. Lisäksi varsinaisia huumeiden ongelmakäyttäjiä on laajalla väestökyselyllä vaikea tavoittaa siksi, että he saattavat olla asunnottomia ja muutoinkin huonosti motivoituneita vastaamaan yleensä minkäänlaiseen tutkimuslomakkeeseen.

Elämänaikaisia kokemuksia kysyttäessä tulosten luotettavuuden ongelmaksi tulee aina unohtaminen. Pahimman ongelman unohtaminen tuottaa vähämerkityksellisissä asioissa, joita ihmiset eivät välitä painaa mieleensä. Tämä on todettu mm. alkoholitutkimuksessa, jossa kulutustilastojen perusteella vain kolmasosa todellisesta kulutuksesta on saatu mitatuksi (Simpura 1985). Tätä eroa voi selittää osaksi peittelynhalu, mutta todennäköisin syy on yksittäisten ja joskus jokapäiväisten juomistapahtumien vähämerkityksellisyys ihmisille. Niitä ei siksi paineta mieleen.

Merkityksellisemmät asiat sen sijaan muistetaan hyvin. Tästä on ollut esimerkkinä kuukautisten alkamisikä tytöillä, joka on seurantatutkimuksessa todettu muistettavan hyvin (Rahkonen ym. 1985). Laittomuutensa ja tietyn mystisyyden vuoksi huumeiden kokeilun ja käytön voisi myös olettaa jäävän tavallista paremmin ihmisten mieleen. Unohtamisen osuuden voisi olettaa jäävän selvästi alhaisemmaksi kuin alkoholin käytössä. Unohtamista suurempi ongelma on mahdollinen peittelynhalu.

Yhdysvalloissa on selvitetty huumeiden käytön eroja postikyselyyn(household survey) vastanneiden ja vastaamatta jättäneiden (kadon) välillä (Harrison ja Hauge 1991). Vertailua on tehty myös haastattelemalla ja kyselylomakkeella kerättyjen tietojen välillä.

Postikyselyssä katoon jääneitä ihmisiä Yhdysvalloissa tarkemmin tutkittaessa havaittiin, että vasta tässä vaiheessa tavoitettujen ihmisten vastaukset huumeiden käyttöön eivät suuremmin poikenneet tutkimukseen aikaisemmin vastanneista. Koko elämänaikaisia huumekokeiluja katoon kuuluneilla oli hieman muita enemmän (marihuana 36/33 %, kokaiini 18/13 %), mutta viimeisen vuoden tai viimeisten 4 viikon ajalta erityistä eroa ei ollut todettavissa. Erot myöskään koko aikaisempaa elämää koskevissa vastauksissa eivät saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä. Alkoholin käytöltään ja tupakoinniltaan katoon alunperin kuuluneet olivat jopa hieman muita pidättyvämpiä.

Tämä metodivertailu kertoo siten lähinnä siitä, että huumeita joskus käyttäneitä ihmisiä on ollut hieman vaikeampi tavoittaa. Suurta valikoitumista vastaamisen ja vastaamattomuuden suhteen ei kuitenkaan näytä tapahtuvan.

2.2 KISS-tutkimus

KISS-tutkimusta on tehty useiden vuosien aikana Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella. Tutkimuksen pääaineistot on kerätty koulukyselyinä Helsingissä, Uudellamaalla, Valkeakoskella ja Pohjanmaalla huhtikuussa 1986, huhtikuussa 1988 ja huhtikuussa 1992. Kullakin kerralla kyselyt on tehty samoissa kouluissa ja samoilla luokka-asteilla. Tutkimusta on tehty yläasteella useilla paikkakunnilla seitsemässätoista koulussa ja keskiasteella kahdeksassa koulussa (vain Helsingissä). Tutkimukseen ovat vastanneet yläasteen kouluissa kaikki 7. ja 9.luokan oppilaat (13- ja 15-vuotiaat). Keskiasteella vastaajina ovat olleet lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten toisen luokan oppilaat (17-18-vuotiaat). Tutkimusaineiston keräämisestä on julkaistu tarkemmat tiedot aikaisemmin (Kontula ja Meriläinen 1988).

Kyselylomake on täytetty kunakin vuotena luokissa yhden oppitunnin aikana tutkijoiden toimiessa valvojina. Lomakkeet on kerätty nimettöminä ja opettajat eivät ole olleet läsnä kyselyä tehtäessä. Tutkimukseen on vastannut hyväksyttävästi vuonna 1986 2996, vuonna 1988 2890 ja vuonna 1992 3318 oppilasta. Vastanneiden lukumäärä kasvoi vuonna 1992 pääasiassa siksi, että Valkeakoskelta otettiin tällöin ensi kertaa mukaan 7.luokan oppilaat. Tutkimukseen näytteeseen valituilta oppilailta on saatu hyväksyttävä vastaus 1986 88 prosentilta, 1988 84 prosentilta ja 1992 86 prosentilta. Pääosa kadosta on johtunut koulupoissaoloista, loppuosa vastusten hylkäämisestä (ks. Kontula ja Meriläinen 1988).

Nuorilta on kysytty vuosina 1986, 1988 ja 1992 samoilla kysymyksillä sekä heidän omistaan että kaveripiirin huumekokeiluista. Vuonna 1986 ei 13-vuotiailta kysytty mitään huumeista. Kavereiden kokeiluja on kysytty sanamuodolla "Tiedätkö ystävä- tai tuttavapiirissäsi jonkun, joka on käyttänyt huumeita (kuten hasista, pillereitä tai impattavia aineita) huumaus- tai päihdyttämistar koituksessa?" Tätä kysymystä on seurannut toinen kysymys, jossa on ollut kymmenen kohdan luettelo erilaisista huumeista, joista vastaajat ovat ympäröineet kaikki ne vaihtoehdot, joita he ovat tienneet kaveripiirissään kokeillun. Omia huumekokeiluja on kysytty sanamuodolla: "Oletko itse kokeillut jotain edellisessä kysymyksessä mainituista aineista huumaus- tai päihdyttämistarkoituksessa?" Jos vastaus on ollut myönteinen, nuoret ovat merkinneet kysymykseen ne aineet, joita he ovat kokeilleet. Jatkokysymyksenä on vielä kysytty kuinka monta kertaa he ovat käyttäneet näitä aineita kaiken kaikkiaan.

2.3 Indikaattorit

Huumeiden käyttäjien hoidosta sosiaali- ja päihdehuollossa ei ole systemaattista tilastointia viime vuosilta. Tästä syystä sosiaali- ja terveyshallitus on teettänyt pyynnöstämme elo-syyskuussa 1992 kyselyn huumeiden käyttäjiin erikoistuneille toimipaikoille sekä päihdehuollon toimipaikoille. Sen tarkoituksena on ollut selvittää missä määrin niissä on käynyt huumeita käyttäviä asiakkaita vuosien 1990-1992 aikana. Kysely lähetettiin yhteensä 370 toimipaikalle. Näitä olivat huumeisiin erikoistuneiden hoitopaikkojen lisäksi kuntoutuslaitokset, A-klinikat, nuorisoasemat, palveluasumisyksiköt, ensisuojat, katkaisuhoitoasemat ja päiväkeskukset. Vastauksia pyydettiin 15.9.1992 mennessä. Tämän raportin valmistumiseen mennessä vastaukset oli saatu 140 toimipaikasta. Nämä on jaoteltu neljään ryhmään sen perusteella missä määrin niiden asiakkailla on ollut lääkkeiden tai huumeiden sekakäyttöä.

Toimipaikoille tehdyn kyselyn lisäksi huumeiden käyttäjien osuutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on arvioitu sosiaalihallituksen (1987) ja sosiaali- ja terveyshallituksen (1991) tekemien päihdetapauslaskentojen perusteella.

Huumeriippuvuudesta aiheutuvaa hoidontarvetta yleis- ja mielisairaaloissa on selvitetty sosiaali- ja terveyshallituksen ylläpitämän sairaaloiden poistoilmoitusrekisterin avulla. Tarkasteluun on otettu sekä hoidon päädiagnoosi että sivudiagnoosit.

Huumeiden käyttöön liittyvien kuolemantapausten arvioinnissa on käytetty hyväksi Tilastokeskuksen kokoamia kuolemansyytilastoja ja Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen tutkimuksia.

Huumausainerikoksia on tarkasteltu Keskusrikospoliisin ja Helsingin huumepoliisin tilastojen sekä Tilastokeskuksen poliisi-, syyttäjä- ja tuomioistuintilastojen perusteella.

Eurooppaa koskevat indikaattoritiedot huumeiden ongelmakäytöstä on pääosin koottu Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmän huumeasiantuntijoiden omista maistaan ja kaupungeistaan keräämien vuotuisten tietojen perusteella. Näistä tiedoista on aiemmin koostettu raportti (Multi-city study...1987).

3. NUORTEN HUUMEIDEN KÄYTTÖ

Huumeiden käytöstä puhuttaessa mielikuvat siirtyvät yleensä nuorisoon ja huumeista puhutaan nuoriso-ongelmana. Nuorten huumeiden käyttö nousi Suomessa julkisen keskustelun kohteeksi 1960-luvun lopulla, jolloin hasis alkoi levitä maahan osana ajan nuorisokulttuuria. Julkisen keskustelun vilkastumisen myötä aktivoitui myös alan tutkimustoiminta. Huumeiden kokeilua ja käyttöä mittaavia kyselyitä tehtiin monilla paikkakunnilla.

Tutkimusintoa riitti lähelle 1970-luvun puoltaväliä, jonka jälkeen sekä aihetta käsittelevä julkinen keskustelu että tutkimustoiminta hiljeni. Nuorten huumekokeilujen väheneminen oli keskeinen syy julkisen mielenkiinnon laimenemiseen. Alle 18- vuotiaiden nuorten osuus väheni esimerkiksi huumerikoksista vuoden 1970 reilusta puolesta vuoden 1975 vajaaseen kymmenesosaan (Kontula 1986). Huumekokeilujen vähenemisen lisäksi supistui 1970-luvun puolivälissä myös nuorten tupakointi ja alkoholin käyttö. Muutoksen taustalla oli yhtenä tärkeänä tekijänä nuorten työttömyyden raju kasvu ja yleisten tulevaisuuden näkymien muuttuminen aikaisempaa epävarmemmiksi. Nautintoaineiden käytön sijasta osa nuorista panosti toimeentulokysymyksiin. (Kontula 1985.)

1980-luvulla nuorten huumeiden käyttöä koskeva tutkimustoiminta on taas aktivoitunut. Alle 20-vuotiaiden nuorten huumekokeilujen yleisyyttä on tutkittu tässä tarkemmin esiteltävän KISS-tutkimuksen lisäksi ainakin Vaasassa, Tampereella, Porvoossa, Länsi-Uudellamaalla ja Kuopiossa (Huttunen ym. 1988, Huttunen ym. 1991, Selvitys tamperelaisnuorten...1985, Jaakkola ja Österlund 1987, Tupakan, alkoholin ja huumausaineiden...1987, Orden 1990). Lisäksi on tehty kyselyt kouluissa ilmi tulleista huumetapauksista. Kaikkien peruskoulujen, lukioiden ja ammattikoulujen rehtoreille on suunnattu valtakunnallinen kysely, terveyskasvatuksesta vastaaville opettajille on tehty valtakunnallinen kysely ja kouluterveydenhoitajille on Helsingissä lähetetty kysely sekä tehty puhelinhaastatteluja (Hakkarainen 1987a, Heikkinen ja Kontula 1992, Pylkkänen ym. 1986, Tirkkonen ja Kontula 1991).

3.1 Aikaisemmat tiedot tuttavapiirin huumekokeiluista

Useimmissa aikaisemmissa huumetutkimuksissa on kysytty nuorten tietoja ystävä- tai tuttavapiirin huumekokeiluista. Tätä tietoa on usein täydennetty kysymyksellä huumeiden tarjonnasta.

Pitkäaikaisimmat seurantatiedot on tästä käytettävistä varusmiehistä, joita on tutkittu 7 kertaa vuosina 1968-1987 (taulukko 1). 1960-1970-luvuilla noin puolet Etelä- Suomen varusmiehistä tunsi huumekokeilijan, 1980-luvulla näiden nuorten osuus putosi kolmasosaan. Muualla Suomessa ajalliset muutokset ovat olleet vähäisempiä. Noin neljäsosa nuorista on tuntenut huumekokeilijan. Varusmiesikäisiä nuorempien parissa tietämyksen väheneminen tuttavapiirin huumekokeiluista on ollut vielä selvempää. Vuonna 1970 Helsingissä kaksi kertaa useampi nuori tunsi huumekokeilijan kuin 1980-luvun jälkipuoliskolla.

Taulukko 1. Tutkimuksia, joissa on selvitetty onko nuori tiennyt ystävä- tai tuttavapiirissään ketään huumausaineen (lähinnä kannabis, imppaus ja pillerit) kokeilijaa tai onko hänelle itselleen tarjottu huumeita.

                                           Tuttava-

                                           piirissä

                                           huume-

Tutki-                                     kokeilija    Tarjottu

mus-                               Ikä-   Etelä- Muu    huu-

vuosi  Tutkimus              (N)  ryhmä   Suomi  Suomi  meita

----------------------------------------------------------------

1968   Hernesniemi (1969)  (2834) 20-21 v  52 %   20 %   23 %

       -varusmiehet

1969   Hernesniemi (1970)  (1456) 20-21 v  53 %   27 %    -

       -varusmiehet

1970   Aalto ym. (1973)     (730) 14-20 v  42 %          34 %

       -Kotka

1970   Hemminki ym. (1971) (2447) 14-17 v  77 %          49 %

       -Helsinki

1971   Hernesniemi (1972)  (1063) 20-21 v  52 %   32 %   39 %

       -varusmiehet

1972   Aalto ym. (1973)     (642) 14-20 v  54 %          41 %

       -Kotka

1973   Oivukkamäki (1974)   (996) 20-21 v  45 %   23 %   41 %

       -varusmiehet

1980   Heinonen (1980)      (429) 20-21 v  32 %   20 %   28 %  

       -varusmiehet

1985   Selvitys...(1985)   (1511) 13-18 v                14 %

       -Tampere

1985   Heinonen (1986)     (1964) 20-21 v  37 %   27 %   28 %

       -varusmiehet

1986   Kontula (1989)      (1298) 15-16 v      33 %       -

       -Helsinki-Pohjanmaa

1986   Suojanen (1987)     (1108) 15-17 v                18 %

       -Länsi-Uusimaa

1987   Aranko (1987)        (927) 20-21 v      32 %      34 %

       -varusmiehet

1988   Kontula (1989)      (1191) 15-16 v      32 %       -

       -Helsinki-Pohjanmaa

----------------------------------------------------------------



(Suuri enemmistö varusmiehistä on 20-21 -vuotiaita, mutta

joukossa on myös 18-29 -vuotiaita)

Alle 20-vuotiaiden nuorten tietoja tuttavapiirinsä huumekokeiluista on tutkittu 1980-luvulla systemaattisimmin valtakunnallisessa Nuorten terveystapatutkimuksessa. Tutkimuksessa (Ahlström ym. 1991) on postikyselyllä seurattu sitä kuinka suuri osa 14-18 -vuotiaista nuorista (N=2200) on tiennyt huumeiden käyttöä kokeilleita henkilöitä tuttavapiirissään. Nuorten omista huumekokeiluista ei tässä tutkimuksessa ole ollut kysymyksiä.

Tuttavapiirissään huumekokeilijan tunteneiden nuorten osuus on ollut selvästi korkeimmillaan 1970-luvun alkupuolella, jolloin noin puolet on tiennyt tuttaviensa kokeiluista. Vastaava luku putosi terveystapatutkimuksen perusteella (Ahlström ym. 1991) vuonna 1981 15 prosenttiin ja nousi 1991 noin 30 prosenttiin. Nuorten tietämät kokeiluaineet jakautuivat keväällä 1991 melko tasan pillereiden sekakäyttöön alkoholin kanssa, imppaukseen ja kannabiksen käyttöön. Kovien huumeiden käyttöä tiesivät tuttavapiirissään sangen harvat nuoret. Jotakin huumetta oli tarjottu vuonna 1991 10 prosentille 14-18 -vuotiaista nuorista.

Pääkaupunkiseudulla tiedot pillereiden sekakäytöstä alkoholin kanssa (21 %) ja imppauksesta (11 %) tuttavapiirissä olivat suunnilleen yhtä yleisiä kuin muualla maassa. Kannabiksen käyttäjiä pääkaupunkiseudulla tunnettiin (36 %) sen sijaan selvästi useammin kuin muualla maassa. Myös kovien huumeiden käyttäjiä pääkaupunkiseudulla tunnettiin muuta maata yleisemmin. 14-18 -vuotiaiden tyttöjen parissa huumeiden käyttäjän tuttavapiirissään tietävien osuus on ollut Helsingissä noin kaksinkertainen muuhun maahan verrattuna. 14-16 -vuotiailla pojilla ero on ollut noin 1,4 kertainen.

Huumeet tulevat tyttöjen tietoisuuteen tuttavapiirin kautta hieman samanikäisiä poikia aikaisemmin. 14-vuotiaista tytöistä vuonna 1991 15 % tiesi tuttavapiirissään imppauskokeilua, 22 % pillerikokeilua ja 12 % kannabiskokeilua. Pojilla vastaavat luvut olivat 11 %, 7 % ja 5 %(2). Tyttöjen korkeampia lukemiapoikiin verrattuna selittää toisaalta heidän suurempi aktiivisuutensa pillerikokeiluihin ja toisaalta seurustelu heitä itseään vanhempien poikien kanssa. Näiltä vanhemmilta tovereilta välittyy tietoa myös huumeista.

Tuttavapiirin huumekokeilujen tai huumeiden tarjonnan perusteella on vaikea tehdä täsmällisiä arvioita nuorten omista huumekokei luista tai niiden muutoksista. Sekä varusmiestutkimusten että KISS-tutkimuksen perusteella huumeita kokeilleiden nuorten osuus on ollut hieman yli neljäsosa niiden nuorten osuudesta, jotka tuntevat tuttavapiirissään huumekokeilijan (Aranko 1987, Kontula 1989). Tämä osuus on vaihdellut eri vuosina välillä 23-34 %. Yhteys tuttavapiirin ja omien huumekokeilujen välillä ei siten säily vakiona.

Huumeiden tarjontaa koskevat tiedot vahvistavat tuttavapiirin huumekokeiluista muodostunutta kuvaa. 1970-luvun alkupuoliskolla lähes joka toiselle nuorelle oli tarjottu huumeita. 1980-luvulla tarjonnan kohteena on ollut ikäryhmästä riippuen 14-34 % nuorista. Tarjonta on 1980-luvulla kohdistunut yhä useammin 18-20 - vuotiaisiin, kun se 1970-luvulla kohdistui usein 15-16 - vuotiaisiin.

3.2 Aikaisemmat tiedot nuorten huumeiden käytöstä

Nuorten omaa huumeiden kokeilua ja käyttöä on tutkittu sekä varusmiesten että kouluikäisten nuorten parissa. Noin 20 -vuotiaita varusmiehiä on tutkittu seitsemän kertaa vuosina 1968-1987 (Heinonen 1986, Aranko 1987). Näissä tutkimuksissa ovat nuorten miesten huumekokeilut olleet korkeimmillaan 1970-luvun alussa ja vähentyneet sen jälkeen merkittävästi. Vuonna 1971 jotain huumetta kokeilleita oli 16,2 % ja vuonna 1987 8,5 %. Noin joka toisella kokeilu oli jäänyt yhteen kertaan. Yli kymmenen kertaa jotain huumeita käyttäneitä nuoria miehiä on ollut eri vuosina 1-2 % ja yli 50 kertaa käyttäneitä noin 0,5 % varusmiehistä. Selvä enemmistö näistä kokeilu- ja käyttökerroista on ollut hasiksen polttamista. Kovien huumeiden kokeilusta tai käytöstä ovat kertoneet vain jotkut yksittäiset varusmiehet.

(kuvio 4)

Aikaisempien tutkimusten mukaan oli koululaisista huumeita - pääasiassa hasista - kokeillut 1970-luvun alussa pääkaupunkiseu dulla 17-23 %, rannikkokaupungeissa noin 13 % ja muissa isommissa asutuskeskuksissa 3-10 %. Asutuskeskusten ulkopuolella nuorten huumekokeiluja ei juurikaan todettu. 1980-luvulla vastaavat lukemat ovat jääneet tutkimuksissa alhaisemmiksi. Eri alueilla tehdyissä tutkimuksissa 3-10 % nuorista ilmoittaa kokeilleensa jotain huumetta.

Kouluissa ilmi tulleista päihdetapauksista huumeiden osuus oli vuonna 1986 pojilla 3 % ja tytöillä 2 % (Hakkarainen 1987a). Huumetapaukset keskittyivät selvästi pääkaupunkiseudulle. Viisi kuudesosaa niistä oli kannabiksen kokeilua. Pillereiden päihdekäytön osuus oli huumeisiin verrattuna noin kaksinkertainen ja imppauksen nelikertainen. 1970-luvun alkuvuosiin verrattuna oli alkoholin osuus koulujen huumetapauksista selvästi lisääntynyt ja huumeiden osuus vähentynyt.

Helsingin kouluterveydenhoitajista kolmasosa tiesi vuonna 1985 tehdyssä kyselyssä (Pylkkänen ym. 1986) koulussaan olevan tai olleen huumeita käyttäviä oppilaita. Viikottain arvioitiin noin 50 000:sta helsinkiläiskoululaisesta huumeita käyttävän tai käyttäneen yhteensä 26 oppilaan. Heistä 14 oli imppaajaa, 4 kannabiksen käyttäjää ja 2 pillereiden käyttäjää. Kymmenen nuoren arvioitiin olevan hoidon tarpeessa. He olivat niin sanottuja moniongelmanuoria, joilla huumeet (tavallisesti imppaus) oli yksi ongelma monien muiden ongelmien joukossa.

Kouluterveydenhuollosta kerättyjen tietojen perusteella on huumeeksi luettavista aineista imppaus peruskouluikäisten parissa selvästi suurin ongelmia aiheuttava asia. Tähän ovat viitanneet myös aikaisemmat imppauksesta tehdyt tutkimukset (Elosuo 1969, Määttänen 1969, Saarinen 1974, Siren 1979, Saastamoinen 1986, Törnström 1988). Huumeiden käyttönsä vuoksi tämän ikäisenä hoidon tai muiden tukipalveluiden tarpeessa olevista nuorista selvä enemmistö on imppaajia. Vuonna 1985 tuli koulujen tietoon koko maassa 232 imppaustapausta (Hakkarainen 1987a). Ne olivat noin kymmenesosa kaikista päihdetapauksista ja noin kolme kertaa yleisempiä kuin muut koulujen tietoon tulleet huumetapaukset.

Helsingissä vuosina 1985 (Pylkkänen ym. 1986) ja 1989 (Tirkkonen ja Kontula 1991) kouluterveydenhuollossa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että noin kymmenen oppilasta on ollut vuoden aikana hoidon tarpeessa imppauksensa vuoksi. Kutakin koulua kohden imppareita on tullut tietoon korkeintaan 1- 2 oppilasta. Noin 6 % imppausta kokeilleista oppilaista oli tullut vuonna 1989 kouluterveydenhoidon tietoon (Tirkkonen ja Kontula 1991).

Valtaosa imppauksesta ei siten johda sellaisiin seuraamuksiin, jotta ympäristö kiinnittäisi siihen huomiota. Koulun tietoon imppaajat tulevat tavallisesti vasta siinä vaiheessa, kun imppausta on jatkettu jo 3-4 kuukautta. Imppauksen alhaista statusta nuorten parissa ilmentää se, että oppilaat silloin tällöin "ilmiantavat" imppaajia opettajille tai terveydenhoitajalle. Hoitoon imppauksen vuoksi on hakeuduttu tavallisesti noin kahden vuoden käytön jälkeen. Tällaisia käyttäjiä on ollut Suomessa noin 10 nuorta vuodessa.

3.3 Huumekokeilujen seuranta 1986-1992

KISS-tutkimuksen yhteydessä on aikaisemmin tutkittu 13-17 -vuotiaiden nuorten huumekokeiluja kouluissa tehdyillä kyselyillä Helsingissä, Uudellamaalla, Valkeakoskella ja Pohjanmaalla vuosina 1986 ja 1988 (Kontula 1989). 13-vuotiaista ei ole tietoja vuodelta 1986. Huhtikuussa 1992 tähän tutkimukseen on kerätty seurantatiedot. Nuorten huumekokeilut on jaettu tulosten käsittelyssä kannabiksen, imppauksen ja pillereiden kokeiluihin. Pillereillä tässä yhteydessä tarkoitetaan lääkkeiden päihdekäyttöä.

Huumekokeilujen kehitystä ja eroja eri alueilla on tutkittu vertaamalla sekä tuttavapiirissä tiedettyjen että 13-15 -vuotiaiden vastaajien omien huumekokeilujen yleisyyttä Helsingissä, Uudellamaalla (kaksi maalaiskuntaa), Valkeakoskella ja Pohjanmaalla (pieni kaupunki ja kolme maalaiskuntaa). Tutkitut 17-18 -vuotiaat olivat pelkästään Helsingistä.

Jo 13-vuotiaista osa on ollut tuttavapiirissään tekemisissä huumeiden kanssa. Huumeiden kokeilijan tai käyttäjän on tiennyt tuttavapiirissään 19 % pojista ja 26 % tytöistä. Vuonna 1988 vastaavat luvut olivat pojilla 12 % ja tytöillä 13 %.Tavallisinta on ollut tyttöjen joutuminen tekemisiin pillereiden kanssa, mutta myös imppausta on yli kymmenesosa havainnut tuttavillaan. Myös kannabis on tullut tämän ikäisten nuorten tietoon Helsingin seudulla lähiympäristöineen. Kovien huumeiden käytöstä ovat tienneet vain muutamat harvat.

Taulukko 2. Niiden 13- ja 15-vuotiaiden osuus (%) alueen ja sukupuolen mukaan, jotka vuonna 1992 kertoivat tietävänsä ystävä- tai tuttavapiirissään jonkun, joka on käyttänyt huumeita huumaus- tai päihdyttämistarkoituksessa.

            Tiedetty        13 vuotta          15 vuotta    

Alue        kokeilija     Pojat    Tytöt     Pojat    Tytöt  

------------------------------------------------------------

Helsinki    kannabis        27       22        46       52 

            imppaus         21       13        17       34  

            pillerit        21       19        30       50 

            kovat aineet     8        5        10        9 

            (N)           (222)    (223)     (213)    (222) 



Uusimaa     kannabis         7       17        22       32 

            imppaus         12       15        17       17  

            pillerit        19       30        33       52 

            kovat aineet     3        5         5       11 

            (N)           (153)    (170)     (165)    (183) 



Valkeakoski kannabis         7        7        16       28 

            imppaus         14       14        22       24  

            pillerit         8       27        22       54 

            kovat aineet     -        -         1        5 

            (N)           (122)    (133)     (144)    (127) 



Pohjanmaa   kannabis         4        1         7       13 

            imppaus          9        9        19       15  

            pillerit        11       22        33       44 

            kovat aineet     1        3         5        3 

            (N)           (148)    (147)    (161)     (156) 

Yläasteen aikana tulee yhä useampi nuori tulee tekemisiin huumekokeilijoiden kanssa. Kahden vuoden aikana 7.luokalta 9.luokalle voimakkaimmin lisääntyy tietämys pillerikokeilusta ystävä- ja tuttavapiirissä. Näitä tapahtuu yhtä hyvin kaupungeissa kuin maaseudulla. Helsingin seudulla ja myös muissa kaupungeissa tulevat myös kannabiksen kokeilut jo huomattavan monien nuorten tietoisuuteen. Tietämys kovien huumeiden kokeiluista ei sen sijaan juurikaan lisäänny.

Ystävä- tai tuttavapiirissään tiesi 15-vuotiaista vuonna 1992 jonkun, joka on käyttänyt huumeita huumaus- tai päihdyttämistarkoituksessa, 53 % tytöistä ja 37 % pojista. Heistä noin 40 % tiesi enemmän kuin kolme tällaista henkilöä.Pojilla tässä luvussa oli vain pieni nousu vuosiin 1986 ja 1988 verrattuna, mutta tytöillä kasvu oli noin 15 %. Sekä tytöillä että pojilla hasiksen käyttäjiä tietävien osuus on kaksinkertaistunut ja on noin 25 %. Lisäksi tytöillä tietämys pillereiden käytöstä tuttavapiirissä on kasvanut reilut 10 % ja on lähes 50 %. Pojilla taas tietämys imppauksesta tuttavapiirissä on hieman supistunut. Kovien huumeiden käytöstä tuttavapiiristä on tietoa noin 6 prosentilla.

Tuttavapiirissään huumeiden kokeilua tietäneistä 13-vuotiaista tytöistä 15 % ja pojista 13 % oli itse kokeillut jotain huumetta. 15-vuotiailla vastaavat osuudet ovat 24 % ja 20 %. Muutamat nuoret ovat kokeilleet huumeita, vaikka eivät olekaan tietäneet sellaista tapahtuneen ystävä- tai tuttavapiirissään.

13-vuotiaista jotain huumetta (pillerit, imppaus, kannabis) ilmoittaa vuonna 1992 siihen ikään mennessä kokeilleensa 3,6 % pojista ja 4,8 % tytöistä. Selvästi yleisintä on ollut pillereiden kokeilu tytöillä. Imppaus ja kannabis ovat olleet suunnilleen yhtä yleisiä. Kannabista on kokeiltu lähes pelkästään Helsingissä. Pillerikokeiluja on tehty sen sijaan yhtä hyvin kaupungeissa kuin maaseudulla. Kovien aineiden kokeilua tämän ikäisillä ei vielä esiinny.

Taulukko 3. Niiden 13-vuotiaiden osuus (%) alueen ja sukupuolen mukaan, jotka vuonna 1992 ovat kokeilleet tai käyttäneet kannabista, impattavia aineita tai pillereitä päihdyttämistarkoituksessa.

            Kokeiltu           

Alue        huume           Pojat    Tytöt  

-------------------------------------------

Helsinki    kannabis         3,6      1,8 

            imppaus          0,9      0,5  

            pillerit         0,9      2,7 

            (N)             (222)    (223) 



Uusimaa     kannabis         0,7      0,6 

            imppaus          0,7      1,2  

            pillerit         0,7      5,3 

            (N)             (153)    (170) 



Valkeakoski kannabis         0,8        - 

            imppaus            -      0,8  

            pillerit           -      3,0 

            (N)             (122)    (133) 



Pohjanmaa   kannabis           -        - 

            imppaus          2,8      1,4  

            pillerit         2,8      4,1 

            (N)             (148)    (147) 

Kahdessa kolmasosassa kokeilutapauksista aineiden kokeilu on jäänyt yhteen tai kahteen kertaan. Kyse on siis yleensä uteliaisuudesta tehdyistä kokeiluista eikä aineiden käytöstä. Huumeita kokeilleista tytöistä 6 % ja pojista 18 % ilmoitti kuitenkin käyttäneensä jotain ainetta yli 10 kertaa. Tällaisia aktiivisempia käyttäjiä on siis ollut noin puoli prosenttia 13-vuotiaista.

13-vuotiailla on ollut kovin vähän eri huumeiden sekakäyttöä. Sen sijaan huumekokeilut ovat aina osa päihteiden sekakäytöstä. Huumeita ovat 13-vuotiaista kokeilleet vain vähintään viikoittain tupakkaa polttavat tai tupakkalakossa olevat nuoret.

Kuuden vuoden seurantajaksolla 1986-1992, jolta ajalta systemaattiset tiedot 15-vuotiaiden huumekokeiluista neljältä seutukunnalta ovat käytettävissä, on tapahtunut kahden prosenttiyksikön nousu jotain huumetta (pillerit, imppaus, kannabis, kovat aineet) joskus kokeilleiden nuorten osuudessa. Tämä osuus oli vuonna 1986 8,4 %, vuonna 1988 9,7 % ja vuonna 1992 10,7 %. Muutokset eivät juuri saavuta tilastollista merkitsevyyttä. Sisäisiä siirtymiä eri aineiden suosiossa on sen sijaan selvästi tapahtunut.

Taulukko 4. Niiden 15-vuotiaiden osuus (%) alueen ja sukupuolen mukaan, jotka vuosina 1986, 1988 ja 1992 ovat kokeilleet tai käyttäneet kannabista, impattavia aineita tai pillereitä päihdyttämistarkoituksessa.

            Kokeiltu          Pojat              Tytöt

Alue        huume       1986  1988  1992   1986  1988  1992

------------------------------------------------------------

Helsinki    kannabis      5     6     9      3     4    10

            imppaus       4     1     0      2     2     2

            pillerit      3     2     3      6     8    11

            (N)        (242) (175) (216)  (250) (250) (222)



Uusimaa     kannabis      2     2     5      1     2     4

            imppaus       4     6     1      6     4     2

            pillerit      4     2     5      6     4    11

            (N)        (111) (125) (165)  (159) (144) (184)






Valkeakoski kannabis      3     4     3      2     3     5

            imppaus       2     4     3      2     2     0

            pillerit      6     6     2     12    16    11

            (N)        (133) (140) (145)  (138) (132) (127)



Pohjanmaa   kannabis      0     1     1      1     1     1

            imppaus       2     4     1      0     1     2

            pillerit      2     1     3      7     6    10

            (N)        (118) (103) (162)  (147) (122) (158)

Pojilla huumekokeilut ovat vuodesta 1988 vuoteen 1992 hieman vähentyneet, tytöillä sen sijaan lisääntyneet. Aineista ovat pillerit selvä ykkönen. Niitä on tytöistä kokeillut peräti 11 %. Pojilla vastaava luku jää kolmeen prosenttiin. Näissä kokeiluissa on tytöillä lähes kolmen prosentin lisäys. Toinen lisäys löytyy kannabiksesta, jota kokeilleiden osuus on kaksinkertaistunut vuodesta 1988 vuoteen 1992. Se jää kuitenkin noin viiteen prosenttiin. Selvä pudotus tämän vastineeksi on tapahtunut imppauksessa, joka on pojilla pudonnut noin kolmasosaan aikaisemmasta. Myös tytöillä on imppaus vähentynyt. Kovien aineiden kokeilu on edelleen ollut kovin satunnaista ja vähäistä ja pikemminkin vähenemässä kuin lisääntymässä.

Pillereiden käytön kasvua näkyy tyttöjen parissa kaikilla muilla seuduilla paitsi Valkeakoskella, jossa se jo aikaisemmin oli poikkeuksellisen korkealla. Kannabiksen kokeilujen lisäys (tai varhaistuminen) taas kohdentuu Helsinkiin lähiympäristöineen. Tällä samalla seudulla imppauksen väheneminen näkyy voimakkaimpana.

Aineiden käyttökerroissa ei ole tapahtunut seurantajaksolla erityisempää muutosta. 50-60 % käyttötapauksista on jäänyt yhteen tai kahteen kertaan. Yli kymmenen kertaa jotain ainetta (useimmin pillereitä) ilmoittaa käyttäneensä noin 15 % jotain ainetta joskus kokeilleista. Heidän osuutensa ikäluokastaan on siis noin 1,5 %.

Huumeiden kokeilut ovat 15-vuotiailla selvästi eri päihdeaineiden sekakäyttöä. Kokeilut keskittyvät päivittäin tupakoiville. Päivittäin tupakoivista tytöistä jopa 30 % kertoo kokeilleensa pillereitä. Kannabista heistä on kokeillut 18 %. Tupakoivilla pojilla vastaavat luvut jäävät selvästi tätä alhaisemmiksi. Tupakoimattomilla nuorilla huumekokeilut ovat hyvin harvinaisia.

Myös alkoholin käytön yhteys nuorten huumekokeiluihin on huomattava, erityisen selvä se on pillereitä käyttävillä tytöillä. Noin 35 % tytöistä, jotka käyttävät alkoholia viikoittain, tai juovat itsensä humalaan vähintään kerran kuukaudessa, on kokeillut pillereitä. Kannabista näistä tytöistä on kokeillut noin viidesosa ja imppausta noin 5 %. Tytöt, jotka käyttävät alkoholia korkeintaan muutaman kerran vuodessa, tai eivät juo itseään humalaan, ovat hyvin harvoin kokeilleet mitään huumetta.

Pojilla yhteys alkoholin käyttöön on samankaltainen, mutta kokeilujen taso on alhaisempi. Alkoholia viikottain käyttävistä tai ainakin kerran kuukaudessa humalaan itsensä juovista pojista 14 % on kokeillut kannabista, joka kymmenes on kokeillut pillereitä ja 3 % on impannut. Myös pojista vain jotkut harvat korkeintaan muutaman kerran vuodessa alkoholia käyttävistä ovat kokeilleet mitään huumetta.

Eri aineiden sekakäyttö on ollut yleisintä tytöillä, joista imppausta kokeilleista lähes kaikki ovat kokeilleet myös pillereitä. Myös kannabista kokeilleista tytöistä suurin osa on kokeillut pillereitä. Sen sijaan imppaukseen pillereitä ja kannabista kokeilleet tytöt tutustuvat melko harvoin.

Pojista pillereitä kokeilleista puolet on kokeillut myös kannabista. Kannabista kokeilleista pojista kolmasosa on kokeillut myös pillereitä. Imppausta kannabista tai pillereitä kokeilleet pojat kokeilevat harvoin. Imppareista kolmasosa sen sijaan kokeilee myös kannabista tai pillereitä.

Keskiasteella huumeiden kokeilua ja käyttöä on seurattu vuosina 1986-1992 vain Helsingissä, eli paikkakunnalla, jossa kannabiksen käyttö nuorten parissa on ollut Suomessa kaikkein yleisintä. Vuonna 1992 tuttava- tai ystäväpiirissään huumeiden kokeilua tiesi Helsingissä 63 % tytöistä ja 66 % pojista. Nuoret tiesivät tuttavapiirissään aikaisempaa useammin kannabiksen tai pillereiden käyttöä, imppausta tietävien osuus oli sen sijaan pienentynyt.

Jotain huumetta (kannabis, pillerit, imppaus, kovat aineet) oli kokeillut 20,3 % tytöistä ja 26,2 % pojista. Vuosina 1988 ja 1986 nämä luvut olivat vähän päälle 14 %, joten varsinkin pojilla nousu on ollut huomattava. Nousu johtuu pääosin kannabiksen käytön varhaistumisesta pääkaupunkiseudulla. Huumeiden kokeiluista noin puolet on jäänyt yhteen tai kahteen kertaan ja vajaa kolmasosa on johtanut yli viiden kerran käyttöön.

Taulukko 5. Huumeiden kokeilijoiden osuus (%) 17-18 -vuotiailla

helsinkiläisnuorilla 1986-1992.

Kokeiltu             Pojat              Tytöt

huume          1986  1988  1992   1986  1988  1992

---------------------------------------------------

Kannabis       11,6  11,7  22,7    8,5  11,5  16,3

Pillerit        1,4   1,6   3,8    2,3   4,2   8,5

Imppaus         0,9   1,6   1,6    1,2   1,0   0,8

Kovat aineet    1,1   0,4   1,2    0,4   1,6   0,7

---------------------------------------------------

(N)            (352) (257) (313)  (260) (191) (246)

Huumeiden kokeilujen varhaistuminen näkyy pojilla selvänä kannabiksen käytössä ja tytöillä suunnilleen yhtä suurena kannabiksessa ja pillereissä, mutta suuruudeltaan pienempänä muutoksena kuin pojilla. Kannabiksen käyttö on pojilla yleisempää kuin tytöillä kun taas pillereiden käyttö on tytöillä selvästi yleisempää. Noin kolme neljäsosaa kannabiksesta on ollut hasista ja neljäsosa marihuanaa. Imppauksessa ja kovien aineiden kokeiluissa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Merkillepantavaa on myös se, että kovien aineiden kokeilu ei ole yleistynyt keskiasteella peruskoululaisiin verrattuna.

Huumekokeilujen varhaistuminen on osaksi liittynyt päihteiden käytön yleisempään varhaistumiseen Helsingissä. Sekä päivittäin tupakoivien, että humalaan itsensä juovien 17-18 -vuotiaiden helsinkiläisnuorien osuus on viime vuosina kasvanut noin 5 %. Näillä päihteiden keskinäisillä suhteilla on suuri merkitys siksi, että päivittäin tupakoivista 48 % on kokeillut joskus kannabista. Tupakoimattomista kannabista ovat kokeilleet vain harvat.

Lukiolaistytöistä kannabista oli kokeillut 7,7 % ja ammattioppilaitoksissa opiskelevista 35,3 %. Pojilla ero vastaavissa osuuksissa oli pienempi luvuin 18,4 % ja 27,0 %. Myös pillereiden kokeilussa oli tytöillä koulutusvalinnan mukaisesti selvä ero: lukiolaisista pillereitä oli kokeillut 4,2 % ja ammatillisissa kouluissa olevista 18,1 %. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla huumekokeilut ovat olleet siten noin 2-3 kertaa yleisempiä kuin lukioissa. Yhtenä tärkeänä syynä näihin eroihin on tupakoitsijoiden valikoituminen ammatilliseen koulutukseen. Lukioissa päivittäin tupakoi vain 19 % pojista ja 12 % tytöistä. Ammatillisissa kouluissa vastaavat osuudet ovat 42 % ja 54 %. Päivittäin tupakoivilla kannabiksen kokeilu on suunnilleen yhtä yleistä riippumatta siitä opiskelevatko he lukioissa vai ammatillisissa kouluissa.

Vaikka tässä tutkimuksessa huumeita kokeilleiden 17-18 -vuotiaiden helsinkiläisnuorten huumekokeilut ovatkin selvästi varhaistuneet, eivät ne ole ennätyksellisen korkealla. Vuonna 1970 Helsingin koululaisista tehdyssä tutkimuksessa (Hemminki ym. 1971) jotain huumetta (kannabiksen osuus yli 80 %) kokeilleiden osuus oli 14-15 -vuotiailla koululaisilla yhtä suuri kuin tässä tutkimuksessa 17-18 -vuotiailla. Näistä vuonna 1970 tutkituista nuorista (N=2475) joka toiselle oli tarjottu huumeita.

Imppaus ja pillerikokeilut vähenevät peruskoulun jälkeen. Imppauksen onkin todettu olevan yleisintä 14-15 -vuotiailla (Kontula 1989, Tirkkonen ja Kontula 1991). Osa näistä kokeiluista on niin satunnaista, että ne unohtuvat vuosien mittaan. Tähän viittaa se, että 17-18 -vuotiaiden joskus elämänsä aikana ilmoittamat imppaus ja pillerikokeilut ovat olleet harvinaisempia kuin 15-vuotiailla, erityisesti satunnaisia kokeiluja ilmoittaneiden osuus on pudonnut.

Huumeiden vaarojen tunteminen ei ole aina ehkäissyt kokeiluihin ryhtymistä, sillä ne koululaiset, jotka ovat osanneet nimetä tutkimuksessa mielestään vaarallisimman huumeen, ovat muita useammin itsekin jotain huumetta kokeilleet. Tästä ei kuitenkaan pidä tehdä sitä johtopäätöstä, että asialliset perustiedot huumeista lisäisivät huumeiden käyttöä.

Kysyttäessä vuonna 1988 nuorilta mikä on heidän mielestään vaarallisin huume, 50 % 13-vuotiaista, 35 % 15-vuotiaista ja 25 % 17-vuotiaista ei ole osannut nimetä tällaista ainetta. Tietämys huumeiden vaaroista on siten lisääntynyt iän myötä. Lähes puolet kysymykseen vastanneista on nimennyt vaarallisimmaksi huumeeksi LSD:n, noin kolmasosa heroiinin ja reilu kymmenesosa kokaiinin.

3.4 Nuorten huumekokeilut Euroopassa

Euroopassa huumeiden käyttöä nuorten parissa on viime vuosina tutkittu ainakin Tanskassa, Irlannissa, Saksassa, Portugalissa, Englannissa, Norjassa ja Ruotsissa. Useimmissa näistä tutkimuksista on todettu, että kannabiksen käyttö on pysynyt joko ennallaan tai se vähentynyt 1980-luvun aikana. Käyttö on ollut yleisesti alemmalla tasolla kuin 1970-luvun alussa. Heroiinin ja kokaiinin käyttö on ollut yleensä alle yhden prosentin. Pohjoismaissa amfetamiinin käyttäjiä on saattanut olla muutama prosentti. Imppaus on ollut suhteellisen yleistä joissakin Englannissa tehdyissä kyselyissä.

Kannabiksen käyttöä ovat kokeilleet edellä mainittujen kyselyjen perusteella seuraavat osuudet eri maiden tai kaupunkien nuorista:

Amsterdam 1990  23 % (16-19 v)  39 % (20-24 v) 

Katalonia 1984-

          1990  20-25 %  (15-29 v)

Tanska    1990  16 %  (15 v)

Kööpen-

hamina    1990  25 %  (15 v)   52 %  (18 v)

Dublin    1985  22 %  (12-18 v)

Hampuri   1990  16 %  (12-29 v)

Lissabon  1987  8 %   (12-18 v)  15 %  (15-16 v)  27 %  (17-18 v)

Lontoo    1987  20 %

Norja     1989  18 %  (15-20 v)

Oslo      1991  16 %  (15-20 v)

Tukholma  1990   8 %  (15 v)

Sveitsi   1987  20 %  (15-24 v)

Tanskan 15-vuotiaista kannabista oli vuoden 1990 koulukyselyn perusteella kokeillut 16 %, Kööpenhaminassa 25 % (Schmidt 1991a). Imppausta on kokeillut 5 % ja pillereitä 12 % pojista ja 15 % tytöistä. Jotain kovaa huumetta oli käyttänyt prosentti. Noin 10% nuorista poltti päivittäin tupakkaa, joi alkoholia lauantaisin sekä käytti melko usein hasista. 18-vuotiaista kööpenhaminalaisista jotain huumetta (useimmin kannabista) oli kokeillut 52 %. Tämä osuus on siis yli kaksinkertainen Helsinkiin verrattuna.

Norjassa viimeksi vuonna 1989 15-20 -vuotiaista oslolaisnuorista tehdyn tutkimuksen mukaan kannabista oli käyttänyt 18,1 %, impattavia aineita 8 %, amfetamiinia 2,5 % ja opiaatteja sekä kokaiinia 1,5 %(Ödegård 1992). Imppaus ja kovien huumeiden käyttö on siten ollut huomattavasti Suomea yleisempää. Kannabiksen käyttö on pysynyt Norjassa suunnilleen samalla tasolla vuodesta 1972 vuoteen 1989. 19-20-vuotiaista oslolaisista kannabista on käyttänyt 1980-luvun eri vuosina 25-30 %.

Ruotsissa ja Kreikassa pillereiden käyttö on ollut hasista yleisempää. Kreikassa pillereitä oli käyttänyt vuonna 1988 20 % 13-18 -vuotiaista tytöistä ja 13 % samanikäisistä pojista (Kokkevi ja Stefanis 1991). Laittomilla aineilla vastaavat luvut ovat 3,9 % ja 8,1 %. Tukholman 15-vuotiaista 8 % oli käyttänyt vuonna 1990 kannabista. Yhtä moni oli myös impannut (Andersson ja Hibell 1989). Jotain huumetta on tarjottu 14 prosentille tämän ikäisistä tukholmalaisnuorista. Sveitsissä puolestaan vuonna 1987 15-24 -vuotiaista miehistä 22 % ja naisista 19 % oli käyttänyt kannabista.

Espanjassa 40 % varusmiehistä ilmoittaa käyttäneensä huumeita (hasista) ennen armeijaan tuloaan. Palveluaikana otettujen verinäytteiden perusteella kannabista on käyttänyt palveluaikanaan 10 % varusmiehistä. Yliopisto-opiskelijoista puolestaan kannabista on käyttänyt 21 % ja amfetamiinia 9 %. Suurin osa amfetamiinia käyttäneistä ilmoittaa käyttäneensä sitä suoritustensa parantamiseen tenteissä. Eri puolilla Espanjaa tehdyissä tutkimuksissa viimeisen kuukauden aikana kannabista on käyttänyt 5-10 % ja noin 5 % pillereitä. (Cami ja Barrio 1991.)

Nuorten keskuudessa huumeita käyttäneiden osuuksien on todettu olevan Euroopassa vähintään kaksi kertaa alhaisempia kuin Yhdysvalloissa (Johnson ym. 1991). Yhdysvalloissa marihuanaa on käyttänyt kuukauden aikana 31 %, kokaiinia 8 % ja imppausta 7 %. Euroopassa kokaiinia joskus kokeilleita on ollut 1-5 %. Huumeiden kokeilut ajoittuvat monilla nuorilla murrosikään, sillä ne yleistyvät 4-9 kertaisiksi 14 ikävuodesta 17 ikävuoteen.

3.5 Huumekokeilujen sosiaalinen tausta ja seuraukset

Huumeiden kokeilu on nuorilla selvästi osa laajemmasta päihdekysymyksestä ja eri aineet ovat eri tavoin sosiaalisesti valikoivia. Kaikki nuoret huumeiden kokeilijat tai käyttäjät ovat päihteiden sekakäyttäjiä. Hasiksen kokeiluille tupakointi on tavallaan välttämätön edellytys, sillä tupakointi opettaa hasiksen polttamisessa tarvittavan tekniikan. Alkoholi taas on selvästi yhteydessä lääkkeiden (pillereiden, tabujen) päihdekäytön kanssa. Pillereillä halutaan terästää alkoholin vaikutuksia ja tuoda sille vaihtelua. Pillereitä liuotetaan usein oluen sekaan.

Nuoret ryhtyvät kokeilemaan huumeita osaksi sosiaalisen tilanteensa mukaisesti. Imppaus on selvästi yleisintä työväestön lapsilla. Siihen turvautuvat useimmin kavereihinsa nähden monessakin suhteessa huono-osaiset nuoret. Hasiksen polttaminen taas on yleisintä ylemmässä keskiluokassa. Hasis on siten mielletty ainakin tietyssä määrin hyväosaisten huumeeksi. Maanviljelijöiden lapset taas poikkeavat muista sosiaaliryhmistä selvästi siinä, että he eivät yleensä kokeile ja käytä mitään huumeita. Myös muiden päihteiden käyttö on ollut maanviljelijöiden lapsilla selvästi muita sosiaaliryhmiä harvinaisempaa. Pillerikokeilut ovat olleet yleisimpiä alempaan keskiluokkaan ja työväestöön kuuluvilla tytöillä.

Kehityssuuntina kannabiskokeilut ovat painottuneet hieman entistä enemmän ylempään keskiluokkaan, imppaus taas työväestön poikiin ja pillerikokeilut työväestön tyttöihin. Eri huumeiden sosiaalinen valikoivuus on siten hieman lisääntynyt. Sosiaalinen huono-osaisuus on liittynyt pojilla selvästi imppaukseen ja tytöillä pillerikokeiluihin.

Huumeita käyttävät nuoret käyttävät tätä runsaammin muita päihteitä ja siksi he hyvin usein valikoituvat samasta sosiaalisesta ryhmästä kuin päihdeongelmiin ajautuvat nuoret. Tyypillistä helsinkiläistä hoitoon hakeutunutta päihdenuorta on kuvattu seuraavasti: hän on kansakoulun tai peruskoulun käynyt poika, iältään 21-24 -vuotias. Hän ei ole viihtynyt koulussa, eikä siellä myöskään menestynyt, vaan on hakeutunut töihin heti koulusta pästyään. Hänellä ei ole minkäänlaista ammattikoulu tusta ja työpaikat ovat olleet sen mukaisia: huonosti palkattuja ja lyhytaikaisia. (Salmi 1986.)

Viime vuosien tutkimukset nuorten alkoholin humalakäytöstä kertovat myös toisenlaisesta kehityssuunnasta. Ahlströmin ja Rimpelän tutkimusten mukaan nuorten sosiaalisella taustalla ja asemalla ei olisi enää samanlaista valikoivaa merkitystä kuin 1970- ja 1980-luvulla. Nuorten elämäntavalle olisi leimallista sosiaalisesta taustasta riippumaton yhtenäiskulttuuri. Tapahtunutta muutosta tukisi tiedot myös perheen varainkäytöstä: vaikka perheiden tulot olivat eri syistä oleellisesti pudonneet niin perheet olivat kuitenkin tavalla tai toisella turvanneet nuorille lähes samanlaiset käyttövarat sosiaalisesta taustasta ja tilanteesta riippumatta (Ahlström ja Rimpelä 1991).

Päihdenuorilla on usein ollut kokemuksia vanhempien alkoholi ongelmista tai avioerosta. Asunto-ongelmat lyövät myös leimansa päihdenuorten elämään. Suuri enemmistö nuorista hoitoon hakeutuneista päihdenuorista oli Salmen (1986) tutkimuksessa vaihtanut asuntoa vähintään kerran viimeisen vuoden aikana. Päihdenuoret pitivät asunto-ongelmaa vähintään yhtä pahana ongelmana kuin päihdeongelmaansa. Päihdeongelma työntyi myös sosiaalisten suhteiden sisälle: seurustelusuhteet katkeilivat hyvin helposti päihteiden käytön vuoksi. Päihteiden käytön syiksi hoitoon hakeutuneet nimesivät rentoutumisen, mielenterveysongelmat, vaikeudet vanhempien kanssa ja asunto-ongelmat. Vastaavia tuloksia saatiin myös norjalaisessa lasten ja nuorten huumeiden käyttöä selvittäneessä pitkittäistutkimuksessa (Pedersen 1990).

Erityisesti imppaus liittyy nuorilla köyhyyteen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen (Tirkkonen ja Kontula 1991). Nuoret, joilla on muita huonommat sosiaali set lähtökohdat, eivät menesty eivätkä viihdy nykyisenlaisessa peruskoulussa. He tulevat huonosti toimeen opettajien kanssa ja lintsaavat ainakin ajoittain opetuksesta. Huonon koulumenestyksen taustalla imppaajilla on se, että koulu ja opettajat ovat leimanneet nämä nuoret epäonnistujiksi ja koulun paljolti yläluokkaiseen arvomaailmaan sopimattomiksi. Kun nuoret eivät voi päteä koulusaavutuksillaan on heidän tyydytettävä pätemisen tarpeensa muulla tavoin. Päteä voi vaikkapa ryhtymällä symboli seen vastarintaan koulua ja opettajia vastaan. Tällä voi lievittää sitä ahdistusta ja stressiä, jota pakollinen koulussakäynti varsinkin yläasteen loppuvaiheessa peruskoulussa huonosti viihtyville nuorille aiheuttaa.

Vastarinta antaa nuorelle merkitystä elämälle, tunteen siitä,että hän on jotakin. Vastarinta voi ilmetä monilla tavoin: poissaoloina, päihteiden käyttönä, tupakointina, tappeluna, tietoisena "renttutyylinä", seksuaalisten kokemusten hankintana, avoimena häiriköintinä tai huumeiden kokeiluna. Vastarinnan kautta voi muodostua ongelmanuorten alakulttuuri.

Oleellista vastarinnassa on muista erottautuminen ja halveksunnan ilmaiseminen "snobeja" kohtaan. Vastarinta ei siten ilmene vain koulua vastaan, vaan myös eräänlaisena luokkavihana muita oppilaita kohtaan. Mitä enemmän näitä nuoria kohtaan suunnataan opettajien ja erilaisten viranomaisten taholta erilaisia valvonta- ja rankaisutoimia, sitä tiukemmin he sitoutuvat kavereihinsa ja näiden muodostamaan alakulttuuriin (yhteinen tyyli). Vastarintaa provosoi myös se, että Heinosen (1989) haastat telemien huumeiden käyttäjien omien kokemusten mukaan kouluissa ei ole aina niin sanottua vaitiolovelvollisuutta, vaan tieto huumeiden käytöstä siirtyy kouluviranomaisten kautta poliisille.

Voimakkainta tällainen kaveripiiriin tukeutuminen on 14-15 - vuotiailla. Nuoret hakevat tällöin itselleen viiteryhmää, jonka kiinnostus mm. päihteisiin sopii heidän omaan elämäntilanteeseensa. Jos sopivia kavereita ei muutoin löydy, haetaan heitä vaikka kauempaa, kuten Helsingissä "Assalta". Heikoimmassa asemassa ovat ne yksinäiset "ressukat", joilla ei ole kaveripiiriä, johon tässä vaiheessa tukeutua. He voivat joutua vakaviin ongelmiin yksinäisen aineiden käyttönsä kanssa. Ryhmä se sijaan suojelee yleensä vakavammilta ongelmilta.

Alkoholikulttuuriin sulautumisen myötä ryhmän tyyli muuttuu. Jengin arvomaailmassa korostuu aikaisempaa enemmän pärjääminen. Tästä syystä ryhmä ei enää suosi "räkäisiä" imppareita. Jotta he voisivat pysyä porukan jäseninä on heidän suostuttava lopettamaan imppauksensa ja pitäydyttävä joko pelkästään alkoholin käytössä tai poltella sen ohella kannabista. Muutoksia päihdetavoissa vauhdittaa nuorten siirtyminen ammatilliseen koulutukseen tai työelämään, vakituisen seurustelun aloittaminen sekä päihteiden käytön keskittyminen vähitellen ravintoloihin. Niille nuorille, jotka tässä vaiheessa tippuvat kaveripiirin ulkopuolelle, on vaarana kaksi synkeää vaihtoehtoa: joko ajautua terveydellisiin ongelmiin yksinäisten imppaushetkien seurauksena tai sitten jatkaa pahenevaa rikoskierrettä.

Kouluissa on useita ammatti-ihmisiä, jotka varsin pian havaitsevat koululaisten huumeongelmat: kouluterveydenhoitaja, voimistelunopettaja, psykologi, kuraattori tai rehtori. Koulun "edun" mukaista on päästä eroon ongelmasta ja joskus ongelmaoppilaistakin ja yleensä rehtorin ilmoitus poliisille saakin Heinosen (1989) tekemien haastattelujen mukaan aikaan prosessin, joka tekee nuorelle mahdottomaksi koulunkäynnin jatkamisen. Voi vain kysyä onko koulun etu ollut silloin myös oppilaan etu.

Kouluja käymätön ja ammattitaidoton nuori ei voi juuri valita työpaikkaansa, hänen on otettava mitä työtä tarjolla on. Päihde ongelmainen ei kuitenkaan yleensä selviä pitkälle työvoimaviran omaisten kanssa. Hänelle on helppo tarjota kaikkein epämiellyttä vintä työtä ja kaikkein heikoimmalla palkalla. Ja kun työ ei suju, nuori leimataan työnvieroksujaksi.

Koko nuorten päihdekulttuuria ajatellen on alkoholilla siinä pysyvä asema. Huumeet sen sijaan kuuluvat siihen vain tietyn periodin ajan. Lisäksi on huomattava, että huumeita kokeilevissa nuorisoryhmissäkään päihdetavat eivät ole yleensä yhteneväisiä. Osa porukasta voi käyttää huumeita pidempään, osa on satunnaisia kokeilijoita ja osa pitäytyy pelkästään alkoholin käytössä. Porukkaa voi kuitenkin yhdistää kiinnostus päihtymiseen ja sen hankkimiseen.

Kaikesta huumevalistuksesta huolimatta huumeiden vaarat nähdään tällaisissa nuorisoryhmissä yleensä suhteellisina. Kun muillekaan nuorille ei näytä huumeiden käytön jälkeen mitään tapahtuvan, voidaan itsekin aineita kokeilla. Oman elämän aikaperspektiivi on sen verran lyhyt, että mahdolliset myöhemmät terveys- tai muut ongelmat eivät juuri askarruta. Lisäksi osa nuorista kokee, että heillä ei ole elämässään juuri mitään menetettävää.

3.6 Koulujen huumeopetus

Koulujen huumeopetusta on vastikään tutkittu koulujen terveyskasvatuksesta vastaaville opettajille suunnatulla kirjallisella kyselyllä (Heikkinen ja Kontula 1992). Tutkimuksen tiedot kattavat kouluissa lukuvuonna 1989-1990 annetun huumeopetuksen. Kyselyyn vastasi ala-asteilta 151, yläasteilta 120 ja keskias teilta 142 opettajaa. Tutkimuksen tiedot koskevat siis yhteensä 413 koulua. Samoilta opettajilta saatiin lisäksi tietoja heidän noin sadalle muulle koululle antamastaan huumeopetuksesta. Kyselyjä täydennettiin puhelinhaastatteluin.

Tutkimuksen tulosten mukaan huumeopetusta annetaan käytännöllisesti katsoen kaikissa kouluissa sekä ala-asteella, yläasteella että keskiasteella. Huumeopetukseen on käytetty kullakin luokka-asteella keskimäärin kaksi tuntia lukukaudessa. Opetus on painottunut ala-asteen 5. ja 6. luokille, yläasteen 8.luokalle ja keskiasteen 1.luokalle. Useimmissa kouluissa huumeopetusta järjestetään myös 9. luokalle. Näillä luokilla huumeopetusta on annettu tavallisesti 2-3 tuntia lukukaudessa. Noin 15 % kouluista oli käyttänyt huumeopetukseen neljä tuntia tai enemmän. Oppituntien suurehko määrä johtuu osaksi siitä, että huumeopetusta järjestetään kouluissa myös muusta päihdeopetuksesta erillisinä tunteina tai tapahtumina.

Noin yhdeksässä koulussa kymmenestä huumeopetusta annettiin osana päihdeopetusta. Kymmenesosa kouluista oli irrottanut huumeopetuk sen kokonaan päihdeopetuksesta. Joka toisessa koulussa huumeista järjestettiin päihdeopetuksesta erillisiä opetustilaisuuksia. Yläasteet olivat järjestäneet näitä tilaisuuksia hieman useammin kuin muut kouluasteet.

Huumeopetuksen osuus koko päihdeopetuksesta oli opettajien arvion mukaan keskimäärin 30 %. Viidesosa kouluista käytti päihdeopetuksesta 40 % tai enemmän huumeopetukseen.

Koulujen huumeopetus painottuu klassisista huumeista (hasis, marihuana, amfetamiini, heroiini, kokaiini ym.) puhumiseen. Lääkkeiden väärinkäytöstä ja imppauksesta puhuminen on kouluissa muiden huumeiden käsittelyä vähäisempää. Viidesosa kouluista ei ollut puhunut lääkkeiden päihdekäytöstä mitään. Lääkkeiden liikakäytöstä ja tähän käyttöön liittyvistä haitoista oli puhuttu joka toisessa koulussa.

Imppauksen haittavaikutuksista puhuttiin vain kahdessa kolmasosassa kouluista. Yläasteilla imppausta käsitteli sentään kolme koulua neljästä. Imppauksesta puhutaan siten selvästi harvemmin kuin muista huumeista, vaikka siihen liittyvät käytännölliset sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat ovat peruskoulun aikana huumeista selvästi suurimmat (ks. Tirkkonen ja Kontula 1991).

Opettajien käsitys oman koulun huumeongelmasta poikkesi suuresti heidän käsityksestään paikkakunnan huumeongelmasta. Noin puolet niistä opettajista, joiden mielestä paikkakunnalla oli merkittävä huumeongelma, oli sitä mieltä, että omassa koulussa oli varsin pieni huumeongelma. Kukaan opettajista ei pitänyt oman koulun huumeongelmaa merkittävänä. Pieni huumeongelma oli opettajan ilmoituksen mukaan 15 prosentissa kouluista. Pieni huumeongelma oli ala- asteen kouluista 3 prosentissa, yläasteella 20 prosentissa ja keskiasteella 25 prosentissa kaikista kouluista.

12 prosentissa tutkituista kouluista oli tullut opettajien tietoon huumeiden kokeilua tai käyttöä. Ala-asteen kouluista 4 prosentissa, yläasteen kouluista 15 prosentissa ja keskiasteen kouluista 17 prosentissa oli havaittu huumeiden kokeilua oppilaiden parissa. Suuressa enemmistössä tutkituista kouluista ei ole siten havaittu yhtään huumeiden kokeilijaa. Jos huumeiden käyttöä on tullut ilmi, siihen on useimmissa tapauksissa kouluissa puututtu.

Yleisimpiä koulun tietoon tulleita huumetapauksia olivat olleet alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö, jota oli havaittu seitsemässä prosentissa kouluista. Lisäksi lääkkeiden väärinkäyttöä tiedet tiin kolmessa prosentissa kouluista. Nämä tapaukset jakautuivat melko tasaisesti maan eri puolille. Sekakäyttöä havainneista kouluista joka toisessa tiedettiin vain yksi päihteiden sekakäyt täjä. Toiseksi yleisintä huumekokeilua oli ollut imppaus, jota tiedettiin 4,5 prosentissa kouluista, yläasteiden kouluista kahdeksassa prosentissa. Puolet näistäkin tapauksista oli ollut sellaisia, joissa koulun tietoon oli tullut vain yksi imppaaja.

Klassisista huumausaineista kannabiksen kokeilua oli havaittu 3,5 prosentissa kouluista. Yleisintä se oli ollut keskiasteilla, joista viisi prosenttia oli tiennyt ainakin yhden kannabiksen kokeilijan. Ilmitulleet kannabistapaukset olivat hieman painottuneet Etelä-Suomeen. Kolmasosa näistä kouluista oli tiennyt yhden kokeilijan, toinen kolmannes kaksi kokeilijaa. Kovien huumeiden kokeilua oli havainnut prosentti kouluista. Näitä kouluja on ollut tutkituista kouluista yhteensä kuusi ja niissä kaikissa tiedettiin vain yksi kovien huumeiden kokeilija.

Jos huumeiden käytön ilmitulon koulussa voi katsoa ilmentävän eri aineiden käyttöön liittyviä ongelmia nuorten parissa, ovat imppaus ja lääkkeiden sekakäyttö alkoholin kanssa yleisimmät huumeongelmat kouluikäisten parissa. Kun tätä tietoa vertaa koulujen huumeopetuksen sisältöön, näyttää nykyinen opetus liiaksi painottu neen klassisiin huumeisiin. Tämänkaltaiseen opetuksen sisällön väärään painottumiseen on ilmeisesti vaikuttanut se, että opettajien mielikuvat huumeista perustuvat liian vahvasti joukko tiedotuksen huumekuviin, joissa klassiset huumeet ovat ylikorostuneen mielenkiinnon kohteena.

Nuorten huumeiden kokeilua tai käyttöä on tullut ilmi ylä- ja keskiasteiden kouluissa noin 15 prosentissa kouluista. Kun aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään (Kontula 1989, Tirkkonen ja Kontula 1991, Ahlström ym. 1991), että erilaisten huumeiksi luettavien aineiden kokeilijoita on jonkin verran lähes kaikissa kouluissa samoin kuin eri puolilla Suomea, kertoo tämä tulos siitä, että imppaus, alkoholin ja pillereiden sekakäyttö sekä muut huumekokeilut suhteellisen harvoin johtavat nuorilla sellai siin seuraamuksiin tai ongelmiin, jotka koulussa havaittaisiin. Tämä vastaa kouluterveydenhuollossa koululaisten huumeiden käytöstä Helsingissä muodostunutta kuvaa (Pylkkänen ym. 1986, Tirkkonen ja Kontula 1991). Koululaisten huumekokeilut johtavat siten vain harvoin näkyviin huumeongelmiin.

4. HUUMEIDEN KÄYTÖN YLEISYYS

Huumeiden käytön yleisyyttä kuvattaessa on tehtävä aluksi muutamia määrittelyjä ja näkökulman rajauksia. Osaksi tämä johtuu siitä, että huumeet eivät ole yksinkertainen luettelo aineita, joiden käytön yleisyyttä pyrittäisiin esittämään mahdollisimman tarkoin. Useimpia huumeiksi soveltuvia aineita käytetään myös laillisina lääkkeinä. Vain silloin, kun niitä käytetään laittomasti (ei-lääkinnälliseen tarkoitukseen), ne saavat huume-nimityksen. Huume-määrittely tehdään siten enemmänkin käyttötarkoituksen kuin aineen perusteella.

Näkökulman rajausta vaatii myös käytön käsite. Aniharvoin käytöllä tarkoitetaan lähes koko elämän jatkuvaa käyttöä, kuten on laita alkoholin ja tupakan kanssa. Koska käyttö kattaa tavallisesti vain lyhytaikaisen periodin ihmisen elämässä, on sen ajoittumisen tutkimiseksi tehtävä erilaisia rajauksia, kuten onko yleensä koskaan käyttänyt huumeita, onko niitä käyttänyt viimeisen vuoden aikana ja onko käyttänyt aineita viimeisen neljän viikon aikana. Samalla voidaan selvittää tämän hetken käyttötilanne. Mitä harvempia käyttökertoja ihmisillä on, sitä paremmat perusteet on puhua huumeiden kokeilusta eikä niiden käytöstä. Lisäksi käyttö jakautuu satunnaiseen käyttöön, hallittuun käyttöön ja ongelmakäyttöön.

4.1 Huumeiden laillinen kulutus

Huumeiden käytöstä puhuttaessa usein unohtuu, että suurin osa Suomessa käytettävistä varsinkin opiaattijohdannaisista huumeista tuodaan laillisesti maahan ja ne myös myydään laillisesti. Laittomilla huumemarkkinoita näitä vastaavia aineita liikkuu ja kulutetaan huomattavasti vähemmän. Osa laillisista aineista kulkeutuu laittomille huumemarkkinoille.

Suomeen on tuotu vuosittain viime aikoina laillisesti vähän yli 500 kiloa pääosin opiaattijohdannaisia huumausaineita. Yli puolet tästä määrästä on kodeiinia, jota käytetään yskänlääkkeiden valmistukseen. Tämän rinnalle yskänlääkkeen raaka-aineeksi on ryhdytty tuomaan vuonna 1991 folkodiinia (107 kg). Maahantuodut huumeet menevät kahden suurimmanlääkevalmistajan varastoihin. Morfiinin kulutusta on jonkin verran lisännyt siirtyminen injektioista tablettimuotoiseen annosteluun.

Taulukko 6. Huumausaineiden laillinen maahantuonti kiloina vuosina 1988-1991.

Aine                1988    1989    1990     1991

--------------------------------------------------

Kodeiini             379     390     357      333

Morfiini              48      62      50       69

Oopiumi               60      81      57       26

Kokaiini               5       7       8        1

Petidiini             17      17      17       13

Muut                  10      20      15      118

--------------------------------------------------

Yhteensä             519     577     504      560

Vähän yli 2000 lääkäriä on kirjoittanut viime vuosina huumausainereseptin noin 4000 potilaalle. Kutakin näitä lääkäriä kohden on siis tullut keskimäärin kaksi potilasta. Nämä potilaat eivät määritelmällisesti ole huumeiden käyttäjiä, vaikka he käyttävätkin usein samoja aineita kuin laittomilla markkinoilla käytetään. Potilaille on kirjoitettu 8000-10000 reseptiä eli keskimäärin 2,3 reseptiä kutakin potilasta kohden. Vuonna 1991 huumereseptien määrä on lisääntynyt. Tähän on saattanut vaikuttaa samaan aikaan alkanut taloudellinen lama, jolla on todettu olevan lisäävää vaikutusta erilaiseen oireiluun ja lääkkeiden käyttöön (Kontula ym. 1992). Huumeita käytetään tyypillisesti kipulääkitykseen esim. syöpätaudeissa.

Taulukko 7. Huumausainereseptejä vuosina 1988-1991 kirjoittaneet lääkärit, heidän potilaansa sekä reseptien lukumäärät

                  1988   1989   19901  1991

--------------------------------------------

Lääkäreitä        2149   2198   2219   2501

Potilaita         3500   3712   3921   4483

Huumereseptejä    8024   8430   8797  10378

--------------------------------------------

Missä määrin muiden huumausaineasetuksessa mainittujen lääkkeiden käyttö sitten on viime vuosina vaihdellut? Näistä lääkkeistä käytetään hieman vaihtelevia nimityksiä kuten psykoaktiiviset lääkkeet, psykofarmakat, PKV-lääkkeet tai osananiitä uni- ja rauhoittavat lääkkeet. Niillä on joko mieltä rauhoittava tai aktivoiva vaikutus. Runsaammin käytettyinä ja erityisesti sekakäytössä alkoholin kanssa niillä saadaan vahvistettua päihtymystä tai huumaantunut tila.

Suosituimmista päihdekäyttöön laittomasti käytetyistä lääkkeistä on saanut tietoja Keskusrikospoliisin lääkevalmisteita koskevista takavarikkotilastoista. Vuonna 1991 poliisin tekemien takavarikkojen perusteella sosiaali- ja terveyshallituksen lääkemyyntirekisteristä on koottu tilastoja yleisimmin takavarikoitujen lääkkeiden valmistuksessa käytettyjen lääkeaineiden kokonaismyynnistä (tukkumyynti apteekeille ja sairaaloille). Kyseessä eivät ole lääkkeiden myyntinimikkeet, vaan tärkeimmät päihdekäytössä esiintyvät lääkeaineet.

Taulukko 8. Eräiden lääkkeiden kulutus päiväannoksina (DDD) vuosina 1989-1992.

Lääke                     DDD   1989   1990   1991   19921

---------------------------------------------------------

alpratsolaami            1 mg    2,6    3,8    4,9    5,2

buprenorfiini            1 mg    0,1    0,1    0,1    0,1

dekstropropoksifeeni   200 mg    2,9    2,2    2,4    2,3

diatsepaami             10 mg    9,1    9,1    9,2    9,1

fenobarbitaali         100 mg    0,6    0,6    0,5    0,5

klooridiatsepoksidi     30 mg    1,7    1,7    1,6    1,5

loratsepaami           2,5 mg    4,5    4,5    4,2    3,9

midatsolaami            15 mg    2,2    2,0    2,1    2,3

nitratsepaami            5 mg    5,9    5,4    5,0    4,7

oksatsepaami            50 mg    7,2    7,7    7,5    7,3

pentobarbitaali        100 mg    0,1    0,2    0,2    0,2

tematsepaami            20 mg    8,3    9,0   10,8   13,0

triatsolaami          0,25 mg   10,6   11,0    8,0     -

---------------------------------------------------------

1 vuoden 1992 luvut ovat tammi-kesäkuulta

Tilastoyksikkönä käytetty päiväannos (DDD) on lääkeaineen tai -valmisteen teoreettinen vuorokausiannos, eli annos jonka lääkäri tavallisimmin määrää sairauden hoitoa varten yhtä päivää varten. Käytännössä annokset voivat vaihdella potilaskohtaisesti sekä eri hoitokäytäntöjen vuoksi. Koska DDD perustuu tukkumyyntilukuihin, ei sen perusteella varmuudella tiedetä ovatko myydyt lääkkeet myös käytetty.

Taulukosta nähdään kuinka monta vuorokausiannosta kutakin suomalaista kohden kutakin lääkeainetta on eri vuosina myyty. Tilaston mukaan useimpien lääkeaineiden kulutusluvuissa ei ole tapahtunut mainittavia muutoksia viime vuosina. Bentsodiatsepiini-unilääke on ollut myyntikiellossa lokakuusta 1991, mikä on ilmeisesti lisännyt tematsepaamin ja midatsolaamin kulutusta.

Vahvoista kipulääkkeistä ovat luettelossa buprenorfiini ja dekstropropoksifeeni, joiden kulutusluvuissa ei ole havaittavissa muutoksia. Ruokahalua hillitsevän fenfluramiinin kulutus on kasvanut amfepramonivalmisteen poistuttua markkinoilta.

Neuroosilääkkeissä käytettyjen klooridiatsepoksidin, loratsepaamin ja oksatsepaamin sekä nitratsepaamin kulutus on viime vuosina hieman vähentynyt, sen sijaan alpratsolaamin (paniikkihäiriöiden hoito) lisääntynyt.

Lääkäreiden potilailleen määräämistä PKV-lääkkeistä tai huumausaineeksi luettavista lääkkeistä on tehty vuosittain jonkin verran kanteluja aikaisemmin lääkintöhallitukseen ja vuodesta 1991 alkaen sosiaali- ja terveyshallitukseen. Nämä kantelut voivat johtaa huomautuksiin, oikeuksien rajoittamiseen ja oikeuksien menettämiseen. Oikeuksien rajoittaminen tai menettäminen on ollut viime vuosina melko harvinaista. Tällaisia tapauksia on keskimäärin kolme vuosittain. Useimmissa tapauksissa kantelu johtaa kehotukseen kiinnittää huomiota asiaan tai huomautukseen virheellisenä pidettävästä hoitomenettelystä.

Kanteluita, joiden seuraamus on liittynyt PKV-lääkkeiden ja huumeiden määräämiseen potilaalle, on ollut vuosina 1989-1992 keskimäärin 15 tapausta vuodessa. Vuosina 1985-1988 näiden tapausten määrä jäi alle kymmenen. Suunnilleen sama määrä kanteluita on tullut alkoholin määräämisen vuoksi. Vuonna 1992 oli tehty alkusyksyyn mennessä yhteensä 11 kantelua, joissa seuraamus on johtunut lääkärin omasta alkoholin, PKV-lääkkeiden tai huumeiden väärinkäytöstä työssä.

4.2 Lääkkeiden lääkinnällinen ja laiton käyttö

Farmakologisessa mielessä psyyken toimintaan rauhoittavasti tai aktivoivasti vaikuttavat lääkkeet ovat täysin rinnastettavissa huumeisiin. Tähän ryhmään kuuluvat mm. tavanomaiset uni- ja rauhoittavat lääkkeet, joita useimmiten käytetään laillisesti, joskus myös laittomasti. Keväällä 1992 tehdyssä valtakunnallisessa kyselyssä selvitettiin siksi näiden lääkkeiden sekä lääkinnällistä että ei-lääkinnällistä käyttöä. Lääkkeiden tavanomainen lääkinnällinen käyttö painottuu ymmärrettävästi hyvin vahvasti vanhimpiin ikäryhmiin.

Jonkin sairauden hoitoon tutkimuksessa ilmoitti säännöllisesti käyttävänsä jotain lääkärin määräämää lääkettä 22 % miehistä ja 27 % naisista. Yli 55-vuotiaista jotain lääkettä käytti hieman yli puolet ihmisistä. Lääkärin määräämänä kertoi unilääkkeitä käyttävänsä 6 % (13 % yli 55-vuotiaista), kipua lievittäviä lääkkeitä 12 % (21 %), rauhoittavia lääkkeitä 5 % (8 %), piristäviä lääkkeitä 1 % ja laihdutuslääkkeitä myös 1 %. Kaikkia näitä lääkkeitä naiset kertovat saaneensa sairauden hoitoon hieman miehiä useammin. Tässä voi heijastua paitsi lääkityksen todellinen tarve myös varsinkin mieslääkärien tapa pitää naisia miehiä herkemmin lääkitystä tarvitsevina.

Kysyttäessä ihmisiltä ovatko he viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana käyttäneet jotain unilääkettä tai rauhoittavaa lääkettä kertoi 10 % miehistä ja 13 % naisista niitä käyttäneensä. Näiden lääkkeiden käyttö on ollut vanhemmissa ikäryhmissä selvästi muita yleisempää. Yli 55-vuotiaista joka viides on käyttänyt vuoden aikana näitä lääkkeitä. Naisilla uni- tai rauhoittavien lääkkeiden käyttö on ollut kaikissa ikäryhmissä miehiä yleisempää.

(kuvio 5)

Uni- tai rauhoittavien lääkkeiden käytöllä viimeisen vuoden aikana ei ole ollut merkittäviä alueellisia eroja maan eri osissa. Hieman valtakunnallisen keskiarvon (11,7 %) yläpuolella rauhoittavien lääkkeiden käyttö on ollut Keski-Suomen, Uudenmaan, Kuopion ja Turun ja Porin lääneissä, kun taas keskiarvon alapuolelle se on jäänyt Vaasan, Mikkelin, Lapin, Kymen, Oulun ja Hämeen lääneissä. Helsingissä naisten uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö on ollut noin 4 % maan muita osia yleisempää.

Siviilisäädyn perusteella uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö on noin kaksinkertaista leskillä, eronneilla japuolisostaan erillään asuvilla verrattuna naimisissa, avoliitossa ja naimattomana eläviin. Unilääkkeiden sekakäyttöä alkoholin kanssa on eniten eronneilla.

Viimeisen 4 viikon aikana jotain uni- tai rauhoittavaa lääkettä on käyttänyt 7 % miehistä ja 8 % naisista. Yli 55-vuotiaista miehistä niitä on käyttänyt 14 % ja naisista 18 %. Näiden lääkkeiden käyttö alkaa yleistyä yli 45-vuotiailla.

(kuvio 6)

Unilääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä tai kipulääkkeitä ei-lääkinnälliseen tarkoitukseen (joko ilman lääkärin reseptiä tai suurempina annoksina kuin on määrätty, päihtymystarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin kuin lääkäri on kehottanut niitä käyttämään) myöntää joskus käyttäneensä 2,9 % miehistä ja 2,3 % naisista. Tällainen käyttö on vanhempia ikäryhmiä yleisempää alle 45-vuotiaiden ikäryhmissä. 45 vuoden ikä on siis eräänlainen käännekohta: sitä nuoremmat harrastavat muita useammin lääkkeiden laitonta käyttöä, kun taas sitä vanhemmilla yleistyy nopeasti uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö lääkärin valvonnassa.

(kuvio 7)

Nuorimmassa, alle 25-vuotiaiden, ikäryhmässä laitonta käyttöä on ollut useimmin (tai se on muistettu paremmin), mutta runsaammat käyttökerrat jakautuvat melko satunnaisesti eri ikäryhmiin. Yli 10 kertaa psyyken lääkkeitä elämänsä aikana laittomasti käyttäneitä on ollut yhteensä 0,5 %. Tämä käyttö on voinut jakautua useamman vuoden jaksolle. Käytön frekvenssi vaihtelee suuresti eri käyttäjillä. Useimmilla käyttökertoja on ollut harvemmin kuin kerran kuukaudessa, mutta joillakin käyttö on voinut olla viikottaista tai jopa lähes päivittäistä.

Lääkkeiden päihdekäyttäjät painottuvat 25-29 -vuotiaiden, 40-44 -vuotiaiden ja 60-69 -vuotiaiden ikäryhmiin. Mistään systemaattisesta lääkkeiden päihdekäytön kehityksestä iän myötä ei voida siten tämän aineiston perusteella puhua.

Miehillä lääkkeiden päihdekäytöllä ei ole mainittavaa yhteyttä heidän huoltajansa sosiaaliseen taustaan lapsuudessa januoruudessa. Naisilla lääkkeiden päihdekäyttö on sen sijaan ollut noin kolme kertaa muita yleisempää niissä tapauksissa, joissa huoltaja on kuulunut ylimpään ryhmään tai johtavassa asemassa oleviin toimihenkilöihin. Naisilla lääkkeiden päihdekäyttö sopii siis kohtalaisen hyvin yläluokkaiseen statukseen.

Lääkkeiden päihdekäytön yleisyydellä maan eri osissa ei ole ollut kovin suuria eroja. Eniten tätä käyttöä on ollut Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan lääneissä. Vähiten sitä on ollut Vaasan ja Oulun lääneissä. Helsingissä naiset ovat käyttäneet lääkkeitä päihdekäyttöön muuta maata kaksi kertaa yleisemmin. Maaseudun haja-asutusalueilla naisten lääkkeiden päihdekäyttö on puolestaan ollut melko harvinaista.

Yli puolet lääkkeitä laittomasti käyttäneistä on käyttänyt niitä ensimmäistä kertaa yli 21-vuotiaana. Alle 17-vuotiaana lääkkeiden päihdekäytön on aloittanut noin joka viides niitä joskus tähän tarkoitukseen kokeilleista tai käyttäneistä. Nuoruuden lääkkeiden sekakäyttökokeilut alkoholin kanssa ovat siten joko paljolti unohtuneet tai ne ovat näihin aikoihin asti olleet koko väestössä suhteellisen harvinaisia. Nuorilla tytöillä pillereiden käyttö on nykyisin huomattavasti tätä yleisempää.

Ainakin joskus tupakoineilla ihmisillä lääkkeiden päihdekäyttö on ollut viisi kertaa yleisempää kuin tupakoimattomilla. Tupakoinneista lääkkeiden päihdekäyttöä on joskus harrastanut lähes 4 %. Alle 15-vuotiaana tupakoinnin aloittaneista 10 % on käyttänyt lääkkeitä päihtymistarkoituksessa.

Vielä voimakkaammin lääkkeiden päihdekäyttö on liittynyt varhaisiin humalakokemuksiin. Alle 15-vuotiaana ensihumalansa kokeneista miehistä ja naisista yli 10 % kertoo joskus harrastaneensa lääkkeiden päihdekäyttöä. Säännöllisemmän alkoholin käytön samanikäisinä aloittaneista lääkkeiden päihdekäyttöä on harrastanut lähes neljäsosa.

Viimeisen vuoden aikana lääkkeiden päihdekäyttöä ilmoittaa harrastaneensa 0,7 % ihmisistä. Viimeisen kuukauden aikana käyttäjiä on ollut 0,3 %. Tätä käyttöä on ollut hieman useammin miehillä kuin naisilla. 50-54 -vuotiaiden ikäryhmässä käyttö onollut yleisintä, mutta eri ikäryhmien käyttötavoissa ei voi kuitenkaan sanoa näkyvän selviä sukupolvien välisiä eroja.

Lääkkeiden päihdekäytölle on hyvin tyypillistä niiden sekakäyttö alkoholin kanssa. Tämän sekakäytön yleisyyden selvittämiseksi ihmisiltä kysyttiin ovatko he viimeisen 12 kuukauden aikana alkoholia juodessaan ottaneet samalla kertaa (tai parin tunnin kuluessa) jotain lääkkeitä tai huumeita ei-lääkinnälliseen tarkoitukseen.

(kuvio 8)

Vastausten perusteella tällainen sekakäyttö on ollut yleisintä kipulääkkeillä, joita on käyttänyt yhdessä alkoholin kanssa 2,4 % sekä miehistä että naisista. Muista kysymyksessä luetelluista aineista sekakäyttöä unilääkkeillä oli kokeillut 0,8 %, rauhoittavilla lääkkeillä myös 0,8 %, piristävillä lääkkeillä 0,3 % ja hasiksella 0,8 %. Muista aineista (impattavat liuottimet, amfetamiini ja heroiini) sekakäyttöä mainitsi vain yksi mies amfetamiinin kanssa.

Myös eri lääkeaineiden sekakäyttö näyttää sangen yleiseltä. Piristäviä lääkkeitä sekaisin alkoholin kanssa käyttäneistä puolet on käyttänyt myös unilääkkeitä viimeisen kuukauden aikana. Ihmisistä, joille lääkäri on määrännyt piristäviä lääkkeitä viimeisen vuoden aikana 8 % on harrastanut näiden lääkkeiden sekakäyttöä alkoholin kanssa. Rauhoittavilla lääkkeillä vastaava osuus on ollut 16 %. Kipua lievittäviä lääkkeitä lääkäriltään saaneista joka viides taas on käyttänyt viimeisen kuukauden aikana myös unilääkkeitä. Heistä joka kymmenes on harrastanut kipulääkkeiden sekakäyttöä alkoholin kanssa.

Ihmisistä, joille lääkäri on määrännyt sairauden hoitoon unilääkkeitä vuoden aikana, kymmenesosa ilmoittaa harrastaneensa ainakin joskus lääkkeiden päihdekäyttöä. Useimmilla heistä tätä käyttöä on ollut myös viimeisen vuoden aikana. 13 % unilääkkeitä lääkäriltä saaneista kertoo käyttäneensä niitä sekaisin alkoholin kanssa viimeisen vuoden aikana.

Jonkin lääkkeen tai huumeen sekakäyttöä alkoholin kanssa ilmoitti kokeilleensa viimeisen vuoden aikana yhteensä 4 % tutkimuksen kaikista vastaajista. Tämä osuus on korkeampi kuin ei-lääkinnälliseen tarkoitukseen psyyken lääkkeitä joskus elämässään käyttäneensä myöntäneiden vastaajien osuus, joka oli 2,6 %. Sekakäyttö on ilmeisesti helpompi myöntää tai tunnistaa kuin ei-lääkinnällinen (laiton) käyttö.

(kuvio 9)

Alkoholin ja lääkkeiden sekakäytössä on kaksi huippua: nuorimmat ja vanhimmat ikäryhmät, joissa molemmissa noin 5 % ihmisistä kertoo sekakäyttöä harrastaneensa viimeisen vuoden aikana. Nuoremmissa ikäryhmissä sekakäyttö niveltyy tälle ikävaiheelle tyypilliseen runsaampaan alkoholin käyttöön ja monasti myös huumekokeiluihin. Sekakäyttö vähenee työelämään siirtymisen ja perheen perustamisen vuoksi keski-ikäisillä ihmisillä. Vanhemmissa ikäryhmissä taas lisääntyy huomattavasti lääkkeiden käyttö, kuten uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö. Niiden säännöllisempi käyttö houkuttelee osan niiden käyttäjistä sekakäyttöön alkoholin kanssa.

Sekakäyttö painottuu tutkimuksen tulosten perusteella siviilisäädyn mukaan naimattomille, eronneille ja leskille. Avioliitossa ja avoliitossa olevilla sekakäyttö on noin kaksi kertaa harvinaisempaa. Parisuhteessa elämisellä on siis ilmeinen sekakäyttöä hillitsevä vaikutus.

Ihmisten tulkintojen ongelmallisuutta lääkkeiden sekakäytön ja ei-lääkinnällisen käytön välillä kuvaa se, että vain 22 % niistä ihmisistä, jotka ilmoittavat harrastaneensa sekakäyttöä viimeisen vuoden aikana, kertoo koskaan harrastaneensa lääkkeiden ei-lääkinnällistä käyttöä. Useimmissa tapauksissa tätä sekakäyttöä voi pitää lääkkeiden ei-lääkinnällisenä päihdekäyttönä, mutta ihmiset eivät ymmärrä tai tunnusta sitä sellaiseksi. Tästä syystä tässä tutkimuksessa saadut yleisyysluvut lääkkeiden ei-lääkinnällisestä käytöstä ovat varmasti huomattavan alhaisia lääkkeiden todellisen päihdekäytön laajuuteen verrattuna.

Lääkkeiden ei-lääkinnällistä käyttöä viimeisen vuoden harrastaneensa myöntäneistä ihmisistä viidesosa kertoo sekakäytöstä viimeisen vuoden ajalta. Heidän vastauksensa täsmäävät siten hyvin keskenään. Kymmenesosa väittää ei-lääkinnällisestä käytöstään olevan yli vuosi aikaa, vaikka he ilmoittavatkin sekakäytöstä vuoden ajalta. Kymmenesosa lääkkeiden päihdekäyttöä viimeisen vuoden aikana myöntäneistä taas ei ole ilmoittanut sekakäytöstä. He ovat siis käyttäneet päihdetarkoituksiin pelkkiä lääkkeitä. Lopuksi hieman yli puolet lääkkeiden ei-lääkinnällistä käyttöä myöntäneistä kertoo tästä käytöstä olevan yli vuosi aikaa, eivätkä he ole myöskään kertoneet sekakäytöstä viimeisen vuoden ajalta. Heillä lääkkeiden päihdekäyttö näyttä siten loppuneen ainakin toistaiseksi.

4.3 Huumeiden ja huumeiden käyttäjien kohtaaminen

Monet ihmiset joutuvat tekemisiin huumeiden tai huumeiden käyttäjien kanssa, vaikka he eivät itse koskaan hankkisi tai käyttäisi huumeita. Raja huumeiden ja niiden käytön kohtaamiseen on hiuksenhieno sen vuoksi, että suurella osalla ihmisistä on lääkekaapissaan aineita, joita voidaan käyttää huumeena. Silloin, kun elämä tuntuu tavallista rankemmalta, moni siirtyy ylilääkitsemiseen, joka täyttää jo huumeiden käytön tunnusmerkit.

Sangen monille ihmisille on joskus tarjottu huumausaineita joko ilmaiseksi tai ostettavaksi. Ilmaiseksi huumeita on tarjottu miehistä 11 prosentille ja naisista 8 prosentille. Ostettavaksi huumeita on tarjottu miehistä 12 prosentille ja naisista 6 prosentille. Alle 35-vuotiaat kertovat olleensa vanhempiin ikäryhmiin verrattuna selvästi useammin tällaisen tarjonnan kohteena. Koska mahdollisesta tarjonnasta voi vanhemmissa ikäryhmissä olla jo useampia vuosikymmeniä aikaa, täytyy huomioon ottaa myös unohtamisen mahdollisuus.

(kuvio 10)

Huumeiden tarjonta on kohdentunut selvästi laajamittaisempana ihmisille, jotka aloittavat muita nuorempana päihteiden käytön. Alle 15-vuotiaana itsensä humalaan juoneista ihmisistä yli 40 prosentille on joskus tarjottu huumeita. Yli 20-vuotiaana ensihumalan kokeneista taas vain noin neljälle prosentille on joskus tarjottu jotain huumetta.

Huumeita ainakin joskus kokeilleista tai käyttäneistä noin puolet, eli 47 %, kertoo, että heille on tarjottu huumeita ostettavaksi. Ilmaiseksi huumeita on tarjottu niitä käyttäneistä 79 prosentille. 9 prosentille huumeita on tarjottu vain ostettavaksi, ei siis lainkaan ilmaiseksi. 12 % ilmoittaa, että heille ei ole tarjottu huumeita lainkaan, vaan he ovat hankkineet ne käyttöönsä jollakin muulla tavalla.

Mikä sitten on tarjonnan yhteys huumeiden kokeiluun ja käyttöön? Tämän tutkimuksen perusteella 34 % niistä ihmisistä, joille on joskus tarjottu huumeita, on jotain huumetta ainakin kerran elämässään kokeillut. Niistä ihmisistä, joille huumeita on tarjottu ilmaiseksi, jotain huumetta on kokeillut 44 %. Tässä tapauksessa kokeiluhalukkuus ei ole välttämättä liittynyt niinkään aineen ilmaisuuteen kuin siihen, että sitä on tarjonnut läheinen ystävä. Ihmisistä, joille huumetta on tarjottu ostettavaksi (osalle heistä tarjottu myös ilmaiseksi), 31 % ilmoittaa joskus huumetta kokeilleensa. Heistä, joille huumeita on tarjottu pelkästään ostettavaksi (ei ilmaiseksi), huumetta kertoo kokeilleensa 12 %.

Huumeiden (hasiksen) tarjonta kohdistuu tavallisesti laajimpana vähän alle 20-vuotiaisiin nuoriin. Tätä vanhempien joukossa se kohdistuu pääosin vain erityisen potentiaalisiin käyttäjiin. Kun eri ikäryhmien elämänvaiheita vertailee, olivat 25-29 -vuotiaat otollisimmassa tarjontaiässä siten vuoden 1985 paikkeilla, 35-39 -vuotiaat vuoden 1975 paikkeilla ja 45-49 -vuotiaat vuoden 1965 paikkeilla. Tulokset viittaavat siten siihen, että huumeiden tarjonta olisi laajentunut jatkuvasti 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun puoliväliin vakiintuakseen sen jälkeen. Tulokset tuntuvat aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna muutoin järkeviltä, mutta 1970-luvun alun ennätysmäisen laaja hasiksen tarjonta ja sen merkittävä supistuminen 1970-luvun lopulla, joka esiintyy selvänä aikaisemmissa nuorisotutkimuksissa, ei tule ikäpolvien vertailuissa esille.

Unohtaminen selittää varmasti osan tästä tämän tutkimuksen ja aikaisempien tutkimusten tulosten ristiriidasta. Lisävalaistusta asialle antavat eri ikäryhmien omien huumekokeilujen erot, joita kuvataan myöhemmin tässä luvussa.

Monet ihmiset tulevat huumeiden kanssa tekemisiin omassatuttavapiirissään. Kysyttäessä tietävätkö ihmiset tuttaviensa joukossa jonkun, joka olisi viimeisen vuoden aikana kokeillut tai käyttänyt huumausaineita (kuten hasista, lääkkeitä päihteeksi, amfetamiinia, impattavia liuottimia esim. liimoja tai tolua tai muita vastaavia aineita), vastasi tähän myöntävästi 10 % sekä miehistä että naisista. Heistä joka toinen tiesi yhden käyttäjän ja joka toinen tiesi useampia. Alle 35-vuotiaista 20 % tiesi viimeisen vuoden ajalta tuttavapiirissään ainakin yhden huumeiden kokeilijan tai käyttäjän. Tämä tieto vahvistaa sitä käsitystä, jonka mukaan huumeiden käyttö on tyypillisesti alle 30-vuotiaiden ihmisten elämään tietyn jakson kuuluva asia. Iän lisääntyessä sitä harrastavat yhä harvemmat.

Huumeiden näkyvämpi käyttö painottuu hieman Etelä-Suomeen sen perusteella, että siellä hieman muita useammat tietävät tuttavapiirissään jonkun huumeiden kokeilijan tai käyttäjän. Uudenmaan ja Kymen lääneissä tällaisen tuttavan tietävien osuus on 13 %. Alhaisin se on ollut Pohjois-Karjalan (6 %), Vaasan (6 %) ja Lapin (4 %) lääneissä. Helsingissä huumeiden käyttäjän tuttavapiirissään tietää 18 %.

Runsaammin alkoholia käyttävillä ihmisillä on selvästi muita enemmän tietoa huumeiden käytöstä tuttavapiirissään. Vähintään kerran viikossa itsensä humalaan juovista ihmisistä 27 % tietää tuttavavien joukossa ainakin yhden ihmisen, joka on käyttänyt huumeita viimeisen vuoden aikana. Korkeintaan kerran vuodessa itsensä humalaan juovista huumeiden tietää vain 6 % tietää tuttavissaan huumeiden käyttäjän.

Kuinka paljon huumeille sitten on tällä hetkellä kysyntää? Kun ihmisiltä kysyttiin olisivatko he valmiita kokeilemaan jotain huumetta, jos heille tulisi siihen tilaisuus, suhteellisen harvat myönsivät olevansa siihen valmiita. Kaikista vastaajista 2,2 % (miehet 3,1 % ja naiset 1,5 %) olisi joko varmasti tai luultavasti valmis tällaiseen kokeiluun. Epävarmoja oli vajaa kolme prosenttia ja luultavasti sanoi kokeilusta kieltäytyvänsä 13 % ihmisistä. Varmasti väitti tällaisesta kokeilusta kieltäytyvänsä 76 % miehistä ja 88 % naisista.

Muissa ikäryhmissä kokeiluun halukkuutta oli vain 1-2 prosentilla, mutta alle 30-vuotiaista sitä oli noin 5 prosentilla. Epävarmoja asiasta oli alle 30-vuotiaista samanverran. Huumemarkkinoille on edellytyksiä siten lähinnä vain tässä ikäryhmässä.

Valtakunnallisesti eniten kysyntää huumeille on uudenmaan läänissä, jossa lähes 4 % olisi tilaisuuden koittaessa varmasti tai luultavasti valmis huumeita kokeilemaan. Alle prosentin kysyntä jää Kymen, Keski-Suomen ja Vaasan lääneissä. Vaasan läänissä 89 % varmasti kieltäytyisi kokeilusta, kun taas uudellamaalla ehdottomia kieltäytyjiä on 78 %.

Koska huumeet ovat osa eri päihteiden sekakäytöstä, on huumeiden kysyntä huomattavan yleistä niissä ryhmissä, joissa alkoholia käytetään reippaasti. Itsensä vähintään kerran viikossa humalaan juovista ihmisistä 12 % olisi valmis kokeilemaan huumeita tilaisuuden siihen tullessa. Kokeiluhalukkuus on muita yleisempää myös ihmisillä, jotka käyttävät muita useammin olutta tai viiniä.

Suurinta huumeiden kysyntä on luonnollisesti huumeiden käyttöä ainakin joskus kokeilleilla ihmisillä. Heistä 20 % ilmoittaa olevansa joko varmasti tai luultavasti valmis kokeilemaan jotain huumetta tilaisuuden tähän tarjoutuessa. Varmasti tällaisesta kokeilusta sanoo kieltäytyvänsä 28 % huumeita joskus kokeilleista miehistä ja 47 % vastaavista naisista.

4.4 Huumeiden kokeilu ja käyttö Suomessa

Huumeiden kokeilun ja käytön yleisyyttä on aikaisemmin tutkittu Suomessa vain alle 20-vuotiaiden nuorten, varusmiesten ja opiskelijoiden parissa. Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos on liittänyt juomatapatutkimukseensa syksyllä 1992 muutaman huumeisiin liittyvän kysymyksen. Juomatapatutkimuksesta tiedot ovat käytettävissä vasta vuoden 1993 aikana. Tämän tutkimuksen tietoja 18-74 -vuotiaan väestön huumeiden käytöstä ei voi siksi verrata aikaisempiin suomalaisiin tutkimuksiin. Euroopassa ja Yhdysvalloissa vastaavia tutkimuksia sen sijaan on tehty jo aikaisemmin.

Edellisessä luvussa on jo esitelty sekä aikaisempia että tuoreimpia tietoja huumeiden kokeilusta ja käytöstä nuorten parissa. Tässä luvussa keskitytään aikuisten vastaaviintietoihin. Aikuisuuden saavuttaneiden yli 20-vuotiaiden huumeiden käytöstä on toistaiseksi ollut tietoja vain opiskelijoista. Tuoreimmat tiedot opiskelijoiden huumeiden käytöstä on kerännyt Mikael Nyström (1992) ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoille syksyllä 1989 tehdyn terveystarkastuksen yhteydessä.

Terveystarkastukseen kutsuttiin 4091 opiskelijaa, joista paikalle saapui 2520 (61,5 %). Osallistumisaktiivisuus oli naisilla 73,7 % ja miehillä 53,6 %. Opiskelijoiden keski-ikä oli 22,2 vuotta. Kutsun yhteydessä opiskelijoille oli lähetetty kyselylomake, jonka he toivat täytettynä terveystarkastukseen. Samoja opiskelijoita tutkitaan jatkossa 3 ja 5 vuoden kuluttua. Huumeista oli yksi 4-osainen kysymys lomakkeen loppupuolella. Tähän kysymykseen vastasi naisista 96,1 % ja miehistä 95,3 %.

Taulukko 9. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kokemukset huumeiden käytöstä syksyllä 1989 (%)

Kokeillut tai käyttänyt    Mies      Nainen

--------------------------------------------

Kannabista                  17,7       9,8

Suonensisäisiä huumeita      0,4       0,7

Muita huumeita               3,4       2,1

Lääkkeitä humaltuakseen      1,8       1,5

Lääkkeitä ja alkoholia

yhdessä humaltuakseen        3,2       3,6

--------------------------------------------

(N)                        (745)    (1775)



(Lähde: Nyström (1992))

Opiskelijoiden vastausten perusteella on kannabista käyttäneiden osuus ollut naisilla suhteellisen alhainen ottaen huomioon, että opiskelijat valikoituvat suurelta osin ylemmästä keskiluokasta, jossa kannabiksen käyttö on nuorisotutkimusten perusteella sangen yleistä. Miehillä taas käytön taso vastaa KISS-tutkimuksen perusteella melko hyvin ikäluokan kokeilulukuja pääkaupunkiseudulla.

Hieman useampi kuin joka toinen huumeita kokeillut opiskelija oli käyttänyt huumeita useammin kuin kerran. Yli 5 kertaa huumeita oli käyttänyt noin neljäsosa niitä joskus kokeilleista miehistä ja naisista.

Lääkkeiden päihdekäytön ja sekakäytön luvut ovat melko alhaisia tämän tutkimuksen ja varsinkin nuorisotutkimusten tuloksiin verrattuna. Tämä vahvistaa käsitystä, että naisopiskelijat valikoituvat useimmiten sellaisesta sosiaalisesta ryhmästä, jossa lääkkeiden päihdekäyttö on poikkeuksellisen vähäistä.

Huumeita kokeilleet tai käyttäneet opiskelijat ovat käyttäneet viimeisen vuoden aikana selvästi enemmän alkoholia kuin muut. Huumeita (kannabista) kokeilleet miehet ovat käyttäneet keskimäärin yli 10 kg alkoholia vuoden aikana, kun muilla miehillä vastaava luku on 5,6 kg. Myös huumeita käyttäneillä naisilla alkoholin käyttö on runsaampaa, mutta taso alhaisempi kuin miehillä (5,5 kg/2,5 kg). Useampia kertoja huumeita kokeilleilla/käyttäneillä alkoholin keskimääräinen kulutus oli vielä suurempaa.

Tämän tutkimuksen yhteydessä on kerätty ensimmäiset koko aikuisikäiseen väestöön yleistämiskelpoiset tiedot huumeiden kokeilusta ja käytöstä. Ihmisiltä kysyttiin tutkimuslomakkeessa: Oletteko joskus kokeillut tai käyttänyt jotain huumausainetta (kuten hasista, lääkkeitä päihteeksi, amfetamiinia, impattavia liuottimia (esim. liimoja tai tolua) tai muita vastaavia aineita)? Kysymykseen vastasi myöntävästi 198 ihmistä, eli 5,9 % kaikista tutkimuksen vastaajista. Miehistä huumeita kertoi joskus elämänsä aikana käyttäneensä 7 % ja naisista 4 %.

Ikäryhmien osalta ihmisillä oli selvä jako 50 vuotta täyttäneisiin, joista vain harvat olivat käyttäneet huumeita, ja alle 50-vuotiaisiin, joille huumeet olivat tutumpi asia. Tätä selvähköä jakoa selittää lähinnä hasiksen leviäminen Suomeen 1960-luvun lopulla, joka näkyy alle 50-vuotiailla, joista vanhimmat olivat 1960- ja 1970-lukujen taitteessa 23-27 -vuotiaita. 1970-luvun alkupuolella "huumeaalto" ulottui siten jossakin määrin koko alle 30-vuotiaiden ikäryhmään, vaikka käyttö keskittyikin varsinkin alkuvaiheessa paljolti alle 20-vuotiaille.

1970-luvun alussa nuoruuttaan eläneistä silloisista 13-22 -vuotiaista 6 % kertoo käyttäneensä huumeita. Tämä osuus on alhaisempi kuin samaan aikaan tehdyissä nuoriso- ja varusmiestutkimuksissa, joissa varusmiehistä (n. 20-vuotiaat) 12 % ja eri kokoisissa asutuskeskuksissa kouluikäisestä nuorisosta 3-23 % kertoi kokeilleensa huumeita (lähinnä hasista). Nämä luvut viittaavat selvästi siihen, että osa aikuisista onsittemmin unohtanut nuoruutensa hasiskokeilut (tai peittelee niitä) ja ainakin ikäryhmissä 35-44 -vuotiaat huumeita käyttäneiden osuudet ovat siksi liian alhaisia.

(kuvio 11)

18-35 -vuotiaiden ikäryhmässä keskimäärin 11 % on käyttänyt huumeita, miehistä 14 % ja naisista 9 %. Tämän ikäryhmän sisällä ei eri ikäisillä ole erityisiä eroja käytön yleisyydessä. Kun huumekokeilut tapahtuvat tyypillisesti vähän alle 20-vuotiaana, tarkoittavat nämä luvut sitä, että huumeita nuoruudessaan kokeilleiden ihmisten osuus on säilynyt käytännössä lähes samana vuosina 1976-1992.

Valtakunnallisessa vertailussa on huumeiden kokeilu ollut yleisintä uudenmaan läänissä, jossa lähes 10 % on käyttänyt huumeita. Muiden läänien käyttäjien osuudet eivät juuri ole ylittäneet valtakunnallista keskiarvoa. Alhaisimmaksi huumeita joskus elämässään kokeilleiden osuus on jäänyt Kuopion, Pohjois-Karjalan ja Oulun lääneissä, joissa vähän yli 2 % on käyttänyt huumeita.

Taulukko 10. Huumeita joskus elämässään kokeilleiden henkilöiden

osuudet eri lääneissä kolmessa ikäryhmässä (%)

Lääni            18-34 v   (N)   35-54 v  (N)   55 v -  (N)

----------------------------------------------------------

Uudenmaan         19,2   (229)    7,4   (351)    1,6  (185)

Turun ja Porin     9,3   (150)    2,5   (200)     -   (120)

Hämeen            12,4   (161)    3,5   (173)     -   (128)

Kymen             12,9    (70)    2,2    (90)     -    (67)

Mikkelin          14,6    (48)    3,9    (52)     -    (49)

Pohjois-Karjalan   5,6    (36)    1,9    (53)     -    (38)

Kuopion            5,6    (54)    1,5    (66)     -    (53) 

Keski-Suomen       8,0    (50)    4,9    (61)     -    (56)

Vaasan             6,9   (101)    2,9   (137)     -    (72)

Oulun              4,0   (101)    1,9   (103)     -    (81)

Lapin              4,4    (45)    7,8    (51)    2,6   (39)

-----------------------------------------------------------

Yhteensä          11,2  (1049)    4,2  (1343)    0,5  (891) 

Ikäryhmän mukainen läänitarkastelu osoittaa huomattaviaalueellisia eroja etenkin alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä. Etelä-Suomessa huumeiden kokeilijoita on ollut huomattavasti enemmän kuin Keski- ja Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomen raja kulkee tässä tapauksessa Mikkelin läänissä. Keski- ja Pohjois-Suomessa huumeita kokeilleiden osuus on jäänyt 18-34 -vuotiailla alhaisemmaksi kuin 35-54 -vuotiailla uudellamaalla. Alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä huumeita on uudellamaalla kokeillut noin joka viides ihminen.

Läänien välillä havaittavien erojen lisäksi huumeiden käyttö vaihtelee selvästi myös paikkakunnan taajama-asteen mukaisesti läänien sisällä. Mitä suuremmista väestökeskittymistä on kyse, sitä yleisempää huumeiden käyttö on ollut. Helsingissä huumeita kertoo käyttäneensä 16 % miehistä ja 9 % naisista. Maaseudun haja-asutusalueella taas niitä on käyttänyt vain 3 % miehistä ja 1 % naisista.

Ensimmäinen huumekokeilu on tapahtunut useimmin 16-20 vuoden iässä. Alle 18-vuotiaana ensimmäisen kokeilunsa on tehnyt 26 % huumeita joskus kokeilleista ja 15-vuotiaana tai sitä nuorempana kokeilunsa on tehnyt 8 %. Yli 25-vuotiaaksi ensikokeilu on jäänyt 13 prosentilla huumeita joskus käyttäneistä.

Nuoruuden huumekokeilut ovat olleet muita ryhmiä yleisempiä yhteiskunnan ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluvien ihmisten perheissä. Varsinkin naisten parissa heillä, joiden huoltaja on ollut johtavassa asemassa oleva toimihenkilö, huumeiden kokeilujen yleisyys on ollut lähes kolminkertainen muuhun väestöön verrattuna. Myös miehillä huumekokeilut ovat olleet noin kaksi kertaa yleisempiä toimihenkilöiden lapsilla. Huumeiden kokeilu ja käyttö ei siten ole tavallisesti ollut merkki yhteiskunnallisesta huono-osaisuudesta, pikemminkin päinvastoin. Tästä kertoo myös se, että huumeiden kokeilut ovat olleet selvästi yleisempiä paremmin koulutettujen ihmisten parissa, varsinkin miehillä.

Kuinka suuri osa ikäluokasta sitten kokeilee huumeita varhaisemmassa nuoruudessaan? Kun eri ikäryhmistä katsotaan kuinka suuri osa siitä on kokeillut jotain huumetta alle 18-vuotiaana, erottaa 1960-luvullaalkanut "hasisaalto" jälleen ikäryhmät toisistaan. Kun 40-49-vuotiaista vajaa prosentti kertoo kokeilleensa alle 18-vuotiaana jotain huumetta, onvastaava osuus alle 40-vuotiailla noin kolme prosenttia. Koska tämä osuus on nuoremmissa ikäryhmissä sama, ei tämän ikäisten ihmisten huumeiden kokeilussa näytä tämän perusteella tapahtuneen erityistä muutosta vuosina 1970-1992.

(kuvio 12)

Ensimmäisistä huumekokeiluista 30 %(miehillä 25 % ja naisilla 40 %) on tapahtunut ulkomailla ja loput Suomessa. Nuoremmissa ikäryhmissä, erityisesti naisilla, huumekokeilut on tehty lisääntyvässä määrin ulkomailla. Tämä muutos johtunee pääasiassa ulkomaanmatkailun lisääntymisestä. Laman myötä nämä kokeilut taas varmaankin vähenevät.

Kun huumeita joskus kokeilleilta tai käyttäneiltä kysyttiin muuttuiko tämä kokeilu tai käyttö jossain vaiheessa niin säännölliseksi, että he käyttivät jotain ainetta vähintään muutaman kerran kuukaudessa ainakin puolen vuoden ajan, vastasi kysymykseen myöntävästi 11 % huumeita joskus elämänsä aikana käyttäneistä, miehet ja naiset yhtä usein. Tällaista jatkuvampaa käyttöä oli harrastanut yhteensä 0,7 % tutkimuksen kaikista vastaajista. Tosin huumeiden käyttöä puolen vuoden ajan muutaman kerran kuukaudessa ei voi vielä pitää kovin jatkuvana tai ainakaan hallitsemattomana käyttönä varsinkaan muiden päihteiden käyttöön verrattuna.

Osa huumeiden käyttöään ensikokeilujen jälkeen jatkaneista oli jatkanut sitä edellä kuvatulla tavalla säännöllisempänä, osa satunnaisesti silloin tällöin mahdollisesti useamman vuoden aikana. Tällaista säännöllisempää tai satunnaisempaa käyttöä yhden tai useamman vuoden ajan oli ollut 17 prosentilla huumeita joskus kokeilleista. Kolme vastanneista ilmoitti jatkaneensa käyttöään vähintään kymmenen vuoden ajan.

Eri ikäryhmien huumeiden käyttötavoissa ei ole ollut suurtakaan eroa sen perusteella, että pidempään käyttöään jatkaneita on ollut eri ikäisissä suhteessa suunnilleen yhtä paljon. Sen sijaan miehet ovat käyttäneet huumeita keskimäärin hieman naisia pidempään. Miehistä käyttöään jatkaneista on kolmasosa jatkanut sitä vähintään 3 vuotta (5 % huumeita joskus kokeilleista). Naisilla vastaava osuus on 14 % (3 % kokeilleista). Huumeiden kokeilu johtaa tämän perusteella suhteellisen harvoin useampiavuosia jatkuvaan käyttötapaan. "Koukkuun jääminen" huumeisiin on siten poikkeustapaus.

Huumeita säännöllisemmin tai pidempään käyttäneet ihmiset ovat aloittaneet tämän käyttönsä useimmiten 18-20 -vuotiaana. Viidesosa on aloittanut käyttönsä alle 17-vuotiaana ja 15 % yli 20-vuotiaana.

Kaikilta huumeita joskus kokeilleilta ihmisiltä kysyttiin myös mitä huumeita ja kuinka monta kertaa he olivat käyttäneet. Eri huumeet oli annettu valmiina luettelona, josta saattoi valita käyttämänsä aineet. Käytettyjen aineiden muistamisen ei siten pitänyt olla vaikeaa.

Kannabis, eli hasis ja marihuana, oli odotetusti ylivoimaisesti useimmin käytetty huume. Kaikista vastaajista sitä oli joskus elämässään kokeillut tai käyttänyt 4,8 %, miehistä 6 % ja naisista 4 %. Alle 35-vuotiailla kannabiksen käyttö oli ollut yleisintä. Tämän ikäisistä miehistä sitä oli ainakin kerran elämässään kokeillut 12 % ja naisista 8 %. Kaikista jotain huumetta joskus käyttäneistä ihmisistä kannabista oli kokeillut 87 %.

(kuvio 13)

Koska huumeiden kokeilut koostuvat suurimmalta osaltaan juuri kannabiksen (useimmiten hasiksen) käytöstä, kannabiksen käytön erot eri ikäryhmissä ovat hyvin samanlaisia kuin edellä jo joskus jotain huumetta kokeilleiden ihmisten osalta on todettu. Kannabista ovat käyttäneet lähes pelkästään 1960-luvulla tai sen jälkeen nuoruutensa eläneet ihmiset. Eri ikäryhmiä vertailemalla ei kannabiksen käytössä ole tapahtunut erityisempää muutosta 1970-luvun jälkipuoliskon jälkeen. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa kannabista kokeilleista ihmisistä osa tuntuu kokeilunsa jo unohtaneet aikaisempiin sen ajan nuorisotutkimuksiin verrattuna.

Suuri osa kannabiksen käytöstä on ollut sangen satunnaista ja lyhytaikaista kokeilua. Puolet kannabiksen kokeilijoista on käyttänyt sitä vain 1-2 kertaa. Yli 5 kertaa kannabista on käyttänyt sitä kokeilleista 26 % ja yli 10 kertaa 17 %. Vain 3 % kannabista joskus elämässään kokeilleista oli jatkanut senkäyttöä yli vuoden ja näissäkin tapauksissa käyttökertoja oli useimmiten alle 10. Käyttö on ollut siten hyvin satunnaista. Yli 10 kertaa kannabista on käyttänyt 0,8 % kaikista tutkimuksen vastaajista. Miehillä näitä käyttökertoja on ollut hieman enemmän kuin naisilla.

(kuvio 14)

Yli 35-vuotiaista alle prosentti on käyttänyt kannabista yli 10 kertaa. Alle 35-vuotiaiden joukossa tällaisia käyttäjiä on ollut noin kaksi prosenttia. Myöskään käyttökertojen perusteella ei kannabiksen käytössä ole tapahtunut erityisempää muutosta viimeisen 15 vuoden aikana.

Kannabikseen verrattuna melko harvat ihmiset ovat kokeilleet ja käyttäneet muita huumeita. Niin sanottuja kovia huumeita (amfetamiini, opiaatit (heroiini, morfiini ja oopium), kokaiini, crack sekä LSD) kertoo joskus elämässään kokeilleensa tai käyttäneensä yhteensä vain 0,6 % tutkimuksen kaikista vastaajista. Kovia huumeita kokeilleiden ihmisten osuus on siten vain noin kymmenesosa jotain huumetta kokeilleista. Kovien käyttö on ollut naisilla hieman yleisempää kuin miehillä. Alle 35-vuotiaista kovia huumeita on kokeillut 0,8 %, 35-54-vuotiaista 0,4 % ja yli 55-vuotiaista 0,3 %.

Joka toisella ihmisellä kovien aineiden kokeilu on jäänyt yhteen kertaan. Sekä opiaatteja, amfetamiinia, kokaiinia että LSD:tä on käyttänyt noin 0,2 % ihmisistä. Muutamat kovien käyttäjät ovat käyttäneet useampia kovia aineita. Neljäsosa kovien aineiden kokeilijoista on käyttänyt jotain kovaa huumetta yli kymmenen kertaa (0,2 % kaikista vastaajista). Yli vuoden pituisena aikana oli amfetamiinia, kokaiinia ja LSD:tä käyttänyt kutakin yksi henkilö. Kaksi ihmistä oli käyttänyt huumaavia sieniä yli vuoden ajan.

Suonensisäisesti huumeita ilmoittaa joskus käyttäneensä vain 0,1 % kaikista vastaajista ja 15 % kovia huumeita joskus käyttäneistä. Suonensisäisesti huumeita käyttäneet olivat tässä tapauksessa kaikki alle 35-vuotiaita miehiä.

Muista tutkituista aineista yleisempiä ovat olleet impattavat aineet (liima, tinneri, muut liuottimet), joita kertoo joskuskäyttäneensä 0,6 % ihmisistä (prosentti miehistä ja 0,2 prosenttia naisista). Yleisintä imppaus on ollut alle 35-vuotiailla miehillä, joista on impannut 2,3%. Kolmasosalla imppaus on jäänyt yhteen kertaan ja kolmasosa on jatkanut sitä yli 10 kertaa. Vanhemmissa ikäryhmissä imppaus on ilmeisesti monessa tapauksessa unohtunut, sillä aikaisempien tutkimusten perusteella imppausta tiedetään esiintyneen jo ainakin 1940-luvulta lähtien.

Huumaavia sieniä ilmoitti käyttäneensä 0,2 % kaikista vastaajista. Kaikki he olivat alle 35-vuotiaita ja useimmat miehiä. Kaksi sieniä käyttäneistä kertoi käyttäneensä niitä noin 30 kertaa.

Kohtaan - Muu aine, mikä? - vastasi myöntävästi 0,4 % tutkimuksen vastaajista. Heistä useimmat ilmoittivat käyttäneensä jo aikaisemmin käsiteltyjä lääkeaineita huumaavaan tarkoitukseen. Lisäksi kaksi miestä kertoi käyttäneensä anabolisia steroideja, toinen 10 ja toinen 20 kertaa. Heidän osuutensa kaikista miesvastaajista oli 0,1 %.

Huumeiden kokeilua ja käyttöä ovat aikaisemmin harrastaneet ja edelleen harrastavat lähinnä vain alle 30-vuotiaat ihmiset. Tämä tieto vahvistuu kysyttäessä ihmisiltä ovatko he kokeilleet tai käyttäneet jotain huumausainetta viimeisten 12 kuukauden aikana. 18-34-vuotiaista miehistä 4,2 % ja samanikäisistä naisista 2 % ilmoittaa käyttäneensä jotain huumetta viimeisen vuoden aikana. Yleisintä käyttö on 20 ikävuoden molemmin puolin. Yli 35-vuotiaiden ikäryhmässä käyttö on ollut niin harvinaista, että koko vastaajien joukossa huumeita on vuoden aikana käyttänyt vain 1,2 % ihmisistä, 1,6 % miehistä ja 0,8 % naisista.

(kuvio 15)

Huumeita joskus kokeilleista tai käyttäneistä ihmisistä jotain huumetta on käyttänyt viimeisen vuoden aikana 23 %. Useimmissa tapauksissa aikaisempi huumeiden käyttö on siten jo loppunut, eikä käyttöön ole syntynyt tätä suurempaa riippuvuutta.

Huumeiden käyttö viimeisen vuoden aikana koostuu lähes pelkästään kannabiksesta. Tästä syystä kannabiksen käytön yleisyys eri ikäryhmissä on lähes identtinen huumeidenkäyttäjien osuuksiin verrattuna. Itse asiassa kaikki huumeita vuoden aikana käyttäneet ihmiset ovat käyttäneet myös kannabista. Kannabiksen käyttäjien osuus väestöstä vuoden aikana on siksi myös 1,2 %. Alle 30-vuotiaista kannabista on käyttänyt 3-5 %. Noin kolmasosa kannabiksen käyttäjistä on käyttänyt sitä vain kerran ja kolme neljäsosaa on käyttänyt sitä alle 5 kertaa. Yli 10 kertaa kannabista on käyttänyt 19 % sitä vuoden aikana käyttäneistä. Näiden säännöllisempien kannabiksen käyttäjien osuus koko väestöstä on 0,2 %.

Kannabiksen lisäksi viimeisen vuoden aikana on käytetty hieman amfetamiinia, opiaatteja, kokaiinia ja huumaavia sieniä. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta nämä käyttäjät ovat olleet alle 30-vuotiaita miehiä. Kertakokeilijoiden lisäksi aineistossa oli vain yksi kovien aineiden aktiivikäyttäjä.

Siviilisäädyltään jotain huumetta vuoden aikana käyttäneistä kaksi kolmasosaa on naimattomia henkilöitä. Viidesosa on avoliitossa. Loput ovat avioliitossa tai eronneita. Nämä tiedot vahvistavat käsitystä, jonka mukaan huumeiden käyttö sijoittuu tavallisesti avioliittoa edeltävään elämänvaiheeseen ja päättyy tavallisesti avioliiton solmimisen ja työelämään siirtymisen myötä.

Vajaa kolmasosa viimeisen vuoden aikana huumeita käyttäneistä ihmisistä on käyttänyt niitä viimeksi kuluneiden 4 viikon aikana. Huumeita joskus kokeilleista jotain ainetta oli käyttänyt 4 viikon aikana 8 %. Koko väestöstä huumeita oli viimeisen kuukauden aikana käyttänyt 0,4 % sekä miehistä että naisista. Alle 35-vuotiaista huumeita oli käyttänyt 1 %. Myös tämä tieto siten vahvistaa huumeiden "käyttöiän" rajautumista tähän nuorimpaan ikäryhmään.

(kuvio 16)

Huumeiden käyttö viimeisen kuukauden aikana oli lähes poikkeuksetta ollut kannabista. Kannabista käyttäneiden väestöosuudeksi tuli 0,3 %, alle 35-vuotiailla 0,8 %. Vajaalla puolella kannabista käyttäneistä käyttö oli jäänyt alle viiteen kertaan ja neljäsosalle oli kertynyt yli 10 käyttökertaa. Yksi henkilö kertoi käyttäneensä viimeisen kuukauden aikana kokaiinia.

4.5 Huumeet osana päihteiden käyttöä

Huumeiden kokeilu ja käyttö on Suomessa selvästi osa muiden päihteiden käytöstä. On melko harvinaista, että huumeiden käyttäjä ei käyttäisi melko reippaasti alkoholia ja tupakoisi. Tässä aineistossa vain noin prosentti heistä, jotka eivät joko tupakoi, käytä säännöllisemmin alkoholia tai jotka eivät ole juoneet itseään humalaan, on joskus elämässään kokeillut jotain huumetta. Suomessa puhutaankin yhä useammin eri päihdeaineiden sekakäyttäjistä.

Huumeiden käytön yhteydessä puhutaan vilkkaasti porttiteoriasta ja "koukkuun jäämisestä". Porttiteorialla tarkoitetaan sitä, että ihmiset siirtyvät yhtä ainetta kokeiltuaan yhä kovempiin aineisiin. Koukkuun jäämisellä taas viitataan siihen, että kun jotakin huumetta kokeilee, siitä ei enää pääse irti, vaan käyttöä on jatkettava pakonomaisesti. Porttiteoriasta ja koukkuun jäämisestä puhutaan huumeiden yhteydessä. Harvemmin sen sijaan pohditaan näiden käsitysten soveltuvuutta päihteisiin yleisemmin.

Tämän tutkimuksen aineiston perusteella tupakka on se aine, johon ihmiset jäävät pahimmin koukkuun. Tupakointia joskus elämässään kokeilleista ihmisistä peräti kolme neljäsosaa on ryhtynyt tupakoimaan päivittäin. Tämä "koukku" on päivittäin joskus tupakoinneille todella luja, sillä noin puolet heistä jatkaa tupakointiaan vuosikymmeniä. Tupakoinnin lopettaminen onnistuu heistä vain harvoille, sillä säännöllisempää tupakointia harrastaneista alle 35-vuotiaista on tupakoinnin lopettanut vain noin 5 %, 35-54-vuotiaista 30 % ja yli 55-vuotiaista 55 %. Tupakoinnin lopettaminen onnistuu useimmille siten vasta kymmenien vuosien tupakoinnin jälkeen ja huomattava osa tupakoitsijoista jatkaa sitä hautaan saakka.

Tupakointi poikkeaa huumeista siten selvästi sen suhteen, että sen kokeilu johtaa huumekokeiluja huomattavasti useammin säännölliseen ja pitkäaikaiseen käyttöön. Satunnainen lyhytaikainen kokeilu, joka huumeiden käytölle on ominaista, on tupakan osalta huomattavan harvinaista. Ero havaitaan myös siinä, että toisin kuin huumeet, joiden käyttö ajoittuu tavallisesti ikävuosiin 18-35 vuotta, tupakointi jatkuu läpi elämän.

Tupakointi säännöllisenä tapana alkaa jo varsin nuorena, sillä noin kolmasosa ihmisistä aloittaa tällaisen käytön alle 19-vuotiaana. Samanikäisenä huumekokeilujen kanssa on tullut tekemisiin vasta muutama prosentti ja säännöllisestä käytöstä ei voida sen ikäisillä paljoakaan puhua.

(kuvio 17, kuvio 18)

Alkoholia suomalaisista kertoo juoneensa noin 90 %. Näistä noin kolme neljästä on juonut itsensä joskus humalaan ja enemmän kuin puolet kertoo käyttäneensä alkoholia säännöllisesti. Myös alkoholin kokeilu näyttää siten jättävän ihmiset useimmiten melkoiseen "koukkuun".

Alkoholin käyttö yleistyy tupakan tavoin sangen varhain. Nuoremmista ikäryhmistä neljä viidestä on juonut itsensä humalaan alle 19-vuotiaana ja säännöllisen käytön "koukkuun" on jo tällöin jäänyt noin puolet. Sekä tupakoinnin, mutta erityisesti alkoholin osalta on pantava merkille päihdekäytön varhaistuminen. Alkoholin humala- ja säännöllinen käyttö aloitetaan yhä nuorempana. Tämän muutoksen myötä muidenkin päihteiden, ja niiden myötä myös huumekokeilujen, sekakäyttö on varhaistunut.

Tupakoinnin ja alkoholin humalakäytön aloittaminen ajoittuvat iän puolesta yleensä lähelle toisiaan. Tupakoitsijoista 40 % on kokenut ensimmäisen humalansa vähintään vuotta myöhemmin kuin he ovat aloittaneet tupakointinsa. Tupakointi on useammin alkoholin humalakäyttöä edeltävä asia kuin päinvastoin.

Päivittäin tupakoivista tai humalaan itsensä juoneista noin kymmenesosa on kokeillut jotain huumetta. Humalaan itsensä juominen on lähes poikkeuksetta tapahtunut vähintään vuoden ennen ensimmäistä huumekokeilua. Tupakan osalta tilanne on lähes sama: 75 % huumeita joskus kokeilleista on tehnyt niin vähintään vuoden säännöllisen tupakoinnin aloittamisen jälkeen. Samassa iässä tämä on tapahtunut 15 prosentilla ja ennen tupakointia joka kymmenennellä huumetta joskus kokeilleella.

Päihteiden keskinäisen kulutuksen vertailuissa onsäännöllisemmän käytön "koukkuun" jäänyt tupakkaa kokeilleista noin 75 %, alkoholia maistaneista noin 50 %, mutta huumeita kokeilleista vain 11 %. Tämäkin huumeiden käyttö on ollut tupakointia ja alkoholin käyttöä epäsäännöllisempää ja lyhytaikaisempaa. Yhtä suuri osa, eli kymmenesosa, jotakin huumetta (useimmin kannabista) kokeilleista on kokeillut jotain kovempaa huumetta. Lääkkeiden päihdekäytössä "koukku" on hieman lujempi, sillä niiden päihdekäyttöä kokeilleista noin neljäsosa on jatkanut sitä joidenkin kuukausien tai vuosien ajan.

Näiden lukujen valossa tupakoitsijoilla tai itsensä humalaan juovilla on aivan yhtä suuri todennäköisyys ryhtyä kokeilemaan huumeita kuin hasiksen käyttäjillä on todennäköisyys kokeilla myöhemmin jotain kovaa huumetta. Portti tässä suhteessa toimii, mutta oletettua paljon harvemmin.

4.6 Huumeiden käyttö Euroopassa ja Yhdysvalloissa

Laajoja väestötutkimuksia huumeiden käytöstä on tehty Pohjois-Amerikassa ja joissakin Euroopan maissa. Yleisiä väestötutkimuksia huumeiden käytöstä on tehty viime vuosina Euroopassa vain Amsterdamissa (1987 ja 1990), Barcelonassa (1982), Kataloniassa (1982, 1986 ja 1990), Norjassa (1985), Itävallassa (1987), Saksassa (1990) sekä Tanskassa (1990). Systemaattisinta ja pitkäaikaisinta tällainen tutkimus on ollut Yhdysvalloissa (National Household...1990). Tuore vertailut mahdollistava tutkimus löytyy Amsterdamista (Sandwijk ym. 1991). Nämä ovat tutkimukset, joihin edellä esitettyjä tietoja huumeiden käytöstä Suomessa parhaiten voi tällä hetkellä verrata.

Kannabiksen (marihuanan) käyttö on ollut Yhdysvalloissa jo pitkään yleisempää kuin missään muussa maassa. Koko väestöstä marihuanaa on käyttänyt joskus elämässään kolmasosa ja vuoden aikana käyttäjinä on ollut kymmenesosa väestöstä. Nämä luvut tulevat jatkossa ikäpolvien muuttuessa vielä kohoamaan, sillä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana 18-25 -vuotiaista amerikkalaisista hieman yli puolet on joskus polttanut marihuanaa (Harrison ja Hauge 1991). Päivittäisiä käyttäjiä high school opiskelijoista on ollut 2 % (Kandel 1991).

(kuvio 19)

1980-luvun puolivälin jälkeen marihuanaa käyttäneiden osuudet ovat kääntyneet nuorilla Yhdysvalloissa laskuun. Marihuanan käytön supistumista kuvaa se, että kun vuonna 1978 marihuanaa joskus kokeilleista 18 % oli sen päivittäisiä käyttäjiä, vuonna 1990 vastaavaa osuus oli enää 5 %. Muutaman vuoden viiveellä tästä ovat myös huumeisiin liittyvät hoitotilastot kääntyneet vuodesta 1990 alkaen laskuun. Myös kokaiiniin liittyvät kuolemantapaukset vähentyivät viidesosalla vuodesta 1989 vuoteen 1990. (Kandel 1991.)

Yhdysvaltain jälkeen kannabiksen käyttö on ollut tutkimusten perusteella yleisintä Kanadassa, Englannissa, Tanskassa, Hollannissa ja Espanjassa. Näissä kaikissa maissa yli 20 % väestöstä on joskus käyttänyt kannabista. Tanskassa 15 % alle 25-vuotiaista on käyttänyt hasista viimeisen vuoden aikana (Schmidt 1991b). Amsterdamissa viidesosa 16-39 -vuotiaista on käyttänyt kannabista viimeisen vuoden aikana. Jatkuvaa käyttöä "kannabismaiden" ihmisistä on harrastanut noin 5 %. Suomessa joskus elämässään kannabista käyttäneiden osuus on jäänyt vajaaseen viiteen prosenttiin. Aktiivisiin kannabismaihin verrattuna kannabiksen käyttö on ollut Suomessa noin kymmenen kertaa harvinaisempaa.

Kokaiinin käyttö on ollut yleisintä Yhdysvalloissa, jossa se on ollut kovista huumeista suosituin. Keski-Euroopassa ovat opiaatit olleet selvästi kokaiinia suositumpia ja Pohjoismaissa kärjessä on ollut amfetamiini (stimulantti). Viime vuosina on kokaiini hieman vahvistanut Länsi-Euroopassa markkinoitaan heroiinin kustannuksella.

(kuvio 20, kuvio 21)

Yhdysvalloissa 18-25 -vuotiaiden ikäryhmästä noin 20 % on käyttänyt kokaiinia vuoden 1977 jälkeen. Yleisintä kokaiinin käyttö oli vuosina 1979-1985, jonka jälkeen se on supistunut. Viimeisen kuukauden aikana kokaiinia on nuoremmissa ikäryhmissä käyttänyt enää pari prosenttia. Hollannissa kokaiinin käyttö on ollut 5-6 kertaa harvinaisempaa kuin Yhdysvalloissa, vaikka se onkin ollut yleisempää kuin muualla Euroopassa.

Suomessa taas kokaiinin käyttö on ollut hyvin harvinaista. Koko väestöstä sitä on kokeillut 0,2 %. Keväällä 1992 tutkituista yli kuudestasadasta 17-18 -vuotiaasta helsinkiläisnuoresta kukaan ei ollut koskaan kokeillut kokaiinia. Vähän yli tuhannen 15-vuotiaan joukosta löytyi kaksi kokaiinin kokeilijaa (0,2 %).

Myös stimulanttien käyttö on Yhdysvalloissa ollut yleisempää kuin Euroopassa, vaikka Pohjoismaissa ja Englannissa onkin perinteitä amfetamiinin käytössä. Nuoremmissa ikäryhmissä viimeisen kuukauden aikana stimulantteja on käyttänyt alle 26-vuotiaista noin 2 %. Hollannissa stimulanttien käyttö on hieman tätä harvinaisempaa ja keskittyy 16-29 -vuotiaille. Suomessa tässä aineistossa amfetamiini ei kohonnut kokaiinia suositummaksi, vaikka se paljon kokaiinia useammin esiintyykin ongelmakäyttöä mittaavissa tilastoissa.

Yhdysvalloissa on merkillepantavaa myös hallusinogeenien (LSD, PCP), imppauksen ja lääkkeiden päihdekäytön yleisyys. Hallusinogeenejä on joskus käyttänyt 7,6 %, impannut 5,1 % ja lääkkeiden päihdekäyttöä 11,9 %. Alle 25-vuotiaista imppausta on kokeillut 10 %. Tämä osuus on säilynyt näin korkeana viimeiset 15 vuotta. Vuonna 1990 high school opiskelijoista peräti 18 % ilmoitti joskus impanneensa (Kandel 1991). Viimeisen vuoden aikana pillereiden päihdekäyttöä oli ollut 4,3 prosentilla ja hallusinogeeneja tai imppausta noin prosentilla. Injektiokäyttöä oli ollut miehistä 2,3 prosentilla ja naisista 1 prosentilla.

Hollannissa imppaus on ollut melko harvinaista. Hallusinogeenejä on joskus kokeillut 4,1 %, mutta viimeisen vuoden aikana se on ollut hyvin harvinaista. Rauhoittavien lääkkeiden käyttö on ollut yleistä (vuoden aikana kymmenesosa), mutta lääkkeiden päihdekäyttöä ei ole erikseen tutkittu. Opiaatit ovat olleet Amsterdamissa hieman kokaiinia suositumpia, sillä niitä on joskus elämässään kokeillut 7,3 % ja viimeisen vuoden aikana 1,9 %.

Amsterdamissa huumetilanteen kehitystä on tutkittu seuranta-asetelmassa vuosina 1987 ja 1990 (Sandwijk ym. 1991). Tutkimuksen perusteella sekä huumeiden että päihteiden käyttö on tänä aikana hieman vähentynyt Amsterdamissa. Suurin osa huumeiden käytöstä on ollut melko lyhytaikaista myös Amsterdamissa, sillä alle 25 kertaa huumetta on käyttänyt 53 %kannabiksen käyttäjistä, 65 % amfetamiinin käyttäjistä sekä 75 % kokaiinin käyttäjistä.

Kanadassa vuonna 1989 tehdyssä tutkimuksessa (National Alcohol...1990) 23,2 % ihmisistä oli joskus käyttänyt kannabista ja käyttöään yhä jatkavia oli 6,5 %. Kokaiinia tai crackia oli käyttänyt 3,5 % ja käyttöään jatkoi 1,4 %. 4,1 % kanadalaisista oli käyttänyt LSD:tä, heroiinia tai amfetamiinia joskus elämänsä aikana. Viimeisen vuoden aikana tällaista käyttöä oli ollut 0,4 prosentilla.

Euroopassa muualla kuin Hollannissa tehdyissä tutkimuksissa oli vuonna 1990 tanskalaisista 22 % kokeillut jotain huumetta. Tämä kokeilu on ollut useimmin hasiksen käyttöä. Amfetamiinia oli kokeillut 3 %, heroiinia 1 % ja kokaiinia 1 %. Viimeisen viikon aikana kannabista oli käyttänyt 2 %. Tyypillisin huumeiden käytön aloitusikä oli ollut 14 vuotta. Kannabiksen käytön aloittaminen vaihteli välillä 12-25 vuotta ja kovien käyttö välillä 18-30 vuotta. (Schmidt 1991b.)

Itävallassa vuonna 1987 tehdyssä tutkimuksessa 14,6 % 15-40-vuotiaista oli joskus käyttänyt kannabista. Englannissa vastaava luku oli vuonna 1976 32 %. Norjassa taas kannabista on vuoden 1988 tietojen mukaan käyttänyt 16,7 %, opiaatteja 0,9 %, LSD:tä 0,5 % sekä injektiokäyttöä 0,7 %. (Albrecht ja Kalmthout 1989.) Viimeisen vuoden aikana on Norjan koko väestöstä käyttänyt kannabista vuodelta 1985 peräisin olevien tietojen perusteella 1,8 % (Hauge ja Irgens-Jensen 1989).

Espanjassa vuoden 1985 tietojen perusteella kannabista oli käyttänyt 21,3 %, amfetamiinia 11,3 %, kokaiinia 3,7 %, heroiinia 1,8 % ja LSD:tä 2,6 %. Jatkuvaa kannabiksen käyttöä oli 6,1 prosentilla ja jatkuvaa amfetamiinin käyttöä 1,9 prosentilla. (Albrecht ja Kalmthout 1989.)

Saksassa jotain huumetta on kokeillut vuoden 1991 tietojen perusteella (12-39 -vuotiaat) 19,7 % miehistä ja 12,8 % naisista. Yli 24-vuotiaista 18,6 % on käyttänyt kannabista, LSD:tä ja amfetamiinia 2,5 % sekä opiaatteja 1,2 %. Vuoden aikana jotain huumetta on käyttänyt 4,8 %, tästä 3,9 % hasista. (Repräsentativerhebung 1990.) Nämä käyttöluvut ovat siten tuntuvasti Suomea korkeampia.

5. HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN VALIKOITUMINEN JA KÄYTÖN VAIKUTUKSET

5.1 Millaiset ihmiset huumeita käyttävät?

Huumeita on joskus elämänsä aikana ainakin kokeillut 7 % miehistä ja 4 % naisista. Raportin tämän luvun tarkoituksena on selvittää miten nämä huumeiden kokeilijat ja käyttäjät ovat valikoituneet ja onko tästä käytöstä ollut joitain seurauksia heidän muulle elämälleen. Vertailut tehdään huumeita ainakin joskus elämässään kokeilleiden tai käyttäneiden ihmisten ja tutkimuksen muiden vastaajien välillä. Ikäryhmien mukaisia tarkasteluja tässä ei juurikaan tehdä huumeiden käyttäjien suhteellisen pienen lukumäärän (N=192) vuoksi.

Huumeita käyttäneet ihmiset eivät poikkea tutkimuksen tulosten mukaan muista juuri lainkaan sen suhteen mihin sosiaaliryhmään he ammattinsa puolesta myöhemmässä elämässään ovat sijoittuneet. Huumeita käyttäneistä noin 5 prosenttiyksikköä muita harvemmat tosin ovat työelämässä, mutta tämä ero johtuu siitä, että heistä noin kaksi kolmasosaa on alle 35-vuotiaita (useat vielä opiskelijoita). Sen sijaan ylempään keskiluokkaan tai yrittäjiksi huumeita käyttäneet ovat sijoittuneet vähintään yhtä usein kuin muut, naiset jopa muita useammin. Myös kokopäiväisiä palkansaajia huumeita joskus elämässään käyttäneistä on yhtä suuri osa kuin muustakin väestöstä.

Myöskään tulotasoltaan huumeita käyttäneet eivät eroa muista paljoakaan. Pienituloisia (nettotulot alle 2500 mk/kk) heistä ovat hieman muita useammat opintojensa vuoksi, mutta hyvätuloisia huumeita käyttäneistä on yhtä suuri osa kuin huumeita käyttämättömistäkin.

Eläkkeellä huumeita käyttäneistä miehistä oli 12 % ja naisista 5 %. Tutkimuksen muilla alle 55-vuotiailla vastaavat luvut olivat 8 % ja 7 %. Huumeita käyttäneet eivät ole tämän perusteella joutuneet myöskään muita aikaisemmin eläkkeelle.

Taulukko 11. Huumeita joskus elämässään käyttäneiden ja muiden tutkimukseen osallistuneiden vertailua elämäntilanteen ja elämäntavan suhteen

                         Huumeita käyttäneet   Muut tutkitut

-------------------------------------------------------------

Opiskelija                         16 %              8 % 

Naimisissa, asuen yhdessä          29 %             52 % 

Uskonto ei lainkaan tärkeä         36 %             13 %

Vähintään kolme parisuhdetta 

elämänsä aikana                    16 %              3 %

Viikossa tavallisesti 5 - 7

iltaa kotona                       42 %             58 %

Käy ravintolassa vähintään

kerran pari kuukaudessa            65 %             23 %

-------------------------------------------------------------

(N)                              (192)            (3319)

Huumeita käyttäneet ovat viettäneet viimeisen viiden vuoden aikana selvästi muita liikkuvampaa elämää, sillä heistä vain kolmasosa on asunut tämän ajan yhdessä asunnossa ja neljäsosa vähintään neljässä asunnossa. Muilla ihmisillä vastaavat osuudet ovat kaksi kolmasosaa ja 5 %. Huumeita käyttäneet ihmiset viettävät muutoinkin hieman liikkuvampaa elämää, sillä he eivät tavallisesti ole niin paljon iltojaan kotona kuin muut ihmiset. Huumeita käyttäneet asuvat hieman muita useammin sellaisessa asunnossa, jossa on myös lapsia.

Siviilisäädyltään huumeita käyttäneet ovat kaksi kertaa muita useammin naimattomia ja lähes kaksi kertaa muita harvemmin naimisissa. Tämä ero johtuu paljolti ikäeroista. Huumeita käyttäneistä 29 % on naimisissa ja 22 % avoliitossa. 20 % asuu yksin asunnossaan. Parisuhteessa elävien huumeita käyttäneiden henkilöiden puolisot ovat kokopäiväisinä palkansaajina yhtä usein kuin muidenkin puolisot ja myöskään työttömyyttä heillä ei ole muita useammin. Lapsia kumppaninsa kanssa huumeita käyttäneillä on hieman muita harvemmin.

Arvomaailmaltaan huumeita käyttäneet poikkeavat muista ainakin uskonnollisuuden suhteen. Huumeita käyttäneistä uskontoa tärkeänä pitää 20 %, kun vastaava luku samanikäisillä on 30 % ja kaikilla vastaajilla 38 %. Erityisen merkillepantavaa on se, että huumeita käyttäneet naiset eivät pidä uskontoa tärkeämpänä kuin vastaavat miehet, vaikka muun väestön joukossa naiset ovat kaikissa ikäryhmissä miehiä selvästi uskonnollisempia. Huumeiden käyttö on ollut näille naisille yksi tapa irtautua naisten perinteisestä arvomaailmasta.

Noin kolmasosa aikuisista on sellaisia, jotka eivät ole koskaan asuneet parisuhteessa jonkun kumppaninsa kanssa, tässä eivät huumeiden käyttäjät poikkea muista. Huumeiden käyttäjät ovat kuitenkin useammin kuin muut solmineet useampia yhteisasumiseenjohtaneita parisuhteita. Kolmasosalla huumeiden käyttäjistä on ollut useampi kuin yksi tällainen suhde. Muista ihmisistä useampia pysyviä suhteita on solminut reilu kymmenesosa.

Ystäviä huumeita käyttäneillä on ollut suunnilleen yhtä paljon kuin muilla ihmisillä keskimäärin. Ravintoloissa he sen sijaan viettävät aikaansa paljon muita useammin. Tämä on tärkeä syy miksi he viettävät vähemmän aikaansa iltaisin kotona. Ajanviettäminen ravintoloissa johtuu sekä tällaisen elämän arvostamisesta että parisuhteeseen sitoutumattomuudesta. Avioliiton solmimisen jälkeen ihmisten ravintoloissa käynnit yleensä selvästi vähenevät.

Taulukko 12. Huumeita joskus elämässään käyttäneiden ja muiden

tutkimukseen osallistuneiden vertailua päihteiden käytön suhteen

                         Huumeita käyttäneet   Muut tutkitut

-------------------------------------------------------------

Tupakoinut joskus                  93 %             60 % 

Tupakoinut joskus säännöllisesti   74 %             43 % 

Tupakoi nykyisin säännöllisesti    46 %             22 %

Käyttänyt alkoholia                99 %             90 %

Käyttänyt alkoholijuomia sään-

nöllisesti                         83 %             41 %

Juonut itsensä humalaan            92 %             65 %

Juonut itsensä humalaan alle  

17-vuotiaana                       76 %             28 %

Töistä poissaoloja vuoden aikana 

alkoholin käytön vuoksi            14 %              1 %

Hoidon tarvetta vuoden aikana

alkoholin käytön vuoksi             6 %            0,5 %

Läheisten ystävien kanssa 

alkoholia melko usein              62 %             24 %

Tuttavien joukossa joku, joka

käyttänyt huumeita vuoden aikana   50 %              8 %

-------------------------------------------------------------

(N)                              (192)            (3319)

Huumeita joskus elämässään kokeilleet tai käyttäneet eivät eroa muista ihmisistä päihdeasioissa vain huumeiden osalta, vaan he ovat yleensä muutoinkin muita aktiivisempia päihteiden käyttäjiä. Huumeita käyttäneet ovat olleet huomattavasti muita aktiivisempia tupakoitsijoita sekä juoneet itsensä paljon muita useammin ja nuorempina humalaan. Juomisesta on koitunut huumeita käyttäneille muita useammin sekä terveydellisiä ongelmia että ongelmia työpaikalla.

Ainakin joskus tupakoineilla ihmisillä huumeiden käyttö on ollut noin yhdeksän kertaa yleisempää kuin tupakoimattomilla. Tupakoimattomista ihmisistä vajaa prosentti on kokeillut jotain huumetta.

Suurella osalla ihmisistä alkoholin käyttömotivaatio tulee sen sosiaalisesta luonteesta. Niinpä huumeitakin käyttäneet ihmiset seurustelevat selvästi muita useammin ihmisten kanssa, joiden kanssa heillä on yhdessä tapana käyttää alkoholia. Huumeita käyttäneet ihmiset tuntevat tämän lisäksi melko usein jonkun ihmisen, joka on viimeisen vuoden aikana käyttänyt huumeita. Kontakti huumemarkkinoihin on siten monissa tapauksissa vielä olemassa vaikka oma käyttö useimmiten onkin jo loppunut.

Taulukko 13. Huumeita joskus elämässään käyttäneiden ja muiden tutkimukseen osallistuneiden vertailua terveydentilan suhteen

                         Huumeita käyttäneet   Muut tutkitut

-------------------------------------------------------------

Psykosomaattisia oireita paljon    50 %             32 % 

Terveydentila huono omasta 

mielestä                            8 %              5 % 

Sairastanut sydäninfarktin        0,5 %              3 %

Kohtalaisesti haittaava lääkärin

toteama sairaus                     9 %             12 %

Mielenterveyttä hoidettu vuoden

aikana                             11 %              3 %

Sairauden hoitoon säännöllisesti

jotain lääkettä                    16 %             24 %

Lääkäri määrännyt rauhoittavia

lääkkeitä vuoden aikana             9 %              5 %

Uni- tai rauhoittavaa lääkettä

vuoden aikana                      20 %             11 %

Uni- tai rauhoittavaa lääkettä

neljän viikon aikana               10 %              7 %

Joskus lääkkeitä ei-lääkinnäl-

liseen tarkoitukseen               21 %              2 %

Vuoden aikana lääkkeitä ei-

lääkinnälliseen tarkoitukseen       5 %              1 %



-------------------------------------------------------------

(N)                              (192)            (3319)

Huumeita joskus käyttäneiden terveydentila ei oleellisesti poikkea muista ihmisistä. Varsinaista sairastamista tai sairauden hoitoon tarkoitettua lääkitystä huumeita käyttäneillä ihmisillä ei ole ollut muita enempää. Myöskään oma arvio terveydentilasta ei poikkea muista ihmisistä.

Psykosomaattisia oireita ja hoitoja psyykkisten tai henkisten vaikeuksien vuoksi viimeisen vuoden aikana huumeita käyttäneillä sen sijaan on ollut muita useammin. Onko tällä yhteyttä aikaisempaan huumeiden käyttöön, nykyiseen muita runsaampaan alkoholin käyttöön vai onko huumeiden käyttö ollut yksi yrityslöytää lievitystä mielenterveyden ongelmille jää näiden tulosten perusteella selvittämättä.

Osaselitys on ainakin päihteiden sekakäyttö. Yhtä paljon psykosomaattisia oireita kuin huumeita joskus elämässään käyttäneillä on myös humalaan itsensä ainakin kerran viikossa juovilla ihmisillä. Heidän joukossaan on paljon sekakäyttäjiä ja huumeita joskus käyttäneitä.

Uni- tai rauhoittavia lääkkeitä huumeita käyttäneet ovat käyttäneet viimeisen vuoden aikana muita useammin. Vielä selvempi ero on lääkkeiden ei-lääkinnällisen käytön osalta, jota huumeita joskus käyttäneet ovat harrastaneet selvästi muita useammin. Tosin vain viidesosa huumeita käyttäneistä myöntää tällaista joskus tehneensä. Suuri osa kannabista kokeilleista ei siten ole kokeillut lääkkeiden sekakäyttöä alkoholin kanssa.

Huumeiden käytön yhteydessä puhutaan paljon huumeiden ja rikollisuuden välisistä kiinnekohdista. Perustaltaan tämä yhteys on tietenkin väistämätön jo sen vuoksi, että kaikki huumeisiin liittyvä toiminta sen käyttö mukaanluettuna on rikollista. Jokainen huumeiden kokeilija ja käyttäjä on tätä kautta rikollinen. He myös joutuvat yleensä hankkimaan aineensa rikollisilta. Mutta mikä on huumeiden käytön ja rikollisuuden muu suhde?

Taulukko 14. Huumeita joskus elämässään käyttäneiden ja muiden tutkimukseen osallistuneiden vertailua rikollisuuden suhteen. Niiden ihmisten osuus, jotka on joskus pidätetty tai syytetty epäiltynä seuraavista rikoksista

                         Huumeita käyttäneet   Muut tutkitut

-------------------------------------------------------------

Varkaus, näpistys                  17 %              3 % 

Vahingonteko                       12 %              2 % 

Pahoinpitely                       10 %            1,5 %

Petos                               8 %              0 %

Liikennejuopumus                   16 %              3 %

Moottoriajoneuvon anastus           2 %              0 %

-------------------------------------------------------------

(N)                              (192)            (3319)

Yksinkertaisen vertailun perusteella huumeita joskus kokeilleiden ja muiden ihmisten välinen ero on tässä aineistossa selvä: huumeita joskus elämässään käyttäneet kertovat muita useammin, että heidät on joskus pidätetty tai syytetty epäiltynä jostakin rikoksesta. Tämä ero on havaittavissa myös viimeisenvuoden ajalta, vaikka rikossyytteen onkin saanut tällöin vain noin 3 % huumeita käyttäneistä. Reilu kymmenesosa huumeita käyttäneistä on ollut joskus epäiltynä tai syytettynä varkaudesta, vahingonteosta, pahoinpitelystä tai liikennejuopumuksesta.

Näitä tuloksia tulkittaessa täytyy muistaa se, että huumeita joskus elämässään käyttäneiden joukkoon kuuluu paljon alkoholia sittemmin runsaasti käyttäviä henkilöitä, joiden elämälle muutaman kerran huumekokeiluista tuskin on ollut ihmeenpää vaikutusta. Pikemminkin tämä kertoo huumeiden käyttäjien valikoitumisesta. Huumeita käyttävät jonkin verran muita useammin ihmiset, joilla on taipumusta rikollisuuteen. Suurella enemmistöllä huumeiden käyttäjistä ei kuitenkaan ole tässä suhteessa ollut mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.

Huumeita joskus elämässään käyttäneistä on viimeisen vuoden aikana viittä prosenttia syytetty varkaudesta tai pahoinpitelystä ja kahta prosenttia vahingonteosta, moottoriajoneuvon anastuksesta tai petoksesta. Liikennejuopumuksesta on syytetty seitsemää prosenttia ja pahoinpitelystä viittä prosenttia.

Kovia huumeita ainakin joskus kokeilleista tai käyttäneistä (N=20) varkauden vuoksi on joskus pidätetty tai syytetty 30 %, vahingonteon vuoksi 20 %, pahoinpitelyyn ja petoksen vuoksi 10 %, liikennejuopumuksen vuoksi 25 % ja moottoriajoneuvon anastuksen vuoksi 10 %. Rikoksiin syyllistyminen on siten kasautunut paljolti kovien huumeiden käyttäjille.

Ihmisistä, jotka ovat joskus elämässään olleet syytettynä varkaudesta ja jotka ovat myös joskus kokeilleet tai käyttäneet huumeita, 10 % kertoo huumeiden käyttönsä pakottaneet heidät hankkimaan rahaa laittomin keinoin. Useimmat varkaudet ovat tapahtuneet siten muista kuin huumeiden hankintaan liittyvistä syistä.

Huumeita kertoi joskus myyneensä 0,2 % tutkimuksen vastaajista ja 3 % huumeita joskus elämässään kokeilleista tai käyttäneistä henkilöistä. Alle 35-vuotiailla vastaavat luvut olivat 0,4 % ja 4 %. Vain harvat huumeita käyttäneistä ovat siten osallistuneet niiden markkinointiin.

Huumeiden kokeilunsa tai käyttönsä kertoi tulleen poliisin tietoon vain 2 % huumeita joskus kokeilleista. Heidän osuutensa koko väestöstä on 0,1 %. Puolet heistä oli saanut siitä tuomion, eli prosentti huumeita kokeilleista.

Tutkimuksen vastaajat poikkeavat rikosten osalta melko suuresti HYKS:n huumevieroitusyksikössä hoidetuista potilaista (Meretniemi 1992). Näistä potilaista rikoksesta on tuomittu 57 % ja ehdottoman vankeustuomion on kärsinyt 43 %.

5.2 Huumeiden käytön seuraukset

Useimmille huumeita kokeille tai käyttäneille ihmisille niistä ei ollut heidän oman arvionsa mukaan aiheutunut sen kummemmin positiivisia kuin negatiivisia seurauksia. Kolmasosan mielestä huumeet olivat antaneet uuden näkökulman asioihin. Noin kymmenesosa oli saanut huumeista suurta tyydytystä tai tullut niiden vuoksi aikaisempaa masentuneemmaksi. Sekä sosiaalisessa että psyykkisessä mielessä huumeista oli ollut joillekin etua, joillekin haittaa. Joillakin huumeiden käyttö oli heikentänyt työhaluja ja kahdella prosentilla johtanut rikoksiin (sen lisäksi että huumeiden käyttö on jo sinänsä rikos).

Huumeiden käytöstä oli aiheutunut niitä ainakin joskus kokeilleille seuraavia asioita:

                                 kokeneiden osuus:

lisännyt masennusta                      8 %

antanut uuden näkökulman asioihin       34 % 

heikentänyt työhaluja                    5 %

auttanut saamaan ystäviä                 7 %

aiheuttanut riitoja perheen

tai ystävien kanssa                      7 %

tuottanut suurta tyydytystä             13 % 

johtanut eristäytymiseen muista          6 %

ratkaissut psyykkisiä ongelmia           6 %

pakottanut hankkimaan rahaa 

laittomin keinoin                        2 %

Kovia huumeita ainakin joskus kokeilleilla ja käyttäneillä käytön vaikutukset ovat olleet tätä suurempia. Kovia käyttäneistä omasta mielestä tämä käyttö on lisännyt masennusta 24 prosentille, antanut uuden näkökulman asioihin 65 prosentille, heikentänyt työhaluja 18 prosentilla, auttanut saamaan ystäviä 35 prosentilla, tuottanut suurta tyydytystä 35 prosentille, johtanut eristäytymiseen muista 24 prosentille ja auttanut ratkaisemaan psyykkisiä ongelmia 24 prosentille. Laittomin keinoin rahaa hankkimaan huumeiden käytön kertoo pakottaneen 18 prosentin kovia joskus käyttäneiden. Kovia käyttäneillä ovat siten korostuneet sekä käytön positiiviset että kielteiset puolet.

Huumeita joskus käyttäneistä ja psyykkisten tai henkisten vaikeuksien vuoksi viimeisen vuoden aikana hoidetuista ihmisistä viidesosa on sitä mieltä, että aineiden käyttö on auttanut heitä ratkaisemaan psyykkisiä ongelmiaan.

Huumeiden itse arvioidut vaikutukset omaan elämään korostuvat luonnollisesti myös ihmisillä, joilla huumeiden käyttö on ollut säännöllisempää (jatkunut pidempään tai ainakin 10 käyttökertaa). Heistä 25 % on sitä mieltä, että huumeiden käyttö on lisännyt heidän masennustaan, 65 prosentin mielestä käyttö on antanut uuden näkökulman asioille ja työhaluja se on heikentänyt noin 30 prosentilla. Suurta tyydytystä käytöstään on kokenut joka toinen. Psyykkisiä ongelmia näistä käyttäjistä käytön katsoo ratkaisseen noin 30 %.

Kun ihmisiä pyydettiin arvioimaan kuinka arvokkaana he yleensä pitivät nyt aikaisempia huumeiden kokeiluun tai käyttöön liittyviä kokemuksiaan, antoi neljäsosa huumeita kokeilleista huumekokemuksilleen tuntuvan tai hyvin suuren arvon. Puolet kokeilijoista tai käyttäjistä ei antanut kokemuksilleen mitään tai vähän arvoa. Loput antoivat huumekokemuksilleen jonkin verran arvoa. Tässä suhteessa eri ikäisten miesten ja naisten huumekokemuksissa ei ollut erityisempiä eroja. Kokemusten arvokkuuden arvioinnilla ei ollut yhteyttä siihen oliko käytöstä aiheutunut terveydellisiä ongelmia vaiko ei. Kokemusten arvokkuus tuntuu siten liittyvän enemmänkin käytön positiivisiin kuin kielteisiin vaikutuksiin.

Yhdysvalloissa on tehty laajoja tutkimuksia huumeiden käytön mahdollisista vaikutuksista muuhun elämään (National household...1991, Kandel 1991). Kun tupakoitsijoita, alkoholin käyttäjiä, marihuanan käyttäjiä sekä kokaiinin käyttäjiä onverrattu toisiinsa erilaisten heidän elämäänsä liittyvien ongelmien suhteen, eivät havaitu erot ole olleet kovin suuria. Kokaiinin käyttäjillä ongelmia on ollut hieman useammin kuin muiden päihteiden käyttäjillä. He ovat tunteneet itsensä jonkin verran muita useammin hermostuneiksi, masentuneiksi tai ärtyisiksi, eivätkä he olleet yhtä luottavaisia kuin muut kykyynsä ratkaista ongelmiaan. Marihuanan käyttäjät eivät sen sijaan poikenneet paljoakaan tupakoitsijoista tai alkoholin käyttäjistä. Heillä oli jopa kuusi kertaa harvemmin terveysongelmia kuin tupakoitsijoilla. Sen sijaan he kokivat hieman muita useammin vaikeaksi ajatella asioita selkeästi.

Vuonna 1990 tehdyn tutkimuksen (Kandel 1991) mukaan vähintään muutaman viikon kokaiinia päivittäin käyttäneistä ihmisistä neljäsosa kertoi tuntevansa riippuvuutta aineesta ja 28 prosentilla oli sosiaalisia ongelmia. Tätä harvemmin kokaiinia käyttäneillä vastaavat osuudet olivat 2 % ja 4 %. Eri päihteitä vertailtaessa riippuvuusoireet olivat kuitenkin ylivoimaisesti suurimmat tupakan suhteen, josta riippuvaisia sitä polttaneista oli 66 %. Vastaavat osuudet olivat 6 % alkoholilla ja kokaiinilla sekä 9 % marihuanalla.

Tässä tutkimuksessa huumeiden kokeilusta tai käytöstä oli joskus aiheutunut jotain terveydellisiä ongelmia 0,3 prosentille tutkimuksen vastaajista, alle 35-vuotiaista 0,5 prosentille. Huumeita joskus kokeilleista terveydellisiä ongelmia tästä käytöstään oli kokenut 5 %.

Näistä ongelmista kolmasosa liittyi lääkkeiden päihdekäyttöön, vajaa puolet kannabiksen käyttöön ja loput tapaukset koviin huumeisiin (amfetamiini ja heroiini).

(kuvio 22)

Kovia huumeita joskus kokeilleista tai käyttäneistä terveydellisiä ongelmia tämän käyttönsä vuoksi kertoo kokeneensa 10 %. Viimeisen vuoden aikana kovia käyttäneistä yhdellä henkilöllä oli ollut terveydellisiä ongelmia. Myös suonensisäisesti huumeita käyttäneistä neljästä henkilöstä vain yhdellä oli aiheutunut tästä käytöstä terveysongelmia.

Säännöllisempää huumeiden käyttöä harrastaneista 24 % kertoo saaneensa käytöstään terveydellisiä ongelmia. Nämä ihmiset olivat aloittaneet säännöllisemmän käytön yleensä 18-20 -vuotiaana.

Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa ensimmäisistä huumekokeiluista (kokaiinilla) ensimmäisiin käytöstä koettuihin terveydellisiin ongelmiin on vienyt aikaa keskimäärin 4-5 vuotta (Kandel 1991). Tähän on tosin liittynyt se, että säännöllisemmät kokaiinin käyttäjät ovat valikoituneet usein koulusta pudonneista ja työttömistä, joilla muutoinkin on muita useammin terveydellisiä ongelmia.

Puolet terveysongelmista on ajoittunut kolmen viimeisen vuoden ajalle ja loput ovat sitä vanhempia tapauksia. Vanhin huumeisiin liittyvä terveysongelma on vuodelta 1945. Huumeiden käyttöön liittyvien terveysongelmien harvinaisuutta keski-ikäisissä ja sitä vanhemmissa ikäryhmissä voi selittää se, että nämä ihmiset ovat unohtaneet aikaisemmat oireensa. Osa oireita kokeneista on voinut myös kuolla tavallista nuorempana.

Puolet terveydellisiä ongelmia huumeiden käyttönsä vuoksi kokeneista ihmisistä oli hakeutunut joko kerran tai useammin hoitoon (mielenterveys ja fyysinen terveys) näiden ongelmiensa vuoksi (0,15 % kaikista vastanneista). Hoitoon oli hakeutunut 2,7 % kaikista huumeiden käyttöä joskus kokeilleista ihmisistä.

5.3 Huumeongelmaan ajautuminen

Huumeiden säännöllinen käyttö ja varsinkin niiden ongelmakäyttö on yleisempää vasta yli 20-vuotiaiden nuorten aikuisten parissa. Tämä käyttö vähenee ja useimmiten myös loppuu tyypillisesti noin 30-35 -vuotiaana. Elämän muut asiat, kuten perhe ja työ, ohittavat tärkeydessään huumeiden käytön. Monet kyllästyvät siihen kaksoiselämään, johon huumeiden käyttö sen laittoman luonteen vuoksi väistämättä johtaa.

Huumeiden käytön lopettamiseen ei muutamien tutkimusten perustella vaikuta paljoakaan se osallistuuko käyttäjä johonkin hoitoon tai vieroitukseen vai onko hän kokonaan näiden palveluiden ulkopuolella. Jotkut tarvitsevat sosiaali- tai terveydenhuollon tukea huumeiden käytöstä irtautuakseen, mutta useimmille käyttäjille se onnistuu omin voimin.

Markku Heinonen (1989) on haastatellut sekä tavallisia huumeiden käyttäjiä että huumeiden ongelmakäyttäjiä. Hänen tutkimansa "normaalit" huumeiden käyttäjät pitivät itseään terveinä vailla minkäänlaista avuntarvetta. Vankila oli ollut heidän ainoa "hoitopaikkansa". Hoitopaikat nähtiin yleensä ottaen tarpeettomina ja niiden hoitotuloksiin suhtauduttiin joko oman tuttavapiirin kokemusten tai yleisten käsitysten perusteella epäilevästi.

Heinosen (1989) haastattelemat ongelmakäyttäjät olivat keskimäärin noin 30-vuotiaita. Suuri osa heistä ei ollut kokenut lapsuudenkodissaan perusturvallisuutta. He olivat usein olosuhteiden pakosta ajautuneet "kadulle" ja löytäneet sieltä uuden ystäväpiirin. Aluksi uusi ympäristö tarjosi positiivisia kokemuksia ja alkoholin sekä muiden huumeiden käyttö oli kivaa. Huumeiden käyttö johti usein useampaan tuttavapiirin tietoiseen vaihtamiseen tietyin välein. Ystäväpiiri koostui lopulta useimmiten pelkistä huumeiden käyttäjistä. "Urakehityksen" myötä tämäkin ystäväpiiri katosi vähitellen ja enemmistö haastatelluista ongelmakäyttäjistä kertoi loppuvaiheessa olleensa täysin yksin aineen käyttönsä kanssa.

Osa ongelmakäyttäjistä kykenee Heinosen mukaan rahoittamaan elämänsä vankan taloudellisen taustansa avulla. Osa taas pystyy aika ajoin tekemään keikkaluonteista työtä. Suuri osa joutuu kuitenkin ongelmakäytön edetessä ja huumekontrollin sulkiessa heidät yhteiskunnan ulkopuolelle turvautumaan siihen, että he hankkivat rahat oman käyttönsä ylläpitämiseen joko huumeita myymällä, välittämällä tai salakuljettamalla tai sitten omaisuusrikoksia tekemällä. Asioidessaan sosiaalivirastossa päihdeongelmainen yrittää salata ongelmansa. Asiakas on sisäistetty tuntemaan itsensä huonoksi, sellaiseksi henkilöksi, jolla ei ole oikeutta saada apua. Viranomaisten kohtelu koetaan nöyryyttävänä ja huumeiden käyttäjien mielestä virkailijat jakavat rahoja kuin ne olisivat heidän omiaan. He tuntuvat pitävän kaikkia avunhakijoita pummeina, käyttäytyvät epäasiallisesti, osoittavat ääretöntä ylemmyydentunnetta, antavat vain pieniä muruja kerrallaan, eivätkä he anna mitään, jos asiakas on päihtynyt. (Heinonen 1989.)

Huumeiden käyttäjien elämä muuttuu käytön jatkuessa usein nopeasti psyykkisesti erittäin raskaaksi. Heidän on oltava jatkuvasti varuillaan. Pelko ja ahdistus muuttuvat jokapäiväisik si. Vainoharhat painavat päälle ja poliisin "läsnäolo" tuntuu kaikkialla. Lisäksi he saavat pelätä koko ajan, etteivät kaverit käytä hyväksi, vedä välistä tai myy huonoa ainetta.

Rikolliseksi leimautumisen vuoksi on ylitetty raja, jonka seurauksena ollaan niin sanotusti yhteiskunnan ulkopuolella. On omaksuttu rikollisen rooli. Tämä rooli on seurausta syrjäytymi sestä erityisesti työmarkkinoilta. Työstä syrjäytyminen vie elämältä pohjan: usein asunnon, sitten ihmissuhteet. Tilalle astuu rikollisuus. Oikeudenkäyntien kielteisenä seurauksena Heinosen haastattelemat ongelmakäyttäjät näkivät pääsääntöisesti sen, että se panee alulle kasautuvan syrjäytymisprosessin, joka edetessään sulkee heidät ulos normaaliyhteiskunnan kaikilta sektoreilta: tavallisten ihmisten joukosta, työelämästä ja asuntomarkkinoilta. Keskeisimmiksi epäkohdiksi nousivat leimautuminen huumerikolli seksi, korvaukset valtiolle huumeen arvona ja vankeusrangaistukset. Vankilasta vapautuvalla nuorella on useimmiten entistä vahvempi poikkeava identiteetti. Heidän ystäväpiirinsä koostuu entistä useammin rikollisista ja alan viimeisimmät menetelmät on opittu.

6. SUOMALAISTEN HUUMEMIELIPITEET

Suomalaisten asenteita huumausaineasioista ei ole tiettävästi aikaisemmin tutkittu systemaattisesti. Keväällä 1992 tehdyssä valtakunnallisessa huumekyselyssä oli nyt 17 kysymystä, joilla selvitettiin suomalaisten asenteita, mielipiteitä ja uskomuksia huumeista ja huumeiden käyttäjistä. Osassa kysymyksistä selvitettiin myös missä kulkee ihmisten mielestä laillisuuden ja laittomuuden raja. Vastaajat saivat esittää näkemyksiään mistä asioista heidän mielestään tulisi rangaista huumeiden käsittelyn ja käytön yhteydessä. Yksityiskohtaiset asennekysymykset löytyvät liitteenä olevasta kyselylomakkeesta.

6.1 Käsityksiä ja mielipiteitä huumeista

Ihmisten käsityksiä ja mielipiteitä huumeista selvitettiin kysymällä

Hasista lukuunottamatta ei kysymyksissä määritelty mitä aineita huumeisiin tarkoitettiin kuuluvaksi. Tulkinta siitä mitkä aineet ovat huumetta jäi siten vastaajille itselleen. Ihmisten asenteet huumeisiin vaihtelivat varmasti ainakin jossain määrin sen mukaan mitä aineita he pitivät huumeina.

Taulukko 15. Kannanotot väittämiin huumeiden ominaisuuksista ja saatavuudesta sukupuolen ja ikäryhmän mukaan

	                         Mies                  Nainen

	Väittämä          18-34  35-54  55-74    18-34  35-54  55-74

	------------------------------------------------------------

	Väittämä 1

	 - samaa mieltä     15      7      2        8      3      2

	 - vaikea sanoa     21     19     24       12     18     25

	 - eri mieltä       64     74     74       80     79     73

	

	Väittämä 2.

	 - samaa mieltä     27     30     31       39     37     37

	 - vaikea sanoa     35     39     50       30     40     51

	 - eri mieltä       38     31     19       31     33     12

	Väittämä 3.

	 - samaa mieltä     26     23     13       29     21     18

	 - vaikea sanoa     64     70     77       65     74     79

	 - eri mieltä       10      7     10        6      5      3 

	------------------------------------------------------------

	(N)               (560)  (629)  (416)    (585)  (752)  (440)

	

Väittämä 1. Huumeita voi käyttää myös sellaisella kohtuullisella tavalla, josta käytöstä ei aiheudu terveydellisiä ongelmia.

Väittämä 2. Jos huumeita kokeilee edes kerran, niistä ei enää pääse eroon.

Väittämä 3. Suomessa on helppo ostaa huumeita.

Suurimmalla osalla ihmisistä on huumeista hyvin kielteinen kuva. Vain 8 % miehistä ja 4 % naisista on sitä mieltä, että huumeita voi käyttää myös sellaisella kohtuullisella tavalla, josta käytöstä ei aiheudu terveydellisiä ongelmia. Alle 35-vuotiaista tätä mieltä ovat miehistä ja naisista kaksi kertaa tätä useammat. Epävarmoja asiasta on noin 20 %.

Tulokset viittaavat siihen, että nuorempien ikäryhmien suhtautuminen huumeisiin on muuttunut aikaisempaa vähemmän kielteiseksi. Monella tämän asenteen taustalla voivat olla omat kokeilut, joiden perusteella on havaittu, että huumeiden kokeilu ei useimmissa tapauksissa näytä johtavan erityisiin terveydellisiin ongelmiin.

Miehistä 30 % ja naisista 38 % uskoo, että jos huumeita kokeilee edes kerran, niistä ei enää pääse eroon. Tämän lisäksi monet ovat asiasta epävarmoja, sillä 40 % vastanneista ei osaa ottaa asiaan kantaa. Erilaisilla huhuilla ja väitteillä kerralla koukkuun jäämisestä on siten ollut suuri vaikutus ihmisten mielikuvissaan huumeisiin liittämiin käsityksiin. Edellä esitetyt riippuvuus-tarkastelut eivät ole antaneet tälle käsitykselle mitään tukea. Tällaisilla epärealistisilla mielikuvilla on varmasti ollut merkittävä vaikutus myös huumeiden käyttäjiin ja huumeiden rangaistavuuteen kohdistuviin asenteisiin.

Helppona huumeiden ostamista Suomessa pitää 21 % miehistä ja 23 % naisista. Nuoremmissa ikäryhmissä tätä mieltä ovat keskimääräistä useammat. Useimmat ihmiset ovat epävarmoja siitä voiko huumeita ostaa helposti. Tämä viittaa siihen, että asiasta välitetään ristiriitaista tietoa.

Ihmisistä, joille itselleen ei ole tarjottu huumeita, huumeiden ostamista pitää helppona 18 % ja vastaavasti niistä ihmisistä, joille joskus on tarjottu jotain huumetta, huumeiden ostamista pitää helppona 44 %. Oman kokemuksen merkitys tälle mielipiteelle on siten merkittävä.

Taulukko 16. Kannanotot kysymyksiin huumeongelman muutoksista ja alkoholin ja huumeiden suhteellisista ongelmista sukupuolen ja ikäryhmän mukaan

	                          Mies                  Nainen

	Kysymys            18-34  35-54  55-74    18-34  35-54  55-74

	-------------------------------------------------------------

	Kysymys 1

	 - vähenemässä        1      1      1        1      0      1

	 - ennallaan         10      6     10        6      5      5

	 - lisääntymässä     89     93     89       93     95     94

	

	Kysymys 2.

	 - alkoholista enem. 69     65     50       56     47     37

	 - yhtä paljon       17     22     32       30     35     47

	 - huumeista enem.   14     13     18       14     18     16

	

	Kysymys 3.

	 - alkoholi enem.    36     26     17       30     16     14

	 - yhtä paljon       43     50     58       51     62     65

	 - huumeet enem.     21     24     25       19     22     21 

	------------------------------------------------------------

	(N)                (560)  (629)  (416)    (585)  (752)  (440)

	

Kysymys 1. Onko huumeongelma Suomessa tällä hetkellä mielestänne lisääntymässä vai vähenemässä?

Kysymys 2. Kummasta aiheutuu mielestänne yhteiskunnalle enemmän ongelmia Suomessa, alkoholista vai huumeista?

Kysymys 3. Kumpi mielestänne aiheuttaa käyttäjässään enemmän väkivaltaisuutta, alkoholin vai hasiksen käyttö?

Kysyttäessä mielipidettä huumeongelman muuttumisesta tällä hetkellä (kevät 1992) oli vain vajaa kymmenesosa ihmisistä sitä mieltä, että huumeongelma oli säilynyt Suomessa ennallaan tai vähentynyt. Useimmat olivat siten sitä mieltä, että huumeongelma oli lisääntymässä. Koska mielikuvat tästä muutoksesta ovat pääosin peräisin joukkotiedotuksesta, kertoo tämä suuri enemmistö siitä, että huumeita julkisuudessa käsiteltäessä on välitetty melko systemaattisesti kuvaa pahenevasta suomalaisesta huumeongelmasta.

Vain 63 % miehistä ja 47 % naisista on sitä mieltä, että alkoholista aiheutuu yhteiskunnalle enemmän ongelmia kuin huumeista. Vain siksi, että tämänkin raportin seuraavassa luvussa ilmenee selvästi, että alkoholista aiheutuvat haitat ovat Suomessa noin sata kertaa suuremmat kuin mitä huumeiden käytöstä aiheutuu. Näin selvistä luvuista huolimatta suuri osa (15 %) kansasta arvelee huumeiden olevan alkoholia suurempi yhteiskunnallinen ongelma. Epävarmoja asiasta on lisäksi noin kolmasosa. Tämäkin epärealistinen käsitys selittynee julkisen huumekeskustelun osin harhaisista tiedoista ja vääristä painotuksista. Nuoremmissa ikäryhmissä käsitykset näyttävät realistisemmilta.

Käsitykset siitä kumpi aiheuttaa käyttäjässään enemmän väkivaltaisuutta, alkoholin vai hasiksen käyttö, jakautuvat suhteellisen tasaisesti. Puolet ihmisistä ei osaa ottaa tähän kantaa ja lopuista yhtä monet kannattavat joko alkoholia tai hasista. Nuoremmissa ikäryhmissä alkoholin kannatus hieman kasvaa. Tässäkin tapauksessa nuorilla on muita parempaa tietoa, sillä useissa tutkimuksissa on todettu (mm. Mott 1975, Lindberg ja Ramström 1977), että hasiksen käytön ja väkivaltaisuuden välillä ei ole todettu mitään yhteyttä.

Huumeita joskus kokeilleiden tai käyttäneiden ihmisten käsitykset huumeista ovat kokemusperäisempiä ja siinä mielessä erityisen kiinnostavia. Kokemuksen merkityksen näkee siitä, että vain 4 % huumeita kokeilleista allekirjoittaa näkemyksen jonka mukaan huumeista ei pääse eroon niitä kerran kokeiltuaan. 45 % heistä on sitä mieltä, että huumeita voi käyttää myös sellaisella kohtuullisella tavalla, josta ei aiheudu terveydellisiä ongelmia. Tämän käsityksen kanssa eri mieltä on 38 % huumeita joskus elämässään käyttäneistä.

73 % huumeita joskus elämässään käyttäneistä on sitä mieltä, että alkoholi aiheuttaa enemmän väkivaltaisuutta kuin hasis. 77 % heistä yhtyy näkemykseen, jonka mukaan alkoholista aiheutuu yhteiskunnalle enemmän ongelmia Suomessa kuin huumeista. 48 prosentin mielestä Suomessa on helppo ostaa huumeita. Eri mieltä tästä asiasta on vain 10 % huumeita joskus käyttäneistä. Eli kun aineita on joskus onnistuttu hankkimaan, ei niiden hankkimista pidetään myöhemminkään mahdottomana.

6.2 Mielipiteitä huumeiden käyttäjistä

Ihmisten käsityksiä ja mielipiteitä huumeiden käyttäjistä selvitettiin kysymällä

Tässäkään tapauksessa tutkimuslomakkeessa ei määritelty sitä mitä huumeiden käyttäjällä tarkoitetaan. Mielikuvat siitä mistä aineista ja kuinka säännöllisestä käytöstä on kyse, vaihtelivat siksi varmasti paljonkin eri vastaajilla. Tällä on voinut olla vaikutusta huumeiden käyttäjiin kohdistuviin asenteisiin.

Taulukko 17. Kannanotot väittämiin huumeiden käyttäjän hyväksymisestä ystäväksi ja käyttäjien pakottamisesta hoitoon sukupuolen ja ikäryhmän mukaan

		                         Mies                  Nainen

		Väittämä          18-34  35-54  55-74    18-34  35-54  55-74

		------------------------------------------------------------

		Väittämä 1

		 - samaa mieltä     37     16      6       25     11      7

		 - vaikea sanoa     31     32     33       33     38     30

		 - eri mieltä       32     52     61       42     51     63

		

		Väittämä 2.

		 - samaa mieltä     49     65     68       50     66     74

		 - vaikea sanoa     17     17     23       17     19     20

		 - eri mieltä       34     18      9       33     15      6

		------------------------------------------------------------

		(N)               (560)  (629)  (416)    (585)  (752)  (440)

		

Väittämä 1. Voisin hyväksyä ystäväkseni henkilön, joka käyttää huumeita.

Väittämä 2. Kaikki huumeiden käyttäjät on pakotettava hoitoon.

Huumeiden käyttäjän hyväksyisi ystäväkseen 17 % miehistä ja 14 % naisista. Kolmasosa ihmisistä ei osannut ottaa tähän asiaan kantaa. Noin puolet ihmisistä ei hyväksyisi ystäväkseen huumeiden käyttäjää. Nuoremmat ikäryhmät poikkesivat hyväksyvyydessään selkeästi vanhemmista ihmisistä.

Huumeiden käyttäjä hyväksytään ystäväksi sitä todennäköisemminmitä useammin ihmiset ovat tulleet tekemisiin käyttäjien kanssa omassa tuttavapiirissään. Yhden huumeiden käyttäjän tuttavapiirissään tietävistä ihmisistä käyttäjän hyväksyisi ystäväkseen 31 % ja useamman käyttäjän tietävistä 56 %. Tällaista ystävyyssuhdetta vastustavat puolestaan 40 % ja 25 %.

Huumeiden käyttäjien pakkohoidosta enemmistöllä oli selkeä kanta, sitä kannatti 61 % miehistä ja 63 % naisista. Vastustajia oli 21 %. Näihin käsityksiin pakkohoidon tarpeellisuudesta ovat varmasti suuresti vaikuttaneet ihmisten epärealistiset käsitykset huumeiden ominaisuuksista, joita on käsitelty edellä. Koska riippuvuuden on usein uskottu aiheutuvan jo kertakokeilusta ja käytön on uskottu lähes aina johtavan terveydellisin ongelmiin, on pakkohoito ymmärrettävästi nähty tarkoituksenmukaiseksi toimeksi huumeongelmaa hoidettaessa.

Asenteet huumeiden käyttäjiin ovat osaksi sidoksissa siihen miten ihmiset suhtautuvat huumeiden rangaistavuuteen. Tästä on esimerkkinä se, että ihmisistä, joiden mielestä heroiinin käytöstä vieroitusoireiden lievittämiseen tulisi rangaista, 69 % haluaisi pakottaa huumeiden käyttäjät hoitoon, kun taas tämän rankaisemista vastustavista pakkohoitoa kannattaa 49 %.

Taulukko 18. Kannanotot kysymyksiin narkomaanin ja alkoholistin kohtalosta, huumeiden käyttäjästä rikollisena vai sairaana ja pelosta joutua huumeiden käyttäjien väkivallan kohteeksi sukupuolen ja ikäryhmän mukaan

		                          Mies                  Nainen

		Kysymys            18-34  35-54  55-74    18-34  35-54  55-74

		-------------------------------------------------------------

		Kysymys 1

		 - narkom. ikävämpi  48     42     39       43     36     27

		 - yhtä ikäviä       51     57     60       56     63     72

		 - alkohol. ikävämpi  1      1      1        1      1      1

		

		Kysymys 2.

		 - enem. rikollinen  25     26     27       21     23     23

		 - ei kumpaakaan     14      7      8       10      9      8

		 - enem. sairas      61     67     65       69     68     69

		

		Kysymys 3.

		 - ei                55     47     47       42     34     42

		 - kyllä             16     23     20       24     24     20

		 - vaikea sanoa      29     30     33       34     42     38 

		------------------------------------------------------------

		(N)                (560)  (629)  (416)    (585)  (752)  (440)

		

Kysymys 1. Kumpi on ihmiselle huonompi kohtalo, tulla narkomaaniksi vai alkoholistiksi?

Kysymys 2. Onko huumeiden käyttäjä mielestänne enemmän rikollinen vai sairas?

Kysymys 3. Pelkäättekö joutuvanne väkivallan kohteeksi muiden ihmisten huumeiden käytön vuoksi?

Miehistä 44 % ja naisista 36 % pitää narkomaniaa ihmiselle huonommaksi kohtaloksi kuin alkoholismia. Muut ihmiset pitävät yleensä molempia asioita ihmiselle yhtä ikävänä kohtalona. Nuoret pitävät muita useammin narkomaniaa alkoholismia ikävämpänä kohtalona.

Enemmistön mielestä huumeiden käyttäjä on enemmän sairas kuin rikollinen, tätä mieltä on 64 % miehistä ja 69 % naisista. Rikollisena huumeiden käyttäjää pitää 26 % miehistä ja 22 % naisista. Joka kymmenes ihminen on sitä mieltä, että huumeiden käyttäjä ei ole kumpaakaan, ei rikollinen eikä sairas.

Miehistä 20 % ja naisista 23 % kertoo pelänneensä väkivallan kohteeksi muiden ihmisten huumeiden käytön vuoksi. 44 % ihmisistä kertoo, että heille ei ole tullut tällainen ajatus mieleen.

Huumeita joskus kokeilleiden tai käyttäneiden ihmisten suhtautuminen huumeiden käyttäjiin on selvästi muuta väestöä hyväksyvämpää, mutta ei kuitenkaan varauksetonta. 57 % heistä voisi nyt hyväksyä ystäväkseen henkilön, joka käyttää huumeita. Tätä ajatusta vastustaa 23 % huumeita käyttäneistä. Nämä ihmiset haluavat siis nyttemmin pysyä lähes kokonaan erossa huumeita käyttävistä ihmisistä.

Huumeiden käyttäjien pakkohoitoa kannatta vain 21 % ja vastustaa 60 % huumeita joskus käyttäneistä. 40 % heistä pitää narkomaniaa alkoholismia ikävämpänä kohtalona, loput pitävät näitä yhtä ikävinä asioina. Huumeita käyttäneistä 30 % ei pidä käyttäjiä sairaina eikä rikollisina. Rikollisena käyttäjää pitää 7 % loppujen pitäessä käyttäjää sairaana.

6.3 Mielipiteitä huumeiden rangaistavuudesta

Ihmisten käsityksiä ja mielipiteitä huumeiden käytön rangaistavuudesta selvitettiin kysymällä

Myöskään rangaistavuuden osalta ei lomakkeessa määritelty mitä huumeita huumeilla tarkoitetaan tai minkälaisesta huumeiden käytöstä on silloin kyse, kun puhutaan huumeiden käyttäjästä. Ainoastaan kysyttäessä erilaisten tekojen rangaistavuutta määriteltiin mitä aineita kulloinkin tarkoitettiin.

Taulukko 19. Kannanotot väittämiin huumeiden vapaasta käytöstä, laillisuudesta ja rangaistuksen sisällöistä sukupuolen ja ikäryhmän mukaan

			                         Mies                  Nainen

			Väittämä          18-34  35-54  55-74    18-34  35-54  55-74

			------------------------------------------------------------

			Väittämä 1

			 - samaa mieltä     12      7      3       10      4      3

			 - vaikea sanoa     10      8     16       13     10     17

			 - eri mieltä       68     85     81       77     86     80

			

			Väittämä 2.

			 - samaa mieltä      6      4      3        4      2      4

			 - vaikea sanoa      5      4      7        4      3      8

			 - eri mieltä       89     92     90       92     95     88

			

			Väittämä 3.

			 - samaa mieltä     73     72     68       73     74     69

			 - vaikea sanoa     13     15     23       14     18     24

			 - eri mieltä       16     13      9       13      8      7 

			

			Väittämä 4.

			 - samaa mieltä     20     33     42       18     30     47

			 - vaikea sanoa     30     28     39       43     43     38

			 - eri mieltä       50     39     19       39     27     15 

			------------------------------------------------------------

			(N)               (560)  (629)  (416)    (585)  (752)  (440)

			

Väittämä 1. Ihmisten pitäisi saada vapaasti päättää mitä aineita tai huumeita he itse haluavat käyttää.

Väittämä 2. Huumeet pitäisi tehdä samalla tavalla laillisiksi aineiksi kuin alkoholi.

Väittämä 3. Huumeiden käyttäjille pitäisi varata mahdollisuus korvata halutessaan huumerikoksesta annettava rangaistus hoitoon sitoutumisella.

Väittämä 4. Huumeiden käyttäjien pitäisi huumerikoksista annettavien tuomioiden yhteydessä korvata jo käyttämänsä huumeen arvo valtiolle.

Huumeiden rangaistavuudelle löytyi hyvin laaja kannatus, sillä vain 8 % miehistä ja 6 % naisista oli sitä mieltä, että ihmisten pitää saada vapaasti päättää mitä aineita tai huumeita he haluavat käyttää. Nuoret olivat tätä mieltä muita useammin. Ajatusta vastusti 81 % ja ehdottomasti sitä vastusti 68 % kysymykseen vastanneista ihmisistä.

Vielä äskeistä harvemmat olivat sitä mieltä, että huumeet pitäisi tehdä samalla tavalla laillisiksi aineiksi kuin alkoholi. Ajatusta kannatti vain 4 % ja sitä vastusti 92 %. Loput 4 % oli kannastaan epävarma. Huumeiden pitämiselle lainsäädännössä rangaistavina aineina on siten vankka kannatus. Lain soveltamisesta käytäntöön on sen sijaan vaihtelevia näkemyksiä.

Vielä vuonna 1992 voimassa olevassa vuoden 1972 huumausainelaissa ei ole varattu mahdollisuutta rangaistuksen korvaamiseen hoitoon sitoutumisella kuten muualla Euroopassa on ollut käytäntönä. Tällaista mahdollisuutta kannattaa 71 % miehistä ja 72 % naisista. Ajatusta vastustaa vain 11 % ihmisistä. Tämä kanta sopii hyvin yhteen sen kanssa, että huumeiden käyttäjää pidetään enemmän sairaana kuin rikollisena. Häntä tulee siksi pikemminkin hoitaa kuin rangaista huumeiden käytöstään.

Ajatusta, jonka mukaan huumeiden käyttäjien pitäisi huumerikoksista annettavien tuomioiden yhteydessä korvata jo käyttämänsä huumeen arvo valtiolle, kannattaa vain 31 % sekä miehistä että naisista. Vain siksi, että vielä voimassa olevan lain mukaan näin on menetelty. Erityisten vähän tällainen ajatus saa kannatusta nuorten keskuudessa. Käytetyn huumeen arvon tuomitseminen menetetyksi valtiolle on vastoin väestön oikeustajua. Käytännössä tämä menettely onkin estänyt monien huumeiden käyttäjien paluun tuomion jälkeen työelämään ja kuntoutumisen normaaliin elämään. Valtaiset korvaukset ovat vieneet elämältä pohjan pois.

Taulukko 20. Niiden ihmisten osuus sukupuolen ja ikäryhmän mukaan, joiden mielestä seuraavista teoista tulisi antaa rangaistus

			                          Mies                  Nainen

			Teko               18-34  35-54  55-74    18-34  35-54  55-74

			-------------------------------------------------------------

			hasiksen polttaminen 71     72     82       71     75     84

			alkoholin ja lääk-

			keiden sekakäyttö    43     42     55       40     49     67

			lääkkeiden ostaminen

			katukaupasta         82     72     81       80     79     85

			alkoholin ostaminen

			katukaupasta         44     51     66       58     67     84

			kannabis-kasvien 

			kasvattaminen        85     90     93       88     93     97

			huumaavaa ainetta

			sisältävien sienten

			poimiminen           37     44     57       47     59     73

			heroiinin käyttämi-

			nen vieroitusoirei-

			den lievittämiseen   62     65     70       65     71     79

			kokaiinin lähettä-

			minen postitse       95     97     97       97     98     97

			-------------------------------------------------------------

			(N)                (554)  (602)  (367)    (574)  (713)  (364)

			

Ihmisille esitettiin kahdeksan erilaista huumeisiin, alkoholiin ja sieniin liittyvää vaihtoehtoa, joiden rangaistavuuteen he saattoivat ottaa kantaa. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä ja huumaavaa ainetta sisältävien sienten poimimista lukuunottamatta enemmistö ihmisistä piti lueteltuja rangaistavina asioina. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä ja sienten poimintaakin puolet ihmisistä piti rangaistavina asioina. Nykyisen laintulkinnan mukaan alkoholin ja lääkkeiden sekakäytöstä on ollut mahdollista nostaa syyte huumausainerikoksena. Huumaavaa ainetta sisältävien sienten poimintaa ei sen sijaan ole yleensä pidetty huumerikoksena, jos ei ole ollut näyttöä sienten tarkoituksellisesta keräämisestä huumaavaan tarkoitukseen.

Rangaistusta alkoholin ostamiselle katukaupasta kannatti 52 % miehistä ja 68 % naisista. Tiukin kanta tässä asiassa on vanhimmissa ikäryhmissä. Enemmistön mielestä myös ostajaa tulisi siis rangaista viinan ostamisesta esim. itäturisteilta. Tässä väestön mielipide on siis nykyistä valvontakäytäntöä tiukempi.

Kannabis-kasvien kasvattamisesta tulisi rangaista 91 prosentin mielestä. Tässäkin kansan mielipide on nykyisen lain soveltamista tiukempi, sillä kannabis-kasvin kasvattamista ei ole pidetty tuomioistuimissa rangaistavana silloin, jos sen osien käytöstä huumaavaan tarkoitukseen ei ole olemassa näyttöä. Kasvi sinänsä ei siten ole laiton, vaan sen käyttö laittomiin tarkoituksiin.

Kokaiinin lähettämisen postitse, eli salakuljetuksen, jättäisi rankaisematta vain 3 % ihmisistä. Tässä ihmisten näkemykset vastaavat tarkasti nykyistä oikeuskäytäntöä. Myös lääkkeiden ostamiseen katukaupasta ihmiset suhtautuvat sangen tiukasti siitä haluaisi rangaista 77 % miehistä ja 81 % naisista. 20 % jättäisi tämän nykyisen lain mukaan rangaistavan teon vaille rankaisua.

Hasiksen polttamisen rankaisemista kannattaa 74 % miehistä ja 76 % naisista. Sitä vastustaa, eli hasiksen laillistamista kannattaa, 25 % tutkimukseen vastanneista. Eniten ymmärrystä hasiksen polttaminen sai osakseen nuoremmissa ikäryhmissä.

Suomalaisten mielipiteet poikkeavat tässä suhteessa suuresti norjalaisista, joista vuonna 1989 tehdyssä tutkimuksessa 91 % oli sitä mieltä, että kannabiksen käytön tulisi olla kiellettyä. Tosin kieltäminen ja rankaiseminen eivät välttämättä tarkoita samaa asiaa. Kannabista joskus käyttäneistäkin norjalaisista 65 % oli valmis kieltämään sen. Norjalaisten poikkeuksellisen tiukasta asenteesta kertoo sekin, että Kanadassa samana vuotena tehdyssä tutkimuksessa 54 % oli kannabiksen kieltämisen kannalla ja 35 % olisi halunnut sen lailliseksi. (Skretting 1991.)

Aineen käyttötarkoituksen merkitys kansan oikeustajussa tulee näkyviin kysyttäessä onko heroiinin käyttäminen vieroitusoireiden lievittämiseen rangaistava asia. Asiasta haluaisi rangaista 65 % miehistä ja 71 % naisista. Rankaisemattoman käytön hyväksyy yli 30 %. Vaikka heroiini on vaikutuksiltaan aivan eri loukkaa oleva aine kuin hasis, sen käyttöä pitävät hasiksen polttamista harvemmat rangaistavana tekona silloin, kun sitä käytetään vieroitusoireiden lievittämiseen. Huumeiden hoidollinen käyttö saa ymmärrystä siten ainakin noin kolmasosalta ihmisiä. Norjassa vuonna 1989 72 % oli sitä vastaan, että huumeista riippuvainen ihminen saisi hankkia niitä laillisesti (Sretting 1991).

Taulukko 21. Kannanotto sukupuolen ja ikäryhmän mukaan kysymykseen pitäisikö pelkästä huumeiden käytöstä rangaista, ja jos kyllä, millä tavalla?

			                           Mies                  Nainen

			Käytöstä rankaisu   18-34  35-54  55-74    18-34  35-54  55-74

			--------------------------------------------------------------

			ei pitäisi rangaista  20     22     19       23     25     20

			rangaistuksena sakko  44     47     54       42     45     52

			rangaistuksena 

			vankeutta             36     31     27       35     30     28

			--------------------------------------------------------------

			(N)                 (543)  (614)  (389)    (567)  (718)  (402)

			

Enemmistö ihmisistä, eli 80 % miehistä ja 77 % naisista, on sitä mieltä, että pelkästä huumeiden käytöstäkin tulisi rangaista. Käytön rankaisemista vastustaa 22 % ihmisistä. Vain 32 % ihmisistä kuitenkin hyväksyy vankeuden rangaistukseksi huumeiden käytöstä. Selvän enemmistön mielestä pelkkä sakko on riittävä rangaistus huumeiden käytöstä. Ihmiset haluavat rangaistuksia lakiin niiden ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi, mutta niistä tai niiden soveltamisesta ei haluta kohtuuttomia suhteessa niihin liittyviin tekoihin. Huumeiden käyttäjän katsotaan olevan enemmän avun ja hoidon kuin rankaisun tarpeessa.

Mielipiteet huumeiden käytön rangaistavuudesta vaihtelevat melko paljon eri puolilla Suomea. Pääkaupunkiseudulla 35 % ihmisistä ei haluaisi lainkaan rangaista käytöstä ja 80 % kannattaa rangaistukseksi korkeintaan sakkoa. Maaseudulla vastaavat luvut ovat 17 % ja 64 %. Myös muissa kaupungeissa, varsinkin isommissa, käytöstä vaaditaan selvästi maaseutua harvemmin rangaistuksia. Kaikesta päätellen, kun huumeet omassa elinympäristössä tulevat tutummiksi, niiden käytön rangaistavuutta ei pidetä enää välttämättömänä.

Läänien välisessä vertailussa vähiten käytön rangaistavuutta kannatetaan uudellamaalla, jossa 30 % on sitä mieltä, että käytöstä ei pitäisi lainkaan rangaista ja 76 % ehdottaa rangaistukseksi korkeintaan sakkoa. Kovimpia rangaistuksia kannatetaan Vaasan läänissä, jossa käytön jättäisi rankaisematta 14 % ja korkeintaan sakkoa käytöstä ehdottaa 62 % ihmisistä. Vankeusrangaistuksen kannalla on siten selvä vähemmistö ihmisistä maan kaikissa osissa.

Ihmisten mielipiteet käytön rangaistavuudesta vaihtelevat merkittävästi myös heidän pohjakoulutuksensa mukaan. Mitä enemmän ihmisillä on koulutusta, sitä harvemmin he vaativat käyttäjille rangaistusta tai sakkoa kovempia rangaistuksia.Korkeakoulututkinnon suorittaneista 83 % on sitä mieltä, että käytöstä tulisi rangaista korkeintaan sakolla.

Norjalaiset ovat poikkeuksellisen rankaisuhaluisia, sillä siitä huolimatta, että huumausainerikosten rangaistusmaksimi on Norjassa 21 vuotta (korkeampi kuin missään muussa rikoksessa), 58 % heistä pitää huumerikoksista annettavia rangaistuksia liian lievinä ja vain 2 % liian ankarina. Tässä mielipiteessä ei ollut tapahtunut mitään muutosta vuodesta 1968 vuoteen 1989, vaikka samaan aikaan rangaistusmaksimia oli tuntuvasti nostettu ja rangaistuskäytäntöä kiristetty. Tämä rankaisuhenkinen ilmapiiri on johtanut siihen, että 1980-luvulla peräti puolet vangeista on saanut Norjassa tuomionsa huumerikoksesta. (Skretting 1991.)

Huumeita joskus käyttäneiden ihmisten asenteet huumeista, huumeiden käyttäjistä ja huumeiden rangaistavuudesta poikkeavat melko paljon muun väestön vastaavista näkemyksistä. Vain selvä vähemmistö huumeita joskus elämässään kokeilleista ja käyttäneistä kannattaa rankaisua hasiksen polttamisesta, alkoholin ja lääkkeiden sekakäytöstä, alkoholin ostamisesta katukaupasta sekä huumaavaa ainetta sisältävien sienten poimimisesta. Noin puolet olisi valmis antamaan rangaistuksen heroiinin käyttämisestä vieroitusoireiden hoitoon, kannabis-kasvien kasvattamisesta ja lääkkeiden ostamisesta katukaupasta. Vain harvat entiset tai nykyiset käyttäjät hyväksyvät kokaiinin lähettämisen postitse.

Taulukko 22. Huumeita joskus käyttäneiden ihmisten mielipiteet eri tekojen rangaistavuudesta sukupuolen mukaan

			Rangaistavaa:             Mies      Nainen

			--------------------------------------------                   

			hasiksen polttaminen       23         27    

			alkoholin ja lääk-

			keiden sekakäyttö          27         31                       

			lääkkeiden ostaminen

			katukaupasta               55         59                    

			alkoholin ostaminen

			katukaupasta               23         36                    

			kannabis-kasvien 

			kasvattaminen              61         52                      

			huumaavaa ainetta

			sisältävien sienten

			poimiminen                 22         30                    

			heroiinin käyttämi-

			nen vieroitusoirei-

			den lievittämiseen         50         48                    

			kokaiinin lähettä-

			minen postitse             89         91                    

			--------------------------------------------                 

			(N)                      (109)       (68)                     

			

Huumeiden laillistamista alkoholin tapaan kannattaa neljäsosa huumeita joskus käyttäneistä. 30 % heistä on sitä mieltä, että ihmisten pitää saada vapaasti päättää mitä aineita tai huumeita he itse haluavat käyttää. Kysyttäessä sopivaa rangaistusta pelkästä huumeiden käytöstä oli 56 % huumeita joskus käyttäneistä sitä mieltä, että käytöstä ei pitäisi lainkaan rangaista. 91 % piti sopivana rangaistuksena korkeintaan sakkoa.

Huumerikoksesta annettavan rangaistuksen korvaamista hoitoon hakeutumisella kannattaa 84 % huumeita joskus elämässään käyttäneistä. Sitä vastustaa vain 7 %. Sitä ei siis juurikaan koeta kielteiseksi asiaksi. Täsmälleen yhtä harvat ovat sitä mieltä, että huumeiden käyttäjien pitäisi huumerikoksista annettavien tuomioiden yhteydessä korvata jo käyttämänsä huumeen arvo valtiolle. Tällaista korvausta vastustaa 70 % huumeita joskus elämässään käyttäneistä.

6.4 Huumemielipiteiden väliset yhteydet

Ihmisten huumeasenteista muodostuu korrelaatiotarkastelun perusteella rypäleitä, joihin eri asenteet keskittyvät. Yhtenä esimerkkinä näistä ovat asenteet hasiksen polttamisen rankaisemiseen, alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön rankaisemiseen ja pelkän huumeiden käytön rangaistavuuteen. Ihmisten suhtautuminen näihin asioihin on useimmiten joko/tai, joko he jättäisivät rankaisun tai sitten he kannattavat rankaisua kaikissa näissä tapauksissa. Suhtautuminen käytön rangaistavuuteen ei siten vaihtele juurikaan sen mukaan mistä aineista on kyse.

Toinen vahva yhteys on mielipide alkoholin tai lääkkeiden ostamisen katukaupasta rangaistavuuteen. Useimmissa tapauksissa samat ihmiset joko kannattavat tai vastustavat näitä molempia. Alkoholia tai lääkkeitä ihmiset eivät siten paljoakaan erottele toisistaan.

Huumeiden tekemistä laillisiksi aineiksi alkoholin kaltaisesti kannattavat useimmiten ihmiset, joiden mielestä ihmisten tulisi saada vapaasti päättää mitä aineita tai huumeita he itse haluavat käyttää. Tästä joukosta löytyy usein myös ihmisiä, joiden mielestä kannabis-kasvien kasvattamisesta ei pitäisi rangaista. Lisäksi he eivät kannata pakkohoitoa ja arvelevat huumeita voitavan käyttää kohtuullisesti vailla erityisiä terveysongelmia.

Huumeiden käyttäjien pakkohoitoa kannattavat ihmiset ovat usein sitä mieltä, että jo kertakokeilusta jää koukkuun. Nämä ihmiset eivät yleensä olisi valmiita hyväksymään ystäväkseen huumeiden käyttäjää, he eivät usko huumeita voitavan käyttää kohtuullisella tavalla ilman terveysongelmia ja he kannattavat hasiksen käytön rangaistavuutta. Tämän lisäksi he vielä usein ovat sitä mieltä, että ihmisten ei tule vapaasti päättää aineiden käytöstään, käytöstä yleensäkin tulee rangaista ja käytetyn aineen arvo tulee korvata valtiolle. Pakkohoito liittyy tässä siten aika kovaan rankaisuhaluun ja epärealistiseen uskoon huumeiden voimakkaista vaikutuksista.

Ystäväkseen huumeiden käyttäjän hyväksyisivät useimmin ihmiset, jotka arvelevat huumeita voitavan käyttää kohtuullisella tavalla, jotka eivät kannata pakkohoitoa, joiden mielestä pelkästä käytöstä ei pidä rangaista ja jotka eivät pidä oikeana sitä, että käyttäjä joutuisi korvaamaan käyttämänsä aineen valtiolle. Nämä ihmiset eivät siis usko huumeiden voimakkaisiin vaikutuksiin eivätkä halua yhteiskunnan puuttuvan aineiden käyttäjien elämään.

7. HUUMEIDEN ONGELMAKÄYTTÖÄ KUVAAVAT INDIKAATTORIT

7.1 Huumeet sosiaalihuollossa

Huumeiden käyttäjistä sosiaali- ja päihdehuollossa ei pidetä Suomessa nykyisin säännönmukaisesti mitään tilastoja. Vuoteen 1987 voimassa olleen päihdyttävien aineiden väärinkäyttö lain (PAV) aikana tilastoitiin kunnallisissa sosiaalitoimistoissa vuosit tain noin 100 huumetapausta ja 400 lääkeaineiden päihdekäyttötapausta. Huumetapauksista pääosa oli kannabiksen käyttöä. Niiden osuus oli noin 0,5 % sosiaalitoimistojen kaikista päihdetapauksista. Niiden määrä pysyi 1970-luvun puolivälin jälkeen suhteellisen samalla tasolla aina vuoteen 1986, jolloin tilastointi lopetettiin. Lääketapausten lukumäärä sen sijaan kääntyi kasvuun vuoden 1983 jälkeen.

Vuoden 1983 aikana sosiaalihallitus teki päihdehuollon toimipai koille laajan tiedustelun huumetilanteesta. Huumetapauksia tuli ilmi joka toisessa päihdehuollon toimintayksikössä. Huumeiden käyttäjiä todettiin 417, joista kolmasosa kovien aineiden käyttäjiä. Palvelujen päällekkäiskäyttö huomioiden käyttäjien henkilöluku oli jonkin verran tätä pienempi. Huumeiden käyttäjien osuudeksi koko päihdehuollon asiakaskunnasta tuli 1,5 %.

Vuosina 1987 ja 1991 on tehty valtakunnalliset päihdetapauslas kennat, joissa on selvitetty myös huumeiden käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Vuonna 1987 tehdyssä päihdetapauslaskennassa 0,2 % päihdehuollon asiakkaista luokiteltiin pelkästään klassisten huumeiden käyttäjiksi. Lisäksi kymmenesosalla laskennan piiriin tulleista henkilöistä oli alkoholin käyttöön liittynyt lääkkeiden ja/tai huumeiden päihdekäyttöä. Lääkkeiden päihdekäyttö oli neljä kertaa huumeiden käyttöä yleisempää.

Vuoden 1991 laskennan perusteella on lääkkeiden päihdekäyttö jonkin verran lisääntynyt (Lehto ja Nuorvala 1992). Myös ns. klassisten huumetapausten lukumäärä on kasvanut. Päihdeasiakkaista 3,6 % oli käyttänyt kannabista ja 2,8 % muita huumeita. Korvikkeiden käyttö oli kolme kertaa huumeiden käyttöä yleisempää ja liuottimien käyttö (imppaus) yhtä yleistä kuinhuumeiden käyttö. Lääkkeiden käyttäjistä suurin osa oli 30-50 -vuotiaita, kun taas huumeiden käyttäjät olivat useimmin 20-40 -vuotiaita.

Päihdetapauslaskennan perusteella lääkkeiden päihdekäyttäjiä ja huumeiden käyttäjiä liikkuu sosiaali- ja terveydenhuollon hyvin erilaisissa palvelupisteissä. Lääkkeiden käyttäjiä tavataan suunnilleen yhtä usein sosiaalitoimistoissa, A-klinikoilla, kuntoutuslaitoksissa, palveluasumisyksiköissä ja psykiatristen sairaaloiden vuodeosastoilla. Lääkkeiden päihdekäyttäjiä tavataan hieman tätä suppeammin lähes kaikissa muissakin toimintayksiköissä.

Kannabiksen käyttäjiä on useimmin tavattu palveluasumisyksiköissä, päiväkeskuksissa, kuntoutuslaitoksissa ja A-klinikoilla. Jonkin verran harvemmin kannabiksen käyttäjiä on käynyt yleissairaaloiden psykiatrisilla osastoilla, sosiaalitoimistoissa, nuorisoasemilla, katkoloissa ja yleissairaaloiden poliklinikoilla.

Muiden huumeiden käyttäjiä on tavattu eniten yleissairaaloiden psykiatrisilla osastoilla, asumispalveluyksiköissä, kuntoutuslaitoksissa, A-klinikoilla, päiväkeskuksissa ja sosiaalitoimistoissa. Tämä osoittaa sitä, että huumeiden käyttö niveltyy useimmin osaksi päihteiden sekakäyttöä ja huumeita käyttäneet ihmiset käyttävät siksi useimmin tavanomaisia päihdeongelmaisille tarkoitettuja palveluja.

Päihdetapauslaskennan perusteella arvioitiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kohdattavan vuosittain 50.000 - 80.000 alkoholin ongelmakäyttäjä, noin 10 000 lääkkeiden ongelmakäyttäjää, noin 5 000 korvikkeiden tai liuottimien käyttäjää, muutamia tuhansia kannabiksen käyttäjiä sekä tuhat tai pari tuhatta klassisten huumeiden käyttäjää. (Nuorvala ja Lehto 1992.) Näistä käyttäjistä vain osa hakee palveluita huumeiden käyttönsä vuoksi.

Tätä tutkimusta varten sosiaali- ja terveyshallitus teki alkusyksystä 1992 päihdehuoltoon ja huumeiden käyttöön erikoistuneille hoitopaikoille kyselyn lääkkeitä ja huumeita vuosina 1990-1992 käyttäneistä asiakkaista. Kyselyyn saatiin vastaus 140 toimipaikalta eri puolilta Suomea. Toimipaikkojenlähettämät vastaukset jaettiin niiden asiakkaiden lääkkeiden ja huumeiden käytön perusteella neljään ryhmään:

(ryhmä 1) asiakkaat pelkästään alkoholin käyttäjiä,

(ryhmä 2) merkittävällä osalla asiakkaista lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöä,

(ryhmä 3) asiakkailla jossain määrin alkoholin, lääkkeiden ja huumeiden sekakäyttöä sekä lopuksi

(ryhmä 4) toimipaikat, joissa huumeiden käyttäjien osuus asiakaskunnasta oli ollut merkittävä.

Edellisen jaottelun mukaisesti 87 prosentissa päihdehuollon toimipaikoista (N=117) on ollut merkittävässä määrin asiakkaita, jotka harrastavat alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä. 38 % toimipaikoista (N=51) ilmoittaa, että ainakin muutama prosentti heidän asiakkaistaan on käyttänyt sekaisin alkoholia, lääkkeitä ja huumeita. Merkittävässä määrin huumeita käyttäneitä asiakkaita oli ollut 6 prosentissa (N=8) kyselyyn vastanneista toimipaikoista.

Huumeiden sekakäyttöä lääkkeiden ja alkoholin kanssa on todettu 26 paikkakunnalla. Näissä toimipaikoissa on havaittu tällaista sekakäyttöä keskimäärin 10 prosentilla kaikista päihdeongelmaisista asiakkaista. Näitä asiakkaita on edellisen vuoden aikana kokonaisasiakasmäärään suhteutettuna ollut päihdehuollossa 1000-2000 henkilöä.

Näillä ryhmään kolme kuuluvilla paikkakunnilla huumeiden käyttäjien hoitomahdollisuudet painottuivat yleensä avohoitopalveluihin ja kuntoutukseen. Vieroitus- ja laitostasoinen hoito ja vaikeimmat huumeongelmat pyrittiin hoitamaan useimmiten muualla. Näiden hoitojen seuraavia jatkohoitopalveluita tarjosivat sen sijaan miltei kaikki toimipaikat.

Oheisesta Suomen kuvasta näkee summittaisesti huumeisiin liittyvän hoidon kysynnän sijoittumisen maan eri osiin. Pienimmät valkoiset ympyrät kartalla tarkoittavat, että yhdessä toimipaikassa sillä paikkakunnalla on todettu huumeiden sekakäyttöä muiden päihteiden kanssa. Silloin, kun ympyrä on suurempi on tätä käyttöä todettu useammassa toimipaikassa samalla paikkakunnalla. Mustat ympyrät taas kertovat kuinka huumeiden käyttäjiä toiminnassaan merkittävästi hoitaneet toimipaikat ovat sijoittuneet. Pääkaupunkiseudun ulkopuolellahuumeiden vuoksi hoitoa tarvinneiden ihmisten osuus toimipaikan asiakaskunnasta nousee harvoin merkittäväksi. Helsingissä tällaisia toimipaikkoja on puolestaan ollut useita. Muutoinkin asiakaskunnan huumeiden käyttö on yleisesti painottunut eteläiseen Suomeen.

(kuvio 23/Suomi)

Huumeiden sekakäyttöä lääkkeiden ja alkoholin kanssa harrastaneilla asiakkailla ikä on vaihdellut keskimäärin 22 vuodesta 35 vuoteen. Vain harvassa tapauksessa tätä nuoremmilla asiakkailla on ollut huumeiden käyttöä. Sairaalahoidon tarpeessa huumeita käyttäneistä asiakkaista on arvioitu olevan keskimäärin viidesosan. 14 paikkakunnalla sairaalahoidon tarvetta ei ole todettu huumeiden käytöstä huolimatta lainkaan. Huumeiden injektiokäyttöä on havaittu viimeisen vuoden aikana 17 paikkakunnalla. 13 näistä paikkakunnista on sellaisia, joissa injektiokäyttäjiä on havaittu vain 1-5 henkilöä.

Huumeiden käytön vuoksi edellä mainitulla paikkakunnilla hoidettujen asiakkaiden lukumäärissä ei ollut tapahtunut erityisempää muutosta vuodesta 1991 vuoteen 1992. Helsingin ulkopuolella näitä asiakkaita on hoidettu 124 vuonna 1992 ja heistä keskimäärin viidesosa on ollut sairaalahoidon tarpeessa. Tähän täytyy tosin huomauttaa, että valtakunnalliset tiedot huumeiden takia hoidetuista ovat puutteelliset.

Eri huumeiden käytön osuuksista ryhmässä kolme tai niissä viime vuosina tapahtuneista muutoksista ei voi esittää kovinkaan tarkkaa tietoa toimipaikkojen puutteellisen tilastoinnin vuoksi. Niissä toimipaikoissa, joilla oli esittää tietoja eri aineiden käyttäjistä, useimmin mainittiin kannabiksen käyttöä. 11 paikkakunnalla tiedettiin yksittäisiä amfetamiinin käyttäjiä. Kolmella paikkakunnalla tiedettiin yksi kokaiinin käyttäjä ja neljällä paikkakunnalla 1-3 heroiinin käyttäjää.

Kysyttäessä minne toimipaikat (ryhmä 3) ohjaavat ne huumeiden käytön aiheuttamista ongelmista kärsivät asiakkaat, joita ne eivät voi itse hoitaa, käytetyimmiksi hoitopaikoiksi osoittautuivat sairaalat ja A-klinikat. Mainintoja saivat seuraavat hoitopaikat:

			HYKS, huumevieroitusyksikkö         18

			A-klinikka, katkaisuasema           12

			Järvenpään sosiaalisairaala         10

			Kalliola, Kisko                     10

			Mikkelin A-koti                      8

			Psykiatrinen sairaala                8

			Terveyskeskus                        8

			Hietalinna-yhteisö                   7

			Muu sairaala                         6

			Kuntoutuslaitos                      4

			Vapaaksi huumeista                   2

			

Varsinaisia huumeiden käyttäjien hoitoon erikoistuneita hoitopaikkoja (ryhmä 4) on ollut muutamia. Näistä tärkeimpänä Helsingissä HYKS:n huumevieroitusyksikkö, jossa annetaan huumeiden käyttäjille sekä avohoitoa että vieroitushoitoa. Vieroitushoitoa varten on neljä vuodepaikkaa. Hietalinna-yhteisö on tarkoitettu nuorille käyttäjille. Tämän lisäksi hoitoa on tarjolla Helsingin nuorisoaseman poliklinikalla ja Kettutien A-klinikalla. Jatkohoitoa ja kuntoutusta varten on käytössä hoitokoti. Aikaisemmin Helsingissä ja nyttemmin Espoossa toimii myös Vapaaksi Huumeista ry:n ylläpitämä vastaanottokoti.

Helsingin ulkopuolisia hoitopaikkoja ovat Järvenpään sosiaalisairaala, Mikkelin A-koti ja pelkästään jatkohoitoon tarkoitettu Kalliolan klinikka Kiskossa. Kiskossa hoidetaan noin 40 asiakasta vuodessa, joista 70-80 % huumeiden käytön vuoksi. Merkittävästi hoitoa on tarjottu myös Kymen nuorisoasemalla Kotkassa. Vakavammissa tapauksissa on näissä toimipaikoissa turvauduttu jatkohoitona psykiatrisiin sairaaloihin.

Näissäkin huumeiden käyttäjiin paljolti erikoistuneissa hoitopaikoissa (ryhmä 4) pelkkiä huumeiden käyttäjiä asiakaskunnassa on ollut vain 0-5 %. Lääkkeiden ja huumeiden sekakäyttäjiäkin on ollut vain 3-6 % lukuun ottamatta Kiskoa, jossa tämä osuus on ollut 25 % ja HYKS:iä, jossa se on ollut 50 % sekä Vapaaksi Huumeista, jossa se on ollut 80 %. Alkoholin, lääkkeiden ja huumeiden sekakäyttäjiä on ollut 14-23 % paitsi Kiskossa 85 %, HYKS:issä 100 % ja Hietalinnassa 70 %. Tämä kertoo siitä, että laajempaa erikoistumista huumeiden käyttäjien hoitoon on tapahtunut vain HYKS:ssä, Hietalinnassa ja Kiskossa.

Huumeiden käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi palveluja hakeneet ihmiset ovat olleet tyypillisesti 20-30 vuotiaita. Myös yli 30-vuotiaita asiakkaita on ollut melko paljon, mutta ei juurikaan yli 40-vuotiaita.

Silloin kun lääkkeet jätetään pois tarkastelusta, apua ovat hakeneet eri aineita käyttäneistä henkilöistä useimmin amfetamiinin käyttäjät. Opiaattien käyttäjiä on ollut noin kolmanneksen tätä vähemmän. Amfetamiinin ja opiaattien käyttäjien hoito on paljolti keskittynyt HYKS:n huumevieroitusyksikköön. Kannabikseen ja imppaukseen liittyvät asiakkaat, joita on muutamia kymmeniä vuodessa, ovat jakautuneet paljon tasaisemmin eri hoitopaikkoihin. Kokaiinin käytön vuoksi on hoidettu vain muutama yksittäinen henkilö vuodessa.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) huumevieroitus yksikössä kävi sekä vuonna 1990 että vuonna 1991 201 uutta asiakasta hakemassa apua huumeongelmaan tai lääkkeiden väärinkäyttöön. Asiakkaiden lukumäärä on pysynyt useamman vuoden lähes samana, eikä myöskään käytetyissä aineissa ole erityisempiä muutoksia. Vuonna 1991 amfetamiinin käytön vuoksi oli hoidettavana 117 ja opiaattien käytön vuoksi 79 henkilöä.

Noin 80 % HYKS:n asiakkaista haluaa jonkinlaista hoitoa ja loput 20 % haluaisi jotain lääkkeitä. Arviolta puolet asiakkaista on ollut sairaalahoidon tarpeessa. Hoitoonhakeutumisen syynä on usein sekoamisen pelko tai elämäntilanteeseen liittyvä yleinen hätä. Apua hakevilla ei useinkaan ole ollut työtä tai tekemistä, heiltä ovat puuttuneet elämän näköalat.

Hietalinna-yhteisössä oli vuonna 1990 huumeiden vuoksi ensimmäistä kertaa missään hoidossa vuonna 1990 70 henkilöä ja vuonna 1991 58 henkilöä. Ensikertalaisten lukumäärässä samoin kuin huumeiden käyttäjien osuudessa asiakaskunnasta (n. 220 vuodessa) ei ole viime vuosina tapahtunut merkittävämpää muutosta. Myös Helsingin nuorisoaseman poliklinikalla on käynyt useampia kymmeniä huumeiden käyttäjiä. Hietalinna-yhteisössä ja Helsingin nuorisoaseman poliklinikalla vain 1-2 prosentin asiakkaista on arvioitu olevan sairaalahoidon tarpeessa. Näin siitä huolimatta, että niissä on käynyt yhteensä useita kymmeniä amfetamiinia tai opiaatteja käyttäneitä asiakkaita.

Kettutien A-klinikalla huumeiden ja lääkkeiden sekakäyttäjiä kävi asiakkaana vuonna 1990 106 henkilöä ja vuonna 1991 57 henkilöä. Opiaattien käyttäjiä näistä oli vuonna 1990 71 ja vuonna 1991 19 eri henkilöä. Vuonna 1990 opiaatteja käyttävien suurehko määrä johtuu siitä, että suuri osa näistä käyttäjistä oli hakenut ylläpitohoitoa lääkintöhallitukselta ja heidät oli ohjattu hoitoon Kettutien A-klinikalle. Monille näistä potilaista oli aikaisemmin antanut Temgesic ylläpitohoitoa yksityinen lääkäri, jonka toiminnan lääkintöhallitus vuonna 1990 kielsi.

Helsingin muilla A-klinikoilla ei ole ollut hoidettavana paljoa huumeiden käyttäjiä. Eniten huumeiden käyttäjiä on käynyt itäisellä A-klinikalla, jossa vuonna 1990 20-30 henkilöä on hakenut lääkitystä tai apua aineiden käytön lopettamiseen. He eivät ole kuitenkaan olleet välittömän hoidon tarpeessa. Muilla A-klinikoilla on hoitoa hakenut korkeintaan muutama yksittäinen huumeiden käyttäjä, jotka on ohjattu hoitoon HYKS:iin tai Hietalinna-yhteisöön. Liisankadulla toimivan apaaehtoisjärjestön (Vapaaksi huumeista) vastaanottokodissa tavattiin vuonna 1990 12 ensikertalaista huumeiden käyttäjää, joista 9 on ohjattiin muualle hoitoon. Vuonna 1991 vastaanottokodissa kirjattiin yhteensä 112 asiakasta. Järjestö muutti kesällä 1992 Espooseen.

Huumeita käyttävät sosiaali- ja päihdehuollon asiakkaat käyttävät sein samanaikaisesti useampia palveluita. Tämä vaikeuttaa tarkempien arvioiden tekemistä hoitoon hakeutuneiden huumeiden käyttäjien kokonaisluvuista Suomessa tai Helsingissä. Esim. Helsingissä HYKS:n huumevieroitusklinikalla, Hietalinna-yhteisössä ja Kettu tien A-klinikalla ovat käyneet paljolti samat henkilöt. Palveluiden päällekkäiskäytöstä riippuen huumeiden käyttönsä vuoksi hoitoa hakeneita henkilöitä on ollut Helsingissä sekä vuonna 1990 että vuonna 1991 yhteensä 200-300 henkilöä. Näistä henkilöistä noin sadan on arvioitu olevan sairaalahoidon tarpeessa (lähinnä HYKS:n asiakkaat). Suonensisäisesti huumeita käyttäviä henkilöitä Helsingissä on hoitopalveluihin arvioitu hakeutuneen viimeisen vuoden aikana noin 200.

Muualla Suomessa huumeiden vuoksi palveluja hakeneiden lukumäärät ovat selvästi Helsinkiä pienemmät. Tätä eroa tietystiselittää se, että monissa tapauksissa muualta ohjataan asiakkaita Helsinkiin hoitoon. Muualla Suomessa huumeiden käytöstä aiheutuneiden ongelmien vuoksi viimeisen vuoden aikana hoitoon oli hakeutunut noin 50-70 henkilöä. Suonensisäisesti huumeita käyttäneitä heistä on ollut noin 30.

Helsingin ulkopuolella useampia kymmeniä huumeiden käyttäjiä asiakaskunnassa on ollut Järvenpään sosiaalisairaalassa, Mikkelin A-kodissa ja Kymen nuorisoasemalla Kotkassa. Näiden asiakkaiden joukossa on ollut myös useita amfetamiinin käyttäjiä ja muutamia injektiokäyttäjiä. Muilta paikkakunnilta saapuneiden vastausten perusteella huumeiden käyttäjien osuus asiakaskunnasta ei ole ollut niissä kovin merkittävä. On kuitenkin mahdollista, että kaikki näitä palveluita merkittävämmässä määrin tarjoavat toimipaikat eivät ole vastanneet tässä käytettyyn sosiaali- ja terveyshallituksen kyselyyn.

Yleisesti ottaen huumeiden käyttäjien pääsyssä hoitoon omaan toimintayksikköön ei ole katsottu tapahtuneen viime aikoina paljoakaan muutoksia. Huumeiden käyttäjille tarjottu hoito on Mikkelin A-kotia lukuun ottamatta kuitenkin painottunut vahvasti pääkaupunkiseudulle tai sen lähistöön. Tämän seurauksena kauempana Helsingistä olevista toimipaikoista suunnilleen joka toisella on ollut oman ilmoituksensa mukaan lähes joka kerta vaikeuksia huumeasiakkaidensa jatkohoidon järjestämisessä. Vain joka neljännellä ei ole ollut tällaisia vaikeuksia. Huumeiden käyttäjien hoitoa ei voi pitää tästä syystä tyydyttävästi järjestettynä.

7.2 Huumeet terveydenhuollossa

Suomessa tilastoidaan sosiaali- ja terveyshallituksen toimesta kaikki yleissairaaloissa tai mielisairaaloissa hoidettavat potilaat. Potilaat tilastoidaan niiden diagnoosien perusteella, jotka heidän sairauksistaan tai hoidontarpeestaan tehdään hoitojakson aikana. Diagnoosit erotellaan päädiagnooseihin ja kolmeen sivudiagnoosiin. Sama potilas voi siis saada enimmillään neljä eri diagnoosia sairaudestaan tai hoidontarpeestaan.

Diagnooseista löytyy vuonna 1987 tehdyn tautiluokituksenuudistuksen jälkeen kaksi pääryhmää, joista sairaaloissa huumeiden käyttönsä vuoksi hoidettuja potilaita voi hakea. Nämä diagnoosit ovat 304 (lääke- ja päihderiippuvuus) ja 305 (päihtymystilat ja tupakkariippuvuus). Diagnoosin 304 mukaiset potilastiedot on käytettävissä viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Huumeiden käyttäjät löytyvät näiden diagnoosien alaryhmistä, sillä diagnoosi 304 sisältää myös lääkeaineiden käytöstä aiheutuneen riippuvuuden (joka muodostaa diagnoosien selvän enemmistön). Diagnoosista 305 huumetapaukset muodostavat pienen vähemmistön, sillä siihen sisältyy myös alkoholipäihtymys.

Sekä yleis- että mielisairaaloissa on huumeriippuvuuden vuoksi kertynyt 1980-luvulla koko maassa keskimäärin 40 hoitojaksoa vuodessa. Helsingissä vastaavat hoitojaksot ovat olleet 10-15 vuodessa. 1980-luvun lopulla hoitokertojen määrät ovat olleet hieman suurempia kuin 1980-luvun alussa, mutta muutokset eivät ole suuria tai systemaattisia. Amfetamiiniin ja kannabikseen liittyvät hoitokerrat ovat hieman lisääntyneet 1980-luvun puolivälin jälkeen.

Taulukko 23. Diagnoosin 304 (huumeriippuvuus) mukaiset hoitojaksot yleissairaaloissa koko Suomessa 10-64 -vuotiailla.

			Aine          1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990

			----------------------------------------------------------------

			Opiaatit        17   26   26   18   22   26   18   14   31   22

			Amfetamiini      5    5    9    5   12    5    6   10   16    3

			Kokaiini         -    -    2    1    2    2    -    -    1    1

			Hallusinogeenit  -    1    1    -    2    1    4    1    3    1

			Kannabis         -    1    2    -    7    5    9    9   14    3

			Liuottimet      ..   ..   ..   ..   ..   ..   12    6   19    4

			---------------------------------------------------------------

			Yhteensä        22   33   40   24   45   39   49   40   84   34

			

Taulukko 24. Diagnoosin 304 (huumeriippuvuus) mukaiset hoitojaksot mielisairaaloissa koko Suomessa 10-64 -vuotiailla.

			              1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990

			----------------------------------------------------------------

			Opiaatit        25   20   21   18   14    9   13    7   11   22

			Amfetamiini      7    7    5    8   13   15   18   12   17   34

			Kokaiini         -    -    2    -    -    2    -    3    -    6

			Hallusinogeenit  1    1    4    1    4    3    1    1    5    2

			Kannabis         4    2    7   17    6    3   14    7   11   26 

			Liuottimet      ..   ..   ..   ..   ..   ..   27   14   16   17

			---------------------------------------------------------------

			Yhteensä        37   30   39   44   37   32   73   44   60  107

			

Taulukoiden luvuissa ovat mukana sekä poistoilmoitusten päädiagnoosit että kaikki kolme sivudiagnoosia. Kaksi kolmasosaa taulukoissa mainituista hoitokerroista on ollut sellaisia, joissa huumeriippuvuus on ollut pääasiallisena hoidontarpeen syynä. Kolmasosassa tapauksista se on ollut sivudiagnoosina.

Samaa henkilöä on voitu hoitaa useampia kertoja vuoden aikana, josta syystä taulukoiden luvut ovat suurempia kuin hoidettujen henkilöiden lukumäärät kunakin vuotena. Vuonna 1989 yleissairaaloissa hoidettiin huumeriippuvuuden vuoksi 29 henkilöä mutta hoitokertoja oli yhteensä 84. Esim. yhtä henkilöä oli hoidettu imppauksen vuoksi 9 kertaa vuoden 1989 aikana.

Sairaalatilastoista tehdyn laajemman analyysin perusteella on hoidettuja ihmisiä keskimäärin kolmasosa vähemmän kuin tilastoituja hoitojaksoja. Huumeriippuvuuden vuoksi hoidettujen henkilöiden lukumäärissä tämä tarkoittaa sitä, että 1980-luvulla tilastoitujen keskimääräisten 80 hoitojakson taustalta on löytynyt vuosittain noin 50 henkilöä.

1980-luvun jälkipuoliskon hoitojaksojen lukumäärien lievää nousua selittää osaksi vuonna 1987 uudistunut tilastointikäytäntö, joka toi imppauksen mukaan huumeriippuvuustilastointiin. Lukuja on kasvattanut myös vuonna 1987 avattu HYKS:n huumevieroitusklinikka, joka on siirtänyt jonkin verran hoitotoimenpiteitä päihdehuollosta sairaalaan. HYKS:n valtakunnallista merkitystä kuvaa se, että vuonna 1989 sen osuus oli diagnoosin 304 vuoksi yleissairaaloissa tehdyistä hoitokerroista 46 %.

HYKS:n huumevieroitusyksikön asiakkaista (N=260) tehdyssä tutkimuksessa (Meretniemi 1992) on todettu, että hoitoon 1990-luvun vaihteessa hakeutuneet potilaat ovat keskittyneet huumeiden käyttönsä aloittamisvuoden puolesta kahteen sukupolveen: vuosina 1967-1972 ja vuosina 1977-1982 huumeiden käyttönsä aloittaneet. Muina vuosina käyttönsä aloittaneita on ollut selvästi vähemmän. Huumeiden (päihteiden) käytön aloittaminen on tapahtunut useimmilla ongelmakäyttäjillä 12-16 -vuotiaana. Kannabiksen käytön aloittamisiän keskiarvo on ollut 15,7 vuotta ja kovien huumeiden 18-19 vuotta. Yleisimmin käytettyjä aineita ovat olleet kannabis, amfetamiini ja bentsodiatsepiinit. Noin puolet asiakkaista on käyttänythuumeita suonensisäisesti. Suonensisäisesti on käytetty lähes yhtä usein amfetamiinia tai opiaatteja.

Ensimmäinen 1970-luvun vaihteessa aloittanut sukupolvi koostui pääosin opiaatteja käyttävistä miehistä. Toisessa sukupolvessa tyyppiaineena oli amfetamiini ja samalla naisten osuus huumeiden käyttäjistä selvästi lisääntyi, vaikka jäikin edelleen miesten osuutta pienemmäksi.

Pidemmällä aikavälillä on lääke- ja huumeriippuvuuden vuoksi (diagnoosi 304) aiheutuneiden hoitojaksojen lukumäärissä tapahtunut selvää vähenemistä. Ennen 1970-luvun puoliväliä näitä hoitojaksoja oli mielisairaaloissa noin 500 ja yleissairaaloissa noin 300 vuodessa. Luvut laskivat selvästi vuoden 1975 jälkeen. Vuoden 1986 jälkeen vastaavat luvut ovat olleet mielisairaaloissa keskimäärin vajaat 300 ja yleissairaaloissa vajaat 200.

Yleissairaaloissa hoitojaksojen vuotuiset lukumäärät ovat säilyneet joitakin vuotuisia laskuja lukuunottamatta hyvin samoina koko 1980-luvun ajan. Vuoden 1986 jälkeinen lasku hoitojaksojen lukumäärissä johtuu laitossairaaloiden erottamisesta omaksi tilastokseen tässä vaiheessa. Mielisairaaloissa puolestaan luvut olivat alhaisimmillaan (vajaat 200) 1980-luvun alkupuolella. Vuodesta 1987 alkaen luvut ovat pysyttäytyneet sitä korkeammalla tasolla (vajaa 300). Tämä tasoero voi johtua uuden tautiluokituksen käyttöönotosta vuonna 1987.

Helsinkiläisten osuus on ollut 1980-luvulla 23 % yleissairaaloi den ja 36 % mielisairaaloiden vuosittaisista hoitokerroista. Jos näihin lukuihin lisättäisiin koko pääkaupunkiseudun osuus näkyisi hoidon painottuminen Helsingin lähistölle vielä selvempänä. Erityisesti laittomien huumeiden käytössä hoidontarve keskittyy hyvin selvästi joko pääkaupunkiseudulle tai sitä ympäröivään Uudenmaan lääniin. Opiaatti-ryhmässä on keskimääräistä enemmän hoidontarvetta pääkaupunkiseudun ulkopuolella siksi, että tämä riippuvuus tarkoittaa useimmiten laillisia lääkeaineita, kuten morfiinia. Opiaatti-ryhmässä on hoidettavien keski-ikä selvästi muita klassisten huumeiden käyttäjäryhmiä korkeampi ja muistuttaa paljon lääkeaineiden päihdekäyttäjien ikäjakaumaa.

Päihtymystilan vuoksi (diagnoosi 305) on vuonna 1990 kertynyt hoitokertoja 3351, yleissairaaloissa 3216 ja mielisairaaloissa 135. Näistä hoitokerroista 3168 (95 %) on liittynyt alkoholiin, 63 (2 %) tupakkariippuvuuteen, 47 rauhoittaviin lääkkeisiin (1,4 %) ja 13 (0,4 %) klassisiin huumeisiin.

Alkoholiriippuvuuden vuoksi (diagnoosi 303) tilastoitiin vuonna 1990 sairaaloissa 10229 hoitokertaa, yleissairaaloissa 7478 ja mielisairaaloissa 2751. Kun näitä lukuja suhteuttaa lääke- ja huumeriippuvuuden vuoksi hoidettuihin potilaisiin, lääke- ja huumeriippuvuuden (diagnoosi 304) osuus sairaaloissa hoidetuista päihderiippuvuustapauksista on 5,7 %. Pelkän huumeriippuvuuden osuus päihderiippuvuus hoitokerroista on 1,3 %.

Yleissairaaloissa alkoholiriippuvuus aiheuttaa hoitokerroista suhteellisesti suuremman osan, sillä niissä lääke- ja huumeriippuvuuden vuoksi hoidettujen osuus oli vuonna 1990 1,7 % ja pelkän huumeriippuvuuden vuoksi hoidettujen osuus 0,4 %. Mielisairaaloissa taas lääkkeet ja huumeet painottuvat enemmän: niiden osuudet olivat vuonna 1990 15,1 % ja 3,3 %.

Suomessa oli maaliskuun 1992 loppuun mennessä saanut HIV-tartunnan yhteensä 428 henkilöä, joista 100 oli sairastunut ja 65 kuollut aidsiin. Suonensisäisesti huumeita käyttäneitä henkilöitä HIV-tartunnan saaneista oli vuoden 1990 loppuun mennessä 15 henkilöä eli 3,5 % kaikista HIV-tartunnan saaneista. Vain yksi näistä henkilöistä oli saanut HIV-tartunnan Suomessa. Vuonna 1991 ei HIV-tartunnan saaneiden joukossa ollut yhtään narkomaania.

7.3 Huumeiden käyttöön liittyvät kuolemantapaukset

Huumekuolemalla tarkoitetaan julkisuudessa vaihtelevasti joko jonkin aineen käytöstä aiheutuvaa akuuttia myrkytystä tai yleensä huumeiden käyttöä ennen kuolemantapausta. Jälkimmäisessä tapauksessa huumeiden käyttö ei useinkaan ole henkilön välitön kuolemansyy.

Oikeuslääketieteellinen kuolemansyytutkimus tehdään Suomessa kaikille äkillisesti tai yllättäen kuolleille. Tällainen tutkimus tehdään koko väestöstä noin 16 prosentille. Nuoremmissaikäryhmissä (15-34 -vuotiaat) tutkimus tehdään noin 90 prosentille tämän ikäisinä kuolleille.

Päihteisiin liittyviä myrkytyskuolemia on viime vuosina todettu Suomessa 800-900 vuodessa. Alkoholimyrkytyksiä näistä on ollut vuosittain noin 450 ja lääkemyrkytyksiä 350-450. Korvikeaineet ovat aiheuttaneet noin 30 myrkytystä vuodessa.

Lääkemyrkytyksistä valtaosa on ollut itsemurhia. Tapaturmaisia lääkemyrkytyksiä on ollut 1980-luvulla 50-100 vuodessa. Näistä useimmissa tapauksissa on käytetty useampaa lääkeainetta yhtä aikaa. Alkoholimyrkytysten lukumäärä kasvoi selvästi 1980-luvun puolivälissä ja lääkemyrkytysten lukumäärä 1980-luvun lopulla. (Vuori ym. 1992.) Päihdeaineisiin liittyvät myrkytyskuolemat ovat lisääntyneet 1970-luvun alkupuolen jälkeen noin 50 prosentilla. Kuolemantapauksia oli silloin noin 300 vuodessa.

Huumeriippuvuuteen (diagnoosi 304) liittyvät myrkytyskuolemat ovat olleet Suomessa suhteellisen harvinaisia. Tällaisia kuolemia on ollut klassisiin huumeisiin liittyen Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1988 2 kappaletta, vuonna 1989 6 kappaletta ja vuonna 1990 7 kappaletta. Akuuteista myrkytyksistä yleisempiä ovat olleet ns. imppauskuolemat, joita oli vuosina 1988-1990 yhteensä 11 (Vuori ym. 1992).

Erkki Vuori on tutkinut viime vuosina Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella systemaattisesti 15-34 -vuotiaiden miesten kuolinsyitä ja sitä löytyykö heidän verestään jälkiä huumeiden käytöstä ennen kuolemaa. Naiset on jätetty kustannussyistä tutkimuksen ulkopuolelle, sillä huumelöydökset naisten kuoleman tapausten yhteydessä ovat olleet äärimmäisen harvinaisia.

Taulukko 25. Uudenmaan läänin alueella kuolleiden 15-34 -vuotiaiden miesten huumausaineiden seulonnassa todetut löydökset. Mukana myös muut kuolemansyyt kuin myrkytykset.

			Löydös                   1988   1989   1990

			--------------------------------------------

			Amfetamiini                2      -      1

			Opiaatit                   3      5      4

			Kannabis                   -      2      4

			Amfetamiini ja kannabis    2      2      2

			Opiaatit ja kannabis       -      -      5

			Amfetamiini ja opiaatit    -      1      1

			--------------------------------------------

			Yhteensä                   7     10     16

			

			(Lähde: Vuori ym. (1992))

			

Uudellamaalla on 15-34 -vuotiaina kuolleilla miehillä todettu 1980-luvun lopulla keskimäärin 10 sellaista kuolemantapausta, joissa verestä on löydetty merkkejä jonkin huumeeksi luettavan aineen käytöstä ennen kuolemaa. Näissä luvuissa on todettu lisääntymistä. Osaksi tämä voi johtua siitä, että seulontamenetelmät ovat olleet aikaisempaa herkemmät.

Yli puolet näistä kuolemista on ollut sellaisia, joissa on todettu opiaattien käyttöä. Useimmissa tapauksissa on ollut kyse morfiinista (seuraavana kodeiini) ja kuolemansyyksi on luokiteltu lääkeainemyrkytys. Kolmasosa kuolleista on käyttänyt laittomilla markkinoilla selvästi suosituinta huumetta: amfetamiinia. Joka toiselta on löydetty merkkejä myös kannabiksen käytöstä. Tämä käyttö ei johda myrkytyksiin.

Morfiinin melko laaja esiintyminen näissä löydöksissä viittaa siihen, että henkilöt, joiden verestä on löytynyt kuolemanhetkellä jälkiä huumeiden käytöstä, ovat paljolti eri henkilöitä kuin huumeiden käyttönsä vuoksi hoitoa hakevat ihmiset. Näin siitä päätellen, että vain noin kymmenesosa HYKS:n huumevieroitukseen hakeutuneista potilaista on kertonut joskus käyttäneensä morfiinia (Meretniemi 1992).

Vuonna 1991 helsinkiläisistä 15-34 -vuotiaana kuolleista miehistä viidellätoista oli veressään merkkejä huumeiden käytöstä ennen kuolemaa. 8 heistä oli käyttänyt ennen kuolemaansa opiaatteja (lääkkeitä kuten morfiinia), 5 amfetamiinia ja 3 kannabista. Useimpien kuolemansyyksi oli merkitty lääkeainemyrkytys. Loput olivat itsemurhia tai onnettomuuksia. Helsinkiläisten osuuden koko Suomen huumelöydöksistä myrkytyskuolemissa on arvioitu olevan eri vuosina 60-70 %. (Vuori 1992.)

7.4 Huumausainerikokset

Huumausainerikokset ovat julkisuudessa käytetyimpiä tietolähteitä huumeongelmaa ja sen muutoksia kuvattaessa. Käytäntö on ilmeisesti syntynyt siksi, että huumeiden käytössäja kaupassa toisaalta on kyse laittomasta toiminnasta ja toisaalta poliisi on hyvin halukkaasti tiedottanut huumerikoksista julkisuuteen.

Huumerikokset poikkeavat tässä luvussa käsitellyistä muista indikaattoreista siinä, että ne eivät välttämättä kuvaa huumeiden ongelmakäyttöä. Tosin huumeiden ongelmakäytöllä on huumerikoksissa huomattava painoarvo. Näin siitä syystä, että poliisin huumekontrolli kohdistuu huomattavasti tavallista useammin sosiaalisesti huono-osaisiin ja kovien huumeiden käyttäjiin. Tämä on käynyt ilmi huumerikoksista tehtyjen tilastotarkastelujen sekä käyttäjistä tehtyjen haastattelujen perusteella (Kontula 1986, Hakkarainen 1987b, Heinonen 1989). Jo poliisin kontrollin kohteeksi joutuminen aiheuttaa näille ihmisille lisäongelmia. Lisäksi osalla näistä ihmisistä myös huumeiden käyttö on voinut luisua hallinnasta.

Huumerikosten tutkinnassa tulee ilmi myös huumeiden kokeilu- ja satunnaiskäyttöä sekä käyttönsä hallitsevia käyttäjiä. Heidän huumeiden käyttönsä ei yleensä kuulu huumeiden ongelmakäytön alueelle. Heidän osuuttaan huumerikoksista ei nykytietämyksen perusteella voida kuitenkaan kunnolla arvioida.

Huumerikostietojen käyttämisessä huumeongelman indikaattorina on monia ongelmia: Huumerikostilastojen perusteella ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä huumetilanteen muutoksista, sillä niiden luvut vaihtelevat viranomaisten aktiivisuuden, resurssien ja sattumien mukaisesti. On vaikea arvioida kuinka suuri osa huumeiden käyttäjistä kunakin ajankohtana tulee kontrolliviranomaisten tietoon. Joskus julkisuudessa esitetyt arviot ilmi tulleen rikollisuuden suhteesta piilorikollisuuteen eivät perustu mihinkään tutkimuksiin. Toinen ongelma on se, että huumerikoksista pidetään monenlaisia tilastoja, jotka eivät aina ole kelvollisia kunnollisiin ajallisiin vertailuihin.

Huumerikoksista on Suomessa tilastoja poliisilta, syyttäjiltä ja tuomioistuimista. Myös tulli pitää omia tilastojaan. Osan tilastoista koostaa poliisi itse, kuten keskusrikospoliisi ja paikalliset poliisit, suurimman osan Tilastokeskus. Julkisuuteen ovat tulleet useimmin viime vuosina joko keskusrikospoliisin tai Helsingin huumepoliisin koostamat luvut. Keskusrikospoliisi kerää paikallisilta poliiseilta tietoa huumerikoksiinsyyllistyneiden henkilöiden kokonaismääristä, heidän käyttämistään aineista ja teoista (salakuljetus, myynti, käyttö ym.) sekä takavarikoista. Näiden tietojen perusteella KRP tekee valtakunnallisen yhteenvedon neljännesvuosittain. Tilastokeskus kerää samoja tietoja, mutta ei tilastoi lähemmin huumerikoksiin liittyviä aineita tai tekoja.

Eri tilastoissa on käytetty hieman erilaisia tilastoyksikköjä. Tilastokeskuksen koostama poliisitilasto käsittelee rikoksia, ei henkilöitä. Sama henkilö on voinut saada syytteen useammasta rikoksesta asian oikeuskäsittelyn yhteydessä ja nämä rikokset tilastoidaan erikseen. Joskus sama yksittäinen rikos on voitu tilastoida eri poliisipiireissä useampaan kertaan silloin, jos henkilö asuu muualla kuin missä tutkinta on tehty. Näiden asioiden vuoksi poliisitilastoon kirjattujen rikosten vuotuinen lukumäärä on ollut 2-3 kertaa suurempi kuin syytettyjen henkilöiden lukumäärä.

Keskusrikospoliisin tilasto on aikaisempina vuosina koostettu henkilötilastoksi eli samaa henkilöä koskevat tiedot on neljännesvuosittain yhdistetty. Vuoden 1989 jälkeen tilastointia on muutettu, eikä tätä kirjoitettaessa ole aivan varmaa miten tilasto tällä hetkellä tehdään. Tuomioistuintilastosta on puolestaan poimittu rikosjutut, joissa päärikoksena on ollut huumerikos. Tämä tilasto on ollut melko lähellä henkilötilastoperiaatetta. Neljäntenä tässä käytettynä tilastona on Helsingin huumepoliisin tilasto, joka on tehty periaatteessa henkilöpohjaiseksi.

Vaikka eri tilastot poikkeavatkin toisistaan tekotapojensa suhteen, voi niiden perusteella arvioida ajallisia muutoksia niiltä osin kuin tilastointikäytäntö on säilynyt samana. Rikoksiin henkilöiden sijasta pohjautuvat tilastot ovat herkempiä satunnaisille vaihteluille ja siinä mielessä vähemmän luotettavia ajallisiin vertailuihin.

Ehkä vastoin julkisuudesta syntynyttä käsitystä erilaisia tilastolähteitä huumerikollisuudesta keskenään vertaamalla näyttää siltä, että huumerikollisuudessa ei ole tapahtunut erityisempiä muutoksia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Keskimäärin noin tuhat ihmistä on saanut vuosittain syytteen huumerikoksesta. Miesten osuus syytetyistä on ollut noin 85 %.Ulkomaalaisia syytetyistä on ollut viime vuosina 25-80 henkeä vuodessa.

Helsingin huumepoliisissa tilanne on ollut hyvin vakiintunut koko kymmenvuotisjaksolla. Huumerikoksesta syytettäviä henkilöitä on ollut vuosittain noin 500 ja noin 70 % heistä on pidätetty huumerikoksen yhteydessä. Pidätetyistä on edelleen vangittu 15 %, keskimäärin 50 henkilöä vuodessa.

(kuvio 24)

Tuomioistuintilastojen perusteella ovat vuoteen 1988 asti huumerikokset valtakunnallisesti hieman lisääntyneet, jonka jälkeen vuosina 1989-1990 ne ovat selvästi vähentyneet. Vuoden 1991 tilasto ei ollut tätä kirjoitettaessa vielä käytettävissä.

Tilastojen tulkinta on hyvin selvä vuoteen 1991 asti: mitään erityistä muutosta huumerikollisuudessa ei ole tapahtunut. Vuosi 1991 on epäselvä Keskusrikospoliisin tilastossa tällöin näkyvän selvän nousun vuoksi. Onko tässä kyse huumerikollisuuden lisääntymisestä vaiko tilastoinnissa tapahtuneesta muutoksesta? Siinäkin tapauksessa, jos nousu on todellinen, voi se johtua yhtä hyvin valvontakäytäntöjen muutoksesta kuin huumeiden käytön lisääntymisestä. Aikaisemmin tässä raportissa esitettyjen tietojen perusteella taas mitään merkittävämpää huumeiden käytön muutosta ei ole vastikään tapahtunut.

Tilanteen epäselvyys johtuu siitä, että Tilastokeskuksen poliisitilastossa ei näy mitään kasvua vuodesta 1990 vuoteen 1991 samalla kun Keskusrikospoliisin luvuissa on tuntuva lisäys. Molempien tilastojen täytyisi kuitenkin pitää erilaisesta tilastoyksiköstä huolimatta sisällään täsmälleen samat rikokset. Epäselväksi jää myös se miksi Keskusrikospoliisin tilastossa on tuntuva kasvu myös jo vuonna 1990, vaikka tuomioistuintilastossa ei näy mitään kasvua. Koska molemmat tilastot ovat verrattavissa henkilötilastoihin, tulisi niiden noudattaa samaa kehitystä. Onko Keskusrikospoliisin tilastointikäytäntö siten etääntynyt henkilötilastoperiaatteesta ja tullut tästä syystä vertailukelvottomaksi aikaisempiin vuosiin?

Osa keskusrikospoliisin lukujen noususta 1990-1991 selittyy sillä, että keskusrikospoliisi on perustanut vuosina 1989-1991 huumetutkintatoimistoja seitsemään uuteen kaupunkiin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Samalla reseptiväärennykset on siirretty huumerikostilastoihin. Tällaisten väärennysten osuus oli 5 % huumerikoksista vuonna 1991.

Yksi varteenotettava selitys Keskusrikospoliisin muista tilastoista poikkeaville ja kasvaneille luvuille voisi olla se, että poliisin tutkimista huumerikoksista merkittävästi aikaisempaa suurempi osa päättyisi syyttäjällä, eli nämä rikokset jäisivät syyttämättä eivätkä siksi voisi näkyä tuomioistuintilastoissa. Tuoreimmat käytettävissä olevat tilastoluvut syyttämättäjättämisestä ovat vuodelta 1990. Tilasto ei osoita mitään suurta muutosta syyttämättäjättämiskäytännössä. Tilastojen erot jäävät siten toistaiseksi selvittämättä. Siten vasta vuoden 1991 tuomioistuintilastojen jälkeen nähdään onko ilmi tullut huumerikollisuus todella kasvussa.

Taulukko 26. Syyttämättä jätetyt huumerikokset syyttämättäjättämisperusteen mukaan vuosina 1986-1990.

			Peruste              1986  1987   1988   1989   1990

			-----------------------------------------------------

			Ei rikos               6     9      3      4      5

			Ei näyttöä            58    42     42     67     81

			Rikos vähäpätöinen    22    12     11     19     35

			Muu lainsäännös        3     1      1      -      -

			Tekijän nuoruus        -     -      -      1      -

			Vanhentunut            1     1      2      5      4

			-----------------------------------------------------

			Yhteensä              90    65     59     96    125

			

			Lähde: Tilastokeskus

			

Vajaa puolet huumerikoksista on ollut pelkkää huumeiden käyttöä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei henkilö ole tällöin hankkinut huumeita haltuunsa, vaan on esim. vastaanottanut toisen tarjoamaa ainetta. Käytön ja hallussapidon yhteinen osuus on ollut noin kaksi kolmasosaa kaikista syytteistä. Vuosilta 1990 ja 1991 tästä ei ole vertailukelpoisia lukuja Keskusrikospoliisin muutettua tällöin tilastointikäytäntöään. Sekä salakuljetuksen että myynnin osuus huumerikoksista on ollut vähän yli 10 %.

Viime vuosina keskimäärin noin 60 % syytteistä on koskenut kannabista, noin 25 % lääkeaineiden päihdekäyttöä ja noin 15 % amfetamiinia. Muiden kovien huumeiden osuus on ollut 2-3 % huumerikoksista. 1980-luvun jälkipuoliskolla ovat lääkeaineet ja jonkin verran myös amfetamiini kasvattaneet osuuttaan kannabiksen sekä muiden kovien huumeiden osuuden supistuessa. Vuonna 1991 82 % syytteen saaneista henkilöistä oli käyttänyt kannabista.

Nämä luvut kertovat siitä, että Suomen huumeongelma on hyvin selvästi painottunut amfetamiiniin ja että heroiinille ja varsin kaan kokaiinille ei ole löytynyt paljoakaan sijaa Suomen huumemarkkinoilla. Tämä johtunee osaksi siitä, että amfetamiini on selvästi kokaiinia halvempaa ja vaikutuksiltaan siihen verrattavaa ainetta.

Huumerikoksista syytetyistä on alle 19-vuotiaita ollut keskusrikospoliisin tietojen perusteella viime vuosina keskimäärin noin 5 %. Vuonna 1991 osuus oli noin 10 %. Tämän ikäisten lukumäärä on vaihdellut välillä 50-200. Tyttöjen osuus rikossyytteistä on ollut viime vuosina vain noin viidesosa ja se on aikaisempiin vuosiin verrattuna selvästi supistunut. Tyttöjen lisääntynyt sekakäyttö ei siten näy rikostilastoissa. Näyttää siten siltä, että poliisin nuoriin kohdistama huumekontrolli kohdistuu selvästi useammin hasista polttaviin poikiin kuin lääkkeitä (pillereitä) päihteeksi käyttäviin tai hasista poltteleviin tyttöihin.

Suuri enemmistö nuorista saa syytteen kannabiksen käytöstä. Vuoden 1991 kasvu nuorten lukumäärissä oli suurimmalta osin kannabiksen käyttöön liittyviä syytteitä. Lääkkeiden väärinkäytöstä on tehty vuosittain 10 - 50 rikossyytettä, eli selvästi vähemmän kuin niiden käytön yleisyyden perusteella voisi olettaa. Kovien huumeiden kokeilua ja käyttöä poliisin tietoon on tullut nuorten parissa melko harvoin. Vuodesta 1985 vuoteen 1990 tällaisesta huumerikoksesta (amfetamiini, LSD, opiaatit) on saanut vuosittain syytteen 2 - 9 alle 19-vuotiasta henkilöä koko Suomessa. Vuonna 1991 syytteitä oli 34. Selvä enemmistö näistä syytteistä on liittynyt amfetamiinin käyttöön.

Kovat huumeet eivät ole ainakaan aliedustettuina poliisitilastoissa, sillä Heinosen (1989) tutkimuksessa vain selvä vähemmistö käyttönsä hallitsevista henkilöistä (usein hasiksen käyttäjiä) oli joutunut poliisin kanssa tekemisiin, kun taas ongelmakäyttäjistä poliisin kanssa tekemisiin oli joutunut lähes jokainen.

Poliisikontrolli kohdistuu ensisijaisesti kaikkein heikoimmista sosiaalisista lähtökohdista tuleviin nuoriin. Pelkästään jo asunnottomuus pakottaa heidät kadulle, näkyville, missä heidän toimintaansa on helpompi kontrolloida.

Eurooppalaisessa vertailussa Helsingissä ja Suomessa tehtävät huumetakavarikot ovat pieniä. Interpolin tilastojen perusteella Suomessa tehdyt takavarikot ovat olleet väestöön suhteutettuna joinakin 1980-luvun vuosina jopa Länsi- Euroopan pienimmät (Kontula 1986).

Huumeiden salakuljetuksesta on saanut syytteen vuosittain noin 150 henkilöä. Suurin osa syytetyistä on pyrkinyt salakuljettamaan huumeita (yleensä hasista) omaan käyttöönsä. Kannabiksen takavarikot ovat 1980-luvun lopulla lisääntyneet. Suurimmat kannabiksen takavarikot ovat olleet kauttakulkuun tarkoitettuja huume-eriä. Kannabista on takavarikoitu vuosina 1989-1991 noin sata kiloa vuodessa. Amfetamiinia on takavarikoitu noin kaksi kiloa vuodessa. Vuosina 1989 ja 1991 takavarikoidut kokaiinierät ovat joutuneet Suomeen ilmeisesti vahingossa.

Taulukko 27. Poliisin ja tullin takavarikoimat huumeet kiloina

			                  1986   1987    1988    1989   1990   1991 

			------------------------------------------------------------

			kannabis        10,300 24,700  23,500 164,300 71,200 107,605

			amfetamiini      1,145  1,200   2,100   1,060  1,383   5,320

			heroiini         0,007  0,047   0,159   0,198  0,026   0,664

			kokaiini         0,035    -     0,049  10,782  0,035  38,142

			------------------------------------------------------------

			

			(Lähde: Keskusrikospoliisi)

			

Noin joka kymmenes huumerikos johtaa Suomessa ehdottomaan vankeustuomioon. Näissä rikoksissa on tavallisesti kyse Suomessa suurena pidettyjen huume-erien salakuljetuksesta, käsittelystä tai myynnistä. Suurena määränä Suomessa on pidetty 500-1000 gr hasista, 50-100 gr amfetamiinia ja 10-20 gr heroiinia.

			----------------------------

			1986    94        1989   82

			1987    75        1990   98 

			1988    70        1991   84

			----------------------------

			

			(Lähde: Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto)

			

			

Huumerikoksista tuomittujen osuus Suomen kokonaisvankiluvusta (noin 3000) on 3,4 %. Vuoden 1991 aikana vankeusrangaistuksensa aloitti huumerikoksen vuoksi 79 henkilöä. Rikoksen uusiminen on huumerikoksissa tyypillistä, sillä vankeuteen tuomituista vain kolmasosa on ensikertalaisia. Vankeuteen tuomituista kolme neljäsosaa on ollut 25-39 - vuotiaita.

Vankiloissa tehtyjen tutkimusten perusteella on vangeista 11 prosentilla ollut aikaisemmin vähintään kuukausittaista huumeiden (kannabis, pillerit, imppaus) käyttöä. Miesvangeista 9 prosentilla on merkintä aikaisemmasta huumausainerikoksesta ja 6 % arvioidaan narkomaaneiksi. Alkoholisteja vangeista on vastaavien arviointien mukaan 45 %.

Vuoden 1989 loppuun mennessä Suomen vankiloissa oli tehty noin 2700 HIV-testausta. Näissä on todettu neljä HIV-tartuntaa. Erään selvityksen mukaan testiin osallistuneista vangeista 20 % on joskus käyttänyt huumeita suonensisäisesti.

Liikennejuopumuksesta poliisiratsioiden yhteydessä epäiltyjen verinäytteitä tutkittaessa on kansanterveyslaitoksella selvitetty kuljettajien lääkkeiden tai huumeiden käyttöä. Vuonna 1989 todettiin 145 autoilijan käyttäneen jotain huumetta ja noin 700 oli käyttänyt yliannoksen jotain lääkettä. Vuonna 1991 merkkejä huumeiden käytöstä havaittiin kansanterveyslaitoksen julkisuuteen antaman ennakkotiedon mukaan 260 henkilön verinäytteestä. Käytettyjä huumeita ovat olleet useimmiten kannabis, amfetamiini ja opiaattijohdannaiset lääkeaineet. Lääkkeistä yleisimpiä ovat olleet uni- ja rauhoittavat lääkkeet sekä kipulääke Temgesic. Neljännes näistä tapauksista on todettu jonkin liikennerikkomuksen yhteydessä.

8. EUROOPAN HUUMETILANNE

Huumausainepolitiikka vaihtelee huomattavasti Euroopan eri maissa. Hollanti on kaikkein vapaamielisin, sillä siellä ei kannabiksen myyminen ja käyttö on käytännössä täysin vapaata ja myöskään koviin huumeisiin ei paljoakaan puututa. Myös Espanjassa huumeiden hallussapito ja käyttö on käytännössä laillista. Italiassa ja Tanskassa kannabiksen hallussapitoon ja käyttöön ei myöskään puututa. Saksassa, Englannissa, Ranskassa ja Sveitsissä sen sijaan huumemarkkinoihin puututaan aktiivisemmin. Näiden erilaisten poliitikkojen vaikutuksesta huumeiden käyttöön ei toistaiseksi ole ollut kunnollista tietoa. (Reuband 1991.)

Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmän alaisuudessa on toiminut jo lähes kymmenen vuotta eurooppalaisten huumetutkijoiden asiantuntijaryhmä (Multi-city study of drug misuse). Ryhmän tavoitteena on kehittää huumetilanteen mittaamiseen käytettävien indikaattoreiden laatua, käyttökelpoisuutta ja vertailukelpoisuutta eri maissa. Työn painopiste on ollut huumeiden ongelmakäytön seuraamisessa. Tutkijoista muodostuu yhteisö, joka seuraa ja tulkitsee huumeiden käytössä Euroopassa tapahtuvia muutoksia. Työ painottuu suurien kaupunkien välisiin vertailuihin siksi, että näiden tietoja ja kehitystä voidaan kokonaisia valtioita helpommin tulkita sekä myös tehdä niissä erilaisia pilottitutkimuksia.

Tutkimusten avulla on voitu kehittää uusia indikaattoreita sekä parantaa niiden sisältämien tietojen luotettavuutta ja tulkintaa. Vuonna 1987 valmistui ensimmäinen laajempi yhteenvetoraportti seitsemästä eurooppalaisessa kaupungissa (Amsterdam, Dublin, Hampuri, Lontoo, Pariisi, Rooma ja Tukholma) (Multi-city study...1987). Suomi liittyi tämän asiantuntijaryhmän työhön vuonna 1991.

Pompidou-ryhmän tutkijat ovat juuri koonneet tuoreet tiedot huumetilanteesta kahdestoista kaupungista, joiden joukossa on myös Helsinki (Hartnoll 1992). Muut uudet kaupungit vuoden 1987 raporttiin verrattuna ovat Barcelona, Kööpenhamina, Lissabon ja Oslo. Monilta osin kerätyt tiedot ovat valtakunnallisia. Raportti julkaistaan syksyllä 1992 Strasbourgissa. Jatkossa ryhmän on tarkoitus julkaista vuosittain suppea yhteenveto Euroopan huumetilanteessa tapahtuvista muutoksista. Tähän lukuun on kerätty ennakkotietoja eri indikaattoreista nyt valmistumassa olevasta laajemmasta raportista. Euroopassa tehdyistä kyselytutkimuksista on tehty yhteenvetoa jo raportin aikaisemmissa luvuissa.

8.1 Huumeiden käyttäjät terveydenhuollossa

Hoidon tarvetta, ja erityisesti ensimmäisen hoidon tarvetta, on pidetty tärkeänä huumeiden ongelmakäytön indikaattorina. Kun tätä tietoa suhteutetaan palveluiden tarjontaan ja hoitopolitiikkaan, tarjoaa se suoran indikaattorin palveluiden käytöstä ja epäsuoran indikaattorin huumeiden ongelmakäytön muutoksista. Pilottitutkimukseen tämän indikaattorin laadun ja vertailtavuuden parantamiseen on osallistunut 11 kaupunkia. Tämän tutkimuksen saavutukset eivät ole vielä paljoakaan vaikuttaneet seuraavassa taulukossa esitettäviin hoidettujen lukumääriin eri kaupungeissa. Lukumäärien tarkastelut on rajattu tässä vuosiin 1988-1990.

Taulukko 29. Huumeiden käytön vuoksi hoidettujen henkilöiden

lukumäärät eri Euroopan kaupungeissa vuosina 1988 - 1990.

			                           1988     1989     1990

			--------------------------------------------------

			Amsterdam

			 - ensimmäistä kertaa      1506     1049       -

			 - kaikki hoidetut         5952     5018     4805

			

			Barcelona

			 - ensimmäistä kertaa      1623     1479     2304

			

			Kööpenhamina

			 - ensimmäistä kertaa       270      315       -

			 - kaikki hoidetut          970     1080       - 

			

			Dublin

			 - ensimmäistä kertaa       265      237      272

			

			Hampuri

			 - ensimmäistä kertaa      1538       -        -

			 - kaikki hoidetut         1735       -        - 

			

			Lissabon

			 - ensimmäistä kertaa        -      2080     2041

			 - kaikki hoidetut         3581     4501     4844

			

			Lontoo

			 - ensimmäistä kertaa      1911     2164     2120

			 - kaikki hoidetut         4658     5689     5782

			

			Oslo

			 - ensimmäistä kertaa       127      116       - 

			 - kaikki hoidetut          519      546      410

			

			Rooma

			 - ensimmäistä kertaa      1847       -        - 

			 - kaikki hoidetut         2452     3672     3240

			

			Ranska

			 - kaikki hoidetut           -     28262       - 

			

			Espanja

			 - kaikki hoidetut        16481    18823    20272

			--------------------------------------------------

			

Hoitojärjestelmien eroista johtuen ei hoidettujen lukumäärien vertailuja eri kaupunkien välillä voi juurikaan tehdä. Muutoksista kussakin kaupungissa ne jotain kertovat. Huumeiden ongelmakäytön lisäksi vuosittaiset muutokset kertovat myös markkinamuutoksista. Ainepulan aikana hoitoon hakeutumisen on todettu joissakin käyttäjäryhmissä lisääntyvän. Lisäksi on muistettava, että joissakin eurooppalaisissa tutkimuksissa on todettu ensikäytöstä kuluvan keskimäärin 7 vuotta ensimmäisen avun hakemiseen. Muutos hoidettavien luvuissa saattaa siten kertoa huumeiden käytössä useita vuosia aiemmin tapahtuneista muutoksista.

Joissakin kaupungeissa on tilastoitu vain metadoni-hoidossa olevia narkomaaneja. Hoitotilastoissa yleensäkin painottuvat monissa maissa heroiinin käyttäjät. Oslon tiedot ovat yhdeltä huumeklinikalta. Helsingin tai Suomen hoitotilastoja tähän on vaikea verrata, koska Suomessa hoidettavat ovat sekakäyttäjiä ja vain suhteellisen harvoin heroiinin käyttäjiä.

Väkilukuun suhteutettuna ensimmäistä kertaa hoidettuja on ollut eniten Amsterdamissa, Barcelonassa ja Lissabonissa. Varsinkin Amsterdamissa tähän ovat vaikuttaneet huomattavasti muista maista, varsinkin Saksasta, siirtyneet huumeiden käyttäjät. Suhteellisesti vähiten hoitoja on annettu Lontoossa ja Dublinissa.

Hampurissa, Lontoossa ja Roomassa hoidettujen lukumäärissä on ollut jatkuvaa kasvua 1980-luvun puolivälin jälkeen. Viitteitä kasvusta on todettu myös Pariisissa ja Lissabonissa. Laskua lukumäärissä on todettu samaan aikaan Amsterdamissa ja Dublinissa. Kööpenhaminassa, Oslossa ja Tukholmassa tilanne on ollut suhteellisen vakiintunut.

Ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuvilla (first treatment demand) Hampurissa ja Lissabonissa on ollut selvä lisäys. Amsterdamissa, Dublinissa (poikkeuksena vuosi 1990) ja Oslossa suuntaus on ollut laskeva. Kööpenhaminassa, Lontoossa ja Roomassa tilanne on ollut lähes muuttumaton.

Pidemmässä perspektiivissä useissa kaupungeissa (mm. Amsterdam, Dublin ja Lontoo) oli kasvua hoidontarpeessa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Amsterdamissa rekisteröitiin vuonna 1985 6657 opiaattien käyttäjää ja Lontoossa vuonna 1984 5637 opiaattien käyttäjää. Tämä kehitys näytti pätevän myös Pariisissa ja Roomassa. Barcelonassa kasvu tapahtui hieman myöhemmin (1982-1985) ja Hampurissa ja Lissabonissa vasta 1980-luvun jälkipuoliskolla. Kööpenhaminassa ja Tukholmassa tilanne on ollut sangen vakiintunut ja Oslossa on ollut tasaista vähenemistä 1970-luvun lopun jälkeen. Kööpenhaminassa on vuonna 1992 metadoni-hoidossa 2064 huumeiden käyttäjää.

Kunnollisia tilastoja huumeiden käytöstä aiheutuvasta hoidontarpeesta sairaaloissa (ICD 304, 305 ja 292) on käytettävissä vain muutamissa Euroopan maissa. Mielisairaaloissa huumeriippuvuus on yleensä tilastoitu päädiagnoosin mukaan. Yleissairaaloissa on taas usein tilastoitu hoitotapaukset, joissa huumeisiin liittyvä diagnoosi on toissijainen jollekin orgaaniselle sairaudelle.

Kööpenhaminassa selvästi suurin osa hoitopäivistä on keskittynyt mielisairaaloihin, joissa niitä on ollut noin 20 000 päivää vuodessa. Nämä lukemat ovat hieman laskeneet 1980-luvun aikana. Yleissairaaloissa hoitopäiviä on ollut vuosittain noin 5000. Tukholmassa hoidettavia on ollut vuosittain yleis- ja mielisairaaloissa yhteensä noin 1300.

1980-luvun alkupuolelta olevien tilastojen perusteella hoidettiin Amsterdamin sairaaloissa tällöin noin 800, Dublinissa noin 400 ja Lontoossa noin 1300 henkilöä vuodessa huumeongelmiensa vuoksi. Vuonna 1989 Amsterdamissa hoidettiin sairaaloissa 320 potilasta huumeriippuvuuden vuoksi. Espanjassa oli vuonna 1989 lähinnä opiaatteihin liittyen 15114 hoitokertaa,joista 39 % liittyi orgaanisiin sairauksiin, 29 % vieroitusoireisiin ja 7 % yliannostukseen.

8.2 Huumekuolemat

Huumeongelman ikävimmästä seurauksesta kertovat huumeisiin liittyvät kuolemansyytilastot ja -tutkimukset. Pompidou-ryhmän huumeasiantuntijat ovat aikaisemmassa raportissaan (Multi-city study...1987) varoittaneet tekemästä huumeisiin liittyvien kuolemantapausten lukumääristä suoria johtopäätöksiä huumeiden väärinkäytöstä tai huumeriippuvuudesta. Huumeiden ongelmakäytön laajuuden lisäksi monet muutkin asiat vaikuttavat kuolemantapausten lukumääriin. Näitä tekijöitä ovat mm. vaihtelu huumeiden puhtaudessa, erilaisten aineiden sekakäyttö, kontrollin muutokset, muutokset riskiryhmän rakenteessa (mm. ikääntyminen) sekä viime aikoina myös HIV-tartunnat.

Huumeisiin liittyvistä kuolemantapauksista voidaan muodostaa kaksi indikaattoria: tietyllä kriteerillä määriteltyjen kuolemantapausten lukumäärät sekä kuolleisuus tietyssä riskiväestössä, kuten vuotuiset kuolemanluvut opiaattien injektiokäyttäjillä. Näistä muodostuvia tilastolukuja ei voi verrata suoraan eri maissa keskenään, sillä määritelmät ja tilastointitavat vaihtelevat eri maissa monin tavoin. Varsinkin se milloin huumeiden käytön katsotaan liittyvän merkityksellisellä tavalla kuolemantapaukseen on hyvin epämääräinen ja subjektiivinen asia. Monissa kaupungeissa johtopäätöksiä vaikeuttavat myös muualta tulleet huumeiden käyttäjät.

Taulukko 30. Huumeisiin liittyvät kuolemantapaukset Euroopan eri kaupungeissa vuosina 1988 - 1990

			                           1988     1989     1990

			

			--------------------------------------------------

			

			Amsterdam

			 - myrkytyskuolemat          40       42       39

			

			

			Espanja/6 kaupunkia         337      455      455

			  Barcelona

			  - myrkytyskuolemat         98      167      133

			

			Tanska                      135      123      115

			  Kööpenhamina

			  - huumeisiin liittyvät     72       75       70

			

			Länsi-Saksa                 670      991     1491

			  Hampuri

			  - huumeisiin liittyvät     75       88      136

			

			Lissabon

			 - myrkytyskuolemat          -        -        72

			

			Englanti                    228      245       - 

			

			  Lontoo

			  - huumeisiin liittyvät    105      104      126

			

			Norja                        63       64       75

			  Oslo
			

			

			  - huumeisiin liittyvät     30       24       43

			

			Ranska                      236      318      350

			  Pariisi

			  - huumeisiin liittyvät    125      150      170

			

			Italia                      809      972     1168

			  Rooma

			  - huumeisiin liittyvät     94      109      124

			

			Tukholma

			 - pääsyynä huumeet          48       47       34

			

			--------------------------------------------------

			

			
			

Huumeisiin liittyvät kuolemantapaukset eivät yleensä kerro mitään uusista huumeiden käyttäjistä, vaan vanhoista ja usein monessa suhteessa kurjistuneista käyttäjistä. Huumekuolemat voivat siksi lisääntyä, vaikka huumeiden käyttö samaan aikaan muutoin vähenisi.

Väkilukuun suhteutettuna eniten huumekuolemia on kirjattu Tanskassa, Saksassa, Italiassa ja Norjassa. Englanti sen sijaan on ollut melko alhaisen kuolleisuuden maa. Norja kiinnittää tässä huomiota siksi, että se on suhteellisesti korkean kuolleisuuden maa huolimatta poikkeuksellisen tiukasta huumepolitiikastaan. Amsterdamin luvut taas jäävät melko alhaisiksi vapaamielisestä huumepolitiikasta huolimatta. Suomessa kuolleisuus on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti poikkeuksellisen vähäistä. Lisäksi heroiinin liittyviä kuolemantapauksia, jotka muualla Euroopassa ovat yleisimpiä, meillä ei esiinny juuri lainkaan.

Amsterdamissa, Kööpenhaminassa, Lontoon keskustassa ja Tukholmassa huumeisiin liittyvät kuolemat ovat joitakin heilahteluja lukuun ottamatta pysyneet melko vakiona 1980-luvun aikana. Barcelonassa, Hampurissa, Oslossa, Pariisissa ja Roomassa kuolemantapaukset ovat lisääntyneet, erityisesti vuosien 1986 ja 1987 jälkeen. Kuolemantapaukset ovat tyypillisesti liittyneet opiaattien käyttöön.

Valtakunnallisten lukujen perusteella huumeisiin liittyvä kuolleisuus on kasvanut Saksassa, Espanjassa, Italiassa ja lievemmässä määrin Ranskassa, Norjassa, Englannissa ja Portugalissa. Englannissa luvuissa mukana on melko paljon imppauskuolemia. Tanskassa huumekuolemissa ei ole tapahtunut muutosta.

Kuolemantapausten lisääntymiselle on todettu useampia selityksiä. Joissakin kaupungeissa kuolemat lisääntyvät narkomaanikohorttien ikääntyessä ja kroonisten sairauksien siksi lisääntyessä. Usein taustalla on huumeiden käyttäjien tilapäinen tai pysyvämpi kurjistuminen. On myös väitetty, että kuolemat lisääntyvät HIV-positiivisten huumeiden käyttäjien tekemien yliannostusitsemurhien vuoksi. Osa kuolemien lisääntymisestä johtuu varmasti myös huumeiden ongelmakäytön leviämisestä entistä laajempaan käyttäjäryhmään.

8.3 Huumausainerikollisuus

Vaikeita ovat kaupunkien tai valtioiden väliset vertailut myös huumausainerikollisuudessa. Huumausainerikokset ja niiden vuoksi tehdyt pidätykset liittyvät yhtä hyvin huumepolitiikkaan, valvontakäytäntöihin ja kontrollin resursseihin kuin laittomien huumemarkkinoiden muutoksiin. Rikoslukuja ei siksi pidä tulkita ilman tietoja valvonnan muutoksista.

Rikoksissa ja pidätyksissä on suuria eroja eri maissa johtuen myös huomattavista eroista lainsäädännössä ja valvontakäytännössä. Merkillepantavaa on mm., että Italian ja Espanjan rikosluvut sisältävät pääosin tietoja vain salakuljetuksesta. Muissa kaupungeissa taas suuri osa rikoksista liittyy huumeiden hallussapitoon tai käyttöön. Joissakin kaupungeissa tilastoidaan rikoksia, joissakin pidätyksiä tai syytteitä. Näistä syistä luvuista voi tehdä pääasiassa johtopäätöksiä vain alueellisista trendeistä.

Eurooppalaisen lainsäädännön eroista esimerkkeinä voi mainita,että monissa maissa (Tanska, Italia, Hollanti, Espanja ja Englanti) tehdään erotteluja pehmeisiin (kannabis) ja koviin huumeisiin. Pehmeät huumeet jätetään joko kokonaan rankaisematta tai niillä on lievempi rangaistusasteikko. Käyttö ja hallussapito omaa käyttöä varten voi olla sallittua samoin kuin pienimuotoisempi kaupankäynti. Vaikka pehmeitä huumeita ei lainsäädännössä erotettaisikaan, voidaan niiden käyttö jättää rankaisematta (Saksa, Belgia, Luxemburg)). Portugali jättää alle 21-vuotiaat huumeiden käyttäjät rankaisematta. Englannissa ja Italiassa kolmannen ryhmän muodostavat vielä lääkeaineet, joille on laadittu kaikkein lievimmät asteikot.

Jos huumeiden käytöstä on laissa rangaistus, on rangaistusasteikko hyvin lievä, eikä sitä sovelleta käytäntöön (Ranska, Sveitsi, Kreikka, Itävalta, Ruotsi). Ranskassa huumekauppiaisiinkin sovelletaan selvästi lievempää rangaistusasteikkoa silloin, kun he ovat itsekin käyttäjiä. Hollannissa taas kovienkin huumeiden osalta rangaistusasteikot ovat melko lievät ja kaupankäyntikin tietyissä rajoissa sallitaan.

Monissa maissa alle kahden vuoden vankeustuomion voi korvata sitoutumisella hoitoon (Saksa, Espanja, Englanti, Italia, Ranska ja Itävalta). Mahdollisuus rangaistuksen korvaamisella hoidolla on varattu jossakin muodossa kaikkien länsimaiden lainsäädäntöön (Leroy 1991, Study and...1991). Rangaistus voidaan muuttaa hoidoksi maakohtaisesti vaihdellen joko jo ennen oikeuskäsittelyä, oikeuskäsittelyn aikana tai vielä rangaistuksen täytäntöönpanon jälkeen.

Suurien ainemäärien salakuljetuksen tai huomattavaa taloudellista voittoa tavoittelevaan organisoituneeseen ammattirikollisuuteen sovelletaan huomattavasti ankarampia rangaistusasteikkoja. Useissa maissa maksimirangaistus voi olla näissä tapauksissa 20 vuotta. Tätä asteikkoa sovelletaan hyvin harvoin käyttöön.

Taulukko 31. Huumausainerikollisuus Euroopan eri kaupungeissa vuosina 1988 - 1990

			                              1988     1989     1990

			-----------------------------------------------------

			Amsterdam

			 - pidätetyt                  1486      943       - 

			

			Espanja 

			 - pidätetyt                 27911    27407    24812

			

			Kööpenhamina

			 - rikokset                   5480     6355     7015

			

			Hampuri

			 - syytetyt                   3881     4231     4851

			

			Dublin

			 - syytetyt                   1081     1073     1530

			

			Lissabon

			 - pidätetyt                    -       913     1580

			

			Lontoo

			 - pidätetyt                 15313    18783    19761

			

			Oslo

			 - syytetyt                   5294     6538       - 

			

			Pariisi

			 - pidätetyt                  5155     5365       -

			

			Rooma

			 - syytetyt                   5800     5400     3800

			

			Tukholma

			 - tuomitut                   2041     2744     3230

			-----------------------------------------------------

			

Erot rikosluvuissa johtuvat yhdeltä tärkeältä osaltaan siitä mitä aineita ja millaista käyttöä tai kaupankäyntiä kussakin maassa pidetään kontrollin kannalta tärkeinä. Kovien aineiden osalta erot kertovat jonkin verran myös eri aineiden suosituimmuuseroista kussakin maassa. Kaikista kaupungeista ei ole tietoa pidätyksistä niihin liittyvien aineiden mukaisesti.

Amsterdamissa noin 85 % pidätyksistä liittyy koviin huumeisiin (yli puolet opiaatteihin), Barcelonassa yli puolet, Hampurissa 70-80 %, Lissabonissa 70 %, Roomassa 75-80 % ja Pariisissa lähes puolet. Lontoossa ja Dublinissa puolestaan kannabisrikokset muodostavat selvän enemmistön (75-85 %). Alhaisin kannabiksen osuus rikoksista on ollut Hampurissa ja Amsterdamissa, molemmissa noin 15 %.

Nämä luvut puhuvat selvää kieltään siitä, että Euroopassa rikoskontrolli on Englantia ja Irlantia lukuunottamatta selvästi painotettu koviin aineisiin ja varsinkin opiaatteihin. Suomi sijoittuu tässä vertailussa Englannin seuraan. Suomessa rikoskontrollia on suunnattu poikkeuksellisen innokkaasti kannabikseen sekä ilmeisen tietoisena valintana että sen vuoksi että poliisin työkenttä supistuisi melko vaatimattomaksi, jos se kohdentuisi vain koviin aineisiin (lähinnä amfetamiiniin). Jos valvontakäytäntö olisi Suomessa eurooppalaisen linjan mukainen, supistuisi lähes tuhannen henkilön vuotuinen rikollisuus korkeintaan muutamaksi kymmeneksi henkilöksi.

Lääkeainekontrollin osalta Suomi sijoittuu Euroopassa osaksi Norjan kanssa aivan omaan kastiinsa: missään muissa maissa lääkeaineiden osuus pidätyksistä ei ole maininnan arvoinen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vain Suomen ja Norjan viranomaiset pitävät lääkeaineiden päihdekäyttöä huumerikoksena. Kaikissa tapauksissa pidätykset eivät johda erityisiin toimenpiteisiin. Niinpä Amsterdamissa vain noin kolmasosa pidätyksistä johtaa syytteisiin. Suuri osa pidätetyistä ohjataan sen sijasta lääketieteelliseen hoitoon. Toimenpiteistä luovutaan myös puutteellisen näytön vuoksi. Monissa maissa näytöksi riittää vain se, että henkilöltä saadaan takavarikoitua huumeita. Suomessa näytöksi on riittänyt pelkkä toisen henkilön kertomus.

Suhteessa väkilukuun ovat valvontaviranomaiset olleet aktiivisimpia Kööpenhaminassa (voi johtua tilastointitavasta), Oslossa ja Tukholmassa. Pohjoismaat ovat siten poikkeuksellisen vahvasti turvautuneet kontrolliin huumeasioissa. Ruotsissa poliisi on kasvattanut rikoslukuja keskittymällä pidätyksissään selvästi aikaisempaa enemmän hallussapitoon, eli katutasolle. Suhteessa vähiten on pidätyksiä tehty Lissabonissa ja Pariisissa.

Dublinissa, Hampurissa, Lissabonissa, Pariisissa ja Roomassa opiaattien osuus kannabikseen liittymättömistä pidätyksistä on ollut kolme neljäsosaa ja Amsterdamissa ja Barcelonassa kaksi kolmasosaa. Lontoossa, Tukholmassa ja Oslossa vastaavat luvut jäävät neljäsosaan ja Helsingissä kymmenesosaan.

Amfetamiini on tärkeä Tukholmassa (kolme neljäsosaa ei-kannabis pidätyksistä), Oslossa, Helsingissä ja jossain määrin myös Lontoossa. Kokaiini pidätyksillä on merkittävämpi osuus ei-kannabistapauksista Amsterdamissa (kolmasosa) ja hieman suppeampana Espanjassa, Lissabonissa, Lontoossa ja Roomassa (noin viidesosa). Vain Oslossa ja Helsingissä lääkkeet muodostavat merkittävän osan ei-kannabispidätyksistä.

Amsterdamissa, Dublinissa, Lontoossa ja Pariisissa opiaatteihin liittyvät pidätykset ovat vähentyneet vuoden 1985 piikin jälkeen. Hampurissa näiden lukujen kasvu on ollut huomattavaa. Lissabonissa on myös tuore selvä kasvu heroiini-pidätyksissä. Espanjassa, Oslossa ja Roomassa on kasvua vuoden 1985 jälkeen, mutta Roomassa luvut ovat vähentyneet taas vuoden 1988 jälkeen.

Kokaiini-pidätykset ovat pysyneet ennallaan tai vähentyneet Amsterdamissa, Dublinissa ja Roomassa. Lievää kasvua on Pariisissa ja Portugalissa. Selvää lisäystä kokaiini-pidätyksissä on Hampurissa, Espanjassa ja Lontoossa.

Kannabiksen osalta muutokset ovat olleet vähäisiä Pariisissa, Espanjassa ja Lissabonissa. Amsterdamissa ja Hampurissa kannabis-pidätykset ovat vähentyneet. Dublinissa, Lontoossa ja Roomassa puolestaan kannabis-pidätykset ovat kaksinkertaistuneet vuoden 1985 jälkeen. Tämä kertoo valvonnan uudesta kohdentamisesta.

Amsterdamissa ja Pariisissa ovat rikosluvut säilyneet Helsingin lisäksi vakiona tai vähentyneet 1980-luvun puolivälin jälkeen. Hampurissa, Kööpenhaminassa ja Lissabonissa on rikosluvuissa sen sijaan voimakas kasvu. Lontoossa, Oslossa ja Tukholmassa (kohdennus katutasolle) on todettu tasainen kasvu, kun taas Roomassa ja Espanjassa trendit ovat kääntyneet laskuun. Dublinissa luvut ovat olleet hyvin tasaisia ennen nopeaa kasvua vuonna 1990.

Huumerikoksiin syyllistyneiden lukumääristä vankiloissa sekä huumeiden käyttäjien lukumääristä vankiloissa on tilastoja muutamista maista. Kumpaakaan tietolähdettä ei voi käyttää huumeiden ongelmakäytön trendien kuvaamiseen. Ne paremminkin kuvaavat huumeiden käyttäjiin kohdistuvaa kontrollipolitiikkaa ja tuomitsemiskäytäntöä. Osaltaan ne myös kertovat ongelmakäyttäjien tarvitsemista palveluista ja niiden tarpeessa tapahtuvista muutoksista.

Huumerikoksesta tuomittujen vankien osuus kaikista vangeista on ollut 1980-luvun lopulla Hampurissa noin 20 %, Irlannissa 4 % ja Lontoossa sekä Helsingissä 3 %. Lontoossa suurin osa tuomioista liittyi kannabikseen, Hampurissa opiaatteihin. Vankeja on ollut Hampurissa noin 200, Lontoossa noin 600 ja Roomassa noin 2000. Roomassa vankeutta voi saada vain huumekaupasta.

Huumeiden käyttäjien osuus kaikista vangeista vaihtelee Euroopassa Helsingin 6 prosentista Tukholman 50 prosenttiin. Amsterdamissa, Roomassa ja Kööpenhaminassa osuus on ollut noin 30 %. Muista kaupungeista tietoja ei ole käytettävissä. Amsterdamin vankiloissa olevista huumeiden käyttäjistä suurin osa on metadoni-hoidossa.

8.4 Huumeiden takavarikot

Huumetakavarikkojen yhteydessä tilastoidaan usein sekä takavarikoitujen aineiden määrät että takavarikkojen lukumäärät. Huumetakavarikkojen määristä ei voida vetää suosia johtopäätöksiä huumeiden tarjonnasta, vaan ne kuvaavat myös kontrolliviranomaisten resursseja, tehokkuutta ja onnekkuutta.

Yksittäinen suuri takavarikko voi vääristää koko vuoden tilastot. Takavarikkojen kilomäärien lisäksi pitäisi siksi tietää myös niiden lukumäärä. Aina ei myöskään ole mahdollista erotella kauttakulkuun tarkoitettuja huumeita paikallisille markkinoille tarkoitetuista aineista. Ei siis voida väittää, että takavarikot ilmentäisivät todellisia muutoksia huumeiden tarjonnassa.

Yhdistämällä takavarikkojen kehitystä aineiden hintakehitykseen, voidaan huumemarkkinoiden tarjonnasta tehdä johtopäätöksiä. Jos hinnat takavarikon jälkeen nousevat, on tarjonta ilmeisesti sen ansiosta vähentynyt. Jos taas hinnat laskevat, on tarjonta takavarikoista huolimatta luultavasti lisääntynyt.

Taulukko 32. Huumeiden takavarikot kiloina Euroopan eri kaupungeissa vuonna 1990

			                   Kannabis  Heroiini  Kokaiini  Amfetamiini

			-------------------------------------------------------------

			  Amsterdam           4201       52       205           -

			Espanja              71900      826      5382           -     

			  Kööpenhamina           -       32        48          11

			Irlanti                132        1         1           0,3

			Saksa                13640      846      2473           - 

			  Hampuri             1915       67         6           0

			Suomi                   71        0         0           1,4

			  Helsinki              25        0         0           0,4

			Portugali             9606       36       360           0

			Englanti             31358      610       605         275

			Norja                  231        3         1          25       

			Ranska               53485      405      1845           -

			Italia                7893      901       801           -

			  Rooma                814      136       271           -

			Ruotsi                 177        7         5          62

			  Tukholma              88        4         4          26

			

			

Huumeiden takavarikot ovat voineet koostua suuresta lukumäärästä pieniä takavarikkoja. Muutaman kymmenen kilon takavarikko voi koostua 2000-4000 erillisestä pienestä takavarikosta.

Suhteessa väkilukuun on kannabista takavarikoitu vuonna 1990 eniten Espanjassa, Ranskassa ja Portugalissa. Heroiinin takavarikot ovat olleet suurimmat Espanjassa, Italiassa ja Saksassa sekä kokaiinin Espanjassa, Saksassa ja Portugalissa. Amfetamiinia on takavarikoitu eniten Ruotsissa, Norjassa ja Englannissa. Amfetamiinia lukuunottamatta takavarikot ovat jääneet pienimmiksi Pohjoismaissa (myös Suomessa) ja Irlannissa. Espanjassa, Saksassa, Italiassa ja Englannissa heroiinitakavarikkojen kilomäärät ovat kasvaneet vuoden 1985 jälkeen ja ylittävät 600 kiloa kaikissa näissä maissa. Irlannissa ja Suomessa takavarikot ovat olleet pieniä. Ranskassa, Portugalissa, Ruotsissa ja Kööpenhaminassa heroiinin takavarikot ovat jonkin verran kasvaneet. Amsterdamin takavarikot ovat jatkuvasti pienentyneet.

Kokaiinin osalta takavarikot ovat olleet merkittäviä Espanjassa, Saksassa, Ranskassa, Englannissa, Italiassa ja Hollannissa. Myös Portugalissa takavarikot ovat merkittäviä, vaikka ne vähenivätkin vuonna 1990. Pohjoismaissa ja Irlannissa kokaiinitakavarikot ovat olleet melko vähäisiä. Amfetamiinin takavarikot taas keskittyvät Englantiin ja Pohjoismaihin, mutta ovat määrällisesti selvästi kokaiinitakavarikkoja pienemmät.

Kannabiksen takavarikoissa on suuria vaihteluita. Suurimmat takavarikot tehdään Espanjassa, Englannissa ja Ranskassa. Pohjoismaissa ja Irlannissa takavarikot taas ovat melko vähäisiä. Useimmissa maissa takavarikot ovat viime vuosina jonkin verran lisääntyneet. Irlannissa, Norjassa ja Ruotsissa kannabiksen takavarikot ovat kuitenkin viime vuosina vähentyneet.

Osana huumemarkkinoiden arviointia Euroopasta on kerätty tietoja myös huumausaineiden hinta- ja laatusuhteista (aineiden puhtaus). Silloin, jos takavarikot kasvavat selvästi ja samalla aineiden hinta katukaupassa vähenee ja puhtaus säilyy ennallaan tai paranee, on syytä olettaa, että tarjonta markkinoilla on lisääntymässä. Jos sen sijaan takavarikkojen kasvu liittyy hintojen nousuun ja puhtauden vähenemiseen, on perusteita olettaa, että takavarikot ovat vähentäneet tarjontaa markkinoilla. Tällä hetkellä tällaiset analyysit eivät ole kovin hyvin tehtävissä, sillä useimmista kaupungeista on käytettävissä tietoja vain huumeiden hinnoista.

Heroiinin osalta selvästi muita kalliimmat ovat hinnat Pohjoismaissa ja Irlannissa (erityisesti Helsingissä), halvimmat taas Amsterdamissa, Hampurissa ja Lissabonissa ja hieman kalliimmat Lontoossa ja Pariisissa. Heroiinin hinta on ollut 1980-luvun jälkipuoliskolla joko stabiili tai hieman halventunut Euroopassa. Heroiinin puhtaus on ollut keskimäärin noin 40 %.

Kokaiinin hinnat ovat halvimmat Amsterdamissa ja Lissabonissa, seuraavina ovat Barcelona, Hampuri, Lontoo ja Pariisi. Kalleinta on kokaiini Pohjoismaissa ja Irlannissa (erityisesti Suomessa). Kokaiinin hinta on ollut keskimäärin jonkin verran laskussa Euroopassa viimeisten vuosien aikana. Kokaiinin puhtaus on ollut normaalisti noin 60 %.

Suomessa on selvästi Euroopan kalleimmat huumeet. Ne ovat vähintään kolme kertaa kalliimpia kuin seuraavaksi kalleimmissa maissa. Suurimmat erot Suomen hinnoilla on Amsterdamiin, jossa heroiini on noin 20 kertaa halvempaa ja Lissaboniin, jossa kannabis on 20 kertaa halvempaa ja kokaiini 10 kertaa halvempaa kuin Suomessa. Pohjoismaihin verrattuna Suomen hintataso on noin 3-4 kertainen. Suurimmat hinnanvaihtelut Euroopassa on heroiinilla. Kannabiksen hinnassa vaihtelut ovat Suomea lukuunottamatta sen sijaan paljon pienempiä.

9. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Suomessa huumeista käytävälle keskustelulle on ollut viime vuosina ominaista, että sirpaletiedon perusteella tehdään johtopäätöksiä huumeiden käytön tai huumeongelman muutoksista. Usein on näkynyt artikkeleita tai uutisia, joissa on puhuttu huumeiden käytön tai huumerikollisuuden suorastaan räjähdysmäisestä lisääntymisestä. Kun näistä jutuista on yrittänyt selvittää minkälaisten tietojen perusteella näin esitetään, tietolähde on yleensä jäänyt täysin epäselväksi tai jutun väittämät ovat perustuneet jonkin yksittäisen ihmisen käsityksiin. On siksi suuri tarve systemaattisempaan ja parempiin tietolähteisiin perustuvaan tiedotukseen huumeista.

Yksittäisten ihmisten käsitys huumeista rakentuu sekä mahdolliseen omaan kokemukseen, että välittömän ympäristön ja joukkotiedotuksen luomien mielikuvien varaan. Niinpä yksittäiset huumeiden käyttäjätkin saattavat katsella maailmaa vain huumeita käyttävien ystäviensä muodostaman yhteisön näkökulmasta. Heille syntyy helposti harha, että huumeita käyttävät lähes kaikki tai että käyttö aina vain lisääntyy. Tässä suhteessa eivät huumeiden käyttäjät ole sen parempia asiantuntijoita huumeiden käytön kokonaistilanteesta kuin muutkaan ihmiset. Sama tilanne on myös työssään huumeiden käyttöä päivittäin kohtaavilla viranomaisilla. Mitä enemmän he työssään huumeisiin keskittyvät, sitä enemmän huumeiden käyttöä yhteiskunnassa tuntuu olevan. Kokonaisuutta on tällöin vaikea tarkastella ulkopuolisen silmin. Huumeiden käytön yleisyyttä selvitettäessä kunnollinen kuva asiasta saadaan vain käyttämällä useampia rinnakkaisia tietolähteitä, mittareita ja indikaattoreita. Lisäksi on muistettava, että huumeisiin liittyy sekä kokeilua, satunnaista käyttöä, hallittua käyttöä että ongelmakäyttöä. Näiden eri käytön tasojen selvittäminen edellyttää erilaisten tietolähteiden käyttöä. Huumeiden ongelmakäyttöä ja satunnaiskäyttöä ei voi siksi tutkia kunnollisesti millään yksittäisellä menetelmällä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut antaa tutkimustietojen ja tilastojen avulla mahdollisimman monipuolinen kuva sekä huumeiden satunnaisesta käytöstä että ongelmakäytöstä Suomessa.Näitä tietoja on suhteutettu Euroopan huumetilanteeseen. Tutkimuksen pääaineistona on ollut maaliskuussa 1992 tehty satunnaisotokseen perustuva valtakunnallinen postikysely 18-74 -vuotiaalle väestölle. Tutkimuksen nimenä on Elämäntapa, päihteet ja huumeet. Vastaavaa tutkimusta ei ole Suomessa aikaisemmin tehty. Tähän kyselyyn saatiin yhteensä 3458 vastausta ja vastausprosentiksi tuli 70,7 %.

Toinen tuore tutkimuksessa käytetty kyselyaineisto on ollut 13-17 -vuotiaiden nuorten huumekokeiluja Helsingissä, Uudellamaalla, Valkeakoskella ja Pohjanmaalla kartoittava seurantatutkimus vuosilta 1986, 1988 ja 1992. Tähän tutkimukseen on saatu samoista kouluista noin 3000 vastausta kullakin kerralla. Näiden kyselyjen lisäksi on huumeiden ongelmakäytöstä koottu uusimmat tiedot samojen indikaattoreiden perusteella, joita Euroopan neuvoston huumeasiantuntijat käyttävät Euroopan huumetilannetta seuratessaan. Huumeiden käytön Suomessa aiheuttaman hoidontarpeen selvittämiseksi on tehty alkusyksystä 1992 kysely huumeongelmaisten hoitoon erikoistuneille toimipaikoille sekä päihdehuollon toimipaikoille. Tutkimuksessa on myös mukana tuoreimmat tiedot Euroopan huumetilanteesta ja huumevalvonnasta.

Huume-käsitettä käytetään julkisuudessa kovin vaihtelevin tavoin. Tässä tutkimuksessa klassisten huumeiden (kuten kannabis, amfetamiini, opiaatit) lisäksi huumeiksi on luettu päihdekäyttöön soveltuvia lääkeaineita sekä imppaukseen käytettyjä teknisiä liuottimia. Huumeella ei tässä niinkään tarkoiteta tiettyjä aineita kuin erilaisten aineiden käyttöä huume- tai päihdetarkoituksiin. Monet tässä käsiteltävät aineet ovat samalla laillisia lääkkeitä. Kun tässä tutkimuksessa puhutaan pillereistä, tarkoitetaan sillä lääkkeiden päihde- ja huumekäyttöä.

Huumeiden käytön yleisyyttä voidaan arvioida vain laajojen kyselytutkimusten avulla. Poliisilta tai sosiaali- ja terveydenhuollosta koottavat tiedot huumeiden käytöstä painottuvat huumeiden ongelmakäyttöön eivätkä anna kuvaa muusta huumeiden käytöstä. Kyselytutkimusten heikkoutena on tietenkin se, että kaikkia ihmisiä ei niidenkään avulla voida tavoittaa. Erityisen vaikeaa on saada tietoja syrjäytyneiltä, joilla kaikilla ei ole edes asuntoa. Vähintäänkin osa huumeidenkyttäjistä kuuluu tähän ryhmään. Osasta heistä saadaan kuitenkin tietoja sosiaali- ja terveydenhuollosta. Vaikka kaikkia potentiaalisia huumeiden käyttäjiä ei kyselylläkään tavoiteta, on se silti ainoa menetelmä, jonka avulla voidaan kohtuullisella tarkkuudella arvioida huumeiden käytön yleisyyttä ja sen vaihtelua eri väestöryhmissä.

9.1 Nuorten huumeiden käyttö

Ennen tätä tutkimusta huumeiden käytön yleisyyttä mittaavat tutkimukset ovat kohdistuneet Suomessa vain nuorisoon. Viime vuosina tehtyjen nuorisotutkimusten perusteella on nuorten tietämys huumeista omassa tuttavapiirissään 1980-luvun alkupuoleen verrattuna varhaistunut (Ahlström ym. 1991). 1970-luvun alkupuoliskon tasolle nuorten tietämys huumeista tuttavapiirissään ei ole kuitenkaan kohonnut. 1990-luvun alussa myös huumeiden tarjonta on ollut 1970-lukua vähäisempää ja se on kohdentunut keskimäärin muutamaa vuotta vanhemmille kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin.

Kouluissa ilmi tulevat huumetapaukset ovat useimmin olleet pillereiden sekakäyttöä ja imppausta (Heikkinen ja Kontula 1992). Kouluterveydenhoitajien kokemusten mukaan huumeiden säännöllinen käyttö on ollut useimmin imppausta ja juuri imppaukseen on liittynyt myös useimmin hoidon tarvetta synnyttävää ongelmakäyttöä (Pylkkänen ym. 1986, Tirkkonen ja Kontula 1991).

Tämän tutkimuksen yhtenä osana Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella on tehty nuorten huumekokeilujen seurantaa (KISS-tutkimus) vuosina 1986, 1988 ja 1992. Aineisto ei ole valtakunnallisesti edustava, mutta se kuvaa nuorten huumekokeiluissa viime vuosina tapahtuneita muutoksia maan eteläisissä ja läntisissä osissa, joissa klassisten huumeiden käyttö on ollut aikaisempien tutkimusten perusteella keskimääräistä yleisempää. 13-15 -vuotiaiden vastaukset on kerätty tutkimuksen kaikilta alueilta (Helsinki, Uusimaa, Valkeakoski ja Pohjanmaa), mutta 17-18 -vuotiaiden vastaukset ovat vain Helsingistä.

Vuoden 1992 vastausten perusteella 13-vuotiaista viidesosatietää tuttavapiirissään ainakin yhden huumekokeilijan. Useimmiten tämän ikäiset ovat tietäneet pillereiden kokeilua. Huumekokeilijan tietävistä nuorista 14 % on itse kokeillut jotain huumetta. Huumeita kokeilleiden nuorten osuus 13-vuotiaista on noin 4 %. Useimmiten nämä kokeilut ovat pillereiden sekakäyttöä, jota tytöistä on harrastanut eri seuduilla 3-5 %. Kahdella kolmesta huumeiden käyttäjästä näitä kokeiluja on ollut korkeintaan 1-2 kertaa.

Vuonna 1992 15-vuotiaista 40 % tiesi huumeiden kokeilusta tuttavapiirissään. Useimmin on tiedetty pillereiden sekakäytöstä. Aikaisempaa useammat nuoret ovat tienneet tuttavapiirissään pillereiden käytöstä ja pääkaupunkiseudulla myös tietämys kannabiksen kokeiluista on lisääntynyt. Kovien huumeiden kokeilut ovat tuttavapiirin tietojen perusteella harvinaisia, eikä niissä ole tapahtunut muutosta. Imppausta nuoret ovat tienneet vuonna 1992 aikaisempaa harvemmin tuttavillaan.

Yhdistämällä nuorten huumekokeilut eri aineryhmissä (pillerit, imppaus, klassiset huumeet) toisiinsa, on 15-vuotiaista noin 10 % kokeillut siihen ikään mennessä vuoden 1992 tietojen perusteella jotakin näistä aineista. Kokeilijoiden osuudessa on vähäistä nousua vuodesta 1986 vuoteen 1992. Hieman yli joka toisella huumeiden kokeiluja on ollut vain 1-2 kertaa. Yli 10 kertaa jotain huumetta käyttäneitä on 1,5 % 15-vuotiaista.

Käytön muutoksia tarkemmin analysoitaessa havaittiin, että pojilla huumekokeilut ovat vuonna 1992 vähentyneet. Tytöillä sen sijaan on selvä lisäys pillereiden kokeiluissa, joita on käyttänyt heistä 11 %. Pääkaupunkiseudulla on myös kannabiksen kokeilu ollut aikaisempaa yleisempää tämän ikäisillä. Sitä kokeilleiden osuus on 15-vuotiailla 5 %. Imppaus sen sijaan on selkeästi vähentynyt. Kovien huumeiden kokeilut ovat harvinaisia ja ne ovat ennallaan.

Koska imppaus on ollut viime vuosina peruskoulussa opiskeleville nuorille eniten sosiaalisia ja terveydellisiä vaikeuksia aiheuttanut huume, on imppauksen väheneminen tässä ikäryhmässä erittäin hyvä uutinen. Positiivista on myös se, että kovien huumeiden kokeilu on edelleen hyvin vähäistä. Huolestuttavaa sen sijaan on pillereiden sekakäytön selvä lisääntyminen 15-vuotiailla tytöillä. Nämä varhaiset kokeilut madaltavat kynnystä myöhemmille alkoholiongelmille. Tämän ongelman ennaltaehkäisyyn olisi koulujen päihde- ja huumeopetuksessa nykyistä enemmän panostettava. Nykyinen huumeopetus sivuuttaa valitettavan usein lääkkeiden sekakäytön ja imppauksen (Heikkinen ja Kontula 1992).

Aikaisemmissa nuorisotutkimuksissa (Rimpelä ym. 1982) on kiinnitetty huomiota siihen, että lapset ja nuoret oppivat jo varhain reagoimaan lieviinkin oireisiin ja vaivoihin lääkkeillä: "Päänsärky on aspiriinin puutetta". Vanhempien sekä kouluterveydenhuollon henkilöstön tulisikin aikaisempaa huomattavasti tehokkaammin neuvoa nuoria mm. päänsäryn, lievien hengitystieinfektioiden ja kuukautiskipujen ei-lääkkeellisestä ehkäisystä ja hoidosta.

Huumeiden kokeilut ovat nuorilla selvästi osa muiden päihteiden sekakäytöstä. Koululaisten huumekokeilut keskittyvät tytöillä hyvin selvästi tupakoiville ja alkoholia useammin tai humalaan asti käyttäville. Tällaisista 15-vuotiaista tytöistä noin kolmasosa on kokeillut pillereitä ja viidesosa kannabista. Pojilla vastaava osuus on molemmissa tapauksissa noin kymmenesosa.

Muihin päihteisiin verrattuna huumeet ovat nuorilla melko harvinaisia, sillä noin puolet 15-vuotiaista on tupakoinut ja neljäsosa tupakoi päivittäin. Tupakointi on siten suurella osalla nuorista usein jo säännöllistä, eikä satunnaista kokeilua kuten useimmilla huumeita käyttäneillä.

Nuorten huumeiden käytön ehkäisemiseksi kannattaa nuorten tupa koinnin ehkäisytyötä eri tavoin tehostaa. Käsitys siitä, että nuorilla olisi hyvät tiedot tupakan, alkoholin ja huumaavien lääkkeiden vaikutuksista ja haitoista on osin harhainen. Näihin kemiallisiin aineisiin liittyvä varhainen ja merkittävä addiktio on huonosti tunnettu ja ymmärretty niin nuorten kuin heitä opettavan tai hoitavan henkilöstön keskuudessa.

Kansainvälisesti ja myös meilläkin on riittävästi uutta tutkimus tietoa mm. sosiaalisten taitojen opettamisen ohjelmista ja niiden tuloksellisuudesta nuorten tupakoinnin ja päihdehaittojen eh käisyssä. Näiden kokemusten soveltaminenkouluissa olisi varmaankin perusteltua myös nuorten huumekäytön ehkäisemiseksi. Useat tahot ovat kuitenkin viime aikoina esittäneet huolensa siitä, että koulun esitetty tuntijakouudistus sekä opetussuunni telmien perusteiden uudistamisen yhteydessä tehtävät valinnat pikemminkin vähentäisivät kuin tukisivat terveys- ja terveys kasvatustyötä kouluissa.

17-18 -vuotiaista nuorista on seurantatietoja vuosilta 1986, 1988 ja 1992 vain Helsingistä. Vuonna 1992 tämän ikäisistä helsinkiläisistä kaksi kolmesta tietää huumeiden käytöstä tuttavapiirissään. Tietämys sekä kannabiksen että pillereiden käytöstä on lisääntynyt. Käyttäjän tuttavapiirissään tietävistä nuorista joka viides on kokeillut/käyttänyt huumeita itse. Kannabista on tähän ikään mennessä ainakin kokeillut vuoden 1992 tietojen perusteella 23 % pojista ja 16 % tytöistä. Pojilla muiden huumeiden kokeilu on ollut vähäistä, mutta tytöistä vajaa kymmenesosa on käyttänyt myös pillereitä. Merkillepantavaa on, että kovat huumeet eivät yleisty Helsingissäkään tämän ikäisillä peruskouluikäisiin verrattuna, eikä niiden kokeilussa ole myöskään tapahtunut ajallisia muutoksia seurannan aikana.

Helsingin keskiasteella huumekokeilut keskittyvät 2-3 kertaa yleisemmin ammatillisiin oppilaitoksiin kuin lukioihin. Tätä selittää se, päivittäin tupakoivat valikoituvat suurelta osin ammatilliseen koulutukseen. Päivittäin tupakoivista (kolmasosa ikäluokasta) keskiasteen oppilaista noin joka toinen on vuoden 1992 tietojen mukaan kokeillut kannabista Helsingissä.

17-18 -vuotiaiden huumekokeilut ovat vuodesta 1988 vuoteen 1992 selkeästi yleistyneet Helsingissä. Pojilla lisäys on kohdentunut kannabikseen, mutta tytöillä sekä kannabikseen että pillereihin. Tarkoittaako tämä siis huumeiden käytön lisääntymistä? Valtakunnalliseen aikuisten kyselyaineistoon vastanneiden helsinkiläisten vastausten perusteella ainakin kannabiksen osalta on kyse pikemminkin kokeilujen varhaistumisesta kuin niiden lisääntymisestä. Kannabiksen kokeilu on siirtynyt 1980-lukuun verrattuna pari vuotta nuorempiin ikäryhmiin Helsingissä, mutta sen taso ei ole noussut. 18-34 -vuotiaista helsinkiläisistä on noin 20 % kokeillut tai käyttänyt joskus kannabista. Tässä ei ole suurempia eroja tämän ikäryhmän sisällä. Tämä viittaa siihen, että käytön taso on säilynyt Helsingissä suunnilleen samana 1980-luvun alun jälkeen.

Tästä 1990-luvun vaihteessa Helsingissä tapahtuneesta kannabiksen kokeilujen varhaistumisesta huolimatta eivät huumeet ole saavuttaneet Helsingissä läheskään niin nuoria ikäryhmiä kuin 1970-luvun alussa. Tällöin huumeiden kokeilu oli 14-15 -vuotiailla yhtä yleistä kuin se oli vuonna 1992 17-18 -vuotiailla (Hemminki ym. 1971).

Koko nuorten päihteiden käytöstä huumeiden osuus on sangen vähäinen. Alkoholia on käyttänyt viimeisen kymmenen vuoden seurantajaksolla nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 14-18 - vuotiaista nuorista 70-75 %. Viikottain alkoholia käyttäviä heistä on ollut 15-20 %. Tosi humalaan juo itsensä vähintään kerran kuukaudessa noin 15 % samanikäisistä nuorista. (Ahlström ym. 1989.)

13-vuotiaista noin 40 % on kokeillut tupakointia ja noin 60 % alkoholia. Kymmenesosa tupakoi päivittäin ja käyttää alkoholia viikottain. 15-vuotiaista on tupakoinut jo yli puolet ja päivittäin tupakoi neljäsosa. 17-vuotiaista päivittäin tupakoivia on lähes kolmasosa.

Kun huomioidaan, että huumekokeilut harvoin johtavat näiden aineiden säännölliseen käyttöön, ovat ne nuorten tupakointiin ja alkoholin käyttöön verrattuna suppea ilmiö. Vailla merkitystä ne eivät kuitenkaan ole ja niihin on suhtauduttava vakavasti. Säännölliseen päihdekäyttöön ajautuneille ne merkitsevät sekakäytöstä syntyvää lisääntyvää riskiä myrkytykseen sekä elimistö- ja hermostovaurioihin. Nuorten suurimpana ongelmana on imppaus, joka voi johtaa yliannostuksena vakaviin seurauksiin, jopa kuolemaan. Myös pillereiden päihdekäyttö runsaasti alkoholia käyttävillä tytöillä vahvistaa päihderiippuvuutta ja voi johtaa myöhemmin alkoholismiin. Näitä johtopäätöksiä tukevat kouluterveydenhuollossa tehdyt havainnot.

Nuorten huumekokeilut eivät ole irrallinen kysymys, vaan niiden taustalla on samoja tekijöitä kuin muissakin nuorten päihdeongelmissa. Esim. imppauksen on todettu liittyvän useimmiten köyhyyteen, muuhun sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja päihteiden vaikeaan saatavuuteen. Ne keskittyvät usein kaupunkien vuokratalolähiöihin. Taustalla on monasti nuortenvaikeat kotiolot ja vanhempien runsas alkoholin käyttö. Voidaan siis puhua erilaisten ongelmien kasautumisesta. Runsas päihteiden käyttö ja huumekokeilut ovat monille nuorille yrityksiä saada helpotusta elämäntilanteen synnyttämään ahdistuneisuuteen. (Kontula 1989.)

Huumekokeilut ovat usein osa nuorisoryhmien alakulttuuria ja erityisesti koulun vastaista kulttuuria. Nuoret havaitsevat, että heidät tuomitaan koulussa epäonnistujiksi ja pyrkivät parantamaan statustaan kaveriryhmän uhmakkaan toiminnan kautta. Ero kodin olosuhteiden ja koulun vaatimusten ja arvojen välillä voi olla nuorelle liian suuri. Huumekokeilut voivat olla protesti ja pyrkimys sosiaaliseen pätemiseen, osoitus siitä, että uskaltaa tehdä jotain ankarasti kiellettyä. Huumekokeiluista saatava arvostus rajoittuu kuitenkin usein vain johonkin pieneen nuorten osaryhmään, sillä enemmistö nuorista suhtautuu hyvin torjuen kaikkiin huumeisiin (ks. Kontula 1988). Tämä vahvistaa kokeili joiden erillisyyttä ja leimautumista erilaiseksi tai jopa poikkeavaksi. (Tirkkonen ja Kontula 1991.)

Koska nuorten huumeiden käyttö painottuu peruskoulun jälkeen paljolti hasikseen, kertovat ajalliset vaihtelut huumeiden kokeilun ja käytön yleisyydessä paljolti hasiksen suosiossa tapahtuneista muutoksista. Hasiksesta tuli nuorten suosima huume ensi kertaa 1960-luvun jälkipuoliskolla ja sen suosio oli suurimmillaan 1970-luvun alussa. Hasis oli tällöin oleellinen osa nuorisokulttuurista. Hasiksen käytön nuorisopainotteisuutta kuvaa hyvin se, että vuonna 1971 huumerikoksista noin puolet (588 henkilöä) oli alle 18-vuotiaita. Syytettyjen keski-ikä oli tällöin 18,5 vuotta. Tämän jälkeen nuorten kiinnostus hasikseen väheni nopeasti sillä seurauksella, että rikostilastoissa syytet tyjen keski-ikä nousi 1970-luvun lopulla 25 ikävuoteen. 1990-luvun alussa alle 19-vuotiaiden osuus huumerikoksista on ollut noin 8 %.

Huumeiden kokeilujen varhaistuminen helsinkiläisnuorilla poikkeaa tuloksista, joita on käytettävissä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, joissa viime vuosina useimmiten on havaittu huumeiden kokeilun ja käytön supistumista nuorten parissa. Kannabiksen käytön taso on kuitenkin Helsingissäkin noin kaksi kertaa alhaisempi kuin samanikäisillä Tanskassa ja Espanjassa sekä noin neljä kertaa harvinaisempaa kuin Yhdysvalloissa.Ilahduttavaa on imppauksen alhainen taso verrattuna Pohjois-Amerikkaan, Englantiin ja Norjaan, joissa jopa 10-20 % nuorista on impannut. Imppaus liittyy leimallisesti köyhyyteen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Yhdysvalloissa jopa kokaiinia käyttäneiden osuudet nuorilla ylittävät vielä kannabiksen yleisyyden Suomessa siitäkin huolimatta, että kokaiinin käyttö on ollut siellä viime vuosina vähenemässä.

9.2 Huumeiden käyttö ja mielipiteet huumeista aikuisilla

Tutkimuksessa Elämäntapa, päihteet ja huumeet kysyttiin päihteiden ja huumeiden käytön lisäksi tietoja myös lääkkeiden käytöstä. Tulosten perusteella 18-74 -vuotiaista suomalaisista jonkin sairauden hoitoon käyttää säännöllisesti lääkettä 22 % miehistä ja 27 % naisista. Lääkkeiden käyttö lisääntyy iän myötä siten, että yli 55-vuotiaista niitä käyttää jo puolet. Useimmin mainitaan käytetyn kipua lievittäviä lääkkeitä. Uni- tai rauhoittavia lääkkeitä käyttää noin kymmenesosa ihmisistä säännöllisesti. Näiden lääkkeiden helppo saatavuus houkuttelee myös niiden päihdekäyttöön.

Sekakäyttöä (lääkkeet ja alkoholi) kertoo harrastaneensa viimeisen vuoden aikana 4 % tutkimuksen kaikista vastaajista. Ei-lääkinnällisesti lääkkeitä myöntää joskus elämänsä aikana käyttäneensä kuitenkin vain 3 %. Todellinen ei-lääkinnällinen käyttö saattaa olla tähän verrattuna ainakin nelinkertainen sen perusteella, että vain neljäsosa sekakäyttöä vuoden aikana harrastaneista ilmoittaa joskus käyttäneensä lääkkeitä ei-lääkinnälliseen tarkoitukseen. Useimmin lääkkeiden ei-lääkinnällisen käytön myöntävät muita nuorempana tupakoineet tai nuorena ensi humalansa hankkineet. Heistä noin kymmenesosa mainitsee käyttäneensä lääkkeitä ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Sekakäyttäjiä on eniten kaikkein nuorimmissa sekä vanhimmissa ikäryhmissä. Yleisimmin sekakäyttöön on käytetty kipulääkkeitä. Sekakäyttöä kertoo harrastaneensa 10-15 % erilaisia rauhoittavia lääkkeitä lääkäriltään viimeisen vuoden aikana saaneista ihmisistä. Nuorilla aikuistumisen mukanaan tuomat muutokset vähentävät sekakäyttöä, vanhimmilla taas kasvava lääkkeiden käyttö lisää houkutusta myös niiden sekakäyttöön. Lääkkeiden käyttö voidaan myös jakaa 1. lääketieteellisesti perus teltuun käyttöön, 2. tapakäyttöön sekä 3. väärinkäyttöön. Väärin käytön lisäksi erityisen huolestuttava ilmiö on ns. tapakäyttö. Tällä tarkoitetaan vuosia jatkuvaa, ei aina terapeuttista tasoa saavuttavaa lääkitystä, jonka alkuperäiset lääketieteelliset perusteet ovat usein poistuneet. Lääke "jää päälle" ja lääkereseptejä uusitaan automaattisesti ilman syvällisempää harkintaa siitä, onko alkuperäiset tarpeet vielä olemassa. Näin syntyy ns. low dose dependence.

Ongelmalliseksi lääkkeiden tapakäytön tekee myös se, että se on hyväksyttyä käyttöä: sekä potilas että lääkäri ajattelevat, että kaikki on kunnossa. Vastaavanlaista ajattelua liittyy myös uusiin psykofarmakoihin. Niiden helposti ajatellaan olevan harmittomia ja vaarattomia.

Tapakäyttöön liittyvää väestön ja potilaiden neuvontaa sekä lääkä reiden lääkemääräyskäy täntöön liittyvää keskustelua ja koulutusta tarvittaisiinkin kipeästi. Tämä olisi senkin vuoksi tärkeää, että tulevaisuudessa kiihtyvä kilpailu potilaista voi johtaa lisääntyvästi "potilaiden miellyttämiseen" ja "lääkemoraalin" heikkenemiseen. Myös tutkimusta tarvitaan lisää. Lähivuosina olisi erityisen tarpeellista selvittää mm. PKV-lääkkeiden käyttäjien elämän- ja lääkekäyttöuraa.

Tutkimukseen kerättyjen tietojen mukaan lääkäreitä rangaistaan erittäin harvoin ja useimmiten lievästi lääkkeiden määräämiseen liittyvistä väärinmenettelyistä. Kun tätäkin tutkimusta tehtäessä kävi kuitenkin ilmi, että yksittäinen lääkäri saattaa tänä päi vänä neljän kuukauden aikana määrätä 7000 kappaletta ja yhdellä käyntikerralla 700 kappaletta PKV-lääkkeitä yhdelle henkilölle ja perustella sitä kliinisillä syillä, joutuu vakavasti kysymään valvonnan tiukentamisen tarpeesta.

Huumeita on tarjottu ilmaiseksi kymmenesosalle suomalaisista. Yhtä monelle niitä on tarjottu myös ostettavaksi. Tarjonnassa ei ole tapahtunut muutoksia 1980-luvun puolivälin jälkeen. Tarjontaan on voitu laskea mukaan myös tarjonta ulkomailla, sillä jotain huumetta joskus kokeilleista kolmasosalla ensikokeilu on tapahtunut ulkomailla.

Tarjonnan kohteeksi valikoidutaan paljolti muiden päihdetapojen perusteella. Alle 15-vuotiaana itsensä ensi kertaa humalaan juoneista ihmisistä 40 prosentille on joskus tarjottu huumeita. Huumeita joskus käyttäneistä 80 prosentille on tarjottu huumeita ilmaiseksi ja vain 9 prosentille huumeita niitä käyttäneistä on tarjottu pelkästään ostettavaksi. Kolmasosa ihmisistä, joille huumeita on tarjottu, on niitä itse kokeillut. Useimmissa tapauksissa huumeiden tarjonta ei siten johda niiden käyttöön, mutta monien mielestä silti kuitenkin valitettavan usein.

Kymmenesosa ihmisistä tietää tuttaviensa joukossa jonkun, joka on viimeisen vuoden aikana kokeillut tai käyttänyt huumeita. Alle 35-vuotiailla tämä osuus on viidesosa. Humalaan kerran viikossa itsensä juovista huumeiden käyttäjän on tiennyt 27 %. Tämä kertoo siitä, että huumeet ovat usein osa päihteiden sekakäytöstä.

Kun ihmisiltä kysyttiin olisivatko he valmiita kokeilemaan huumeita tilaisuuden tällaiseen kokeiluun saadessaan, vain 2 % ilmoitti olevansa kokeiluun valmis. Epävarma asiasta oli 13 %. Humalaan itsensä usein juovista 12 % oli kokeiluun halukas ja aikaisemmin jo huumeita kokeilleista tai käyttäneistä 20 %.

Jossain vaiheessa elämäänsä jotain huumausainetta (kannabis, lääkkeet päihteeksi, impattavat liuottimet, muut klassiset huumeet) oli kokeillut tai käyttänyt 5,9 % tutkimuksen kaikista vastaajista, 7 % miehistä ja 4 % naisista. Alueellisesti korkeimmat luvut oli Helsingissä, jossa 16 % miehistä ja 9 % naisista kertoi käyttäneensä huumeita. Ikäryhmistä huumeita käyttäneitä oli eniten alle 35-vuotiaista - 11 %.

Huumeiden ensikokeilut on tehty useimmin 16-20 vuoden iässä. Useissa tapauksissa on perusteita puhua pelkistä kokeiluista, sillä vain 11 % huumeita joskus kokeilleista ihmisistä mainitsee käyttäneensä niitä ainakin muutaman kerran kuukaudessa vähintään puolen vuoden ajan. Muilla käyttö on jäänyt tätä lyhytaikaisemmaksi tai satunnaisemmaksi.

Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä näissä huumeiden kokeiluissa on ollut kyse kannabiksen käytöstä. Kannabista kokeilleiden suomalaisten osuus on 4,8 %, miehillä 6 % ja naisilla 4 %. Alle 35-vuotiaista kannabista on kokeillut miehistä 12 % ja naisista 8 %. Joka toisella nämä kokeilut ovat jääneet yhteen tai kahteen kertaan. Yli 10 kertaa kannabista on käyttänyt 17 % sitä joskus kokeilleista. Heidän väestöosuutensa on 0,8 %.

Kovista huumeista on kokemusta vain 0,6 prosentilla. Näissä kokeiluissa on ollut yhtä usein kyse joko opiaateista, amfetamiinista, LSD:stä tai kokaiinista. Huumerikoksiin verrattuna amfetamiinin osuus jää yllättävän alhaiseksi. Tämä kertonee jotain vastaajien valikoitumisesta. Neljäsosa jotain kovaa huumetta kokeilleista ihmisistä on käyttänyt niitä yli 10 kertaa. Suonensisäisesti huumeita kertoo käyttäneensä 0,1 % tutkimuksen vastaajista.

Imppausta ilmoittaa kokeilleensa kaikista vastaajista myös 0,6 %, alle 35-vuotiaista miehistä 2,3 %. Huumaavia sieniä kertoo poimineensa 0,2 %.

Joskus huumetta kokeilleista on jotain huumetta käyttänyt viimeisen vuoden aikana 23 %. Jotain huumetta vuoden aikana käyttäneiden osuus on ollut 1,2 %, miehillä 1,6 % ja naisilla 0,8 %. Korkeimmat osuudet ovat 18-34 -vuotiailla, joista 4 % miehistä ja 2 % naisista on käyttänyt jotain huumetta. Lähes aina käytetty aine on ollut kannabista. Kovista aineista on esiintynyt vain kertakokeilua.

Vuoden aikana jotain huumetta käyttäneistä kolmasosa on käyttänyt niitä myös viimeisen 4 viikon aikana. Tämän käytön osuus on 0,4 % kaikista vastaajista, alle 35-vuotiailla se on 1 %. Tämä käyttö on ollut poikkeuksetta kannabista.

Huumeiden käytön yhteydessä puhutaan hyvin paljon niihin syntyvästä riippuvuudesta, "koukkuun jäämisestä", sekä porttiteoriasta, jonka mukaan kevyemmät aineet toimivat porttina koviin aineisiin. Tämän tutkimusaineiston perusteella päihteet ja huumeet näyttävät synnyttävän erilaisia riippuvuuksia ja osalle käyttäjistä ne toimivat jonkinlaisina portteina toisiinsa. Varsinkin huumeiden käytössä nämä riippuvuudet ovat kuitenkin pikemminkin harvinaisia kuin yleisiä ja portti koviin aineisiin aukeaa paljon harvemmin kuin yleisesti luullaan.

Kovimmin ihmiset näyttävät jäävän eri päihteistä "koukkuun" tupakkaan, jota joskus kokeilleista peräti 75 % ryhtyy säännölliseksi tupakoitsijaksi. Näistä päivittäisistä tupakoitsijoista vain harvat lopettavat ennen kuin useamman vuosikymmenen polttamisen jälkeen, jos sittenkään. Tupakan massiivisesta merkityksestä puhuu sekin, että alle 19 vuoden iässä kolmasosa kaikista ihmisistä on aloittanut päivittäisen tupakoinnin.

Alkoholiin jäävät "koukkuun" lähes yhtä useat kuin tupakkaakin. Noin 75 % on juonut itsensä humalaan ja säännöllisesti (jokaisena kuukautena) alkoholia on ryhtynyt käyttämään 55 % sitä joskus maistaneista. Alkoholin käytön aloittamisikä on sukupolvesta toiseen rajusti varhaistunut. Alle 19-vuotiaana säännöllisen alkoholin käytön on aloittanut 51 % alle 35-vuotiaista. Yli 55-vuotiailla vastaava osuus on vain 11 %. Tämän muutoksen seurauksena ovat muidenkin päihteiden ja huumeiden kokeiluiät alentuneet.

Säännöllisesti tupakoivista tai alkoholia käyttävistä ihmisistä on noin 10 % kokeillut kannabista. Kannabis tulee kuvaan yleensä vasta useampia vuosia muiden päihteiden säännöllisen käytön aloittamisen jälkeen. "Koukkuun" jääminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin tupakassa ja alkoholissa, sillä 11 % kannabista kokeilleista on jatkanut käyttöään yli puolen vuoden ajan. Vain 8 % huumeita joskus kokeilleista on käyttänyt niitä viimeisen kuukauden aikana. Lisäksi vain kymmenesosa kannabista käyttäneistä on joskus kokeillut kovia huumeita. Tästä "portista" ovat siten kulkeneet vain harvat ihmiset.

Säännöllisesti kovia huumeita käyttäneitä ei ollut tässä aineistossa riittävästi tarkempia analyysejä varten, mutta Hampurissa tehdyssä tutkimuksessa muutamia vuosia opiaattikoukussakin olevista ihmisistä joka toisen on todettu lopettaneen opiaattien käyttönsä. Lopettaneiden osuus on ollut siten säännöllisesti heroiiniakin käyttävillä huomattavasti suurempi kuin tupakoitsijoilla.

Alkoholin ja tupakan keskinäiseen suhteeseen porttiteoria hyvin soveltuu, sillä jos ihminen ryhtyy käyttämään jompaa kumpaa säännöllisesti, päätyy hän useimmissa tapauksissa myös toisen päihteen käyttäjäksi. Harvat tästä ryhmästä enää päätyvät kannabiksen käyttäjiksi ja yhtä harvat jatkavat kannabiksesta kovempiin aineisiin. Huumeisiin syntynyt riippuvuus vaikuttaa tupakkaan ja alkoholiin verraten huomattavan vähäiseltä senperusteella, että kovin harvat niitä kokeilleista yhä jatkavat niiden käyttöä. Kovien aineiden kokeilijoista kukaan ei ollut jatkanut käyttöään viimeisen kuukauden aikana. Tämä sillä varauksella, että he ovat vastanneet kyselyyn rehellisesti.

Kansainvälisissä vertailuissa huumeiden käytön taso on Suomessa alhainen. Yhdysvalloissa kannabista on käyttänyt vuonna 1990 kolmasosa ja viimeisen vuoden aikana sitä on käyttänyt 10 %. Kokaiinia on ainakin kokeillut 11 %, hallusinogeenejä on käyttänyt 8 % ja impattavia aineita on kokeillut 5 %. 18-25 -vuotiaiden ikäryhmästä kannabista on käyttänyt yli 50 %. Samasta ikäryhmästä kokaiinia on kokeillut peräti 20 % ja imppausta myös peräti 10 %. Viimeisen vuoden aikana heistä on käyttänyt kannabista 25 % ja kokaiinia 8 %. Nämä käyttäjien osuudet ovat kohti 1980-luvun loppua pienentyneet.

Euroopan huumeiden käyttö on selvästi alhaisemmalla tasolla, mutta yleisempää kuin Suomessa. Jopa Hollannissa huumeiden käyttö on 5-6 kertaa harvinaisempaa kuin Yhdysvalloissa. Kanadassa, Englannissa, Espanjassa ja Tanskassa yli 20 % koko väestöstä on käyttänyt kannabista.

Huumeiden käytön vaikutuksista ihmisten sen hetkiseen tai myöhempään elämään on esitetty kovin kirjavia käsityksiä. Mahdollisten vaikutusten selvittämiseksi tässä tutkimuksessa verrattiin huumeita ainakin joskus käyttäneitä ihmisiä sosiaalisen tilanteen, elämäntavan ja terveyden osalta niihin, jotka eivät ole koskaan olleet huumeiden kanssa tekemisissä. Vertailua tosin hankaloittaa se, että huumeita käyttäneet ovat sekakäyttäjiä, joille huumeiden kokeilut ovat usein hyvin lyhytaikainen ja vähämerkityksellinen periodi heidän elämässään. Varsinkin runsaalla alkoholin käytöllä on varmasti suurempi merkitys heidän elämälleen kuin satunnaisilla huumekokeiluilla.

Huumeita joskus käyttäneet ovat sijoittuneet ammattiasemaltaan sosiaalisesti elämässä yhtä hyvin kuin muutkin. He käyvät yhtä usein kokopäivätyössä ja heillä on yhtä paljon tuloja kuin muillakin suomalaisilla. Myöskään eläkkeelle he eivät ole siirtyneet muita useammin.

Elämäntavaltaan huumeita käyttäneet poikkeavat keskimääräisesti melko selvästi muista siinä suhteessa, että he viettävät liikkuvampaa elämää - vaihtavat myös asuntoa useammin, käyvät paljon useammin ravintoloissa, ovat muita harvemmin naimisissa ja pitävät uskontoa harvemmin tärkeänä asiana. Huumeita käyttäneet tupakoivat selvästi useammin, käyttävät paljon runsaammin alkoholia ja aloittavat sen käytön selvästi muita nuorempana. Myös ystäviensä kanssa he käyttävät alkoholia selvästi muita useammin. Osa näistä elämäntapaeroista johtuu huumeita käyttäneiden ihmisten muita alhaisemmasta keski-iästä.

Fyysiseltä terveydeltään huumeita käyttäneet eivät poikkea muista, mutta mielenterveysoireita heillä on ollut enemmän. Johtuvatko oireet huumeiden tai muiden päihteiden käytöstä vai onko näitä aineita käytetty mielenterveyden itselääkintään? Tämä jää tässä yhteydessä selvittämättä. Joka tapauksessa huumeita käyttäneillä on mielenterveysoireita yhtä paljon kuin kerran viikossa itsensä humalaan juovilla ihmisillä.

Rikoksesta epäiltynä pidätetyksi tai syytetyksi huumeita käyttäneet ovat joutuneet selvästi muita ihmisiä useammin. Näitä epäilyjä on kohdistunut 10-20 prosenttiin huumeita käyttäneistä. Muilla ihmisillä vastaava osuus on muutamia prosentteja. Rikoksissa näkyy kasautumista kovia huumeita kokeilleille. Tässä yhteydessä ei ole ollut mahdollista selvittää johtuvatko huumeita käyttäneiden korkeammat pidätysluvut siitä, että rikoskontrolli on kohdistunut heihin huumeiden käytön vuoksi muita herkemmin. Joka tapauksessa varkaudesta epäillyistä huumeita käyttäneistä ihmisistä kymmenesosa myöntää huumeiden käytön pakottaneen heidät hankkimaan rahaa laittomin keinoin.

Kysyttäessä huumeita käyttäneiltä ihmisiltä heidän arvioitaan huumeiden käytön vaikutuksista heidän omaan elämäänsä, ei siitä useimpien mielestä ole ollut heille mitään vaikutusta. Kolmasosa kertoo käytön antaneen heille uuden näkökulman asioihin ja joka kymmenes mainitsee käytön tuottaneen heille suurta tyydytystä. Joka kymmenes myös kertoo huumeiden käytön lisänneen heidän masennustaan. Kovia huumeita kokeilleilla nämä vaikutukset ovat olleet kaksi kertaa tätä voimakkaammat.

Huumeita kokeilleista tai käyttäneistä vain 5 % ilmoittaa siitä joskus aiheutuneen heille terveydellisiä ongelmia. Huumeiden käytön terveydelliset vaikutukset ovat tämän perusteella melko harvinaisia. Tämä selittyy käytön lyhytaikaisuudella ja satunnaisuudella. Säännöllisesti huumeista käyttäneistä terveysongelmia on ollut joka neljännellä. Kovia huumeita käyttäneistä 10 prosentille on aiheutunut käytöstä terveysongelmia.

Hoitoon huumeiden käytöstä aiheutuneiden ongelmien vuoksi on hakeutunut 3 % huumeita käyttäneistä eli noin puolet terveydellisiä ongelmia kokeneista. Kynnys hoitoon hakeutumiseen on siten melko korkea. Tässä yhteydessä on myös muistutettava, että osa huumeiden käyttäjistä ei välttämättä pysty tunnistamaan sairauttaan, eikä osaa hakea sille apua.

Suomalaisilta kysyttiin päihteiden ja huumeiden käytön lisäksi melko monipuolisesti heidän mielipiteitään huumeista, huumeiden käyttäjistä ja huumeiden käytön rangaistavuudesta. Tämä on ensimmäinen kerta kun näiden mielipiteiden kartoitusta on tässä laajuudessa maassamme tehty. Harvoin näitä mielipiteitä on kartoitettu muissakaan maissa.

Kolmasosa ihmisistä uskoi huumeiden kokeilijoiden jäävän "koukkuun" ensimmäisellä kokeilukerralla. Edellä esitetyt tulokset riippuvuuksista osoittavat tämän käsityksen useimmissa tapauksissa virheelliseksi. Huumeita kokeilleiden käsitykset ovat realistisempia, sillä heistä vain 4 % uskoo tähän väitteeseen.

Koko väestöstä vain 6 % pitää mahdollisena, että huumeita voi käyttää myös sellaisella kohtuullisella tavalla, joka ei aiheuta terveydellisiä ongelmia. Huumeita käyttäneistä ihmisistä tätä mieltä on joka toinen. Huumeita käyttäneiden omat arviot käytön yhteydestä terveydellisiin ongelmiin viittaavat siihen, että ihmiset liioittelevat yleensä mielessään huumeiden vaikutuksia. Tutkimuksen tulosten perusteella huumeiden kohtuukäyttö näyttää yhtä mahdolliselta kuin alkoholin kohtuukäyttö.

Ihmisistä 15 % arvelee, että huumeista aiheutuu yhteiskunnalle enemmän ongelmia kuin alkoholista. Tämä käsitys on sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen perusteella virheellinen, sillä alkoholi aiheuttaa palvelujärjestelmälle noin sata kertaa suuremman paineen kuin huumeet. Viidesosa ihmisistä pitää huumeiden ostamista Suomessa helppona.

Yhdeksän ihmistä kymmenestä on sitä mieltä, että huumeongelma on Suomessa lisääntymässä. Tämä käsitys saattaa kertoa lähinnä joukkotiedotuksen tavasta käsitellä huumeita. Jo useamman vuoden ajan joukkotiedotuksen tapaa käsitellä huumeita on leimannut tendenssi väittää huumeongelman jatkuvasti pahenevan. Yksittäisten tietojen perusteella tällaista voi väittääkin, mutta yhdistelemällä eri tietolähteitä toisiinsa, huumeiden käytön lisääntyminen ei ole enää yhtä selvä asia.

Ystäväkseen hyväksyisi huumeiden käyttäjän 15 % suomalaisista ja puolet tätä ajatusta vastustaa. Huumeiden käyttäjien pakkohoidon hyväksyy 60 % ihmisistä ja sitä vastaan on 20 %. Huumeita itse kokeilleista pakkohoidon hyväksyy vain 20 %. Tässä pakkohoitoasenne liittyy ihmisten yleisempään rankaisuhaluun sekä uskoon huumeiden suurista vaikutuksista. Jos käsitykset huumeista ja niiden vaikutuksista olisivat realistisempia, pakkohoidon kannatus olisi varmasti pienempi.

Vain neljäsosa ihmisistä pitää huumeiden käyttäjiä rikollisina, kaksi kolmesta näkee käyttäjän pikemminkin sairaana. Kymmenesosan mielestä käyttäjät eivät ole rikollisia eivätkä sairaita. Tätä mieltä on kolmasosa itse huumeita kokeilleista ihmisistä.

Huumeiden täydellistä laillistamista kannattavat suhteellisen harvat ihmiset. 4 % haluaisi laillistaa ne samalla tavalla kuin alkoholin. 7 % on sitä mieltä, että ihmisten pitää saada vapaasti päättää mitä aineita tai huumeita he haluavat käyttää. 25 % olisi valmis hyväksymään hasiksen laillisen käytön ja 22 % pitää yleensä huumeiden käytön rangaistavuutta vääränä. Pääkaupunkiseudulla tätä mieltä on 35 %. Huumeita käyttäneistä 75 % haluaisi laillistaa kannabiksen. Lääkkeiden katukaupan hyväksyy puolestaan 20 % ihmisistä.

Huumeisiin liittyviltä asenteiltaan suomalaiset ovat kansainvälistä keskitasoa, sillä Kanadassa kannabiksen haluaisi laillistaa kolmasosa, mutta Norjassa sen käytön sallisi vain 9 %.

Heroiinin käytön vieroitusoireiden lievittämiseen on valmis hyväksymään kolmasosa, eli jopa useampi kuin hyväksyy hasiksen käytön. Silloin kun käytöllä on lievittävää tai hoidollista merkitystä, se nähdään paremmin perusteltuna.

Enemmistö ihmisistä ei haluaisi annettavaksi rangaistusta sekakäytöstä (lääkkeet ja alkoholi) tai huumaavia aineita sisältävien sienten poimimisesta. Alkoholin katukauppaan ja kannabis-kasvien kasvattamiseen suhtaudutaan selvästi vähemmän hyväksyen.

Huumerikoksista annettavien rangaistusten korvaamista hoitoon sitoutumisella kannattaa 71 % ihmisistä. Huumeita kokeilleista tätä mieltä on 84 %. Tätä vastaan on kaikista vastanneista vain 11 %. Nykyinen oikeuskäytäntö, jossa tällaista mahdollisuutta ei ole ollut, saa väestön selvän tuomion. Nykyistä käytäntöä vastaan ihmiset ovat myös huumeiden käyttäjille oikeudessa tuomittavista korvauksista valtiolle. Nämä hyväksyy vain 31 % kaikista ja 7 % huumeita joskus kokeilleista. Väestön oikeustajuun ei näytä sopivan se, että huumeen käyttäjän on korvattava ehkä useiden vuosienkin aikana käyttämänsä huumeen arvo valtiolle. Nämä korvaukset ovat voineet nousta käytännössä niin korkeiksi, että ne ovat voineet estää paluun työelämään rangaistuksen kärsimisen jälkeen.

Vuoden 1992 huumausainepoliittinen tärkeä keskustelukysymys huumausainelain uudistamisen yhteydessä on ollut ja on se miten rangaista huumeiden käyttäjiä vai eikö rangaista heitä lainkaan. Huumeiden käytöstä rankaiseminen on ollut Euroopassa Suomea ja Norjaa lukuunottamatta harvinaista. Hallituksen esityksessä käytön maksimirangaistukseksi on esitetty aikaisempaa käytäntöä eli kahden vuoden vankeusrangaistusta.

Suomalaisten mielipide ei näytä tukevan hallituksen esitystä. Enemmistö tosin kannattaa käytön rangaistavuutta sinänsä, mutta ihmiset ovat paljon useammin sakon kuin vankeuden kannalla. Korkeintaan sakkorangaistuksen pelkästä huumeiden käytöstä antaisi 68 % ihmisistä, pääkaupunkiseudulla tätä mieltä on 80 %. Lievempää rangaistusta kannattavat yleensä paremmin koulutetut ja kaupungeissa asuvat ihmiset. Huumeita kokeilleista korkeintaan sakkoa kannattaa rangaistuksena 91 %. Onkin toivottavaa, että tästä asiasta käytäisiin vielä syvällinen keskustelu eduskunnassa.

9.3 Huumeiden ongelmakäyttö

Kyselytutkimuksen tulokset kertovat huumeiden käytön yleisyydestä, sen jakautumisesta eri väestöryhmissä ja tähän käyttöön liittyvistä kokemuksista. Huumeiden ongelmakäyttöä tällä menetelmällä ei voida kovin hyvin arvioida. Tästä syystä on tämän tutkimuksen yhteydessä koottu tuoreimmat tiedot huumeiden ongelmakäytöstä eri tutkimuksista, tilastoista ja viranomaisilta. Tässä tarkastelussa on käytetty hyväksi samoja indikaattoreita kuin Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmässä. Suomea koskevien tietojen lisäksi tutkimuksessa on luotu katsaus myös tuoreimpiin Eurooppaa koskeviin tietoihin huumeiden ongelmakäytöstä.

Sosiaalihuollossa ei Suomessa ole pidetty systemaattisia tilastoja huumeiden käytön aiheuttamasta palveluntarpeesta. Vuoteen 1986 asti ulottuvien tilastojen perusteella sosiaalitoimistojen päihdetapauksista liittyi 0,5 % huumeita. Näitä oli noin sata vuodessa. Huumetapausten lukumäärässä ei tapahtunut erityisempää muutosta 1975-1986. Vuonna 1983 päihdehuollossa tehdyssä kartoituksessa kirjattiin noin 400 huumeiden käyttäjää. Heidän osuutensa päihdehuollon asiakkaista oli 1,5 %.

Vuoden 1987 päihdetapauslaskennassa todettiin kymmenesosan olevan sekakäyttäjiä. Lääkkeiden päihdekäytön laskettiin olevan noin neljä kertaa huumeiden käyttöä yleisempää. Vuoden 1991 vastaavassa laskennassa kolmen prosentin päihteitä käyttäneistä todettiin käyttäneen kannabista tai jotain muuta huumetta. Impanneiden osuus oli yhtä suuri. Korvikkeiden käyttö oli ollut kolme kertaa ja lääkkeiden päihdekäyttö viisi kertaa yleisempää kuin huumeiden käyttö. Lääkkeiden päihdekäytössä havaittiin lisääntymistä vuodesta 1987 vuoteen 1991. Huumeiden käyttöä todettiin tulleen ilmi sekakäytön yhteydessä varsinkin päihdehuollon perinteisissä palveluissa.

Tämän tutkimuksen yhteydessä tehtiin alkusyksystä 1992 tarkempi selvitys huumeiden käyttäjien hoidosta huumeiden käyttäjiin erikoistuneissa hoitopaikoissa ja päihdehuollon toimipaikoissa. Kyselyyn vastasi 140 toimipaikkaa eri puolilta Suomea. Vastanneet jaettiin neljään ryhmään sen perusteella missä määrin niiden asiakkailla oli tullut ilmi sekakäyttöä ja huumeidenkäyttöä. 87 prosentissa päihdehuollon toimipaikoista oli ollut merkittävässä määrin asiakkaita, jotka harrastivat alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä. 38 % toimipaikoista kertoi, että ainakin muutama prosentti heidän asiakkaistaan oli käyttänyt sekaisin alkoholia, lääkkeitä ja huumeita. Merkittävässä määrin huumeita käyttäneitä asiakkaita oli ollut 6 prosentissa kyselyyn vastanneista toimipaikoista.

Huumeiden sekakäyttöä lääkkeiden ja alkoholin kanssa oli todettu 26 paikkakunnalla. Näissä toimipaikoissa oli havaittu tällaista sekakäyttöä keskimäärin 10 prosentilla kaikista päihdeongelmaisista asiakkaista. Näitä asiakkaita on kokonaisasiakasmäärään suhteutettuna ollut päihdehuollossa 1000-2000 henkilöä vuodessa. Nämä asiakkaat painottuivat vahvasti maan eteläiseen osaan ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Huumeiden injektiokäyttöä on havaittu viimeisen vuoden aikana 17 paikkakunnalla. 13 näistä paikkakunnista on sellaisia, joissa injektiokäyttäjiä on havaittu vain 1-5 henkilöä.

Huumeiden käytön vuoksi edellä mainitulla paikkakunnilla hoidettujen asiakkaiden lukumäärissä ei ollut tapahtunut erityisempää muutosta vuodesta 1991 vuoteen 1992. Helsingin ulkopuolella näitä asiakkaita on hoidettu 124 vuonna 1992 ja heistä keskimäärin viidesosa sairaalahoidon tarpeessa.

Varsinaisia huumeiden käyttäjien hoitoon erikoistuneista hoitopaikoista on ollut Helsingissä HYKS:n huumevieroitusyksikkö, jossa annetaan huumeiden käyttäjille sekä avohoitoa että vieroitushoitoa. Hietalinna-yhteisö on tarkoitettu nuorille käyttäjille. Tämän lisäksi hoitoa on tarjolla Helsingin nuorisoaseman poliklinikalla ja Kettutien A-klinikalla. Jatkohoitoa ja kuntoutusta varten on käytössä hoitokoti. Espoossa toimii myös Vapaaksi Huumeista ry:n ylläpitämä vastaanottokoti.

Helsingin ulkopuolisia hoitopaikkoja ovat Järvenpään sosiaalisairaala, Mikkelin A-koti ja pelkästään jatkohoitoon tarkoitettu Kalliolan klinikka Kiskossa. Kiskossa hoidetaan noin 40 asiakasta vuodessa, joista 70-80 % huumeiden käytön vuoksi. Merkittävästi hoitoa on tarjottu myös Kymen nuorisoasemalla Kotkassa. Vakavammissa tapauksissa on näissä toimipaikoissa turvauduttu jatkohoitona psykiatrisiin sairaaloihin. Huumeita käyttävät sosiaali- ja päihdehuollon asiakkaat käyttävät usein samanaikaisesti useampia palveluita. Tämä vaikeuttaa tarkempien arvioiden tekemistä hoitoon hakeutuneiden huumeiden käyttäjien kokonaisluvuista. Esim. Helsingissä HYKS:n huumevieroitusklinikalla, Hietalinna-yhteisössä ja Kettutien A-klinikalla ovat käyneet paljolti samat henkilöt. Palveluiden päällekkäiskäytöstä riippuen huumeiden käyttönsä vuoksi hoitoa hakeneita henkilöitä on ollut Helsingissä sekä vuonna 1990 että vuonna 1991 yhteensä 200-300 henkilöä. Näistä henkilöistä noin sadan on arvioitu olevan sairaalahoidon tarpeessa (lähinnä HYKS:n asiakkaat). Suonensisäisesti huumeita käyttäviä henkilöitä Helsingissä on hoitopalveluihin arvioitu hakeutuneen viimeisen vuoden aikana noin 200.

HYKS:n huumeklinikalla tehdyssä selvityksessä (Meretniemi 1992) on havaittu kaksi sukupolvea, joista 1970-luvun vaihteessa käyttönsä aloittaneet ovat olleet useimmin opiaatteja käyttäviä miehiä. Seuraava suurempi palveluja hakenut sukupolvi on aloittanut aineiden käyttönsä 1980-luvun vaihteessa ja jatkanut sitä amfetamiinilla. Tästä sukupolvesta löytyy melko paljon myös naisia.

Muualla Suomessa huumeiden vuoksi palveluja hakeneiden lukumäärät ovat selvästi Helsinkiä pienemmät. Tätä eroa tietysti selittää se, että monissa tapauksissa muualta ohjataan asiakkaita Helsinkiin hoitoon. Muualla Suomessa huumeiden käytöstä aiheutuneiden ongelmien vuoksi viimeisen vuoden aikana hoitoon oli hakeutunut noin 50-70 henkilöä. Suonensisäisesti huumeita käyttäneitä on ollut noin 30.

Helsingin ulkopuolella useampia kymmeniä huumeiden käyttäjiä asiakaskunnassa on ollut Järvenpään sosiaalisairaalassa, Mikkelin A-kodissa ja Kymen nuorisoasemalla Kotkassa, näiden joukossa myös useita amfetamiinin käyttäjiä ja muutamia injektiokäyttäjiä. Muilta paikkakunnilta saapuneiden vastausten perusteella huumeiden käyttäjien osuus asiakaskunnasta ei ollut kovin merkittävä. On mahdollista, että kaikki näitä palveluita merkittävämmässä määrin tarjoavat toimipaikat eivät ole vastanneet tässä käytettyyn sosiaali- ja terveyshallituksen kyselyyn.

Viime aikoina on puhuttu mahdollisuudesta, että huumeidenkäyttäjien olisi entistä vaikeampi päästä hoitoon taloudellisen laman karsiessa kuntien tekemiä ostopalvelusopimuksia hoitopaikkojen kanssa. Tämä voisi olla myös syy siihen, että hoidettujen huumeiden käyttäjien lukumäärissä ei ole todettu kasvua. Tässä kyselyssä kuitenkin suuri enemmistö toimipaikoista ilmoitti, että huumeiden käyttäjien pääsyssä omaan hoitoyksikköön ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Lopuista vastaajista yhtä monet ilmoittivat hoitoon pääsyn joko helpottuneen tai vaikeutuneen. Palvelujen tarjonnassa ei tämän perusteella ainakaan toistaiseksi ole siten tapahtunut erityisempiä muutoksia.

Yleis- tai mielisairaaloissa on molemmissa tilastoitu viime vuosina keskimäärin noin 40 hoitojaksoa huumeriippuvuuden vuoksi. Hoitojaksoja on ollut noin kolmasosa enemmän kuin hoidettuja ihmisiä, eli hoitoa huumeriippuvuudelleen on tarvinnut noin 50 ihmistä vuodessa. Näistä ihmisistä kolmasosalla huumeriippuvuus on ollut sivudiagnoosina, ei siis hoidon pääasiallinen syy. 1980-luvun lopulla amfetamiiniin ja kannabikseen liittyvät hoitojaksot ovat hieman lisääntyneet. Tähän nousuun on vaikuttanut HYKS:n huumeklinikan toiminnan aloittaminen, joka siirsi palvelujen käyttöä sosiaalihuollosta terveydenhuoltoon. Samaan aikaan aloitettiin liuottimiin liittyvän riippuvuuden hoitamisen tilastointi. Liuottimet ovat olleet yhtä yleinen hoidon syy kuin muutkin yksittäiset huumeet. Lääke- tai huumeriippuvuuteen liittyvien hoitojaksojen kokonaismäärä oli vuonna 1990 mielisairaaloissa noin 40 % ja yleissairaaloissa noin 30 %

alemmalla tasolla kuin 1970-luvun alkupuoliskolla. Kovien huumeiden käytöstä aiheutunut hoidontarve on painottunut paljolti pääkaupunkiseudulle. Opiaatteihin liittyneitä hoitojaksoja esiintyy vanhemmissa ikäryhmissä tosin ympäri maata. Yleissairaaloiden päihdetapauksista lääke- ja huumeriippuvuus on ollut 6 % ja pelkkä huumeriippuvuus 1 %. Mielisairaaloissa vastaavat osuudet ovat olleet 15 % ja 3 %.

Suomalaiset narkomaanit ovat toistaiseksi säästyneet poikkeuksellisen hyvin HIV-tartunnoilta. Tämä tartunta on yhteensä viidellätoista narkomaanilla. Heistä vain yksi on saanut tartuntansa Suomessa.

Päihteiden käyttöön liittyviä tapaturmaisia myrkytyskuolemia on ollut Suomessa 1980-luvun lopulla noin 500 vuodessa. Nämä kuolemat ovat lisääntyneet 1980-luvulla noin 50 %. Lääkemyrkytyksissä on todettu kasvu 1980-luvun lopulla. huumeisiin liittyviä myrkytyskuolemia on tilastoitu 6-7 tapausta vuodessa. Imppauksen aiheuttamia myrkytyksiä on ollut 3-4 vuodessa. Helsingin osuus valtakunnallisista myrkytyskuolemista on ollut noin kaksi kolmasosaa. Myrkytystenkin kannalta näissä tilastoissa on suuria ongelmia lääkkeiden ja huumeiden luokittelun välillä. Monet huumeet ovat myös laillisia lääkkeitä. Aiheutuuko niistä siten huume- vai lääkemyrkytys?

Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella tehdyissä tarkemmissa tutkimuksissa on todettu uudenmaan miehillä noin 10 sellaista kuolemaa vuodessa, joissa verestä on löytynyt jälkiä jonkin huumeen käytöstä ennen kuolemaa. Yli puolet näistä on ollut opiaattilöydöksiä, useimmin morfiinia. Joka toisessa on ollut jälkiä kannabiksen käytöstä ja kolmasosassa amfetamiinin käytöstä. Useimmilla on ollut kuolinsyynä lääkemyrkytys, kolmasosalla itsemurha ja lopuilla erilaisia tapaturmia. Nämä ihmiset ovat poikenneet yleisen morfiinin käyttönsä puolesta HYKS:n huumevieroitusyksikön asiakkaista, joista vain kymmenesosa kertoo käyttäneensä morfiinia.

Liikennejuopumuksesta epäiltyjen verinäytteet on tutkittu vuodesta 1977 Kansanterveyslaitoksessa. Osasta näytteitä on tarkan valinnan perusteella tutkittu myös lääkeaineet ja huumeet. Vuonna 1989 löydettiin huumeita 145 henkilön ja vuonna 1991 julkisuudessa esitettyjen ennakkotietojen mukaan 260 henkilön verinäytteistä. Käytettyjä huumeita ovat olleet useimmiten kannabis, amfetamiini ja opiaattijohdannaiset lääkeaineet.

Kun aikaisempia kyselyn käytön yleisyydestä kertovia tietoja suhteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon hoitotilastoihin sekä huumekuolemiin, näyttää siltä, että kannabiksella on niissä odottamattoman pieni osuus. Vaikka kannabiksen käyttö on ollut kymmenen kertaa muiden huumeiden käyttöä yleisempää, ei siihen liittyviä terveydellisiä ongelmia ole esiintynyt lukumääräisesti yhtään muita yksittäisiä huumeita enemmän. Kannabis ei aiheuta akuutteja myrkytyksiä. Mielenterveyden ongelmille sen käyttö sen sijaan näyttäisi altistavan. Tämän asian varmistaminen tosin edellyttäisi kannabiksen käyttäjien mahdollisen muun valikoitumisen tarkempaa selvittämistä, sillä Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa marihuanan käyttäjien ei ole todettu tässä suhteessa poikkeavan muiden päihteiden käyttäjistä (National household...1991).

Huumausainerikokset kertovat vain osaksi huumeiden ongelmakäytöstä, sillä syytteeseen saattaa joutua myös ensikertalaisia kokeilijoita ja muitakin satunnaiskäyttäjiä, joiden elämälle huumeiden käytöllä ainakaan ennen poliisin siihen puuttumista ei ole erityisempää tai ainakaan ratkaisevaa merkitystä. Toisaalta ongelmakäyttäjät ovat hyvin edustettuina rikostapauksissa, sillä haastattelututkimusten perusteella (Hakkarainen 1987, Heinonen 1989) varsinkin kovien huumeiden käyttäjistä suurin osa on joutunut tekemisiin poliisin kanssa.

Ehkä vastoin joukkotiedotuksen välittämiä mielikuvia huumerikollisuudessa ei ole erilaisten tilastovertailujen perusteella tapahtunut erityisempää muutosta viimeisen 10 vuoden aikana. Vuoden 1991 osalta tilanne on vielä epäselvä. Keskusrikospoliisi julkisti keväällä 1992 vuoden 1991 tilastonsa, jossa oli merkittävä kasvu aikaisempiin vuosiin. Vastaavaa kasvua ei ole todettu muista huumerikollisuutta samalta ajalta kuvaavista tilastoista.

Viime vuosina vajaa tuhat henkeä on saanut tuomion huumerikoksesta, suurin osa miehiä. Alle 19-vuotiaiden osuus rikoksista on ollut 5-10 %. Helsingissä syytettynä on ollut noin 500 henkilöä, joista 70 % on tutkinnan yhteydessä pidätetty.

Käytön ja hallussapidon yhteinen osuus on ollut rikoksista kaksi kolmasosaa. Huumeiden, useimmin kannabiksen, salakuljetuksesta on syytteen saanut noin 150 henkilöä vuodessa. Kaikista syytteistä 60 % on liittynyt kannabikseen, 25 % lääkkeisiin, 15 % amfetamiiniin ja 2-3 % muihin koviin huumeisiin. Amfetamiinin ja lääkkeiden osuus rikoksista on viime vuosina hieman kasvanut. Huumerikoksesta vankeuteen tuomittujen henkilöiden osuus koko vankiluvusta on ollut viime vuosina noin 3 %. Vangeista kymmenesosan on arvioitu olevan entisiä tai nykyisiä huumeiden käyttäjiä. Euroopassa monissa maissa huumeiden käyttäjien osuus vangeista on ollut 30-50 %. Norjassa peräti puolet vangeistakärsii rangaistustaan huumerikoksen vuoksi.

Huumeiden ongelmakäytön yleisyys Suomessa on suhteellinen asia. Jos sitä verrataan muiden päihteiden käyttöön, on se vähäistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastojen perusteella on huumeiden käytöstä syntyvä palvelutarve ollut viime vuosina vain noin prosentin luokkaa koko päihdeongelmasta. Vähäistä huumeiden käyttö on myös kansainvälisten vertailujen perusteella. Erityisesti niin sanottujen kovien huumeiden käyttö on Suomessa huomattavan suppeaa jo muihin Pohjoismaihin verrattuna. Silloin, kun näissä maissa puhutaan tuhansista narkomaaneista, puhutaan Suomessa samaan aikaan vain sadoista. Suomalaisten humalahakuinen juomatapa on kaikesta päätellen osaltaan ehkäissyt varsinkin kovien aineiden leviämistä maahan.

Sairaalatilastojen perusteella muutamat kymmenet ihmiset ovat hakeutuneet vuosittain sairaalahoitoon huumeriippuvuutensa vuoksi. Hoitopaikoista kerättyjen tietojen perusteella jo pelkästään pääkaupunkiseudulla uusia sairaalahoitoa tarvitsevia ihmisiä on tavoitettu noin sata vuodessa. Valtakunnallisesti tämä luku on lähes kaksinkertainen. Tämän perusteella vain osa hoitoa tarvitsevista hakeutuu hoitoon. Yksi tärkeä syy tähän on se, että nykyiset hoitopalvelut eivät ole riittäviä niiden tarpeeseen verrattuna. Varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella ovat palvelut puutteellisia.

Erityisesti kiinnittää huomiota yleensä addiktiopotilaiden hoidon huonoon järjestelyyn. Kemiallista riippuvuutta usein pyritään hoitamaan kemiallisilla ratkaisuilla. Muun terapian soveltaminen on vielä vähäistä. Pahasti sairaat addiktiopotilaat joutuvat usein huonoimpiin hoitopaikkoihin ja hoidon porrastusta ei ole järjestetty. Edelleenkin vaikeita sairaustapauk sia saatetaan hoitaa pitkään yksityisvastaanotoilla ilman konsultaatiota erikois sairaanhoitoon. Näinhän ei yleensä terveydenhuollossa menetellä. Eikö pikemminkin tulisi päästä siihen, että esim. säännölliset huumekäyttäjät saisivat keskussairaalatasoista palvelua ja hoitoa?

Alkoholiin ja tupakkaan liittyvistä, varhaiseen addiktioon tarttu vista mini-interventio- ja neuvontakokeiluista on saatu rohkaisevia tuloksia. Samaa työtapaa voinee myös soveltaa huumeongel man torjumiseen. Myös yksilö- ja ryhmäpohjaisenhuumeiden vieroitustoiminnan toivoisi sekä viranomais- että vapaaehtoisjärjestöjen toimintana lisääntyvän.

9.4 Huumeet Euroopassa

Kun tietoja huumeiden ongelmakäytöstä Suomessa vertaa tilanteeseen Euroopassa, kiinnittyy ensimmäisenä huomio siihen, että muualla hoitojärjestelmän piiriin tulevat huumeiden käyttäjät ovat pääasiassa heroiinin käyttäjiä. Suomessa heroiini on suhteellisen harvinaista ja sekakäyttö vallitsee. Hoidettavat huumeiden käyttäjät vaihtelevat lukumäärältään eri maissa tuhansista kymmeniin tuhansiin. Monissa kaupungeissa hoidon tarve on lisääntynyt, erityisesti Hampurissa ja Lissabonissa, samalla kun tilanne on ollut Pohjoismaissa sangen vakiintunut. Amsterdamissa hoidontarve on vähentynyt. Ruotsissa sairaaloissa hoidettuja huumeiden käyttäjiä on ollut noin 10 kertaa enemmän kuin Suomessa.

Heroiinin käytöstä johtuva hoidontarve on 1980-luvun aikana kasvanut useimmissa Euroopan kaupungeissa. 1980-luvun taitteessa tämä kasvu havaittiin Lontoossa, Amsterdamissa, Roomassa, Pariisissa ja Dublinissa. Barcelonassa se ajoittui vuosiin 1982-1985. Hampurissa ja Lissabonissa puolestaan vasta 1980-luvun lopulle. Näitä muutoksia analysoitaessa on muistettava, että eurooppalaisten tutkimusten perusteella ensikäytöstä kuluu keskimäärin 7 vuotta hoitoonhakeutumiseen. Tällä hetkellä hoitoa ensi kertaa hakevista huumeiden käyttönsä on siten aloittanut huomattava osa jo 1980-luvun alussa. Heidän ikääntymisensä tuo heidät hoidon piiriin, eikä niinkään huumeiden käytössä tapahtuneet muutokset. Huumeiden käyttö voi vaikkapa vähetä samalla kun ikääntyvien käyttäjien hoidontarve lisääntyy.

Samalla tavoin kuin hoidontarve myös muutokset huumeiden käyttöön liittyvien kuolemantapausten lukumäärissä voivat selittyä käyttäjien ikärakenteessa tapahtuneilla muutoksilla eikä niinkään huumeiden käytön muutoksilla sinänsä. Huumekuolemat eivät kerro niinkään uusista huumeiden käyttäjistä, kuin kurjistuneista vanhoista käyttäjistä. Myös ainepulasta eli tarjonnan vähenemisestä johtuva aineiden epätasainen laatu voi aiheuttaa yllättäviä kuolemantapauksia. Huumekuolemien lukumäärien muutoksille pystytään siksi antamaanoikea tulkinta vain seuraamalla tarkoin muita huumemarkkinoilla tapahtuvia muutoksia.

Huumekuolemien lukumäärät vaihtelevat Euroopan eri maissa ja kaupungeissa muutamista kymmenistä puoleentoista tuhanteen (Saksa). Tilastoissa kiinnittää huomiota huumeiden käyttäjien hoitoon panostaneen Englannin alhainen huumekuolemien lukumäärä ja tiukkaa ja rankaisuhenkistä huumepolitiikkaa soveltavan Norjan korkea huumekuolleisuus. Euroopassa huumekuolemat liittyvät yleensä opiaattien käyttöön. Monissa maissa huumekuolemat ovat lisääntyneet. Amsterdamissa, Kööpenhaminassa, Lontoossa ja Tukholmassa tilanne on sen sijaan säilynyt viime vuosina ennallaan. Yhdysvalloissa huumekuolemat ovat pitkän nousun jälkeen kääntyneet vuodesta 1989 lähtien laskuun (Kandell 1991).

Huumausainerikosten lukumäärien vertailu eri maiden välillä Euroopassa on lähes mahdotonta johtuen erilaisesta lainsäädännöstä ja valvontakäytännöstä. Huumerikoksia on tilastoitu eri maissa 1000-30000 vuodessa.

Monissa Euroopan maissa (ei Suomessa) on lainsäädännössä tehty erottelua ns. pehmeiden ja kovien huumeiden välillä. Pehmeälle huumeelle (kannabis) on annettu lain säädännössä erityisasema Englannissa, Italiassa, Espanjassa, Tanskassa ja Hollannissa. Näissä maissa kannabis jätetään rankaisematta (myös kaupankäynti) tai sen tuomitsemiseen sovelletaan lievää asteikkoa. Saksassa, Belgiassa ja Luxemburgissa käytäntö on sama, vaikka pehmeitä ja kovia huumeita ei olekaan laissa eroteltu.

Huumeiden käyttö on kriminalisoitu Ranskassa, Sveitsissä, Kreikassa, Itä vallassa ja Ruotsissa, mutta tätä kriminalisointia ei näissäkään maissa sovelleta käytäntöön. Italia ja Espanja ovat omaksuneet jopa käytännön, jossa oikeudellisesti puututaan lähinnä vain salakuljetusrikoksiin. Näiden tilastojen vertailu Suomen rikostilastoihin ei ole siten lainkaan mahdollista.

Rikostilastojen perusteella poliisi on keskittynyt Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Hollannissa työssään koviin huumeisiin, useimmin opiaatteihin. Näissä maissa useimmat huumerikoksiin liittyvät pidätykset keskittyvät näiden aineidenkaupan käyntiin. Englannissa, Italiassa ja Irlannissa on kokaiinin osuus huumerikoksista ollut kasvussa. Myös Ranskassa valvonnan painotus koviin aineisiin on huomattavasti Suomea suurempi. Tämä onkin järkevää, sillä suurin osa sairaalahoitoa tarvinneista huumeidenkäyttäjistä sekä huume kuolemaan ajautuneista käyttäjistä on käyttänyt opiaatteja. Lääkkeiden päihdekäyttöä on pidetty rikostilastojen perusteella huumerikoksena vain Suomessa ja Norjassa.

Euroopassa ei yleensä puututa polii sin tai tuomioistuinten toimesta huumeiden käyttöön ja monissa maissa varsinkin kannabiksen hallussapito ja pienimuotoinen kau pankäynti on käytännössä sallittu. Selvä huumepoliittinen ero Suomeen on myös huumeiden käyttäjiin muutoinkin kohdistuva vähäisempi rankaisuhalukkuus. Kaikissa isommissa eurooppalaisissa maissa huumeiden käyttäjä on voinut vaihtaa alle kahden vuoden huume tuomiot hoitoon sitoutumiseen. Huumeiden käyttäjien hoitamista on pidetty rankaisemista järkevämpänä asiana.

Englanti, Irlanti, Ruotsi ja Suomi poikkeavat Euroopan muiden maiden valvontakäytännöstä panostaessaan huumekontrollia paljon myös kannabikseen. Tämän seurauksena suurin osa huumerikoksista on ollut näissä maissa kannabiksen käyttöä ja välittämistä. Ruotsissa poliisi on viime vuosina panostanut paljon aikaisempaa enemmän katutasolle mikä on kasvattanut rikostilastoja. Pohjoismaissa onkin pantu merkille huumeisiin liittyvän aikaisemman lääketieteellisen kontrollinäkemyksen vaihtuminen vähitellen rangaistusnäkemykseksi 1960-luvun jälkeen.

Huumeiden takavarikot vaihtelevat eri maissa kannabiksessa muutamasta kymmenestä kilosta noin sataantuhanteen kiloon vuodessa. Kokaiinilla nämä luvut ovat muutamasta kilosta 5000 kiloon ja heroiinilla myös muutamasta kilosta 1000 kiloon. Suurimmat takavarikot tehdään yleensä Etelä-Euroopassa. Pohjoismaissa on ollut amfetamiinia lukuunottamatta suhteessa pienimmät takavarikot.

Takavarikoiden suuruuden merkitystä huumetilanteen vaihteluille arvioitaessa täytyy tietää kuinka monesta yksittäisestä takavarikosta ne koostuvat, miten huumeiden hinnat markkinoilla vaihtelevat ja kuinka suuri osa takavarikoista on ollut kauttakulkuliikenteeseen tarkoitettuja aineita. Esim. 10 kilon takavarikko on saattanut koostua yhdestä tai useasta tuhannesta yksittäisestä takavarikosta. Tietoja tarvitaan myös valvonnan resursseista ja toimintatavoista. Jos takavarikot lisääntyvät hintojen samalla laskiessa, on huumeiden tarjonta todennäköisesti lisääntymässä.

Kalleimmat huumeiden hinnat ovat Euroopan tasolla Pohjoismaissa ja Irlannissa. Kalleimpia huumeet ovat olleet Suomessa. Muihin Pohjoismaihin verrattuna huumeet ovat maksaneet Suomessa 3-4 kertaa enemmän ja muihin Euroopan maihin verrattuna eri aineissa 3-20 kertaa enemmän. Halvimpia huumeet ovat olleet Hollannissa, Saksassa ja Portugalissa.

Euroopassa on todettu, että huumeiden käytön lisääntyminen ei välttämättä tarkoita niiden ongelmakäytön lisääntymistä (Cohen 1989). Jos riittävän monesta maasta olisi käytettävissä tiedot huumeiden kokeilun/käytön yleisyydestä sekä huumeiden ongelmakäytön laajuudesta, voisi näiden yhteyden perusteella tehdä johtopäätöksiä eri maissa noudatettavan huumepolitiikan vaikutuksista huumemarkkinoihin ja huumeiden käytöstä aiheutuviin ongelmiin.

9.5 Johtopäätökset

Miltäkö sitten Suomen huumetilanne ja huumeiden ongelmakäyttö tässä esiteltyjen tutkimusten ja selvitysten sekä eurooppalaisen perspektiivin kautta näyttää? Tiivistäen voi todeta, että suomalaisten huumeiden käytössä ei ole viime vuosina tapahtunut laajamittaisia muutoksia.

Kovien huumeiden käyttö on sangen suppeaa, eikä niiden käytössä ole eri indikaattoreiden tai kyselytutkimusten perusteella tapahtumassa mainittavia muutoksia. Amfetamiinin käytön vahvistumisesta heroiinin kustannuksella on todettu merkkejä. Eurooppalaisissa tutkimuksissa opiaattien käyttöön on todettu liittyvän selvästi suuremman kuolemanriskin kuin amfetamiinin käyttöön. Hyvä merkki on imppauksen supistuminen murrosikäisillä, sillä imppaus on aiheuttanut kouluikäisille suurimmat sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat.

Suomen eurooppalaisesta näkökulmasta poikkeuksellista huumetilannetta kuvaa se, että muualla Euroopassa huumeiden käytön vuoksi hoidetut ja huumekuolemiksi rekisteröidyt tapaukset useimmiten liittyvät heroiinin käyttöön. Suomessa taas näissä yhteyksissä puhutaan lähinnä erilaisten huumeiden sekakäytöstä lääkkeiden ja alkoholin kanssa. Tämä aiheuttaa meillä ongelmia myös huumeiden ongelmakäyttöä määriteltäessä. On vaikea vetää rajaa siihen milloin puhua huumeiden, milloin lääkkeiden ongelmakäytöstä. Euroopassa huumeina pidetään lähinnä vain klassisia huumeita.

Aikuisille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella ei kannabiksen kokeilun ja käytön yleisyydessä ole tapahtunut erityisempiä muutoksia 1980-luvun alun jälkeen. Vuoden 1985 jälkeen ei huumeiden tarjonnassakaan ole todettu mitään muutoksia. Kannabiksen käyttö keskittyy edelleen selvästi isompiin kaupunkeihin ja varsinkin pääkaupunkiseudulle. Sen suosio on suurinta yhteiskunnan ylemmissä kerrostumissa. Helsinkiläisnuorten osalta kannabiksen kokeiluiässä on viime vuosilta todettu varhaistumista. Tähän tulokseen sopivat myös tuttavapiirin huumeiden käytöstä kerätyt tiedot. 1970-luvun alkupuoleen verrattuna nuorten kokeiluiät kannabiksella ovat vielä 2-3 vuotta korkeampia ja huumeiden tarjonta selvästi suppeampaa.

Johdonmukaisesta muutoksesta viime vuosilta kertovat lähinnä vain lääkkeiden ja alkoholin sekakäytöstä kertovat tiedot. Sekakäytön lisääntymisestä tytöillä kertovat nuorille tehdyt kyselyt, ja yleisemmin sekä miehillä että naisilla sosiaali- ja terveydenhuollosta kerätyt tiedot sekä lääkkeiden kasvanut merkitys myrkytyskuolemien yhteydessä. Lääkkeiden päihdekäyttöä esiintyy melko tasaisesti maan eri puolilla. Sekakäyttöön soveltuvien lääkkeiden kulutus ei sinänsä ole lisääntynyt, mutta niistä kaikesta päätellen aikaisempaa suurempi osa kulutetaan päihdekäyttöön. Tätä osaltaan selittää alkoholin käytön aloittamisiän varhaistuminen. Tämä on asia, johon tulee kiinnittää vakavaa huomiota.

Kaikkien huumeiden käytön ja varsinkin niiden ongelmakäytön kannalta on suomalaisista aineistoista selvä havainto se, että huumeiden käyttö muodostaa aina ihmisille tietyn elämänvaiheen, useimmin 20-30 ikävuosien välillä, jonka jälkeen huumeiden käytöstä viimeistään luovutaan. Huumeet eivät ole siten samallatavalla läpi elämän jatkuva tapa ja riippuvuus kuin alkoholin käyttö ja tupakointi. Yleensäkin huumeisiin syntyvät riippuvuudet näyttävät melko harvinaisilta tupakkaan ja alkoholiin verrattuna. Huumeiden satunnainen käyttö ei ainakaan käyttäjien omien arvioiden mukaan ole mainittavammin vaikuttanut heidän elämäänsä käytön aikana tai sen jälkeen.

Huumeet kuuluvat joillakin ihmisillä osaksi myöhäisen nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden liikkuvaa elämäntapaa. Ne jäävät pois paikoilleen asettumisen myötä. Useimmat lopettavat käyttönsä omin voimin, mutta jotkut tarvitsevat siinä ulkopuolista apua. Monilla huumeiden käyttö muuntautuu vähitellen lisääntyväksi alkoholin käytöksi tai lääkkeiden ja alkoholin sekakäytöksi. Tämä asia on todettu Yhdysvalloissa tehdyissä seurantatutkimuksissa (Kandel ym. 1992). Tällainen sekakäyttö voi jatkua halki elämän.

Vaikka huumeiden käyttö meillä on vähäistä, ei tämä tarkoita sitä, etteikö niiden käyttö olisi ongelma myös Suomessa. Merkkejä niiden käytön lisääntymisestä on syytä seurata tarkasti. Erityisesti tänä aikana, jolloin yhteiskuntaa ollaan jakamassa entistä selvemmin hyvä-ja huono-osaisiin. Jos huumeiden käyttäjien annetaan kurjistua, on tällä heille dramaattiset seuraukset. Esim. Saksassa tehdyssä tutkimuksessa on todettu, että huumeiden käyttäjät ajautuvat hyvin herkästi vaikeuksiin suurempien elämänmuutosten seurauksena (Soellner 1992). Olisi toivottavaa, että sosiaali- ja päihdehuoltoon saataisiin kehitettyä vakiintunut tilastointimenettely, jonka avulla huumeiden käyttöön liittyvää hoidontarvetta ja sen laadullisia muutoksia voitaisiin jatkuvasti seurata.

Tutkimuksen tulokset kertovat siitä, että varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella ovat huumeiden käyttäjien hoitopalvelut puutteellisia. Huumeiden käyttönsä vuoksi palveluita hakevat ovat keskimäärin 22-35 -vuotiaita. Myös tätä nuoremmilla on kuitenkin hoidontarvetta. Vuoden 1993 alusta käynnistyy yhteiskunnan varojen turvin muutama uusi hoitokotityyppinen hoito yhteisö. Näiden työn jatkuvuus jää oleellisesti riippumaan kuntien ostopalvelutarpeesta. Hoitokapasiteettia ja kokeilutoimintaa varmaankin tarvitaan.

Osa hoitavista yhteisöistä noudattaa sellaista tiukkaa hoitoideologiaa, että nuori poistetaan heti hoitoyhteisöstä, mikäli häntä epäilläänkin huumeiden käytöstä hoidon aikana. Nuori siis poistetaan hoitoyhteisöstä juuri sen syyn perusteella, minkä vuoksi hän hoitoon hakeutui. Tämän vuoksi onkin erityisen tärkeää, että on olemassa sellaisia hoitopaikkoja, mistä nuorta ei missään olosuhteissa pakoteta takaisin kadulle.

Lienee mahdollista, että ainakin osa toimintaansa uudistavista ja uudistaneista valtion koulukodeista voisi "erikoistua" alaikäisten huumepotilaiden hoitoon. Tämä järjestely takaisi myös mahdollisuuden koulunkäynnin suorittamiseen. Nuorisopoliklinikkatoiminnan laajentaminen, mielenterveyden avopalvelujen parantaminen sekä katkaisuhoitomahdollisuuksien lisääminen koko maassa parantaisivat huumeongelmaisten hoitoa oleellisesti.

Koska huumeiden kokeilu ja käyttö on Suomessa lähes poikkeuksetta osa muiden päihteiden sekakäytöstä ja on erityisen tiiviissä yhteydessä nuorten tupakointitapoihin, on tupakkaterveyskasvatus avainasemassa myös huumeiden käytön ennaltaehkäisyssä. Tästä syystä ei huumeita tulisi missään tapauksessa erottaa koulun muusta päihdeopetuksesta.

Jos lääkkeiden päihdekäyttö määritellään huumekysymyksen ulkopuolelle, on huumeiden käyttö Suomessa useimmiten kannabiksen (hasiksen) käyttöä. Tämä käyttö on aina laitonta, mutta ei käyttäjien mielestä välttämättä ongelmakäyttöä. Käyttäjät itse puhuvat varsinkin kannabiksen yhteydessä usein aineen hallitusta käytöstä (ks. Kontula 1992). Vain osa huumeiden käyttäjistä ilmaisee tarvitsevansa tuki- tai hoitopalveluita aineiden käyttönsä vuoksi.

Suomessa kannabiksen ja lääkkeiden päihdekäytön varhaistuminen nuorten parissa on liittynyt samalla tapahtuneeseen alkoholin käytön kasvuun sekä nuorten että aikuisten parissa. Nuorilla myös tupakointi samaan aikaan lisääntyi. Tätä kasvua vauhditti 1980-luvun lopun nopea taloudellinen kasvu ja ihmisten reaalitulojen lisääntyminen. Ihmisten kulutusmahdollisuuksilla on todettu useissa maissa olevan selvä yhteys päihdeaineiden ja huumeiden kulutukseen (Smart ja Murray 1983). Hyvinä aikoina kulutus kasvaa ja laman aikana se pienenee.

1980-luvun jälkipuolisko oli Suomessa nopean taloudellisen kasvun aikaa. Tämä on näkyi muun muassa työttömyyden vähenemisenä ja nuorten käyttövarojen kasvuna. Helsingissä oli työvoimasta jopa pulaa. Aikaa leimasi kuluttaminen, johon myös nuoret innokkaasti osallistuivat. Nuorten alkoholin käyttö ja tupakointi vähentyi vielä 1980-luvun alussa, mutta kääntyi vuosikymmenen puolivälissä selvään nousuun, joka jatkui 1980-luvun loppuun saakka. Myös aikuisten parissa alkoholin kulutus lisääntyi toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Vuonna 1991 puhjennut syvä lama käänsi samana vuonna alkoholin kulutuksen laskuun ja myös vuoden 1991 keväällä tehdyn nuorten terveystapatutkimuksen mukaan nuorten alkoholin ja tupakoinnin kasvu oli taittunut. Laman jatkuessa on luultavaa, että myös kannabiksen ja lääkkeiden päihdekäytössä tapahtuu vähenemistä varsinkin kun ne ovat useimmiten osa eri päihdeaineiden sekakäytöstä.

Lamalla on päihteiden käyttöön kaksinainen vaikutus: suurella osalla ihmisistä se johtaa päihteiden käytön vähentämiseen (ks. Kontula ym. 1992). Samalla osa yhteiskunnallisesti syrjäytyneistä lisää päihteiden käyttöään. Huumeiden käytön tulevan kehityksen kannalta avaintekijä on se missä määrin syrjäytyneet (esim. pitkäaikaistyöttömät) omaksuvat huumeita päihdeaineikseen. Tällä hetkellä ei ole näkyvissä merkkejä siitä, että syrjäytyneet aikaisempaa laajemmin ryhtyisivät käyttämään huumeita.

Varsinkin silloin, kun syrjäytyneiden ryhmien ei anneta kasvaa yhteiskunnissa kovin suuriksi, jää huumeiden käyttöä ylläpitävä sosiaalinen tuki niin heikoksi, että huumeet eivät saa yhteiskunnassa merkittävää asemaa. Lisäksi voimakas alkoholikulttuuri ajaa syrjäytyneitä vääjäämättä ensisijaisesti alkoholin ongelmakäyttäjiksi. Tämä ei tietenkään ole välttämättä yhtään huumeiden käyttöä parempi vaihtoehto.

Suomessa eurooppalaistumisen vaikutus huumeiden käyttöön ei välttämättä tule olemaan kovin suuri huumeiden käyttäjäkunnan pienestä lukumäärästä johtuen. Lisäksi meitä suojaa huumeiden leviämiseltä alkoholi painotteinen päihdekulttuuri. Jos alkoholijuomien hinnat putoavat Suomessa merkittävästi lähitulevaisuudessa, on huumeiden ehkä entistä vaikeampaa saadatäällä jalansijaa, vaikka niitä nykyistä vapaammin olisikin saatavilla. Toisaalta on muistettava, että varhainen addiktio tupakkaan ja alkoholiin voi jossain tapauksessa olla portti huumekokeiluihin.

Jos Suomessa lainsäädäntö ja valvontakäytäntö olisi sama kuin Euroopan isommissa maissa, olisivat vuotuiset huumerikosluvut meillä suunnilleen tuhannen sijasta vain muutamia kymmeniä. Näin sillä perusteella, jos meilläkään ei rangaistaisi huumeiden käytöstä, useimmat kannabisrikokset jätettäisiin tutkimatta, rikoksen näytöksi vaadittaisiin takavarikko ja lääkkeiden päihdekäyttöä ei pidettäisi rangaistavana huumerikoksena. Jos vielä rangaistuksen sijalle voisi valita hoitoon sitoutumisen kutistuisi Suomen huumerikollisuus lähes olemattomiin. Tämän tutkimuksen mukaan väestö ei tue huumeiden laillistamista, mutta painottaa hoitoon hakeutumisen mahdollisuutta.

Suomi on tähän mennessä yhdessä Norjan kanssa soveltanut Euroopan tiukinta kontrollia huumeiden käyttäjiin. Suomessa käytön maksimirangaistus on vielä Norjaakin kovempi. Lainsäädännön soveltamiseroista kertoo se, että Euroopan muissa maissa huumerikoksen näytöksi yleensä vaaditaan takavarikko. Suomessa näytöksi on riittänyt toistaiseksi pelkkä toisen henkilön kertomus.

Suomen poikkeuksellista huumepolitiikkaa ovat selvimmin kuitenkin ilmentäneet poliisin huumeiden käyttäjiin yleisesti kohdistamat pakkotoimet (pidätykset ja kotietsinnät), jotka ovat olleet Suomessa mahdollisia pelkän huumeiden käyttöepäilyksen perusteella. Missään muualla Euroopassa tämä ei ole ollut mahdollista. Tähän tietoon on suhtauduttu eurooppalaisten huumeasiantuntijoiden parissa hämmästyksellä. Pompidou-ryhmässä on myös kirjattu dokumentti, jossa on todettu Suomen olevan Euroopan maista ainoa, joka ei lainsäädännössään näytä lainkaan välittävän huumeiden käyttäjien kuntoutuksesta (Study and synopsis...1991). Suomalaista huumepolitiikkaa on pidetty muualla Euroopassa sen tähänastisten käytäntöjen perusteella huumeiden käyttäjien asemaa kurjistavana.

Eri Euroopan maiden lainsäädäntöjä ja valvontakäytäntöjä vertailtaessa kiinnittyy erityinen huomio vielä siihen, että hyvin monissa Euroopan maissa läheskään kaikkia lainkohtia eisovelleta käytäntöön, eli valvontaa ei kohdisteta moniin lainsäädännössä rikoksiksi määriteltyihin asioihin. Suomi muodostaa tästä poikkeuksen. Meillä lakeja on sovellettu käyttöön melko orjallisesti. Tämä olisi syytä tiedostaa sekä lainsäädäntöä uudistettaessa että sitä sovellettaessa.

Eri puolilla maailmaa käydään jatkuvasti vilkasta huumepoliittista keskustelua. Tästä huumepoliittisesta kirjoittelusta kerätyn tutkimusaineiston perusteella (Tirkkonen ja Kontula 1992) näyttäisi huomattava osa yhteiskunnallisesti suuntautuneista tutkijoista päätyneen joko täydellisen (ml. kokaiini ja heroiini) tai osittaisen (kannabis) huumeiden laillistamisen kannalle. Kiivaimpia laillistamisen vastustajia ovat jotkut valvontaviranomaiset, lähinnä amerikkalaiset poliisijärjestöt.

Vakavia otettavia ehdotuksia huumeiden ainakin osittaiseksi laillistamiseksi on Euroopassa viime vuosien aikana tehty Sveitsissä, Englannissa, Hollannissa ja Saksassa. Usein tässä keskustelussa viitataan kieltolaista eri maissa saatuihin kokemuksiin. On siksi vaikea ennakoida mihin suuntaan huumeiden kansainvälinen valvonta tulee tulevaisuudessa suuntautumaan.

Huumeiden laillistamista on perusteltu mm. sillä, että sota huumeita vastaan yksinkertaisesti maksaa liikaa. Vielä vakavampaa on se, että huumemiljardit joutuvat rikollisille. Laillistamalla huumeet valtio saisi niiden kaupan omaan valvontaansa. Valtio voisi verottaa huumeita samaan tapaan kuin alkoholia ja tupakkaa, ja saada näin tuloja esim. hoitokustannusten peittämiseen. Usein viitataan myös tilastoihin, joiden mukaan lisääntyvä satsaus poliisivalvontaan tuottaa aina vähemmän kuin on mikään mitattava hyöty. Esim. takavarikkojen kaksinkertaistaminen voi nostaa hintaa katutasolla vain noin 10%. Kontrolli tulee kalliiksi, mutta sillä ei ole käyttöön oleellista vaikutusta.

Vastustajien filosofinen arvomaailma perustuu usein joko "lakiin ja järjestykseen", jolloin huumeet sinänsä nähdään uhkana kunnon kansalaisten turvallisuudelle (ja vapaudelle) tai vuosisadan alun reformistisiin kansanliikkeisiin. Ajattelun mukaan valtio nähdään palvelijana, mutta toimiakseen tehokkaasti sen on enemmistön tahdon mukaisesti omattava tiettyjä valtuuksia.Valtio voi estää ihmisiä vahingoittamasta itseään ja muita sekä turvata elämää esim. pakollisen sairasvakuutuksen tai eläkejärjestelmän avulla tai vaikka säätämällä kieltolain. Samoin voidaan - ja tulee - kieltää huumeet.

Laillistamisen vastustajat ja Suomen kovaksi katsotun huumepolitiikan kannattajat viittaavat Suomen melko hyvään huumausainetilanteeseen. He katsovat sen johtuvan tiukasta kontrollipolitiikasta ja kovien rangaistusten uhasta. He pelkäävät, että lainsäädän nön vähäinenkin lieventäminen olisi "viesti", joka houkuttelisi huumeita maahan ja lisäisi käyttöä. Poliisi etenkin on lisäksi katsonut, että sen toiminnalliset edellytykset oleellisesti heikkenisivät mikäli lainsäädäntöä lievennettäisiin.

Jotkut laillistamisen kannattajat väittävät, että vastustajat ovat tulleet riippuvaisiksi kielloista samaan tapaan kuin he kuvittelevat käyttäjien olevan riippuvaisia huumeista. Huumevalvonta työllistää lukemattomia ihmisiä, eivätkä he halua menettää työpaikkojaan. He ovat taloudellisesti "koukussa". Toinen taso on aatteellisesti, moraalisesti tai psykologisesti riippuvaiset ihmiset. Heillä on pakonomainen tarve naamioida halunsa hallita ja kontrolloida hyväntekeväisyydeksi ja suojeluksi. Suoraviivaisemmin ajattelevat taas yksinkertaisesti haluavat tuntea itsensä paremmaksi kuin rikollinen tai säälittävä huumeidenkäyttäjä.

Varmaankin lähes kaikki yhteiskuntapiirit katsovat, että Poliisilla ja Tullilla tulee olla hyvät mahdollisuudet torjua huumausaineiden pääsy suomalaisille markkinoille. Tuskinpa juuri kukaan myöskään toivoo meidän viestittävän huumeet tervetulleiksi Suomeen. On kuitenkin muistettava, että äärimmäisen kova huumepolitiikka voi johtaa käyttäjien kohtuuttomaan rankaisemiseen ja estää hoitoon hakeutumista ja hoitoa.

Huumepoliittisia kantoja määriteltäessä tärkeimpiä kysymyksiä on se, voiko mitään sellaista huumepolitiikkaa perustella eettisesti, joka hyväksyy huumeiden käyttäjien fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kurjistumisen.

Silloin, kun huumepoliittisia päätöksiä tehdään enemmistödemokratiaperiaatteen mukaisesti, on ihmisten mielipide huumeista selvä: yli 90 prosenttia suomalaisista vastustaa niiden laillistamista. Enemmistön mielestä pelkästä huumeiden käytöstäkin tulisi rangaista. Voi tietysti kysyä onko tässä tapauksessa järkevää tai kohtuullista soveltaa enemmistöperiaatetta, kun päätöksen kohteenaon pieni vähemmistö, joka vastustaa tehtäviä päätöksiä. Miten tässä tapauksessa turvataan vähemmistön oikeudet?

Enemmistödemokratian kannalta taas selvä enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että pelkkä sakko olisi riittävä rangaistus huumeiden käytöstä. Huumeiden käyttäjien katsotaan olevan enemmän hoidon kuin rankaisun tarpeessa. Tätä näkemystä hallitus ei ole ottanut huomioon uutta huumausainelakia ja siihen liittyvää rikoslakia valmistellessaan.

Huumelain sekä rikoslain uudistamisen valmisteluvaiheessa oli esillälakivaihtoehto, jossa sekä kontrollipoliittiset että sosiaali- ja terveyspoliittiset näkökohdat olisivat olleet paremmassa tasapainossa verrattuna hallituksen nyt antamaan lakiesitykseen. Toivottavasti tämä tutkimus osaltaan rohkaisee tämän keskustelun jatkamiseen.

KIRJALLISUUS

Aalto R., Kitti M., Kurkela R., Rissanen A., Siurala L. Päihteet ja Kotkan nuoret (1973): huumeiden saanti ja huumeisiin asennoitumi nen vuosina 1970 ja 1972. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia n:o 192. Helsinki.

Ahlström Salme ja Arja Rimpelä (1991): Päihdeongelmien hoito ja ennaltaehkäisy. Medic 2/91.

Ahlström Salme, Arja Rimpelä, Matti Rimpelä ja Päivi Pykäri (1989): Nuoret ja alkoholi 1973-1989. Nuorten terveystapatutkimus. Julkaisuja 3/1989. Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitos.

Ahlström Salme, Arja Rimpelä, Matti Rimpelä, Osmo Kontula ja Sakari Karvonen (1991): Nuoret ja huumeet 1981-1991: käyttö tuttavapiirissä ja tarjonta. Suomen lääkärilehti 46:1914-1919.

Albrecht Hans-Jörg ja Anton van Kalmthout (ed.) (1989): Drug Policies in Western Europe. Criminological Research Reports by Max Planck Institute. Volume 41. Freiburg.

Andersson Barbro ja Björn Hibell (1989): Skolelevers drogvanor: Resultat från riksundersökningen i årskurs 9 och årskurs 6 1989. Rapport-serie Nr 10. CAN. Stocholm.

Aranko K. (1987): Varusmiesten saapumistarkastuksen kehittämiskokeilu ja selvitys terveyskäyttäytymisestä vuonna 1987. Väliraportti 30.11.1987.

Cami Jordi ja Gregorio Barrio (1991): Drug consumption in Spain: Trends, implications, and policies. Paper presented at the The Rand Corporation Conference on American and European Drug Policies: Comparative Perspectives, Washington, D.C., May 6-7, 1991.

Cohen P.D.A. (1989): Cocaine use in Amsterdam in non-deviant subcultures. Instituut voor Sociale geografie, Universiteit van Amsterdam.

Leroy Bernard (1991): The Community of Twelve and the Drug Demand. Commission of the European Community. Wien.

Elosuo Reino (1969): Tinneristit ja heidän perheensä. Sosiaalinen aikakauskirja 4:216-218.

Hakkarainen Pekka (1987a): Päihdetapaukset Suomen kouluissa vuosina 1968, 1969, 1972 ja 1985. Alkoholipolitiikka 52: 120-128.

Hakkarainen Pekka (1987b): Huumausainekulttuuri ja käyttötavat Suomessa. Sosiologian lisensiaattitutkielma. Turun yliopisto.

Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä. Helsinki 1992.

Harrison Lana ja Ragnar Hauge (1991): Trends in Drug Use in the USA and Norway: Divergences in Epidemiological and Criminal Justice Data. Paper presented at the Annual Meeting of the American Society of Criminology, held November 20-23, 1991, in San Francisco.

Hartnoll Richard (1992): Drug Misuse Trends in Twelve European Cities: Synthesis of Individual City Reports. Pompidou group. Council of Europe. Strasbourg.

Hauge Ragnar ja Olav Irgens-Jensen (1989): Bruk av narkotika I Norge. Julkaisussa Börje Olsson (red.): Narkotikasituationen I Norden. Rapport-serie Nr 8. CAN. Stockholm.

Heikkinen Teija ja Osmo Kontula (1992): Koulujen huumeopetus: Tutkimus lukuvuodesta 1989-1990. Sosiaali- ja Terveyshallitus. Raportteja 63/1992. Helsinki.

Heinonen Markku (1980): Tiedustelu huumeiden käytöstä v. 1980. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimusosaston julkaisuja 7/1980. Helsinki.

Heinonen Markku (1986): Huumausainetiedustelut 1968-1985. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimusosasto. Sosiaalisia erityistutkimuksia. SVT XXXII:114. Helsinki.

Heinonen Markku (1989): Käyttäjä kohta kontrollin: hoito ja kontrolli huumenuorten kokemina. Sosiaalihallituksen julkaisuja 7/1989. Helsinki.

Hemminki Elina, Aila Rissanen ja Antti Mattila (1971): Huumausaineiden käytöstä Helsingin koulunuorison keskuudessa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 9:152-156.

Hernesniemi Marja (1969): Huumausaineiden käyttö asevelvollisten nuorten keskuudessa syksyllä 1968. Sosiaalinen aikakauskirja 4:193-206.

Hernesniemi Marja (1970): Huumausaineiden käyttö asevelvollisten nuorten keskuudessa syksyllä 1969 verrattuna syksyn 1968 tutkimustuloksiin. Sosiaalinen aikakauskirja 1:14-20.

Hernesniemi Marja (1972): Huumausaineiden käyttö asevelvollisten nuorten keskuudessa syksyllä 1971 verrattuna aikaisempiin tutkimustuloksiin. Sosiaalinen aikakauskirja 1:10-19.

Huttunen M, Sovio A-L, Tammela M. (1988): TOBALK: Vaasalaisnuorten tupakointia ja päihteiden käyttöä koskeva seurantatutki mus. Osa III. Vaasa.

Huttunen Merja, Anita Koskela ja Marita Tammela (1991): 9 - luokkalaisten tupakointia ja päihteiden käyttöä koskeva tutkimus vuosina 1981 - 1990. TOBALK-seurantatutkimus osa IV. Vaasa.

Jaakkola Juha ja Susanne Österlund (1987): Porvoon huumeraportti: syksy 1987. Porvoon kaupungin nuorisolautakunta. Porvoo.

Johnston Lloyd D., Frans M.H.M. Driessen ja Anna Kokkevi (1991): Report of a six country collaborative project on student surveys of drug use. Pompidou group. Cuoncil of Europe. Strasbourg.

Kandel Denise B. (1991): The Social Demography of Drug Use. The Milbank Quarterly. 69:3:365-414.

Kandel Denise B., Kazuo Yamaguchi ja Kevin Chen (1992): Stages of Progression in Drug Involvement from Adolescence to Adulthood: Further Evidence for the Gateway Theory. Journal of Studies on Alcohol (in press)

Kokkevi Anna (1991): The Epidemiology of Licit and Illicit Substance Use among High School Students in Greece. American Journal of Public Health 81:1:48-52.

Kontula Osmo (1985): Opiskelijoiden muuttuva sukupuolimoraali. Sosiologia 22: 106-118.

Kontula Osmo (1986): Huumausainerikokset ja niiden kontrolli: Tilanne Suomessa 1960-luvulta 1980-luvulle. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 76. Helsinki.

Kontula Osmo ja Jouni Meriläinen (1988): Nuorten kypsyminen seurusteluun ja seksuaalisuuteen. Lääkintöhallituksen julkaisuja. Sarja Tutkimukset 9/1988. Helsinki.

Kontula Osmo (1988): Huumeet Suomessa. Otava. Keuruu.

Kontula Osmo (1989): Nuorten imppauksen yhteiskunnallinen viesti. Sosiaalinen aikakauskirja 83:2:46-51.

Kontula Osmo (1989): Nuorten huumekokeilut 1986-1988. Julkaisussa Terveyskasvatuksen vuosikirja 1989 (toim. Lasse Kannas ja Arja Rimpelä). Lääkintöhallituksen julkaisuja. Sarja Tutkimukset 16/1989:151-161. Helsinki.

Kontula Osmo, Kaj Koskela, Pentti Kananen ja Heimo Viinamäki (1992): Taloudellinen muutos ja terveys. Sosiaali- Terveyshallitus. Raportteja 67/1992. Helsinki 1992.

Kontula Osmo (toim.) (1992): Huumeiden käyttäjät Suomessa. Kirjayhtymä. Hämeenlinna.

Lehto Juhani ja Yrjö Nuorvala (1992): Lääkkeiden päihdekäyttö lisääntynyt. Dialogi 2:2:24-25.

Lindberg J. ja L.Ramström (1977): 226 narkomaner. En uppföljande intervjuundersökning av en grupp frivilligt svarade injektionsnarkomaner. Socialstyrelsen. Stockholm.

Meretniemi Kari (1992): Huumeenkäyttäjät Suomessa: Tutkimus Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan Huumevieroitusyksikössä vuosina 1987-1991 hoidetuista potilaista. HYKS.

Mott J. (1975): Drug misuse and Crime. Report in the eleventh conference of directors of criminological research institutes: The importance of Narcotics in relation to Criminality. Strasbourg:77-105.

Multi-city study of drug misuse in Amsterdam, Hamburg, London, Paris, Rome, Stockholm. Pompidou group. Council of Europe. Strasbourg 1987.

Määttänen Matti (1969): Tinnerinkäytöstä nuorisonhuoltolaitoksiin sijoitetuilla pojilla. Sosiaalinen aikakauskirja 4:207-214.

National household survey on drug abuse: Main findings 1990. National Institute on Drug Abuse. U.S.Department of Health and Human Services, 1991.

National Alcohol and Other Drugs Survey, Highlights Report, Health and Welfare. Canada, 1990.

Nuorvala Yrjö ja Juhani Lehto (1992): Päihdetapauslaskenta 8.10.1991. Sosiaali- ja terveyshallitus. Helsinki.

Nyström Mikael (1992): Ennakkotietoja opiskelijoiden huumeiden käytöstä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Helsinki.

Oivukkamäki Matti (1974): Huumausaineiden käyttö varusmiesten keskuudessa syksyllä 1973. Sosiaalinen aikauskirja 5:442-452.

Orden Jukka (1990): Huumeet ja kuopiolaisnuoret. Kuopion kaupungin nuorisotoimisto.

Pedersen Willy (1990): Adolescents initiating cannabis use: Cultural opposition or poor mental health? Journal of Adolescence 13:327-339.

Preventing and Treating Drug Abuse: Theme 1. International conference on urban safety drugs and crime prevention. Paris-CNIT-La Defence-november 18-20, 1991.

Pylkkänen Kari, Maija-Liisa Hakkarainen, Raija Opas, Markku Heinonen, Lasse Murto ja Kari Poikolainen (1986): Helsingin kouluissa opiskelevien alle 19-vuotiaiden oppilaiden huumausaineiden käyttöä ja siitä johtuvaa hoidon tarvetta koskeva selvitys. Lääkintöhallituksen julkaisuja nro 76. Helsinki.

Rahkonen Ossi, Risto Suoknuuti ja Juha Teperi (1985): Eräiden terveystottumus- ja maturaatiomuuttujien toistettavuus seurantatietojen valossa. Terveyskasvatuksen vuosikirja 1985. Lääkintöhallituksen julkaisuja. Sarja Tutkimukset 4/1985:123-130.

Repräsentativerhebung 1990: zum Konsum und MiBbrauch von illegalen Drogen, alkoholischen Getränken, Medikamenten und Tabakwaren. Bundesministerium fur gesundheit.

Reuband Karl-Heinz (1991): Huumausaineiden käyttö ja huumausainepolitiikka Länsi-Euroopassa. Raportissa Yhteistyö huumausainekontrollissa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Monisteita 1991:1. Helsinki.

Rimpelä Matti, Matti Pasanen ja Arja Rimpelä (1982): Lääkkeiden käyttö ja koettu terveys 12-18 vuotiailla nuorilla. Terveyskasvatuksen vuosikirja 1982. Lääkintöhallituksen julkaisuja. Sarja Tutkimuksia 1/1982. Helsinki.

Rimpelä Matti, Arja Rimpelä, Sakari Karvonen, Matti Siivola, Ossi Rahkonen ja Osmo Kontula (1987): Nuorten terveystottumusten muutokset 1977-1987. Lääkintöhallituksen julkaisuja. Sarja Tutkimukset 7/1987. Helsinki.

Saarinen Kauko (1974): Teknisten liuottimien väärinkäyttö nuorten keskuudessa. Alkoholikysymys 3:110-116.

Saastamoinen Marketta (1986): Liuottimien haistelu: Kirjallisuuskatsaus ja tapausseloste. Psykologia 5:342-346.

Salmi Anitta (1986): Päihdenuoren muotokuva. Nuorisotutkimus 4:4:31-33. Sandwijk, J.P., P.D.A. Cohen ja S. Musterd (1992): Licit and illicit drug use in Amsterdam. Instituut voor Sociale Geografie, Universiteit van Amsterdam.

Schmidt Dorrit (1991a): Unge og rusmidler. Forebyggelse og hygiejne 17. Sundhedsstyrelsen. Köpenhavn.

Schmidt Dorrit (1991b): Danskernes brug af rusmidler. Forebyggelse og hygiejne 15. Sundhedsstyrelsen. Köpenhavn.

Selvitys tamperelaisnuorten huumeiden käytöstä. Tampere 1985.

Simpura Jussi (toim) (1985): Suomalaisten juomatavat: Haastattelututkimusten tuloksia vuosilta 1968, 1976 ja 1984. Alkoholitutkimussäätiön julkaisuja N:o 34. Jyväskylä.

Siren Riitta-Liisa (1979): Nuorten liuotinnuuskimisongelmasta. Alkoholipolitiikka 44:36-41.

Skretting Astrid (1991): Holdninger til narkotikapolitikken. Nordisk Alkoholtidskrift 8:6:361-365.

Smart Reginald G. ja Glen F.Murray (1983): Drug abuse and affluence in five countries: A study of economic and health conditions, 1960-1975. Drug and Alcohol Dependence 11:297-307.

Soellner Renate (1992): Codeterminants of Drug-related Deaths Due to Accidental Overdose. Paper presented in 3rd annual conference on drug issues and drug policy. Loughborough 28-30.9.1992.

Study and synopsis on basic criminal law concepts of Pompidou group member countries on the prevention of drug trafficking and abuse. Pompidou group. Council of Europe. Strasbourg 1991.

Suojanen T. (1987): Tupakan, alkoholin ja huumausaineiden käyttöä koskeva tutkimus Länsi-Uudenmaan kouluissa 1986. Raaseporin nuorkauppakamari r.y. Karjaa.

Tirkkonen Jarko ja Osmo Kontula (1991): Imppaus nuorten ryhmätoimintana. Sosiaali- ja Terveyshallitus. Raportteja /1991. Helsinki.

Tirkkonen Jarko ja Osmo Kontula (1992): Kansainvälinen huume- ja päihdepolitiikka. Käsikirjoitus. Kansanterveystieteen laitos. Helsingin yliopisto.

Törnström Mika (1988): Liimasta ja yhteiskunnasta tokkuraan - tutkielma imppaamisesta sosiaalisena ilmiönä. Sosiologian pro gradu. Turun yliopisto. Turku.

Vuori Erkki (1992): Suullinen tieto. Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitos.

Vuori Erkki, Ilkka Ojanperä, Aira Ruohonen ja Antti Penttilä (1992): Myrkytyskuolemat vuosina 1988-1990. Suomen Lääkärilehti 47:13:1217-1222.

Ödegård Einar (1992): From youth rebellion to old people with an addiction problem. Paper presented in 3rd annual conference on drug issues and drug policy. Loughborough 28-30.9.1992. \Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z\Z

Kannabiksen käytön terveydelliset ja psyykkiset vaikutukset

Tietoja

Julkaistu: 04.08.2006 04.08.2006

Osumat: 34161 34161

Kannabiksen käytön terveydelliset ja psyykkiset vaikutukset Luku 1

Australialaisen tutkimuksen suomennos

Kansallisen päihdestrategian monografiasarja nro 25

1. Raportin yhteenveto

Esittely

Tämä kirjallisuuskatsaus kannabiksen terveydellisiin ja psyykkisiin vaikutuksiin toteutettiin liittovaltion aiemman oikeusministerin, senaattori Michael Taten aloitteesta. Hän pyysi katsausta kannabista koskevasta tiedosta käytettäväksi poliittisen päätöksenteon pohjana. Senaattori Taten kehotuksesta 25. toukokuuta 1992 muodostettiin kansallinen kannabiskomitea. Komitealle annettiin tehtäväksi laatia tämä katsaus kannabiksen käytön terveydellisiä ja psyykkisiä vaikutuksia koskevista todisteista. Uusi riippumaton katsaus katsottiin tarpeelliseksi, koska kannabiksen terveydellisistä ja psyykkisistä vaikutuksista ei ole tehty yhtään suurta kansainvälistä katsausta sitten vuoden 1981, jolloin Addiction Research Foundation ja Maailman terveysjärjestö (WHO) tekivät yhteistyönä kirjallisuuskatsauksen. Tämän katsauksen tarkoituksena! o! n päivittää aiempien katsausten johtopäätökset viimeisen vuosikymmenen aikana tehtyjen tutkimusten valossa.

Lähestymistapa kirjallisuuteen

Kirjallisuuskatsauksemme ei ole tarkoitettu yhtä kattavaksi kuin Addiction Research Foundationin ja Maailman terveysjärjestön tekemä suuri katsaus oli. Työhön käytettävissä olevaan asiantuntemukseen nähden kirjallisuutta on liian paljon ja aiheeseen liittyvien tieteenalojen kirjo on liian moninainen. Väistämättä olemme turvautuneet asiantuntijoiden mielipiteisiin aloilla, jotka ovat raportin laatijoiden kollektiivisen osaamisalueen ulkopuolella. Keskeiset osaamisalueemme kattavat epidemiologian, psykiatrian, psykofarmakologian, neurofysiologian ja neuropsykologian.

Tiettyjen osa-alueiden asiantuntemuksen puutteiden vaikutusten minimoimiseksi olemme tukeutuneet näiden alojen asiantuntijoiden kirjallisuudessa julkituomaan konsensukseen. Jos asiantuntijoiden mielipiteet eroavat, olemme selvästi tuoneet esiin aihealueet, joita mielipide-erot koskevat. Olemme tarkistaneet ymmärryksemme ja tulkintamme näiden asiantuntijoiden kannoista pyytämällä näiden alojen australialaisia ja ulkomaisia tutkijoita tarkastelemaan kirjoitustamme kriittisesti.

Lähestymistapa kannabiksen terveysvaikutusten arviointiin

Minkä tahansa päihteen terveysriskien arvioinnissa on useita vaikeuksia. Ensinnäkin on vaikea osoittaa päihteen vaikutusten kausaalista yhteyttä ihmisen terveyteen etenkin, jos käytön ja väitetyn haittavaikutuksen välinen ajallinen ero on pitkä. Haittavaikutusten ilmeneminen kestää aikansa samoin kuin tutkimukselta kestää aikansa tunnistaa tällaiset vaikutukset.

Toiseksi kausaalista yhteyttä johdettaessa todistusaineiston tieteellinen eksaktius ja relevanssi ovat ristiriidassa keskenään. Tieteellisesti eksakteinta todistusaineistoa saadaan eläimillä tehdyistä laboratoriotutkimuksista ja in vitro -preparaateista (esim. solupreparaatit koeputkessa), joissa mittatarkat päihdeannokset suhteutetaan tarkasti määritettyihin biologisiin tuloksiin. Tämän todistusaineiston relevanssi ihmissairauksille on kuitenkin epävarmaa, koska on tehtävä useita päätelmiä yhdistettäessä tiettyjä laboratorioeläimillä esiintyviä biologisia vaikutuksia niihin todennäköisiin vaikutuksiin, joita aineella on ihmiskäytössä. Päihteen käytön ja ihmissairauksien välisen suhteen epidemiologiset tutkimukset ovat relevantimpia arvioitaessa ihmisten käyttämien päihteiden terveysriskejä. T&a! um! l;mä relevanssi saavutetaan kuitenkin vähemmän tieteellisen eksaktiuden kustannuksella. Vuosien aikana saatujen laittomien päihteiden annoksia on vaikea määrällisesti arvioida, koska pimeästi hankittujen päihteiden annoskoko vaihtelee ja koska laittomien päihteiden käytön myöntämiseen liittyy leimautumisen pelko. Tulkintaa vaikeuttaa edelleen se, että kannabiksen käyttö korreloi alkoholin, tupakan sekä muiden päihteiden käytön kanssa.

Kolmanneksi päihteiden käytön riskien arviointiin vaikuttaa kyseisen päihteen sosiaalinen hyväksyttävyys. Kannabiksen käyttöön 1960-luvulla liitetty vastakulttuurisymboliikka on väistämättä synnyttänyt sosiopoliittisen ulottuvuuden sen käyttöön liittyvien haitallisten terveysvaikutusten vakavuudesta käytävään keskusteluun. Kannabiksen poliittisesti konservatiiviset vastustajat oikeuttavat edelleen jatkuvan kieltolain viittaamalla kannabiksen käytön henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin haittoihin. Kun todisteet ovat epävarmat, he ratkaisevat epävarmuuden olettamalla, että päihde on vaarallinen, kunnes toisin todistetaan. Kannabiksen puolestapuhujien käytöksessä on samoja piirteitä. Haittavaikutuksia koskeva näyttö ohitetaan ja kannabiksen jatkuvan käytön haittavaikutuksia koskeva epävarmuus ratkai! st! aan vaatimalla parempia todisteita esittäen, että tällaisten todisteiden puuttuessa yksilön pitää saada itse päättää, haluaako hän käyttää päihdettä vai ei.

Tällaisten todistusvaatimusten käyttö on harvoin johdonmukaista. Poliittisesti konservatiivit torjuisivat samankaltaisen lähestymistavan soveltamisen teollisuusprosessien terveysriskien arviointiin. Vastaavasti kannabiksen vapauttamisen puolestapuhujat harvoin soveltavat kannabiksen riskiarvioinnissa käyttämiään periaatteita lääketeollisuuden tuotteiden, teollisten prosessien tai torjunta-aineiden terveysvaikutusten arviointiin. Tällaisen todistusaineistoon kohdistuvan kaksinaismoraalin välttämiseksi esitämme käyttämäämme todistusaineistoa koskevat normit mahdollisimman täsmällisesti ja pyrimme olemaan mahdollisimman tasapuolisia niiden soveltamisessa.

Todistusaineistolle asetettavat vaatimukset

Todistustaakassa on kyse siitä, kenellä on velvollisuus osoittaa tieto oikeaksi: niillä, jotka väittävät kannabiksella olevan haitallisia terveysvaikutuksia vai niillä, jotka epäilevät tätä väitettä. Jos todistustaakka sälytetään niille, jotka esittävät kannabiksen olevan turvallista, epävarmuus ratkaistaan olettamalla, että se ei ole turvallista, kunnes toisin todistetaan. Jos taas todistustaakka sälytetään niille, jotka väittävät kyseistä päihdettä vaaralliseksi, sen oletetaan olevan turvallista, kunnes toisin todistetaan.

Ei ole millään muotoa selvää, kenelle kannabiksen käytön terveysvaikutusten todistustaakka tulisi langettaa. Kieltolain jatkamisen puoltajat vetoavat vakiintuneeseen käytäntöön ja esittävät, että päihteen laittomuudesta johtuen todistustaakka lankeaa niille, jotka haluavat laillistaa sen. Nykyisen politiikan vastustajat puolestaan esittävät, että todistustaakka lankeaa niille, jotka haluavat käyttää rikoslakia estääkseen aikuisia vapaasti päättämästä päihteidensä käytöstä.

Käännämme todistustaakan todistusaineiston ja argumentoinnin tason mukaisesti. Siltä osin kuin haittavaikutuksille on prima facie eli todennäköisyysnäyttö, turvallisuudelle edellytetään kiistattomia todisteita sen sijaan, että tyydyttäisiin haittavaikutusten todisteiden puutteeseen. Oletamme, että todennäköisyysnäyttö on osoitettu, jos päihteen haittavaikutuksista ihmisille tai eläimille (esim. verrokkitutkimuksissa) on suoria todisteita tai jos tällaisten haittavaikutusten mahdollisuudelle on vakuuttavat perustelut. Esimerkki tällaisesta todistelusta on, että tupakansavu aiheuttaa keuhkosyöpää ja koska kannabiksen ja tupakansavu ovat ainesosiltaan samankaltaisia, on todennäköistä, että jatkuva kannabiksenkin polttaminen aiheuttaa keuhkosyöpää.

Todisteille asetettava vaatimustaso heijastelee sitä varmuustasoa, joka vaaditaan sellaisen päätelmän tekemiseen, että päihteen käytön ja haittavaikutuksen välillä on kausaalinen yhteys. Tuomioistuimissa todisteille asetettava vaatimustaso riippuu käsiteltävän rikkeen vakavuudesta ja tuomion seurauksista. Rikostapauksissa todisteille asetetaan korkeammat vaatimukset siten, että todisteiden tulee olla kiistattomat. Siviilioikeudenkäynneissä puolestaan todennäköisen näytön katsotaan riittävän. Tiedemiehet edellyttävät yleensä lähes kiistatonta näyttöä todennäköisen näytön sijaan ennen kuin tekevät varmoja johtopäätöksiä haittavaikutuksista. Koska kannabiksen käytöllä on kuitenkin vähän tämän kriteerin täyttäviä haittavaikutuksia, mainitsemme! t! apaukset, joissa todistusaineisto sallii päätelmien teon todennäköisen näytön perusteella.

Käyttämämme kausaalisuhteen päättelykriteerit ovat tavanomaiset. Nämä ovat (1) kannabiksen käytön ja terveysvaikutuksen välinen yhteys todistetaan jollain hyväksyttävällä tutkimusmenetelmällä (eli verrokki-, poikittainen, seuranta- tai kokeellinen tutkimus); (2) tilastollisen kokeen tai luotettavuusvälin tuottama todiste, joka osoittaa että yhteys ei todennäköisesti johdu sattumasta; (3) vahva todiste, että päihteen käyttö ajallisesti edeltää haitallista vaikutusta (esim. verrokkitutkimuksen perusteella); ja (4) kokeellinen tai havaintoihin perustuva todiste tilastollisesti tai muuten kontrolloiduista kokeista, joka osoittaa, että yhteys ei todennäköisesti johdu jostain muusta muuttujasta, joka on yhteydessä sekä kannabiksen käyttöön että haitalliseen terveysvaikutukseen.

Siltä osin kuin relevanssi ja tieteellinen eksaktius ovat keskenään ristiriidassa, asetamme ihmisiä koskevan sekä kokeellisen että epidemiologisen todistusaineiston eläimiä koskevien ja 'in vitro' -tulosten edelle. Siltä osin kuin ihmisiä koskevaa todistusaineistoa ei ole olemassa, laboratoriokokeista saatujen ja eläimiä koskevien todisteiden katsotaan herättävän aiheen epäillä, että päihteen käytöllä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle. Epäilyn aste on suhteessa tällaisten tutkimusten määrään, näiden eri eläinlajeja koskevien tulosten sekä kokeellisten valmistelujen yhteneväisyyteen ja asiantuntijoiden konsensusasteeseen siitä, miten luotettavia 'in vitro' ja 'in vivo' -vaikutuksista ihmisen terveydelle tehtävät päätelmät ovat ottaen huomioon tiedossa olevat käyttöt! av! at.

Ihanteellisessa tapauksessa kannabiksen käytön aiheuttaman riskin suuruus tulisi kvantifioida arvioimalla tiettyjen terveysvaikutusten suhteellinen ja kohdistettavissa oleva riski. Koska kannabiksen käytön monista kuvitelluista riskeistä on yleensä liian vähän todisteita näiden riskien arvioimiseksi, kannabiksen käytön aiheuttamaa terveysriskiä arvioidaan kvalitatiivisesti vertaamalla sen todennäköisiä terveysvaikutuksia kahden muun yleisesti viihteellisesti käytetyn päihteen eli alkoholin ja tupakan vaikutuksiin. Tämän vertailun tarkoituksena on minimoida kaksinaismoraalin vaikutus kannabiksen terveysvaikutusten arvioimiseen. Yhteisen nimittäjän – joskin epätäydellisen sellaisen – käyttäminen mahdollistaa kannabiksen käyttöä koskevien yhteiskunnallisten päätösten tekemisen.

Kannabis päihteenä

Kannabis on yleisnimitys erilaisille Cannabis Sativa -kasvista saataville valmisteille. Kukintoja ja ylälehtiä peittävä, naaraspuolisissa kasveissa runsaimpana esiintyvä, tahmea hartsi sisältää yli 60 kannabinoidia. Eläimillä ja ihmisillä tehdyt laboratoriokokeet osoittavat, että kannabiksen tärkein psykoaktiivinen osa on kannabinoidi delta-9-tetrahydrokannabinoli eli THC.

Kannabinoidireseptori

Kannabis muistuttaa opioideja siinä, että se vaikuttaa aivojen tiettyihin reseptoreihin. Tässä suhteessa se poikkeaa alkoholista, kokaiinista ja muista laittomista päihteistä, jotka vaikuttavat sekoittamalla aivojen toimintoja. Erityisen kannabinoidireseptorin määrittämisen ja kuvaamisen ansiosta sen leviäminen aivoissa on voitu kartoittaa ja on voitu osoittaa, että sen hyvin tunnetut psykoaktiiviset vaikutukset ovat reseptorien välittämiä. Hiljattain aivoista löydettiin endogeeninen eli luontaisesti esiintyvä molekyyli, joka kytkeytyy kannabinoidireseptoriin ja jäljittelee kannabinoidien toimintaa. Se nimettiin anandamidiksi sanskritin autuutta tarkoittavan sanan mukaan. Sen löytyminen johtanee huomattavaan määrään tutkimuksia, jotka lisäävät ymmärrystä aivojen kannabinoideja muistuttavan järjestelmän roolista ja anta! va! t lisävalaistusta kannabiksen vaikutusmekanismista.

Kannabiksen eri muodot

Kannabiksen kolmessa suosituimmassa muodossa eli marihuanassa, hasiksessa ja hasisöljyssä on vaihteleva määrä THC:tä. Marihuana valmistetaan sadonkorjuukypsäksi ehtineen kasvin kuivatetuista kukinnoista ja lehdistä. Marihuanan teho riippuu kasvuoloista, kasvin geneettisistä ominaisuuksista ja kasvinosien jakaumasta. THC:tä on eniten kukinnoissa ja suojuslehdissä. Teho heikkenee siirryttäessä ylälehtiin, alalehtiin, varteen ja siemeniin. Enimmäkseen lehdistä ja varresta koostuvan marihuanan THC-pitoisuus voi vaihdella 0,5 – 5 prosentin välillä, kun taas kukinnoista koostuva "sinsemilla" voi sisältää 7 – 14 prosenttia THC:tä.

Hasis ja hasisöljy koostuvat kuivatusta kannabishartsista ja puristetuista kukinnoista. Hasiksen THC-pitoisuus on yleensä 2 – 8 prosenttia, joskin se voi olla niinkin korkea kuin 10 – 20 prosenttia. Hasisöljy on erittäin tehokasta ja tahmeaa ainetta, jota valmistetaan uuttamalla THC:tä hasiksesta (tai marihuanasta) orgaanisella liuottimella, tiivistämällä suodatettu uute ja toisinaan puhdistamalla sitä edelleen. Hasisöljyn THC-pitoisuus on yleensä 15 ja 50 prosentin välillä.

Annostelutapa

Lähes kaikkia mahdollisia annostelutapoja on käytetty, mutta selvästi yleisin tapa on polttaminen (inhalaatio). Marihuanaa poltetaan yleensä käsinkäärittynä "sätkänä", joka on savukkeen kokoinen tai suurempi. Tupakkaa lisätään usein palamisen helpottamiseksi ja joskus käytetään filtteriä. Myös hasikseen voidaan sekoittaa tupakkaa ja polttaa marisätkänä. Yleisemmin hasista kuitenkin poltettaneen piipun avulla joko tupakan kanssa tai ilman. "Bongina" tunnettu vesipiippu on suosittu väline kaikkien kannabisvalmisteiden käytössä, koska vesi jäähdyttää kuuman savun ennen kuin se hengitetään sisään ja koska näin päihdettä ei mene hukkaan ohikarkaavan savun mukana. Hasisöljyä käytetään hyvin pieninä määrinä sen erittäin suuren psykoaktii! vi! sen tehon vuoksi. Savukkeeseen tai marisätkään tai piipussa käytettävään materiaaliin pannaan muutama pisara öljyä. Öljyä voidaan myös kuumentaa ja hengittää höyryä. Mitä tapaa sitten käytetäänkin, käyttäjät hengittävät syvään ja pidättävät hengitystään muutaman sekunnin ajan, jotta THC imeytyisi keuhkoihin mahdollisimman hyvin.

Hasista voidaan käyttää myös ruoanlaitossa tai leipomisessa ja syödä. Suun kautta nautittaessa psykoaktiivisten vaikutusten alkaminen viivästyy noin tunnilla. "Pilvi" voi olla intensiteetiltään alhaisempi, mutta päihtymyksen kesto on useita tunteja pidempi. Annoskoon säätely ja halutun päihtymystason saavuttaminen on helpompaa poltettaessa kuin suun kautta nautittaessa, koska polttamisen vaikutukset ovat nopeammat. Erittäin harvoin on käytetty karkeita kannabiksen vesiuutteita suonensisäisesti. Tämä annostelutapa on kuitenkin epäsuosittu, koska THC ei ole vesiliukoista ja tämän vuoksi tällaisissa uutteissa on vähän tai ei lainkaan päihdettä. Lisäksi pienten liukenemattomien hiukkasten pistäminen suoneen voi aiheuttaa kovaa kipua ja tulehduksia pistokohdassa sekä erilaisia myrkytysoireita.

Annostelu

Marisätkä sisältää tyypillisesti 0,5 – 1,0 grammaa kannabiskasvista saatua materiaalia, jonka THC-määrä voi vaihdella 5 – 150 mg välillä (pitoisuus on yleensä 1 – 15 prosenttia). Savun mukana saadun THC:n todelliseksi määräksi on arvioitu 20 – 70 prosenttia lopun joutuessa hukkaan palamisessa tai savun karatessa sivuun. Noin 5 – 24 prosenttia savukkeen sisältämästä THC:stä on esitetty päätyvän ihmisen verenkiertoon. Kun kaikki nämä muuttujat otetaan huomioon, poltettaessa imeytyvän THC-annoksen määrä ei ole helposti kvantifioitavissa.

Yleensä satunnaiskäyttäjä tarvitsee lyhyen miellyttävän pilven saavuttaakseen vain pienen määrän kannabista (esim. 2 – 3 mg saatavilla olevaa THC:tä). Yksittäinen marisätkä voi riittää kahdelle tai kolmelle henkilölle. Piintynyt käyttäjä voi kuluttaa viisi sätkää päivässä tai enemmänkin. Esimerkiksi jamaikalaiset piintyneet käyttäjät voivat kuluttaa jopa 420 mg THC:tä päivässä. THC:n lääkinnällisten ominaisuuksien arvioimiseen suunnitelluissa kliinisissä kokeissa yksittäiset annokset ovat olleet enintään 20 mg kapseleissa. Ihmisillä tehdyissä kokeissa pieninä, keskikokoisina ja suurina THC-annoksina on käytetty 10 mg, 20 mg ja 25 mg.

Käyttötottumukset

Kannabis on Australian yleisimmin käytetty laiton päihde. Sitä on kokeillut kolmasosa aikuisväestöstä ja enemmistö 18 – 25-vuotiaista nuorista aikuisista. Yleisin annostelutapa on polttaminen ja marihuana on päihteen yleisin muoto. Kannabiksen käyttö on useimmissa tapauksissa "kokeilua" eli useimmat käyttävät päihdettä vain muutamia kertoja ja joko lopettavat sen käytön tai käyttävät ajoittain tai satunnaisesti kokeiltuaan sitä ensi kerran. Päihdettä pitkään käyttäneistäkin suurin osa lopettaa sen käytön ennen kolmattakymmenettä ikävuottaan.

Kannabista käyttäneistä henkilöistä vain pieni osa käyttää sitä päivittäin pitkän aikaa kuten useita vuosia. Koska saatujen annosten koko on epävarmaa, näiden vakiokäyttäjien sisään hengittämän THC:n määristä ei ole luotettavaa tietoa. Runsas käyttö määritellään tämän vuoksi arviona käytön keston perusteella eikä saatua THC-annosta koskevien arvioiden perusteella. Useita vuosia kestävä päivittäinen tai lähes päivittäinen käyttö altistanee käyttäjän suurimmalle riskille saada pitkäkestoisia terveydellisiä ja psyykkisiä seuraamuksia. Päivittäiskäyttäjät ovat todennäköisemmin miehiä ja heillä on muita alempi koulutustausta. Muita todennäköisemmin he käyttävät my&oum! l;! s alkoholia säännöllisesti ja ovat kokeilleet muita laittomia päihteitä kuten amfetamiinia, hallusinogeenejä, stimulantteja, rauhoittavia aineita ja opioideja.

Kannabinoidien aineenvaihdunta

Kannabiksen eri nautintatavat aikaansaavat erilaisen farmakokinetiikan eli vaikuttavan aineen imeytymisen, aineenvaihdunnan ja erittymisen. Hengitettäessä THC imeytyy keuhkoista verenkiertoon minuuteissa. Suun kautta nautittaessa imeytyminen on paljon hitaampaa. THC:n pääsy verenkiertoon kestää tällöin yhdestä kolmeen tuntia ja psykoaktiivisten vaikutusten alkaminen viivästyy. Kun kannabista poltetaan, THC:n hajoaminen muiksi yhdisteiksi alkaa jo keuhkoissa, minkä jälkeen maksan entsyymit hajottavat THC:n tehokkaammin useiksi metaboliiteiksi. Nopeimmin muodostuva metaboliitti on 9-karboksi-THC, joka voidaan havaita verestä minuuttien sisällä polttamisesta. Toinen päämetaboliitti on 11-hydroksi-THC, joka on noin 20 prosenttia tehokkaampaa kuin THC ja joka läpäisee veri-aivoesteen nopeammin. Polttamisen jälkeen sitä on veressä hyvin pieninä pitoisuuksina, mutta! s! yömisen jälkeen korkeina pitoisuuksina. THC ja sen hydroksyloituneet metaboliitit ovat vastuussa useimmista kannabinoidien havaituista vaikutuksista.

THC-pitoisuuden huipputaso veressä saavutetaan yleensä 10 minuutissa polttamisesta ja pitoisuus laskee tämän jälkeen nopeasti noin 5 – 10 prosenttiin alkuperäisestä tasosta noin tunnin kuluessa. Tämä alkuperäinen nopea lasku johtuu sekä nopeasta muuntumisesta metaboliiteiksi että muuntumattoman THC:n leviämisestä lipidipitoisiin kudoksiin, mahdollisesti myös aivoihin.

THC ja sen metaboliitit ovat erittäin rasvaliukoisia ja ne voivat säilyä pitkän aikaa elimistön rasvakudoksissa, mistä ne vapautuvat hitaasti takaisin verenkiertoon. THC:n lopullinen puoliintumisaika (aika, jossa puolet annetusta annoksesta on poistunut elimistöstä) on huomattavasti lyhyempi kokeneilla ja päivittäiskäyttäjillä (19 – 27 tuntia) kuin kokemattomilla käyttäjillä (50 – 57 tuntia). Koska käyttäjien ja käyttämättömien henkilöiden kudosjakauma on samanlainen, kokeneiden käyttäjien välitön ja sitä seuraava aineenvaihdunta on nopeampaa. THC:n poistumisen hitaudesta johtuen toistuva annostus aiheuttaa THC:n ja sen metaboliittien kertymisen elimistöön. Koska THC ja sen metaboliitit vapautuvat hitaasti rasvakudoksista takaisin verenkiertoon, ne voidaan havaita verestä useiden päivien ajan ja jäämiä ! vo! i olla vielä viikkojenkin kuluttua. Kannabinoidien määrää rasvakudoksessa on mitattu useissa tutkimuksissa, jotka vahvistavat, että THC voi säilyä ainakin 28 päivän ajan.

Kannabinoidien havaitseminen ruumiin nesteistä

Kannabinoidien määrä elimistössä riippuu sekä annetusta annoksesta että käyttöhistoriasta, mutta yksilökohtainen vaihtelu on voimakasta. THC:n määrä plasmassa voi vaihdella 0 – 500 ng/ml välillä riippuen käytetyn kannabiksen voimakkuudesta ja polttamisesta kuluneesta ajasta. Yli 10 – 15 ng/ml THC-pitoisuus veressä on osoitus päihteen viimeaikaisesta käytöstä, mutta käytön tarkkaa ajankohtaa ei voida määrittää. Tarkempaan arvioon käytön ajankohdasta päästään THC:n ja 9-karboksi-THC:n suhteen avulla. Jos molempia on veressä suunnilleen sama määrä, on tämä merkki hyvin hiljattain tapahtuneesta käytöstä (noin 20 – 40 minuuttia sitten), mikä merkitsee hyvin todennäköistä päihtymystä. Jos 9-karboksi-THC:n pitoisuus on huomattavasti! T! HC-pitoisuutta korkeampi, käytön voidaan arvioida tapahtuneen yli puoli tuntia aikaisemmin. Käytön ajankohdan päättely veren pitoisuuksista on hyvin vaikeaa, vaikka yksilön polttotavat ja tarkka annos olisivat tiedossa. Tämän vuoksi verikokeiden tuloksia ei voida tulkita helposti ja parhaimmillaankin ne vain vahvistavat kannabiksen "viimeaikaisen" käytön.

Päihtymys ja kannabinoidien määrä

Koska kannabispäihtymyksen haitallisista vaikutuksista moottoriajoneuvon ohjaamiseen on todisteita (katso alla), olisi toivottavaa, että käytettävissä olisi kannabispäihtymyksen luotettavasti osoittava menetelmä, joka vastaisi alkoholipäihtymyksen todentavaa puhalluskoetta. Veressä olevan THC:n tai sen metaboliittien määrällä ei kuitenkaan ole selkeää yhteyttä ajokykyyn eikä subjektiiviseen päihtymykseen. Oikeuslääketieteellisten toksikologien yleisen konsensuksen mukaan kannabiksen polttamisen jälkeisen pitoisuuden ja ajokyvyn välistä yhteyttä ei ole voitu osoittaa siten, että se riittäisi oikeudelliseksi todisteeksi tapauksissa, joissa moottoriajoneuvoa on ajettu kannabiksen vaikutuksen alaisena.

Välittömät psyykkiset ja terveysvaikutukset

Kannabiksen viihdekäytön pääsyynä on sen tuottama "pilvi" eli muuntunut tajunnantila, jolle on tyypillistä lievä euforia, rentoutuminen sekä aistimusten muutokset kuten ajantajun hämärtyminen ja tavanomaisten aistimusten voimistuminen, mikä ilmenee syödessä, elokuvia katsellessa ja musiikkia kuunnellessa. Sosiaalisessa tilanteessa pilveen liittyy usein tarttuva nauru ja puheliaisuus. Myös kognitiiviset muutokset ovat ilmeisiä. Näitä ovat huonontunut lähimuisti ja mielleyhtymien höllentyminen, mikä mahdollistaa käyttäjän uppoutumisen miellyttävien unelmien ja haaveiden syövereihin. Motoriset taidot ja reaktioaika heikkenevät, joten erilaisten taitoa vaativien asioiden tekeminen vaikeutuu usein.

Käyttäjät eivät pidä kaikkia kannabiksen välittömiä psyykkisiä vaikutuksia toivottavina. Yleisimpiä epämieluisia psyykkisiä vaikutuksia ovat ahdistuneisuus, joka toisinaan aiheuttaa suoranaisia paniikkireaktioita tai hulluksi tulemisen pelkoa sekä dysforiset tai epämiellyttävän masentavat tunteet. Erittäin suuret annokset voivat harvoin aiheuttaa psykoottisia oireita kuten harhaluuloja tai hallusinaatioita. Tällaisista vaikutuksista kertovat useimmiten kokemattomat käyttäjät, jotka eivät tunne päihteen vaikutuksia ja potilaat, joille on annettu THC:tä suun kautta hoitotarkoituksessa. Kokeneemmat käyttäjät saattavat toisinaan kertoa tällaisista vaikutuksista nautittuaan kannabista suun kautta, jolloin vaikutukset voivat olla selvemmät ja pitkäkestoisemmat kuin normaalisti polttamalla koetut. Tällaisilta vaikutuksilta voi! da! an yleensä välttyä informoimalla käyttäjiä riittävästi odotettavissa olevista vaikutuksista ja tyynnyttelemällä ja tukemalla oireiden ilmaannuttua. Marihuanan savun hengittämisellä ja THC:n nauttimisella suun kautta on useita vaikutuksia elimistön toimintaan. Näistä varmin on sykkeen nouseminen 20 – 50 prosenttia perustasosta. Tämä tapahtuu muutamasta minuutista puoleen tunnin kuluessa ja se kestää jopa kolme tuntia. Myös verenpaine voi muuttua asennosta riippuen. Verenpaine nousee henkilön istuessa ja se laskee henkilön seistessä. Nuorilla, terveillä käyttäjillä näillä verenkierron muutoksilla ei todennäköisesti ole mitään kliinistä merkitystä, koska THC:n vaikutuksille kehittyy toleranssi ja koska nuoret, terveet sydämet rasittuvat vain vähän.

Kannabiksen, ja yleisemmin kannabinoidien, toksisuus on erittäin alhainen. Maailman lääketieteellisestä kirjallisuudesta ei löydy ainuttakaan vahvistettua kannabismyrkytyksen aiheuttamaa ihmisen kuolemantapausta. Tämä tuskin johtuu kyvyttömyydestä havaita tällaisia kuolemia, koska eläimillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että jyrsijöiden 50 prosentin kuolevuuden aikaansaamiseksi tarvittava annos on erittäin korkea, kun sitä verrataan muihin yleisesti käytettyihin lääkkeisiin ja päihteisiin. Lisäksi tappava annos kasvaa siirryttäessä lajikehityksessä ylempiin elämänmuotoihin, mistä ekstrapoloimalla voidaan päätellä, että ihminen ei voi saada tappavaa annosta polttamalla tai syömällä kannabista.

Psykomotoriset vaikutukset ja autolla ajaminen

Kannabiksen käytön tärkein mahdollinen välitön terveysriski johtuu sen vaikutuksista psykomotoriseen suorituskykyyn. Päihtymyksellä on annoksen kokoon suhteessa oleva heikentävä vaikutus monenlaisiin kognitiivisiin ja käytökseen liittyviin toimintoihin, jotka ovat yhteydessä taitoa vaativiin suorituksiin kuten autolla ajamiseen ja koneiden käyttämiseen. Kannabiksen negatiiviset vaikutukset psykomotorisiin tehtäviin ovat lähes aina yhteydessä annoskokoon. Yleisesti ottaen vaikutukset ovat voimakkaammat, yhdenmukaisemmat ja jatkuvammat, kun kyse on vaikeista, jatkuvaa huomiota edellyttävistä tehtävistä. Tavanomaista viihdekäyttöä vastaavien tai sitä suurempien kannabisannosten välittömät vaikutukset ajosuoritukseen laboratoriosimulaatioissa ja vakioiduissa ajo-oloissa ovat samankaltaiset kuin alkoholiannoksilla, jotka saavat ! ve! ren pitoisuuden kohoamaan 0,07 – 0,10 prosenttiin.

Vaikka kannabis heikentää suorituskykyä laboratorio-oloissa ja simuloiduissa ajotilanteissa, on vaikeaa vetää yhteys tämän heikentymisen tason ja liikenneonnettomuusriskin välille. Kannabiksen vaikutuksesta suorituskykyyn liikenteessä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu enintäänkin lievää suorituskyvyn heikentymistä. Kannabiksen päihdyttämät henkilöt ajavat normaalia hitaammin ja ottavat yleensä vähemmän riskejä kuin alkoholin päihdyttämät kuljettajat. Tämä johtuu luultavasti siitä, että he ovat tietoisempia psykomotoristen taitojensa alentumisesta.

Kannabiksen käyttäjien muita suuremmasta riskistä joutua liikenneonnettomuuteen tai muuhun onnettomuuteen ei ole kontrolloitua epidemiologista todistusaineistoa. Tilanne on päinvastainen kuin alkoholin käytön ja onnettomuuksien osalta. Verrokkitutkimukset osoittavat, että henkilöt, joiden veressä on päihtymyksen osoittava määrä alkoholia, ovat yliedustettuina onnettomuustilastoissa. Ainut saatavilla oleva tutkimustieto koskee kannabinoidien esiintymistä auto-onnettomuuksien ja muiden onnettomuuksien uhrien veressä. Näiden tutkimusten mukaan 4 – 37 prosentissa tällaisista verinäytteistä on löydetty kannabinoideja. Tyypillisesti samasta näytteestä on löytynyt alkoholimäärä, joka osoittaa humalatilan. Näiden tutkimusten arviointi on vaikeaa useasta syystä.

Ensinnäkin kannabinoidien esiintymisestä muissa kuin onnettomuuden uhreissa ei ole saatavilla tietoa, joten emme tiedä, ovatko positiivisen kannabinoidinäytteen antaneet yliedustettuina onnettomuusuhrien joukossa. Toiseksi kannabinoidien löytyminen verestä osoittaa vain viimeaikaisen käytön eikä välttämättä päihtymystä onnettomuushetkellä. Kolmanneksi kausaalisuhteen osoittamisessa on vakavia ongelmia, koska yli 75 prosenttia positiivisen kannabinoidinäytteen antaneiden verinäytteistä sisälsi alkoholia määrän, joka osoitti humaltumista.

NIDA-kotitaloustutkimuksen (yhdysvaltalainen tutkimus) avulla on yritetty kiertää ensin mainittu ongelma. Sen perusteella on arvioitu, millä osuudella kuljettajista voidaan olettaa olevan kannabinoideja veressä tai virtsassa. Nämä tulokset viittaavat siihen, että kannabiksen käyttäjät joutuvat kahdesta neljään kertaa muita todennäköisemmin onnettomuuden uhreiksi ja että sekä alkoholia että kannabista käyttävät henkilöt joutuvat pelkästään kannabiksen käyttäjiä todennäköisemmin onnettomuuden uhreiksi. Epäsuoraa tukea kannabiksen käytön yhteydestä onnettomuudesta johtuvaan kuolemanriskiin on saatu nuorten päihteidenkäyttäjien omista onnettomuuskertomuksista, kannabiksen käytön ja kuolleisuuden yhteyttä koskevista epidemiologisista tutkimuksista sekä terveyspalveluiden käyt! &o! uml;stä.

Kannabiksen ja muiden päihteiden tunnettu yhteisvaikutus psykomotoriseen suorituskykyyn vastaa sitä, mitä niiden erillisten vaikutusten perusteella voisi olettaa. Kannabiksen kanssa yleisimmin käytetty päihde on alkoholi. Alkoholin ja kannabiksen yhteisvaikutus psykomotoriseen suorituskykyyn ja ajokykyyn on jokseenkin sama kuin näiden aineiden erillisvaikutusten summa.

Kannabiksen jatkuvan käytön vaikutukset

Soluvaikutukset ja immuunijärjestelmä

On olemassa kohtalaisen yhtäpitäviä todisteita siitä, että jotkin kannabinoidit ja näistä erityisesti THC voi tuottaa erilaisia solumuutoksia kuten muutoksia solun aineenvaihduntaan ja DNA-synteesiin in vitro (eli koeputkessa). Kannabissavun mutageenisyydestä on tätä vahvempia ja yhtäpitävämpiä todisteita sekä in vitro että in vivo (eli elävillä eläimillä), mistä voidaan päätellä, että savu saattaa olla karsinogeenista. Sikäli kuin kannabissavu on karsinogeenista, tämä johtunee samoista syistä kuin tupakansavun vastaavat ominaisuudet eikä siitä, että se sisältää kannabinoideja. Jos kannabiksen polttaminen siis aiheuttaa syöpää, se kehittyy todennäköisimmin pitkän ajan kuluessa alueille, jotka altistuvat savulle pahiten eli keuhkoihin ja hengitysteiden yläosaan (! ka! tso alla).

On olemassa kohtalaisen yhtäpitäviä todisteita siitä, että kannabinoidit heikentävät sekä soluvälitteistä että humoraalista immuunijärjestelmää jyrsijöillä. Humoraalisen immuniteetin heikkeneminen ilmenee vähentyneenä vasta-aineiden muodostumisena antigeeneille sekä lymfosyyttien heikentyneenä vasteena B-solu mitogeeneille. Soluvälitteisen immuniteetin heikkeneminen ilmenee lymfosyyttien heikentyneenä vasteena T-solu mitogeeneille. Nämä muutokset ovat aiheuttaneet alentunutta vastustuskykyä bakteeri- ja virusperäisille tulehduksille. On todisteita myös siitä, että kannabissavun muut ainesosat kuin kannabinoidit heikentävät keuhkorakkuloiden makrofaagien toimintaa, jotka muodostavat kehon puolustusjärjestelmän ensimmäisen linjan keuhkoissa. Näiden havaintojen kliininen merkitys on kuitenkin epäselv&! au! ml;. Näiden vaikutusten aikaansaamiseksi tarvittavat annokset ovat yleensä olleet erittäin korkeita. Näiden vaikutusten ekstrapoloiminen ihmisten käyttämiin annoskokoihin vaikeutuu edelleen sen vuoksi, että näille vaikutuksille saattaa kehittyä toleranssi.

Rajalliset ihmisistä saadut kokeelliset ja kliiniset todisteet ovat ristiriitaisia. Pieni määrä tutkimuksia viittaa haittavaikutuksiin, joita ei ole voitu toisintaa muissa tutkimuksissa. Tällä hetkellä ei ole pitäviä todisteita siitä, että kannabinoidien käyttö altistaisi ihmisen immuunijärjestelmän häiriöille, jotka voidaan mitata T-lymfosyyttien, B-lymfosyyttien tai makrofaagien vähentyneenä määränä tai heikentyneenä toimintana tai immunoglobuliinin tason alentumisena. On olemassa viitteitä siitä, että THC heikentää T-lymfosyyttien vastetta mitogeeneille ja allogeenisille lymfosyyteille.

Näiden mahdollisten immunologisten heikentymien kliininen ja biologinen merkitsevyys kannabiksen jatkuville käyttäjille on epävarmaa. Tähän mennessä ei ole saatu epidemiologisia eikä edes kertomuksiin perustuvia todisteita siitä, että kannabiksen käyttäjillä olisi kohonnutta sairastuvuutta. Tällainen havaintohan tehtiin nuorista homeseksuaalisista miehistä 1980-luvun alkupuolella, kun AIDS tunnistettiin ensi kerran. HIV-positiivista miehistä on tekeillä yksi mittava tutkimus, joka osoittaa, että jatkuva kannabiksen käyttö ei ole lisännyt AIDSin puhkeamisriskiä. Kun otetaan huomioon kannabiksen laajamittaisen käytön pitkä historia länsimaisten yhteiskuntien nuorten aikuisten keskuudessa, tartuntatautiepidemioiden puuttuminen merkitsee, että on epätodennäköistä, että kannabissavu aiheuttaisi immuunijärjestelmä! n ! merkittävää heikentymistä.

On vaikeampaa sulkea pois mahdollisuus, että kannabiksen jatkuva runsas käyttö saattaa aiheuttaa immuunijärjestelmän vähäistä heikkenemistä. Tällainen vaikutus ilmenisi yleisten bakteeri- ja virusperäisten sairauksien vähäisenä yleistymisenä vakiokäyttäjien keskuudessa. Tämä olisi voinut jäädä havaitsematta niissä harvalukuisissa tutkimuksissa, joita aiheesta on tehty. Tällainen yleistyminen voisi kuitenkin olla kansanterveydellisesti merkittävää, koska se lisäisi terveyspalvelujen kustannuksia ja heikentäisi kannabista eniten käyttävien eli nuorten aikuisten tuottavuutta. Kannabinoidien mahdolliset, vähäiset immuunijärjestelmää heikentävät vaikutukset nostattaisivat myös epäilyjä kannabinoidien hyödyllisyydestä lääkekäyttöön heikentyneen ! im! muunijärjestelmän omaavilla potilailla kuten kemoterapiaa saavilla ja AIDS-potilailla. AIDS-potilaat saattavat olla paras ihmisryhmä, josta tällaiset vaikutukset voidaan havaita. Jos kannabinoidien käytön vaikutuksen kliininen tutkiminen AIDS-potilaiden ruokahalun ja mielialan parantamiseen olisi eettistä, kannabiksen käytön vaikutuksen tutkiminen näiden potilaiden heikentyneeseen immuunijärjestelmään tarjoaisi mahdollisuuden arvioida, kuinka vakavaan huoleen on aihetta.

Sydän ja verenkierto
Institute of Medicinen vuonna 1982 tekemän johtopäätöksen muuttamiseen ei ole riittävästi todisteita. Tämä johtopäätös oli, että vaikka marihuanan polttaminen "aiheuttaa muutoksia sydämelle ja verenkierrolle, jotka ovat tunnusomaisia stressille…ei ole mitään todisteita…että sillä olisi pysyvästi vahingollinen vaikutus normaalille sydämelle tai verenkiertojärjestelmälle…" (s. 72). Tilanne saattaa olla vähemmän hyvänlaatuinen potilaille, joilla on verenpainetauti, aivoverisuonitauti tai sepelvaltimon ateroskleroosi. Näiden osalta on näyttöä marihuanan aiheuttamasta uhasta, koska se lisää sydämen rasitusta. Uhan merkitys ja insidenssi voidaan määrittää, kun 1960-luvun lopun kannabiksen vakiokäyttäjien suuret joukot ehtivät ikään, jossa sydämen, aivojen ja ääreisveren! ki! erron ateroskleroosin aiheuttamien komplikaatioiden riski on suurimmillaan. Koska tällaiset vaikutukset voivat uhata sellaisten potilaiden henkeä, joilla on merkittäviä sepelvaltimon tukkeumia tai aivoverensuonitauti, näitä tuloksia odotellessa tällaisia potilaita on syytä neuvoa olemaan käyttämättä kannabista ja ehkä myös pidättäytymään THC:n lääkekäytöstä.

Hengityselimet

Kannabiksen jatkuva runsas polttaminen heikentää suurten hengitysteiden toimintaa ja luultavasti aiheuttaa kroonisen keuhkoputkentulehduksen oireita kuten köhimistä, ysköksen erittymistä ja hengityksen vinkunaa. Tupakansavun haitalliset vaikutukset tunnetaan, ja koska kannabissavu on koostumukseltaan laadullisesti hyvin samankaltaista, on todennäköistä, että kannabiksen jatkuva käyttö altistaa käyttäjän kroonisen keuhkoputkentulehduksen kehittymiselle ja hengitysteiden syövälle. On kohtalaisia todisteita lisääntyneestä kroonisen keuhkoputkentulehduksen riskistä ja todisteita siitä, että jatkuva kannabiksen polttaminen saattaa aiheuttaa keuhkokudoksissa histopatologisia muutoksia, jotka edeltävät keuhkosyövän kehittymistä.

Paljon kannabista käyttäneiden nuorten aikuisten hengitysteiden syöpiä koskevat potilaskertomukset ovat vastikään kasvattaneet huolta siitä, että jatkuva kannabiksen polttaminen mahdollisesti käynnistää syöpiä. Vaikka nämä raportit eivät tarjoakaan vakuuttavia todisteita, koska potilaat olivat käyttäneet samanaikaisesti myös alkoholia ja tupakkaa, ne ovat selvästi vakava huolenaihe, koska tällaiset syövät ovat yleensä harvinaisia alle 60-vuotiailla aikuisilla – myös tupakanpolttajilla ja alkoholin käyttäjillä. Tällaisten syöpien verrokkitutkimusten tekeminen tulisi asettaa tärkeysjärjestyksessä korkealle tutkittaessa jatkuvan kannabiksen käytön mahdollisia terveyshaittoja.

Vaikutukset suvunjatkamiseen

Jatkuva kannabiksen käyttö luultavasti häiritsee uros- ja naaraseläinten lisääntymisjärjestelmän toimintaa vähentäen testosteronin eritystä sekä sperman tuotantoa, liikkuvuutta ja elinkelpoisuutta uroksilla ja häiriten naaraiden kuukautiskiertoa. Kun otetaan huomioon määrältään rajallisen miehiä koskevan kirjallisuuden ristiriitaisuus ja naisia koskevan tutkimuksen puute, on epävarmaa, ovatko nämä vaikutukset todennäköisiä ihmisillä. Näiden vaikutusten kliininen merkitsevyys tavallisille, terveille nuorille aikuisille on myös epävarmaa. Niillä saattaa olla enemmän merkitystä varhaisnuorille sekä miehille, joiden hedelmällisyys on muista syistä alentunut.

Kannabiksen käyttö raskauden aikana luultavasti hidastaa sikiön kehittymistä, mikä aiheuttaa alhaista syntymäpainoa. Tämä johtuu mahdollisesti lyhyemmästä raskausajasta, ja mekanismi on luultavasti sama kuin tupakanpoltossa eli sikiöaikainen hapenpuute. On epävarmaa, lisääkö raskaudenaikainen käyttö hieman syntymävikojen riskiä seurauksena sikiön altistumisesta kohdussa. Varovaisuuden vuoksi naisia tulee neuvoa olemaan käyttämättä kannabista raskauden aikana ja yrittäessään tulla raskaaksi, kunnes tämä asia on saatu selvitettyä.

Ei ole kovinkaan paljon todisteita siitä, että kannabiksen käyttö voisi aiheuttaa kummassakaan vanhemmassa sellaisia kromosomi- tai geenimuutoksia, jotka voisivat periytyä jälkeläisille. Siltä osin kuin eläimiä koskevia ja in vitro todisteita on saatavilla, ne viittaavat siihen, että kannabiksen savun mutageeniset ominaisuudet ovat voimakkaammat kuin THC:n ja että näillä on suurempi merkitys käyttäjien riskille saada syöpä kuin geneettisten virheiden välittymiselle lapsiin.

On olemassa viitteitä siitä, että kohdussa kannabikselle altistuneilla lapsilla voi esiintyä ohimeneviä käytös- ja kehitysvaikutuksia syntymää seuraavien ensimmäisten kuukausien aikana. On olemassa yksittäinen tutkimus, joka viittaa siihen, että raskausaikana kannabista käyttäneiden naisten lapsilla on kohonnut riski saada lapsuusiän leukemia. Tämä tutkimus olisi tärkeää uusintaa.

Jatkuvan kannabiksen käytön psyykkiset vaikutukset

Nuoren henkilön kehitys

Kehityksessä nuoruudesta varhaiseen aikuisikään on huomattavaa jatkuvuutta, jossa monet kannabiksen käytön syyksi luetut epäsuotuisan kehityksen merkit ajallisesti edeltävät kannabiksen käyttöä ja lisäävät kannabiksen käytön todennäköisyyttä. Tällaisia merkkejä ovat pikkurikollisuus, heikko koulumenestys, mukautumattomuus ja huono sopeutumiskyky. Amerikkalaisilla nuorilla tunnistettiin 1970-luvulla laittomien päihteiden käyttöön johtava, ennustettavissa oleva siirtymäketju, jossa laillisten päihteiden kokeilu ajallisesti edelsi kannabiskokeiluja, joita seurasi hallusinogeenien ja "pillerien" kokeilu, mitä puolestaan seurasi heroiinin ja kokaiinin käyttö. Yleisesti ottaen mitä varhaisemmassa iässä päihteiden käyttö alkaa ja mitä enemmän minkään ketjuun kuuluvan päihte! en! kanssa ollaan tekemisissä, sitä todennäköisempää on siirtyminen ketjussa seuraavaan päihteeseen.

Näiden havaintojen kausaalinen merkitsevyys ja etenkin kannabiksen rooli laittomien päihteiden käyttöketjussa ovat edelleen kiistanalaisia. Hypoteesi, jonka mukaan käytön ketjuuntuminen ilmentää kannabiksen suoran farmakologisen vaikutuksen, joka johtaa ketjussa myöhempänä olevien päihteiden käyttöön on vähiten vakuuttava. Uskottavampi ja parempaa näyttöä saanut selitys on, että tämä heijastaa kahden eri prosessin yhteisvaikutusta. Ensinnäkin kannabiksen käyttäjät valikoituvat sellaisten mukautumattomien ja poikkeavien nuorten joukosta, joilla on taipumus käyttää laittomia päihteitä. Toisekseen kannabiksen käyttäjät sosiaalistuvat laittomia päihteitä käyttävässä alakulttuurissa, mikä lisää heidän altistumistaan muille laittomille päihteille sekä hei! d&! auml;n tilaisuuksiaan ja yllykkeitään käyttää niitä.

Vaikka lukuisilla amerikkalaisilla nuorilla 1970 ja 1980-luvulla tehdyistä pitkittäisistä ja poikittaisista tutkimuksista ei voida tehdä mitään voimakkaita johtopäätöksiä, on olemassa viitteitä siitä, että jatkuvalla runsaalla kannabiksen käytöllä voi olla useita haitallisia vaikutuksia nuoren kehitykselle.

On olemassa viitteitä, jotka tukevat hypoteesia, jonka mukaan nuorten runsas kannabiksen käyttö heikentää koulumenestystä. Poikittaistutkimuksissa kannabiksen käyttö on liitetty lisääntyneeseen riskiin jättää lukio kesken ja töiden epäjatkuvuuteen nuorilla aikuisilla. Poikittaistutkimukset liioittelevat näiden keskinäistä yhteyttä, koska kannabista todennäköisimmin käyttävillä yksilöillä on jo aiemmin alemmat koulutukselliset tavoitteet ja heikompi koulumenestys kuin kannabista käyttämättömillä yksilöillä. Kun aiemmin todettu oppimiskyky ja mielenkiinto otetaan huomioon, kannabiksen käytön ja koulu- tai työmenestyksen välinen suhde on huomattavasti vaatimattomampi. Vaatimattomuudestaan huolimatta viitteet kannabiksen ja muiden päihteiden haitallisesta vaikutuksesta koulumenestykseen ov! at! tärkeitä, koska ne saattavat kumuloitua nuoren aikuisen elämän varrella ja täten vaikuttaa uravalintaan, tulotasoon, puolisonvalintaan sekä käyttäjän ja tämän lasten elämänlaatuun.

On heikompia viitteitä siitä, että runsaalla kannabiksen käytöllä on haitallisia vaikutuksia perheenmuodostukselle, henkiselle terveydelle ja osallisuudelle päihderikollisuuteen (mutta ei muun tyyppiseen rikollisuuteen). Näistä seuraamuksista kunkin yhteys näyttää poikittaisaineistoissa vahvalta, mutta pitkittäistutkimuksissa yhteys on paljon vaatimattomampi, kun huomioidaan kannabiksen käytön ja näiden haitallisia seuraamuksia ennustavien muiden muuttujien tilastollinen yhteys.

Kokonaisuutena arvioiden on riittäviä viitteitä siitä, että kannabiksen nuoruusiällä tapahtuva käyttö luultavasti vaikuttaa nuoruusiän kehitykseen kielteisesti, mistä voidaan päätellä olevan suotavaa kehottaa nuoria olemaan käyttämättä kannabista etenkään säännöllisesti.

Aikuisen sopeutumiskyky

Todisteet kannabiksen jatkuvan runsaan käytön nuorille aikuisille aiheuttamasta amotivaatiosyndroomasta ovat kyseenalaisia. Puoltava todistusaineisto koostuu pääasiassa tapauskertomuksista ja havaintoraporteista. Vähälukuisissa kontrolloiduissa kenttä- ja laboratoriotutkimuksissa ei ole havaittu vakuuttavia todisteita tällaisen syndrooman olemassaolosta. Näiden tutkimusten todistusarvo on tosin rajallinen johtuen kenttätutkimusten pienestä otannasta ja rajallisista sosiodemografisista ominaisuuksista sekä laboratoriotutkimuksiin osallistuneiden koehenkilöiden päihteen käytön lyhyestä kestosta, nuorten hyvästä terveydentilasta ja koehenkilöille asetetuista minimaalista vaatimuksista. Sikäli kuin tällainen syndrooma on olemassa, se on melko harvinainen myös jatkuvasti runsaasti kannabista käyttävillä henkilöillä.

Riippuvuus

DSM-III-R:ssä kuvatunlaista kannabisriippuvuutta esiintyy luultavasti kannabista jatkuvasti runsaasti käyttävillä. On hyviä kokeellisia todisteita siitä, että jatkuva runsas kannabiksen käyttö voi kehittää toleranssin sen subjektiivisille sekä sydämeen ja verenkiertoon kohdistuville vaikutuksille. On olemassa viitteitä siitä, että jotkin käyttäjät voivat kokea vieroitusoireita, jos kannabiksen käyttö lopetetaan äkillisesti. On olemassa kliinisiä ja epidemiologisia todisteita siitä, että joillakin kannabista runsaasti käyttävillä henkilöillä on vaikeuksia hallita kannabiksen käyttöään ja että he jatkavat päihteen käyttöä huolimatta käytön aiheuttamista haitallisista henkilökohtaisista seurauksista. On olemassa rajallisia todisteita sen tueksi, että kannabikseen ! ke! hittyy samankaltainen riippuvuus kuin alkoholiin. Jos Epidemiologic Catchment Area -tutkimuksen tuottamat arviot päihderiippuvuuden yleisyydestä yhteisössä ovat oikeita, kannabisriippuvuus on yleisin laittomiin päihteisiin kohdistuva riippuvuus.

Kannabisriippuvuuden tunnistaminen on viivästynyt useista syistä. Ensinnäkin runsas päivittäinen käyttö on ollut melko harvinaista ja vain harva henkilö on hakenut apua lopettaakseen kannabiksen käytön. Toiseksi toleranssin ja vieroitusoireiden liiallinen korostaminen on osaltaan estänyt riippuvuuden tunnistamista henkilöissä, jotka ovat hakeutuneet hoitoon. Kolmanneksi kannabisriippuvuuden esiintyminen on luultavasti jäänyt pimentoon, koska se on tavallisinta henkilöissä, jotka ovat riippuvaisia alkoholista ja opioideista eli päihteistä, joihin kohdistuva riippuvuus on ymmärrettävistä syistä saanut etusijan hoitotavoitteissa.

Kun otetaan huomioon kannabiksen laajalle levinnyt käyttö ja sen maine päihteenä, joka ei aiheuta riippuvuutta, kannabisriippuvuuden kliiniset ominaispiirteet ansaitsevat tulla paremmin määritellyiksi. Tämä auttaisi arvioimaan riippuvuuden esiintyvyyttä paremmin. Samalla se auttaisi tunnistamaan ja hoitamaan kannabiksesta riippuvaisia henkilöitä paremmin. Hoidon tulisi luultavasti tapahtua samoja periaatteita noudattaen kuin muidenkin riippuvuuksien, joskin tämäkin kysymys edellyttää tutkimusta.

Vaikka kannabisriippuvuus on todennäköisesti aiemmin kuviteltua suurempi ongelma, on syytä välttää sen sosiaalisen ja kansanterveydellisen merkityksen yliarvioimista. Arviot, jotka koskevat käyttäjän riskiä tulla riippuvaiseksi, viittaavat siihen, että se saattaa olla samankaltainen kuin alkoholilla ja että riski on suurin harvoilla päivittäiskäyttäjillä ja että tässäkin ryhmässä päihdekäyttöön liittyvien ongelmien esiintyvyys on suhteellisen pieni verrattuna alkoholiriippuvaisten joukkoon. Kannabisriippuvuudesta ilman muodollista hoitoa vapautuvien osuus on todennäköisesti korkea. Samalla kun tunnustamme riippuvuuden olemassaolon, meidän tulee välttää sen yleisyyden ja yksilöille aiheutuvien haittavaikutusten yliarvioimista. Nykyistä paremmat tutkimustiedot kannabiksen pitkäaikaiskäyttäjie! n ! kokemuksista todennäköisesti auttaisivat tarkempien riskiarviointien tekemisessä.

Kognitiiviset vaikutukset

Suurin osa saatavilla olevasta todistusaineistosta viittaa siihen, että kannabiksen pitkäaikaisella käytöllä ei ole minkäänlaisia vakavia haittavaikutuksia kognitiivisille toiminnoille. On kuitenkin olemassa kohtalaista kliinistä ja kokeellista todistusaineistoa siitä, että kannabiksen pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa vähäistä heikentymistä korkeammissa kognitiivisissa toiminnoissa, jotka liittyvät muistiin, tarkkaavaisuuteen, organisointikykyyn ja monimutkaisten tietojen yhdistelemiseen. Vaikka tämä heikentävä vaikutus on vähäinen, se voi vaikuttaa jokapäiväiseen toimintaan etenkin nuorilla, joiden oppimiskyky on heikohko ja aikuisilla, joiden työtehtävät ovat kognitiivisesti haastavia. Todistusaineisto viittaa siihen, että kognitiiviset taidot heikentyvät sitä selvemmin, mitä pidempään kannabist! a ! on käytetty. Toistaiseksi on epäselvää, lakkaavatko nämä vaikutukset, kun kannabiksen käytöstä pidättäydytään pitkäksi aikaa.

Kannabiksen pitkäaikaisen käytön vaikutuksia tiettyihin kognitiivisiin toimintoihin on tutkittava lisää, jotta voidaan tunnistaa tarkka mekanismi, joka aiheuttaa heikennyksen ja jotta tämä voidaan yhdistää biologisiin mekanismeihin kuten kannabinoidireseptoreihin ja aivojen omaan kannabinoidiin eli anandamidiin. Tällaisessa tutkimuksessa on tarkasteltava myös yksilökohtaisia eroja altistumisessa näille vaikutuksille sekä kannabiksen pitkäaikaisen käytön vaikutuksia nuoriin henkilöihin ja nuoriin aikuisiin. Kannabiksen pitkäaikaiskäyttäjille tarkoitetuissa hoito-ohjelmissa tulee myös huomioida tässä joukossa todennäköisesti esiintyvä kognitiivisten taitojen vähäinen heikkeneminen.

Aivovaurio

Yksittäinen, huonosti kontrolloitu tutkimus nostatti epäilyn, että jatkuva runsas kannabiksen käyttö saattaa aiheuttaa vakavan rakenteellisen aivovaurion. Tämän vanhentunutta menetelmää käyttäneen tutkimuksen perusteella esitettiin, että kannabiksen käyttäjillä olisi laajentuneet aivokammiot. Tämä havainto julkistettiin laajalti ilman kritiikkiä. Tämän jälkeen on tehty useita paremmin kontrolloituja tutkimuksia kehittyneemmillä menetelmillä eikä yhdessäkään tutkimuksessa ole saatu todisteita rakenteellisista aivovaurioista kannabista pitkäaikaisesti runsaasti käyttäneillä henkilöillä. Löydösten puuttuminen on sopusoinnussa sen kanssa, että kannabiksen käytön mahdolliset vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin ovat vähäisiä ja että tämän vuoksi n! e ! eivät todennäköisesti ilmene suurina rakenteellisina muutoksina aivoissa. Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että jatkuva runsas kannabiksen käyttö voi aiheuttaa muutoksia rakenteiden sisäisellä reseptoritasolla.

Psykoottiset häiriöt

On olemassa viitteitä siitä, että runsas kannabiksen käyttö saattaa aiheuttaa akuutin toksisen psykoosin, jossa vallitsevina oireina ovat sekavuus, muistinmenetys, harhaluulot, hallusinaatiot, ahdistuneisuus, levottomuus ja hypomania. Todisteet akuutista toksisesta kannabispsykoosista on saatu laboratoriotutkimuksissa, joissa tarkasteltiin THC:n vaikutuksia tavallisiin vapaaehtoisiin sekä kliinisistä psykoottisia oireita koskevista havainnoista kannabista runsaasti käyttävissä henkilöissä. Nämä oireet näyttävät muistuttavan muiden toksisten psykoosien oireita ja ne helpottuvat nopeasti käytön lopettamisen jälkeen.

Niukemmin tukea löytyy hypoteesille, jonka mukaan kannabis voi aiheuttaa joko akuutin tai kroonisen funktionaalisen psykoosin, joka kestäisi päihtymystilaa pidempään. Tätä mahdollisuutta on vaikea tutkia tällaisten psykoosien harvinaisuuden takia ja sen vuoksi, että niitä on lähes mahdoton erottaa skitsofreniasta ja maanisdepressiivisistä psykooseista, joita saattaa esiintyä henkilöillä, jotka sattuvat myös käyttämään kannabista.

On vahvoja viitteitä siitä, että kannabiksen jatkuva käyttö voi edesauttaa piilevän psykoosin puhkeamista siihen taipuvaisilla henkilöillä. Kyseessä on vain vahva viite, koska tähän mennessä parhaassa tutkimuksessa kannabiksen käyttöä ei dokumentoitu diagnoosin aikana, koska kannabiksen käyttö on saatettu sekoittaa amfetamiinin käyttöön ja koska on epäilyksiä siitä, pystyttiinkö tällä tutkimuksella luotettavasti erottamaan skitsofrenia kannabiksen aiheuttamasta tai muun päihteen aiheuttamasta psykoosista. Vaikka tämä suhde olisikin kausaalinen, sen merkitystä kansanterveydelle ei pidä liioitella. Kannabiksen tiliin luettava riski arvioidaan pieneksi (alle 10 prosentiksi) ja tämäkin arvio vaikuttaa liian suurelta, koska skitsofrenia on vähentynyt ajanjaksona, jona kannabiksen käyttö on yleistynyt nu! or! ten aikuisten keskuudessa.

Kannabinoidien lääkinnälliset vaikutukset

On kohtalaisia todisteita siitä, että THC toimii tehokkaasti pahoinvointia lievittävänä aineena kemoterapiaa syövän hoitoon saavilla potilailla. Erityisen tehokkaaksi se on osoittautunut sellaisten potilaiden hoidossa, joiden pahoinvointiin ei ole saatu helpotusta pahoinvointilääkkeistä, joita käytettiin 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa eli aikana, jolloin suurin osa tutkimuksista tehtiin. On epävarmaa, onko THC yhtä tehokas kuin uudemmat pahoinvointilääkkeet. Epävarmuutta esiintyy myös sen suhteen, mikä on paras tapa antaa kannabista sekä siitä, mitä etuja ja haittoja kullakin annostelutavalla on. Joka tapauksessa on luultavasti riittävästi todisteita, jotka oikeuttavat THC:n antamisen synteettisessä muodossa sellaisille syöpäpotilaille, joiden pahoinvointi ei ole parantunut perinteisillä menetelmillä.

On kohtalaisia todisteita myös siitä, että THC ja marihuana ovat mahdollisesti tehokkaita viherkaihin hoidossa erityisesti tapauksissa, joissa olemassa olevat viherkaihilääkkeet eivät ole tehonneet. Pitkäaikaisen käytön tehokkuuden ja turvallisuuden toteamiseksi tarvitaan lisätutkimuksia, mutta tämän ei tulisi estää lääkärin valvonnan alaista kannabiksen käyttöä sellaisen viherkaihin hoidossa, jota ei muuten voida hoitaa.

Viitteelliset todisteet eri kannabinoidien hyödyllisyydestä lihasten nykimisen ja kouristusten hillinnässä ovat riittävät, jotta on perusteltua tehdä lisää kliinisiä tutkimuksia niiden tehosta. On myös muita mahdollisia lääkinnällisiä käyttötarkoituksia, kuten kannabinoidien käyttö pintapuudutuksessa ja astman hoidossa, jotka edellyttävät farmakologisia ja kokeellisia lisätutkimuksia. Kannabiksen ja sen johdannaisten tehokkuutta HIV:hen/AIDSiin liittyvien oireiden helpottamisessa ja erityisesti niiden hyödyllisyyttä taistelussa painonlaskua vastaan on tarpeen tutkia lisää. Tapauskertomukset ovat viitanneet siihen, että synteettinen THC saattaa vähentää oirehtivien AIDS-potilaiden pahoinvointia ja parantaa heidän ruokahaluaan. Vaikka on mahdollista, että kannabinoidien vaikutukset AIDS ja HIV-potilaiden immuunijär! je! stelmälle saattavat olla muita henkilöitä vakavammat, viimeaikaisessa tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä kannabiksen käytön tai minkään muun psykoaktiivisen päihteen käytön ja sen välillä, kuinka nopeasti HIV-positiivisten henkilöiden tila eteni kliiniseksi AIDSiksi.

1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa tehdystä perus- ja kliinisestä tutkimuksesta huolimatta kannabinoideja ei ole käytetty laajasti lääkinnällisessä tarkoituksessa. Myöskään jatkotutkimuksia ei ole tehty Institute of Medicinen vuonna 1982 antamien suuntaviivojen mukaisesti. Tämä näyttää johtuvan siitä, että sääntely ja varojen puute on rajoittanut kannabinoidien kliinistä tutkimusta Yhdysvalloissa, jossa suurin osa kannabistutkimuksesta on tehty. Kannabiksen kliinisen tutkimuksen rajoittaminen puolestaan juontuu siitä tosiseikasta, että lääkinnällisesti tehokkain kannabinoidi eli THC on sama, joka tuottaa viihdekäyttäjien haluamat psykoaktiiviset vaikutukset. Kannabinoidien lääkinnällisten vaikutusten tutkimuksen rajoittamisen syynä on ollut perusteeton huoli siitä, että THC:n lääkinnällinen! k! äyttö lähettäisi ristiriitaisen viestin nuorisolle.

Erityisen kannabinoidireseptorin ja aivoissa luonnostaan esiintyvän kannabinoidin kaltaisen anandamidin hiljattainen löytyminen saattaa muuttaa tilannetta kannustamalla lisäämään mahdollisesti lääkinnällistä merkitystä omaavien kannabinoidien biologista perustutkimusta. Kannabiksen psykoaktiivisten ja lääkinnällisten vaikutusten erottaminen saattaa osoittautua mahdolliseksi, jolloin ikivanha lupaus "marihuanasta lääkkeenä" voisi toteutua.

Kokonaisarvio kannabiksen käytön terveydellisistä ja psyykkisistä riskeistä

Seuraava esitys on yhteenveto kannabiksen lyhyt- ja pitkäaikaisen käytön tärkeimmistä terveydellisistä ja psyykkisistä haittavaikutuksista luokiteltuna kannabiksen käytön ja haittavaikutuksen välistä yhteyttä koskevan varmuuden mukaan.

Välittömät vaikutukset

Kannabispäihtymyksen tärkeimmät välittömät psyykkiset ja terveydelliset haittavaikutukset ovat:

• ahdistuneisuus, dysforia, paniikkikohtaukset ja vainoharhaisuus etenkin kokemattomilla käyttäjillä
• kognitiivisten taitojen ja etenkin tarkkaavaisuuden ja muistin heikkeneminen
• psykomotoristen taitojen heikkeneminen ja mahdollisesti kohonnut onnettomuusriski, jos päihtynyt henkilö yrittää ajaa moottoriajoneuvoa
• sellaisilla henkilöillä, joilla itsellään tai joiden suvussa on esiintynyt psykoosia: kohonnut riski kokea psykoottisia oireita
• kohonnut alhaisen syntymäpainon riski, jos vauvan äiti on odotusaikana käyttänyt kannabista.

Pitkäaikaiset vaikutukset

Kannabiksen useita vuosia jatkuvan (erityisesti päivittäisen) runsaan käytön tärkeimmistä terveydellisistä ja psyykkisistä vaikutuksista ei ole varmuutta. Saatavilla olevien todisteiden perusteella tärkeimmät luultavasti esiintyvät haittavaikutukset ovat ilmeisesti:

• tupakointiin yhdistettävät hengityselinsairaudet silloin kun annostelutapana käytetään polttamista. Näitä ovat krooninen keuhkoputkentulehdus ja histopatologisten muutosten ilmaantuminen, jotka voivat olla pahanlaatuisten muutosten esiaste
• kannabisriippuvuuden kehittyminen, joka ilmenee kyvyttömyytenä lopettaa tai hallita kannabiksen käyttöä
• kognitiivisten taitojen ja etenkin tarkkaavaisuuden ja muistin vähäinen heikkeneminen, joka pitkittyy käyttäjän ollessa jatkuvasti päihtynyt. On epäselvää, katoaako tämä heikentävä vaikutus, kun kannabiksen käytöstä pidättäydytään pitkäksi aikaa.

Jatkotutkimuksissa todennettaviksi jäävät seuraavat kannabiksen jatkuvan runsaan käytön tärkeimmät mahdolliset haittavaikutukset:

• kohonnut riski saada hengitysteiden eli suuontelon, kurkunpään tai ruokatorven syöpä
• kohdussa altistuneilla jälkeläisillä kohonnut riski saada leukemia
• kognitiivisesti vaativassa työssä toimivien aikuisten heikentynyt työsuoritus ja nuorten heikentynyt opintomenestys
• raskausaikana kannabista käyttäneiden naisten jälkeläisten syntymäviat.

Korkean riskin ryhmät

On mahdollista tunnistaa useita ryhmiä, joilla on kohonnut riski kokea joitakin näistä haittavaikutuksista.

Nuoret

• Koulussa heikosti menestyneiden nuorten koulumenestys saattaa kärsiä entisestään jatkuvan kannabispäihtymyksen aiheuttamien kognitiivisten taitojen heikkenemisen takia.
• Nuorilla, jotka aloittavat kannabiksen käytön varhaisessa teini-iässä, on muita suurempi riski siirtyä kannabiksen suurkuluttajiksi ja muiden laittomien päihteiden käyttäjiksi sekä kehittää riippuvuus kannabikseen.

Hedelmällisyysiässä olevat naiset

• Naisilla, jotka jatkavat kannabiksen polttamista raskausaikana, on luultavasti muita suurempi riski synnyttää syntymäpainoltaan pieni vauva, ja raskausaika jää todennäköisesti lyhyemmäksi, kuin se muuten kestäisi.
• Hedelmöitymisen aikana tai raskaana ollessaan kannabista polttavilla naisilla on mahdollisesti muita suurempi riski synnyttää lapsi, jolla on syntymävika.

Ennestään sairaat henkilöt

Eräistä sairauksista ennestään kärsivät henkilöt, jotka polttavat kannabista, ovat todennäköisesti vaarassa edistää tai pahentaa sairauksiensa oireiden ilmenemistä. Näitä ovat:

• henkilöt, joilla on sydän- tai verisuonitauti kuten sepelvaltimotauti, aivoverisuonitauti tai verenpainetauti
• henkilöt, joilla on hengityselinten sairaus kuten astma, keuhkoputkentulehdus tai ilmapöhö
• henkilöt, joilla on skitsofrenia. Heillä on kohonnut riski edistää tai pahentaa skitsofrenisten oireiden ilmenemistä
• henkilöt, jotka ovat riippuvaisia alkoholista tai muusta päihteestä. Heillä on luultavasti kohonnut riski kehittää kannabisriippuvuus.

Kaksi erityistä huolenaihetta

THC:n varastoituminen kudoksiin

On hyviä todisteita siitä, että kannabiksen säännöllisesti toistuva annostelu saattaa aiheuttaa THC:n varastoitumista ihmiskehon rasvakudoksiin, missä se voi säilyä huomattavan kauan. Tämän seikan terveydellinen merkitys on epäselvä. Kannabinoidien varastoituminen olisi vakava huolenaihe, jos THC olisi voimakkaasti myrkyllinen aine ja jos se elimistön rasvoihin varastoiduttuaan säilyisi fysiologisesti aktiivisena. Todisteet siitä, että THC olisi voimakkaasti myrkyllistä ovat heikot, eikä sen aktiivisuutta varastoitumisen jälkeen ole tutkittu. THC:n varastoitumisen eräs mahdollinen terveydellinen seuraamus on, että varastoituneet kannabinoidit voisivat vapautua verenkiertoon ja aiheuttaa "takauman". Sikäli kuin tällaista ilmiötä on ylipäänsä olemassa, se on todennäköisesti erittäin harvinainen. Mitä epävarmuu! ks! ia THC:n varastoitumisen terveydellisiin seuraamuksiin sitten liittyykään, kaikkien käyttöä harkitsevien on syytä olla tietoisia tästä varastoitumisesta.

Kannabiksen teho on lisääntynyt?

On väitetty, että olemassa oleva lääketieteellinen kirjallisuus aliarvioi kannabiksen haitalliset terveysvaikutukset, koska se perustuu tutkimuksiin, jotka koskevat vähemmän tehokasta marihuanan muotoa kuin se, mitä Yhdysvalloissa on ollut saatavilla viimeisen vuosikymmenen aikana. Kansantajuiset viestimet ovat toistaneet tätä väitettä, ja se on aiheuttanut levottomuutta, koska on oletettu, että kannabiksen THC-pitoisuuden lisääntyminen johtaisi väistämättä kannabiksen käytön terveysriskien olennaiseen lisääntymiseen.

Ei ole lainkaan selvää, että kannabistuotteiden keskimääräinen THC-pitoisuus olisi kasvanut olennaisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Sikäli kuin pitoisuus on kasvanut, on vielä vähemmän selvää, että kannabiksen käytön keskimääräinen riski olisi olennaisesti muuttunut tämän seurauksena, koska käyttäjät voivat säädellä annoskokoa saadakseen haluamansa vaikutukset. Vaikka käyttäjät eivät osaisikaan säädellä THC-annosta sopivaksi, ei ole selvää, että haitallisten terveysvaikutusten todennäköisyys tämän vuoksi lisääntyisi. Kun otetaan huomioon THC-pitoisuutta koskeva huoli, on toivottavaa, että tätä tutkittaisiin sen sijaan, että luotetaan päätelmiin kannabiksen lisääntyneen tehon todennäköisistä vaikutuksista.! T! ämän seikan arviointi helpottuisi tutkimalla kokeneiden käyttäjien kykyä mitoittaa THC-annoksensa koko sopivaksi.

Terveysriskien vertailu: alkoholin, tupakan ja kannabiksen käyttö

Kannabiksen käytön todennäköiset ja mahdolliset terveydelliset ja psyykkiset haittavaikutukset tulee suhteuttaa vertailukohteisiin, jotta ne käyvät täysin ymmärrettäviksi. Käyttökelpoinen mittatikku tällaiselle vertailulle saadaan, kun tunnemme kahden muun yleisesti käytetyn psykoaktiivisen päihteen eli alkoholin ja tupakan terveysvaikutukset. Kannabiksella on tupakan kanssa yhteistä sen tavallisin annostelutapa ja se muistuttaa alkoholia siinä, että sitäkin käytetään sen päihdyttävän ja hyvänolon tunnetta tuottavan vaikutuksen takia. Vaikka näiden kahden päihteen käytön yleisyyden erittäin suuret erot onkin otettava huomioon samoin kuin se, että tiedämme paljon enemmän alkoholin ja tupakan haittavaikutuksista, vertailu toimii hyödyllisenä muistutuksena siitä, minkälaisia riskejä sied&aum! l;! mme käyttäessämme psykoaktiivisia lempipäihteitämme eli alkoholia ja tupakkaa.

Välittömät vaikutukset

Alkoholi. Kannabiksen käytön välittömät riskit ovat monella tapaa samankaltaiset kuin alkoholipäihtymyksen välittömät riskit. Ensinnäkin molemmat päihteet heikentävät psykomotorisia ja kognitiivisia toimintoja, erityisesti muistia ja suunnittelua. Alkoholin aiheuttama toimintakyvyn heikennys lisää useiden erityyppisten onnettomuuksien riskiä sekä todennäköisyyttä osallistua riskialttiiseen toimintaan kuten holtittomaan ajamiseen tai suojaamattomaan seksiin. Ei ole osoitettu, että kannabispäihtymys aiheuttaisi vastaavan lisääntymisen loukkaantumisissa ja kuolemantapauksissa, joskin on pidettävä todennäköisempänä, että tällainen vaikutus on kuin, että sitä ei ole.

Toiseksi on hyviä todisteita siitä, että runsas alkoholinkäyttö raskauden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana voi aiheuttaa sikiön alkoholisyndrooman. On olemassa viitteitä, mutta ei pitäviä todisteita siitä, että kannabiksen raskauden aikaisella käytöllä saattaa olla samankaltaisia haittavaikutuksia.

Kolmanneksi alkoholinkäyttöön liittyy huomattava välitön terveysriski, jota kannabiksella ei ole. Suurina annoksina nautittuna alkoholi voi johtaa kuolemaan tukehtumisen, alkoholimyrkytyksen, kardiomyopatian tai sydäninfarktin muodossa. Kannabiksen ei sen sijaan ole todettu aiheuttaneen yhtään kuolemantapausta.

Tupakka. Kannabikselle ja tupakalle yhteiset tärkeimmät välittömät terveysriskit ovat savun hengitysteitä ärsyttävä vaikutus ja THC:n ja nikotiinin sydän- ja verisuonijärjestelmää kiihdyttävä vaikutus. Molemmat vaikutukset voivat olla haitallisia sydän- ja verisuonitaudeista kärsiville henkilöille.

Pitkäaikaiset vaikutukset

Alkoholi. Jatkuva runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa useita riskejä, joista jotkin saattavat liittyä myös kannabiksen jatkuvaan käyttöön. Ensinnäkin kummankin päihteen runsas käyttö lisää riippuvuuden kehittymisen riskiä, jolloin käyttäjä kokee vaikeaksi lopettaa tai vähentää käyttöä. Alkoholin osalta on vahvoja todisteita tällaisen riippuvuuden olemassaolosta ja kannabiksen osalta on kohtalaisia todisteita. Merkittävä ero näiden kahden välillä on siinä, että ei ole varmaa, ilmenevätkö vieroitusoireet säännönmukaisesti, kun kannabiksesta riippuvainen henkilö äkillisesti lopettaa käytön. Sen sijaan vakavasti alkoholista riippuvaisen käyttäjän äkillinen lopettaminen aiheuttaa hyvin tunnetut vieroitusoireet, jotka voivat johtaa kuolemaan.

Toiseksi on kohtalaisia kliinisiä todisteita siitä, että alkoholin jatkuva runsas käyttö voi aiheuttaa psykoottisia oireita ja psykoosia joissakin yksilöissä. On viitteellisiä todisteita siitä, että kannabiksen jatkuva runsas käyttö voi aiheuttaa toksisen psykoosin, laukaista psykoottisen sairauden siihen alttiissa henkilöissä ja pahentaa skitsofreniasta kärsivien henkilöiden psykoottisia oireita.

Kolmanneksi on hyviä todisteita siitä, että jatkuva runsas alkoholinkäyttö voi epäsuorasti aiheuttaa aivovaurion eli Wernicke-Korsakovin syndrooman, jonka oireina on vakava muistihäiriö sekä suunnittelu- ja organisointikyvyn heikkeneminen. Jos runsas juominen jatkuu pitkään ja jos henkilö ei saa lisävitamiineja, tämä häiriö voi aiheuttaa vakavaa, peruuttamatonta kognitiivisten taitojen heikentymistä. On perusteltua päätellä, että kannabiksen jatkuva käyttö ei aiheuta yhtä vakavaa kognitiivisten taitojen heikkenemistä. On viitteellisiä todisteita siitä, että kannabiksen jatkuva käyttö saattaa vähäisessä määrin häiritä kognitiivisia toimintoja. On epäselvää, katoavatko nämä vaikutukset käytön lopettamisen jälkeen.

Neljänneksi on kohtalaisia todisteita siitä, että jatkuva runsas alkoholinkäyttö heikentää aikuisten suoriutumista työelämässä ja nuorten koulumenestystä. On enintäänkin viitteellisiä todisteita siitä, että jatkuva runsas kannabiksen käyttö aiheuttaa samankaltaista, joskin lievempää, heikentymistä aikuisten työsuorituksessa ja koulumenestyksessä.

Viidenneksi on hyviä todisteita siitä, että jatkuva runsas alkoholinkäyttö kasvattaa riskiä kuolla ennenaikaisesti onnettomuuden, itsemurhan tai väkivallan seurauksena. Jatkuvan kannabiksenkäytön osalta ei ole vastaavia todisteita, joskin on todennäköistä, että usein päihtyneenä autoa ajavilla kannabiksesta riippuvaisilla käyttäjillä on kohonnut riski loukkaantua tai kuolla onnettomuudessa.

Kuudenneksi alkoholinkäytön on tunnustettu olevan myötävaikuttavana tekijänä miesten ja naisten nielun alueen syöpien kehittymisessä. On viitteellisiä todisteita siitä, että myös kannabiksen jatkuva polttaminen saattaa olla myötävaikuttavana tekijänä hengitysteiden (eli suun, kielen, kurkun, ruokatorven ja keuhkojen) syöpien kehittymisessä.

Tupakka. Merkittävimmät kannabiksen ja tupakan jatkuvalle käytölle yhteiset terveyshaitat ovat hengityselinten sairaudet kuten krooninen keuhkoputkentulehdus ja todennäköisesti hengitysteiden syövät. Hengitysteiden kohonnut syöpäriski johtuu näille molemmille yhteisestä nautintatavasta eli polttamisesta. On mahdollista, että jatkuvalla kannabiksen polttamisella on myös samoja kardiotoksisia ominaisuuksia kuin tupakanpoltolla, mutta tämä mahdollisuus on vielä todennettava tutkimuksissa.

Johtopäätökset haittojen rajoittamiseksi

Jokaisen, joka haluaa välttyä kannabiksen luultavilta välittömiltä ja pitkäaikaisilta terveyshaitoilta, tulee pidättäytyä tämän päihteen käytöstä. Tämä neuvo koskee erityisesti henkilöitä, joiden sairaus (esim. sydän- tai verisuonitauti) tai tila (esim. raskaus) saattaa heidät muita alttiimmiksi kannabiksen haittavaikutuksille.

Kannabista käyttävien tulee olla tietoisia seuraavista päihteen käytön aiheuttamista riskeistä. Ensinnäkin riski joutua liikenneonnettomuuteen kasvaa todennäköisesti sellaisilla kannabiksen käyttäjillä, jotka ajavat autoa päihtyneenä. Alkoholi- ja kannabispäihtymyksen yhteisvaikutus lisää tätä riskiä huomattavasti. Toiseksi kannabiksen jatkuva polttaminen muodostaa THC:n vaikutuksista riippumattoman, huomattavan riskin hengityselimille. Kolmanneksi kannabiksen polttamisen hengityselimille aiheuttamat riskit voimistuvat, jos THC:n imeytymistä keuhkoihin pyritään maksimoimaan hengittämällä syvään ja pidättämällä hengitystä.

Lähde: The health and psychological consequences of cannabis use

Suomentanut: 'sailaniemi'