Syöpävaroitukset alkoholipulloihin?

Lähde: Iltalehti 30.8.2007

Alkoholin syöpävaarallisuudesta olisi Suomen Syöpäyhdistyksen mielestä
kerrottava kuluttajille olut-, viina- ja viinipulloihin kaavailluissa
varoitusteksteissä.

Tuoreiden arvioiden mukaan alkoholin osuus syövän aiheuttajana on 2-5
prosenttia, mikä merkitsee Suomessa noin 500 syöpää vuodessa. Tämä on
selvästi aiemmin arvioitua enemmän, sanoo yhdistyksen pääsihteeri Harri
Vertio.

Varoitusmerkintöjä valmistelevan työryhmän puheenjohtajan,
hallitusneuvos Kari Paason mukaan alkoholin varoitusmerkinnöistä on
ollut hyvin vaikea päästä yksimielisyyteen, koska teollisuus on
vahvasti työryhmässä mukana. Syövästä kertovat varoitusmerkinnät
mainitaan yhtenä vaihtoehtona, kun työryhmä perjantaina julkistaa
muistionsa.



Alkoholijuomien varoitusmerkinnöistä kompromissi

Lähde: Kaleva 31.8.2007

Alkoholijuomien varoitusmerkintöjä pohtinut työryhmä ei päässyt
yksimielisyyteen merkintöjen koosta, sijainnista eikä sisällöstä.
Työryhmän raporttiin kirjatun kompromissiehdotuksen mukaan tekstiksi
tulisi: "Varoitus: Alkoholi vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi".

Sana "varoitus" pitäisi merkitä vähintään kolme milliä korkeilla
versaalikirjasimilla. Varoitusta ei saisi laittaa pakkauksen pohjaan
tai korkkiin.

Työryhmän seitsemästä jäsenestä puheenjohtajan lisäksi vain yksi jäsen
oli kompromissiehdotuksen takana. Loput allekirjoittivat eriävän
mielipiteen.

Teollisuuden ja kaupan edustajat vaativat lyhyempää ja pienempää
varoitusta. Kaksi työryhmän jäsenistä kannatti kookkaampia ja
yksilöidympiä varoituksia, joissa kerrottaisiin muun muassa alkoholin
aiheuttamasta syöpäriskistä ja riippuvuudesta.

Peruspalveluministeri Paula Risikolle (kok.) luovutettu ehdotus lähtee
pikaisesti lausuntokierrokselle.

(Suomalaiseen demokratiaan kuuluu, että päihdeteollisuus tekee
päihdepolitiikkaa ja päihteisiin kuolleiden lasten vanhemmat
huumepolitiikkaa)



Poliisien tekemiä rikoksia paljastuu noin 600 vuodessa

Lähde: Turun Sanomat 29.8.2007

Poliisin ylijohdon tilaama väitöstutkimus pohtii keinoja tehostaa
lainvalvojien valvontaa. Suomalaista poliisia kuitenkin arvostellaan
virka-aseman väärinkäytöstä vain harvoin.

Tänään julkistettava tutkimus ehdottanee riippumattoman valvonnan
lisäämistä.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mukaan poliisin tekemiä rikoksia ilmenee
Suomessa vuosittain noin 600. Näistä suurin osa on melko lieviä
rikkeitä, kuten liikennerikoksia.

Tänään Helsingin yliopistossa tarkastettavasta Marko Viitasen
väitöskirjasta ilmenee puolestaan se, että vain harvoin suomalainen
poliisi tavoittelee esimerkiksi taloudellista etua virka-asemansa
avulla.

Silti tutkija kehottaa poliisia varautumaan siihen, että sen toimintaa
tarkastelisi tulevaisuudessa poliisista kokonaan irrallinen itsenäinen
taho.

Viitanen ei ole tähän asti suostunut kertomaan tutkimuksestaan juuri
muuta kuin sen tilaajan.

-Työ on toimeksianto poliisin ylijohdolta, hän valottaa.

Selvityksen taustalla vaikuttaa tarve saada poliisin valvontaan selkeät
pelisäännöt.

Tutkimusten mukaan poliisi ei ole onnistunut vakuuttamaan ihmisiä
siitä, että se itse kykenisi puolueettomasti tutkimaan ja ehkäisemään
omia väärinkäytöksiään ja korruptiota.

Vuonna 2004 Oikeus-lehdessä julkaistussa artikkelissaan Viitanen on
todennut poliisirikosten tutkinnan ja poliisin valvonnan nousseen
maailmalla laajempaan julkisuuteen, koska sen on yleisesti koettu
olevan ainoa keino poliisin toimintaan vaikuttamiseksi.

Tuolloin Viitasen välitilinpäätös oli huolestuttava. Hän totesi
lainvalvojien tehokkaan valvomisen yhteiskunnassa olevan lähes mahdoton
tehtävä.



Poliisit vastahakoisia

Poliisit ovat itse pitkään vastustaneet kaikenlaista ulkopuolista
valvontaa. Artikkelissaan ja uuden tutkimuksensa tiivistelmässä
Viitanen nostaa esiin lähinnä kaksi vaihtoehtoa poliisin valvonnan
tehostamiseksi.

Ensimmäisenä vaihtoehtona on nykyjärjestelmän kehittäminen, jossa
poliisi ja ulkopuolinen taho yhdessä selvittäisivät poliisirikoksia.

Toinen vaihtoehto on itsenäisen toimielimen perustaminen. Käytännössä
tämä merkitsisi kokonaan uuden organisaation luomista. Viitasen
tiivistelmä näyttäisi tukevan jälkimmäistä kantaa.

Jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuminen merkitsisi kavennusta poliisin
mandaattiin. Uuden viraston perustamista on kabineteissa vastustettu
poliisin oikeusturvaan vetoamisen lisäksi myös rahallisista syistä.

Väkiluvultaan pienessä ja pinta-alaltaan laajassa Suomessa uuden elimen
perustaminen tulisi veronmaksajille kohtuuttoman kalliiksi.

Tätä mieltä on esimerkiksi oikeuskansleri Jonkka.

-En tällä hetkellä näe tarvetta uuden elimen perustamiselle.
Nykyjärjestelmää uudistamalla pärjäämme hyvin, hän toteaa.

Ongelmana kuitenkin on, että poliisin toimien kyseenalaistaminen jää
pääosin asianomistajien oma-aloitteisuuden varaan. Suomessa poliisia ei
Viitasen mukaan juurikaan arvostella esimerkiksi rasistisesta tai
seksistisestä käyttäytymisestä.

Tästä ei voida silti tehdä suoria johtopäätöksiä, kuten tutkija itsekin
toteaa teksteissään.


Kuka vartioi vartijoitamme ?

Lähde: Viitanen, Marko (2007) Poliisin rikokset : Tutkimus suomalaisen
poliisirikoksen kuvasta.
https://oa.doria.fi/handle/10024/7261

Ei korppi toista silmään noki.” Vai nokkiiko? Pitäisikö sen nokkia?
Onko yhteiskunnalla sellainen poliisi kuin se ansaitsee?

Tutkimuksessa on herätetty kysymystä valvojien valvonnan vaikeudesta.
Tutkimusaineiston valossa poliisitoiminnan kyseenalaistaminen on
pääosin asianomistajien tai sellaiseksi ilmoittautuvien henkilöiden
varassa. Poliisimiehet eivät liikenteeseen liittyviä asioita lukuun
ottamatta kyseenalaista juurikaan omaa toimintaansa. Sama koskee myös
muita viranomaisia ja sivullisia (todistajia). Tutkimusaineiston
perusteella voidaan sanoa, että hyvin lievät ja vakavat tapaukset
tulevat kuitenkin ilmoitetuksi poliisin toimesta. Myös arvosteltavan
toiminnan luonne, kyseenalaistajan ja kyseenalaistettavan asema ja
erityisesti onko poliisimies haitannut poliisin tehtävien hoitamista
tai kyseenalaistanut poliisin auktoriteettia näyttäisivät olevan
merkityksellisiä seikkoja. Poliisin ja poliisitoiminnan
kyseenalaistajien näkemyksien voidaan myös sanoa olevan varsin kaukana
toisistaan. Sillä, että poliisitoiminta kyseenalaistettaisiin
laajemmalla rintamalla, ei kuitenkaan ole välttämättä toivottua
vaikutusta, vaan se voi korostaa poliisikulttuurin piirteistä
solidaarisuutta ja eristäytyneisyyttä.


Kaarinan poliisi tuhosi öljyhamppuviljelmän Piikkiössä

Lähde: Turun Sanomat 29.8.2007 Virkavalta ei luottanut
ennakkoilmoitukseen viljelmän laillisuudesta

Tatu Saarikko on viljellyt aikaisempinakin kesinä öljyhamppua
Piikkiössä, mutta vasta tänä kesänä poliisi tuli ja määräsi kasvit
tuhottaviksi. Jos sato olisi jäänyt, hän olisi käyttänyt varret
maanparannukseen ja ottanut siemenet talteen tulevia kylvöjä varten.

Kaarinan poliisi saapui 3. elokuuta Tampereella asuvan, mutta
Piikkiöstä kotoisin olevan Tatu Saarikon vanhempien luo tuhoamaan
takapihalla olevan öljyhamppuviljelmän.

Noin neljännesaarin kokoisella palstalla kasvoi Finola-hamppua, joka on
erityisesti siementen ja hamppuöljyn tuottamiseksi kasvatettava lajike.
Huumetta siitä ei voi valmistaa, sillä sen tetrahydrokannabinoli- eli
THC-pitoisuus on alle prosentin.

-Isä ne sitten veti viikatteella kumoon, poliisilla kun ei ollut omaa
viikatetta, Tatu Saarikko kertoo.

Saarikko on viljellyt öljyhamppua Piikkiössä jo kahtena aikaisempana
kesänä. Lisäksi hänellä on toinen pelto Tampereella. Jokaisesta
viljelmästä hän on varmuuden vuoksi ilmoittanut poliisille, sillä
tietää ihmisten helposti sekoittavan öljyhampun huumeeksi
kasvatettaviin hamppulajikkeisiin.

Tällä kertaa kolme viikkoa ilmoituksen tekemisen jälkeen poliisi
kuitenkin teki pikatestin muutamalle kasville, määräsi kasvit
tuhottavaksi ja vei leikatut hamput tutkittavaksi rikoslaboratorioon,
josta tulokset tulevat 1-2 kuukauden sisällä. Siihen asti Saarikkoa
epäillään huumausainerikoksesta.



Tausta herätti epäilykset

Poliisin äkkinäinen toiminta on saanut Saarikon ymmälleen, koska hän
katsoo toimineensa laillisesti. Toisaalta hän ymmärtää poliisin
epäluuloisuuden. Hamppulajikkeita on olemassa yli 400 ja niitä on
vaikea erottaa toisistaan silmämääräisen tarkastelun perusteella.

Saarikko myöntää käyttäneensä nuorempana kannabista. Saarikko on ollut
myös mukana järjestämässä hamppumarsseja Tampereella ja Turussa. Hän on
saanut sakot kannabiksen käytöstä, mutta rikosrekisteriä hänellä ei
ole.

Saarikko ei enää ole ajamassa huumehampun laillistamista.

Viljelyn motiivina Saarikolla on lajin kehitystyö, mielenkiinto
ekologista ja monipuolista kasvia kohtaan, hamppuun liittyvien
ennakkoluulojen kumoaminen ja se, että mies uskoo jonain päivänä
voivansa työllistää itsensä hampun viljelyllä.

Saarikko valmistui kaksi vuotta sitten ympäristönhoitajaksi ja teki
lopputyönsä hamppukasvin hyödyntämismahdollisuuksista.

Kaarinan rikospoliisiyksikön päällikkö, komisario Pekka Uotila pitää
viljelmän tuhoamista perusteltuna muun muassa Saarikon taustan huomioon
ottaen. Hänen mukaansa edes se, että Saarikko on ilmoittanut
viljelmästään poliisille tai se, että hamput ovat kasvaneet vanhempien
pihalla piikkiöläiselle omakotitaloalueella eivät todista mitään.

Uotilan mukaan palstalla tehty pikatesti on antanut lopullisen sinetin
tuhoamispäätökselle. Hän ei kerro tarkempia yksityiskohtia testin
teosta tai sen tuloksista. Hänen mukaansa pelto oli niitettävä
pikaisesti, koska olisi ollut liian suuri riski viedä vain muutama
kasvi tutkittavaksi ja antaa sadon kypsyä ja tulla korjatuksi.

Epäilyksiä herätti Uotilan mukaan myös se, että viljelyala oli pieni
eikä Tatu Saarikko ole niin sanottu virallinen toimija, jolle hampun
kasvatus olisi ammatti tai virallinen tutkimuskohde.

-Jos viljelyalaa olisi ollut kymmenen hehtaaria ja olisi ollut näyttöä
kaupallisesta arvosta, sitten asia olisi ollut aivan eri, Uotila sanoo.

Saarikko ei osaa arvioida viljelmän tuhoamisesta koitunutta
taloudellista vahinkoa, mutta harkitsee korvausvaatimuksen tekemistä
kunhan laboratoriotulokset ovat selvät.

-Lähinnä tässä kolmen vuoden työ muuttui tyhjäksi. Tämän vuoden sato
olisi ollut paras tähänastisista, Saarikko harmittelee.



Hukkuuko hamppu turhaan hysteriaan?

Kun kuulee jonkun kasvattavan hamppua, ensimmäinen mielikuva on
kieltämättä vaatekaappiin piilotettu huumeviljelmä.

Jos voisin tavata keskiaikaa elävän turkulaisen, mielikuvani herättäisi
varmasti hilpeyttä - silloin hamppu oli täällä vain hyötykasvi muiden
joukossa, eikä huumelajikkeista oltu kuultukaan. Huumemaine vahvistui
täällä vasta 1950-60-luvuilla, jolloin moni maa Yhdysvaltain johdolla
kielsi niin hyöty- kuin huumehampunkin kasvattamisen.

Nyt hyötyhampun viljelyä olisi aika herätellä uudelleen henkiin, mutta
hampulla on kohtuuton imago-ongelma.

Kannabiksen käytöstä sakot saaneen viljelijän epäilyn vielä jotenkin
ymmärtää, mutta on erikoista jos pienimuotoinen viljely on poliisista
jo lähtökohtaisesti arveluttavaa. Sekin kuulostaa oudolta, jos
kasvattajan pitää erikseen esittää suunnitelmat ja hinta-arviot
koeluontoisistakin viljelyksistä.

Kummastusta herättää myös pellon tuhoamisen puolustelu taloudellisen
vahingon pienuudella. Asian tärkeys ei ole sama asia kuin sen hinta,
eivätkä kaikki vahingot ole korvattavissa vain rahalla.


Öljykasvi vai huumekannabis?
Lähde: Iltalehti 3.9.2007

Poliisi tuhosi Tatu Saarikon öljyhamppuviljelmän huume-epäilyn vuoksi.

Ympäristönhoitajaksi kouluttautunut Tatu Saarikko teki lopputyönsä
hampun hyötykäytöstä. Hänen viljelemästään Finola-lajikkeesta ei voi
tehdä huumetta.

Kaarinan poliisi tuhosi 3. elokuuta neljännesaarin kokoisen Cannabis
sativa -viljelmän, joka sijaitsi piikkiöläisen omakotitalon
takapihalla. Kasvia kasvatetaan yleisimmin huumausaineeksi, mutta tällä
kertaa viljelmän omistaja, Tatu Saarikko vakuuttaa poliisin tehneen
virheen.

-Olen kasvattanut Finola-hamppua vanhempieni talon takapihalla jo
kolmen vuoden ajan. Finola on öljykasvi, josta ei voi edes tehdä
huumetta. Sen tetrahydrokannabinoli- eli THC-pitoisuus on niin
alhainen, ympäristönhoitajaksi kouluttautunut Saarikko sanoo.

Saarikko on joka kesä ilmoittanut poliisille kasvattavansa Finolaa
Piikkiössä kokeilumielessä. Kasvista lopputyönsä tehnyt mies toivoo,
että voisi jonain päivänä saada elantonsa hampun hyötykäytöstä. Finola
on Kuopion yliopistossa kehitetty hamppulajike, jonka käyttöä on
tutkittu muun muassa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa.

-Ilmoitin tänä vuonna poliisille kasveista kolme viikkoa ennen niiden
tuhoamista. Minulle ei ole kerrottu mitään syytä sille, miksi kasvit
tultiin tuhoamaan juuri tänä vuonna.

Saarikko myöntää käyttäneensä nuorempana kannabista ja osallistuneensa
hamppumarssien järjestämiseen Tampereella ja Turussa. Nykyään hänen
intressinsä hamppua kohtaan ovat ammatilliset ja ekologiset ja hän
tekee yhteistyötä erään hamppua kasvattavan maanviljelijän kanssa.

-Teen tätä puhtaalla omalla tunnolla, sillä tiedän sataprosenttisen
varmasti hamppupeltoni olleen täysin laillista Finolaa. En kai minä
olisi sekoittanut omia vanhempianikin laittomiin puuhiin laittamalla
huumehamppua heidän takapihalleen, Saarikko hämmästelee.

Saarikolla on toinen Finola-viljelmä kotikaupunkinsa Tampereen
siirtomaapuutarhassa. Hän kertoi poliisille siitäkin avoimesti, mutta
kasveihin ei ole koskettu.

-Ymmärrän poliisien työtä, eikä lajikkeiden erottaminen ole helppoa.
Tässä kuitenkin tuhottiin kolmen vuoden työni.

Onko hampusta hyötykasviksi?
Kyllä 92%
Ei 8%
Ääniä 2844


Alkoholi aiheutti 6 000 kuolemaa vuonna 2005

Lähde: Helsingin Sanomat 30.8.2007

Alkoholin liiallinen juominen aiheutti 2005 noin 6 000 yli
30-vuotiaiden suomalaisten kuolemaa eli joka kahdeksannen kaikista
kuolemista, arvioi Kansanterveyslaitoksen (KTL) tutkijaryhmä, jonka
varsinainen raportti alkoholin ja tupakan aiheuttamasta kuolleisuudesta
valmistuu syksyllä.

Ennakkotietoja kertoi KTL:n pääjohtaja Pekka Puska torstaina
Helsingissä.

Työryhmä arvioi vuoden 2000 tietojen perusteella, että vuosittain
voitaisiin välttää jopa 5 000 kuolemaa, jos alkoholin suurkuluttajat
vähentäisivät juomistaan vähän käyttävien tasolle. Kolme neljäsosaa
olisi miesten ja yksi neljännes naisten kuolemia. Runsaan käytön rajana
on miehillä kuusi annosta kerralla ja naisilla neljä.

KTL:n tutkijoiden mukaan mittava kuolleisuus on vain pieni osa ihmisten
hyvinvointiin vaikuttavista alkoholin haitoista. Lisäksi alkoholin
suurkulutus aiheuttaa työkyvyttömyyttä, sairauksia, terveyspalvelujen
käyttöä ja sosiaalisia ongelmia.

Alkoholin aiheuttamat kuolemat johtuvat yleisimmin
alkoholimyrkytyksistä, tapaturmista ja maksakirroosista. Lisäksi runsas
alkoholin käyttö lisää sydän- ja verisuonitautien sekä eräiden syöpien
sairastuvuutta ja kuolleisuutta.

Alkoholin kulutus lisääntyi merkittävästi jaksolla 2000–2005.
Aikaisemmin tutkijat laskivat, että alkoholi aiheuttaisi kymmenen
prosenttia kaikista kuolemista. Nyt he ovat lisänneet arviotaan.
Määrällisesti luku on kasvanut 5 000:sta 6 000:een. Laskelmassa ovat
mukana yli 30-vuotiaat.

Alle 30-vuotiaita kuolee alkoholin juomisen seurauksena vuosittain
200–300, erikoistutkija Tuija Martelin KTL:sta toteaa.


Poliisi paljasti laajan huumeliigan Kotkassa

Lähde: Helsingin Sanomat 27.8.2007

Poliisi on saanut kiinni rikollisryhmän, joka on tuottanut ja
välittänyt huomattavia määriä huumausaineita pääkaupunkiseudulle ja
Kymenlaaksoon.

Määrät ovat niin suuria, että poliisi uskoo Kymenlaakson huumetilanteen
kohentuneen. Poliisin mukaan huumeiden saanti alueella on vaikeutunut
ja esimerkiksi Kotkan meripäivillä huumausainerikoksia tuli ilmi
vähemmän kuin edellisinä vuosina.

Rikoksen päätekijöiksi epäillyt ovat kotoisin Kotkasta. He ovat olleet
vangittuna koko esitutkinnan ajan.

Tutkinnan aikana on löydetty useita kiloja amfetamiinia, tuhansia
tabletteja ekstaasia ja yli kymmenen kiloa hasista. Poliisi on
takavarikoinut myös huomattavia summia käteistä rahaa sekä muuta
arvokasta omaisuutta.

Rikosvyyhdin esitutkinta on saatu valmiiksi alkukesästä ja asia on nyt
syyteharkinnassa. Asiaa käsitellään Kotkan käräjäoikeudessa
alkusyksystä.

Poliisin mukaan liigan jäljille päästiin yhteistyön avulla.
Keskusrikospoliisin Kouvolan yksikön ja Lappeenrannan kihlakunnan
poliisilaitoksen Kaakkois-Suomen alueellisen tutkintayksikön
henkilöstöstä koottu tutkintaryhmä selvitti asiaa yhdessä muiden alueen
paikallispoliisin yksiköiden sekä liikkuvan poliisin kanssa.



Tupakkayhtiöt manipuloivat todistajia Suomen tupakkajutussa

Lähde: Helsingin Sanomat 24.8.2007
Väitöskirjan tarkemmat tiedot:
http://acta.uta.fi/teos.phtml?10973

Kansainväliset tupakkayhtiöt panostivat merkittäviä rahasummia ja
pyrkivät manipuloimaan todistajalausuntoja Suomessa vuosina 1988–2001
tupakkateollisuutta vastaan käydyssä tuotevastuuoikeudenkäynnissä.

Suomen tapaus oli ensimmäinen Yhdysvaltojen ulkopuolella käyty
oikeudenkäynti, jossa pitkään tupakoineet vaativat yhtiöiltä korvauksia
sairauksistaan. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen vuonna
2001, ja vapautti tupakkayhtiöt korvausvastuusta.

"Tupakkateollisuus piti Suomen tupakkajuttua globaalina uhkana. Yhtiöt
pelkäsivät tapauksen aiheuttavan lumivyöry-efektin Euroopassa, jos
Suomessa olisi käynyt toisin", kertoo tupakkateollisuuden
vaikuttamisstrategioista perjantaina Tampereella väitellyt Heikki
Hiilamo.

Hiilamon kansanterveystieteen alan väitöskirjasta selviää, että
tupakkateollisuus loi tutkimusrahoituskäytännöllään
asiantuntijaverkoston, joka oli valmis todistamaan tupakkayhtiöiden
puolesta.

Tupakkateollisuuden 45 lääketieteellisestä asiantuntijatodistajasta 33
sai tupakkateollisuudelta tutkimusrahoitusta ennen tai jälkeen
oikeudenkäynnin. Asiantuntijatodistajista kaksi oli suomalaisia ja
suurin osa yhdysvaltalaisia.

Asiantuntijoiden avulla yhtiöt kiistivät tupakan terveyshaitat
kiistattomista todisteista huolimatta, mikä tosin on Hiilamon mukaan
horjuttanut tupakkateollisuuden uskottavuutta oikeuden päätöksestä
huolimatta.

"Tupakan haittojen kieltäminen ja vähättely meni kauan läpi. Se
osoittaa, että sekä tiede, tuomioistuin että suuri yleisö ovat olleet
alttiita manipuloinnille."

Hiilamon tutkimus on Suomessa uraauurtava. Tutkimuksen aineistona
käytettiin ensimmäistä kertaa Suomessa tupakkayhtiöiden omia
dokumentteja, jotka määrättiin Yhdysvalloissa julkisiksi vuonna 1998.
Hiilamon mukaan aiheen kannalta todella merkittäviä dokumentteja oli
"muutama tuhat", mutta Suomi mainittiin yhteensä 60000 asiakirjassa.

Väitöskirjan tiedot:
Heikki Hiilamo (2007) The Fear of Losing out - Tobacco Industry
Strategies in Finland 1975-2001. Tampere University Press. Sarja Acta
Universitatis Tamperensis; 1229. ISBN 978-951-44-6937-4.
Verkkojulkaisusarja Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 617.
Verkkojulkaisun ISBN978-951-44-6938-1



Tiivistelmä:

Tutkimus analysoi tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategioita Suomessa
vuodesta 1975 vuoteen 2001. Pääasiallisena aineistona käytettiin
tupakkateollisuuden sisäisiä asiakirjoja. Tutkimus keskittyi
tupakkasääntelyyn mukaan lukien tuotevastuuoikeudenkäynti
(tupakkajuttu) tupakkateollisuutta vastaan vuosina 1988-2001.
Oikeudenkäynnin tupakkapoliittisia vaikutuksia arvioitiin muun muassa
tutkimalla eri tupakkayhtiöiden rooleja ja vaikutusvaltaa
tupakkajutussa.

Suomen tupakkajuttua tarkasteltiin lisäksi analysoimalla mahdollisia
yhteyksiä tupakkateollisuuden tieteellisten strategioiden ja sen
oikeudellisen puolustuksen välillä. Tutkimus selvitti myös sitä, miten
tupakkayhtiöt ovat pyrkineet vaikuttamaan tupakkasääntelyyn Suomessa.
Tärkein kysymys oli: onnistuivatko tupakkayhtiöt löytämään strategian
tupakkasääntelyn horjuttamiseksi Suomessa? Lopuksi tutkimus selvitti
tupakkateollisuuden sisäisten asiakirjojen pätevyyttä analysoimalla
antaako tupakkateollisuuden lobbarin oman arkiston tiedot aiheen
muuttaa tai täydentää aikaisempia raportteja tupakkateollisuuden
manipulointiyrityksistä Suomessa.

Tutkimus osoitti, että kansainväliset tupakkayhtiöt pitivät Suomen
tuotevastuuoikeudenkäyntiä globaalina uhkana. Yhtiöt yrittivät
kuitenkin vähätellä Suomen oikeusjutun merkitystä esittämälllä sen
paikallisena riitana, jolla ei ole kansainvälisiä yhteyksiä.
Valmistautuminen oikeudenkäynteihin tapahtui työryhmissä, jotka
kokosivat yhtiöiden sisäiset ja ulkoiset voimavarat. Niillä oli
ratkaiseva merkitys puolustuksessa. Puolustus Suomessa haluttiin
rakentaa samojen periaatteiden varaan kuin Yhdysvalloissa. Samojen
argumenttien, käsitteiden (esimerkiksi erityisen ja yleisen
syy-yhteyden tulkinnan) ja samojen kuvausten lisäksi osa todistajista
oli samoja kuin Yhdysvalloissa. Oikeudenkäynti osoitti
tupakkateollisuuden salanneen tuotteidensa terveyshaitat kiistattomista
tieteellisistä todisteista huolimatta. Edelleen oikeudenkäynti osoitti,
että tupakkayhtiöt yhä kiistivät terveyshaitat. Tupakkayhtiöiden
kannanotot horjuttivat sen uskottavuutta sosiaalisena toimijana ja
heikensivät niiden mahdollisuuksia vaikuttaa tupakkapolitiikkaan.

Tulokset todistivat, että tutkimusrahoituksen myöntäminen oli
läheisessä yhteydessä todistajien hankkimiseen
tuotevastuuoikeudenkäynnissä. Tutkimusrahoituksen avulla
tupakkateollisuus oli luonut asiantuntijaverkoston, johon kuuluvat
lääketieteen tutkijat olivat valmiita todistamaan tupakkkateollisuuden
puolesta tai suosittelemaan muita todistajia. 45:sta
tupakkateollisuuden lääketieteellisistä asiantuntijatodistajasta 33 oli
saanut tupakkateollisuudelta tutkimusrahoitusta ennen tai jälkeen
todistamisen. 19 heistä oli työskennellyt tupakakkateollisuuden
konsultteina. Vanhemmat teollisuuden kutsumista asiantuntijoista
todistivat sellaisen tieteellisen kiistan olemassaolosta, jota he itse
olivat olleet luomassa. Helsingissä todistaneet asiantuntijat
vähättelivät yhteyksiään tupakkateollisuuteen. Tupakkateollisuus
palkitsi ainakin osaa asiantuntijoista yli todistamiseen ja siihen
valmistautumiseen käytetyn ajan. Tämä on voinut vaikuttaa
todistajalausuntojen sisältöön.

Tupakka-asiakirjat viittaavat siihen, että Suomi oli tupakkayhtiöiden
erityisen kiinnostuksen kohteena Suomen pitkäaikaisen tupakkasääntelyn
vuoksi. Asiakirjat osoittivat, että tupakkayhtiöt pyrkivät Suomessakin
ohjaamaan keskustelun pois tupakan haitallisuudesta ja torjumaan
tupakkalainsäädännön. Tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategiat
onnistuivat viivyttämään tupakkalainsäädännön kehittämistä ja
toimeenpanoa Suomessa. Tupakkateollisuus onnistui myös torjumaan
ryhmäkannelainsäädännön sekä hidastamaan ravintoloiden
tupakointikieltoja.

Tupakka-asiakirjat sisältävät ensikäden tietoja tupakkateollisuuden
strategioista ja niiden toimeenpanosta. Asiakirjat eivät kuitenkaan
aina tarjoa tarkkoja tietoja strategioiden tuloksista. Siksi
asiakirjoissa on puutteita, jos yksin niitä käytetään tapahtumien kulun
kuvaamiseen. Tupakkateollisuuden lobbarina toimineen henkilön
yksityisen arkiston tietojen vertaaminen julkisesti saatavilla oleviin
tupakka-asiakirjoihin osoitti, että Suomea koskevat tupakka-asiakirjat
antavat yleisellä tasolla kattavan kuvan tupakkateollisuuden
strategioista myös niinkin pienestä markkina-alueesta kuin Suomesta.



Lancetin tiedot kannabishaitoista eivät yllätä suomalaisia
asiantuntijoita

Lähde: Suomen lääkärilehti 23.08.2007
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/
news_id=5003/news_db=web_lehti2006/type=1

Päihdepoliitikot ja -tutkijat eivät yllättyneet kannabiksen ja
psykoosin yhteyksistä. Päihdelääkärit ovat sen sijaan huolissaan, että
kannabiksen käyttäjän psykoosi luokitellaan aivan liian helposti ”vain”
kannabispsykoosiksi. Kuka ottaisi kokonaisvastuun psyykkisesti
sairaasta ihmisestä, jolla on huumeongelma? Päihdehuollon ja
psykiatrian työnjako takkuaa Suomessa yhä.

– Ihmettelen mikä tässä Lancetin analyysissä on uutta. Myös Independent
muutti aiempaa käsitystään alkuvuodesta. Meille alan ihmisille
kannabiksen ja mielenterveysongelmien kytkös on ollut selvä jo vuosia,
kuittaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tapani
Sarvanti Lancetin viimekuisen uutisen kannabiksen terveysriskeistä.

Lancet julkaisi heinäkuussa metakatsausartikkelin sekä sitä
kommentoivan pääkirjoituksen. Niiden viesti kuului: kannabiksen
käytöllä on aiemmin luultua voimakkaampi ja selvempi yhteys
psykooseihin.

Erityisesti uusi tieto oli se, että hyvin satunnaisella ja
yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut
riskiyhteys psykooseihin.

Sekä Sarvannin että muiden huumausainepolitiikan tuntijoiden ja
toteuttajien näkemykset Lancet-artikkelin vaikutuksista voi puolestaan
kiteyttää näin: ei ole tarvetta kiristää suhtautumista kannabikseen
Suomessa.

Uusi meta-analyysi sai Lancetin pyörtämään liberaalin kannabiskantansa
vuodelta 1995. Lisäksi Britanniassa harkitaan nyt kannabiksen
luokittamista takaisin huumeiden B-luokkaan, josta huume tiputtiin
lievempään C-luokkaan vuonna 2004. Luokitus perustuu huumeen
vaarallisuuteen ja sitä kautta määritellään myös kannabiksen käytön
rangaistavuus.



”Mikä tässä on uutta?”

Suomessa huumausainepolitiikka kulkee Stakesin erikoistutkija Tuukka
Tammen mukaan kahdella raiteella: kansanterveyden ja rikoskontrollin
tavoitteet elävät melko harmonisesti rinnakkain.

Sarvanti pitää Suomen huumausainepolitiikan nykyisiä kannabislinjauksia
täysin riittävinä ja vetoaa muun muassa juuri Tammen tutkimukseen.

– Suomalainen huumausainepolitiikka on onnistunut hirveän hyvin. Meillä
on ollut tiukka asenne huumeiden käyttöön ylipäätään, eikä sitä voida
enää tiukentaa, Sarvanti sanoo.

Sarvannin mielestä Lancet-tutkimuksen valistuksellinen anti tulee toki
viedä kentälle, etenkin kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten tietoon.

Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen näkee, että Lancetin
artikkeli kytkeytyy ensisijaisesti keskusteluun Britanniassa juuri
kolmen vuoden takaisen lievennysluokituksen takia. Siellä artikkelilla
on todennäköisesti suurimmat seurausvaikutukset, ja tutkimusta tullaan
arvioimaan tarkasti ja myös kriittisesti.



”Tärkeä viesti”

Suomalaiseen päihdelääketieteen piirissä Lancetin artikkelia pidetään
tervetulleena lisänä, joka vahvistaa sekä aiempaa tutkimustietoa että
kliinistä näppituntumaa.

– Australialaiset, uusiseelantilaiset ja ruotsalaiset tutkijat ovat
saaneet samansuuntaisia tuloksia kuin Lancetin meta-analyysi.
Kannabista on pidetty suhteellisen harmittomana huumeena, mutta
väestötason tutkimukset paljastavat enemmän tai vähemmän vakavia
mielenterveyshäiriöitä. On hienoa, että nämä vaikutukset on nyt
summattu, sanoo A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, pitkän linjan
päihdelääkäri Pekka Heinälä.

Kiinnostavinta antia Heinälän mukaan on tarkentunut tieto jo vähäisen
ja satunnaisen kannabiskäytön terveysriskeistä.

– Se on ehdottomasti tärkeä viesti, joka tulee saattaa myös esimerkiksi
kouluterveyshuollon ja vanhempien tietoon.

Heinälän mielestä terveydenhuoltojärjestelmä on aliarvioinut kannabista
Suomessa. Akuutin ja näkyvimmän ongelman on aiheuttanut kovien
huumeiden, kuten opiaattien ja stimulanttien käyttö. Kannabis on jäänyt
näiden varjoon niin hoidoissa kuin julkisessa keskustelussa. Heinälän
mukaan yhdestä esimerkistä käy huumeriippuvaisten Käypä hoito
-suositus, jossa kannabis käsitellään melko lakonisesti.

– Hoitojärjestelmämme on tietyllä lailla suhtautunut kannabikseen niin
kuin se ei olisi mitään, Heinälä pohtii ja valaisee väitettään
rinnastusesimerkin avulla:

– Vähän samoin vähätellään tupakan merkitystä. Jos ajatellaan
terveyshaittoja, niin tupakasta tulee ruumiita. Kannabiksesta ei
todennäköisesti seuraa ruumiita, vaan mielenterveysraunioita.
Sokeudumme tietyissä kysymyksissä, esimerkiksi kannabiksessa, koska sen
käyttö on päihdepotilailla niin yleistä.



Huumepolitiikka elää murrosvaihetta

Suomessa ei juuri ole pohdittu saati toteutettu kannabispotilaiden
hoitoja ja palveluja omana erityiskysymyksenään, toisin kuin
esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa. Tosin näissä maissa
kannabiksen ongelmakäyttö on aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Kun kovat huumeet kymmenkunta vuotta sitten tulivat ryminällä,
viranomaiset ja terveydenhuolto olivat valmistautumattomia.

– Oli pakko kiinnittää huomiota akuuttien palvelujen hoitamiseen. Nyt
seuraava askel olisi kehittää myös kannabiksen ongelmakäyttäjien
palveluja, Hakkarainen sanoo.

Pekka Heinälän korviin on kantautunut lääkärikollegoiden huolestuttavia
viestejä niin kannabiksesta kuin muista huumeista. Esimerkiksi
Helsingissä huumeet ovat enenevissä määrin arkea myös
yleispsykiatriassa.



Kannabiksen kotikasvatus yleistynyt

Lähde: Kaleva 8.8.2007

Korkea hinta ei enää ole este nuorten tai nuorten aikuisten
huumekokeiluille. Kannabiksen kotikasvatus on yleistä, joten suurin osa
käyttäjistä saa ruohonsa ilmaiseksi joko ystäviltään tai oman
lämpölamppunsa alta.

"Keskenkasvuiset pyrkivät kasvattamaan marihuanansa jopa kesällä
ulkona. Eihän ulkona kasvattamisesta mitään tule, mutta siitä se
lähtee", toteaa Oulun poliisin huumerikostutkija Jukka Oikarinen.

Viranomaisten tilastotiedot ja todellisuus huumeiden käytön
yleisyydestä ovat ristiriidassa keskenään.

Suurin osa huumausainerikoksista on piilorikollisuutta, eli poliisin
tietoon tulevat ja tilastoimat tapaukset ovat vain jäävuoren huippu.

Huumemyönteisyys lisääntynyt

Vaikka tilastot näyttävät nuorten ja nuorten aikuisten huumausaineiden
käytön tasaantuneen tai jopa vähentyneen viime vuosina, Oikarisen
mukaan kannabiksen käyttö on selvästi lisääntynyt.

Oulun Nuorten päihdeasema Redi64:stä kerrotaan, että nuoret hakeutuvat
hoitoon niin alkoholin kuin huumeiden käytön vuoksi edellisvuosia
useammin.

Oulun Nuorten päihdeasema Redi64:n ohjaaja Johanna Huttula on
huolestunut nuorten kannabismyönteisyydestä.

"Kannabiksen käyttökynnys on laskenut ja kokeilukäyttö lisääntynyt.
Nuoret ajattelevat, ettei kannabis ei huume ja että se on
terveellisempää kuin alkoholi. Huumeita kokeilevat yläasteikäiset eivät
vielä ymmärrä, miten kannabis vaikuttaa elämän eri alueisiin."

"Muuten alaikäisten huumeiden käyttö ei ole lisääntynyt
räjähdysmäisesti. Suurin hoitoon hakeutuvista ikäryhmistä on 21-24
-vuotiaat, jotka ovat aloittaneet päihteiden käytön ensin alkoholilla,
siirtyneet kannabiksen kautta lääkkeisiin ja lopulta huumeiden
suonensisäiseen käyttöön. Meidän sesonkiaikamme alkaa syksyllä, kun
nuoret hakeutuvat hoitoon kesän rientojen jälkeen koulujen alkaessa."

Päihdeasema Redi64:än hakeutuu hoitoon vuosittain noin 500 alle
29-vuotiasta nuorta. Karkeasti arvioituna 60 prosenttia heistä tulee
asemalle alkoholin käytön sekä 40 prosenttia huumeiden, lääkkeiden ja
sekakäytön vuoksi.


Opiaatteihin tulee varautua etukäteen

Britanniassa kannabiksen laillistamista kannattavat tahot ovat
menettäneet tärkeän äänenkannattajansa. Sosiaali- ja terveysministeriön
neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti kertoo, että brittiläinen
laatulehti Independent luopui kannabismyönteisestä näkökulmastaan
vuoden alussa.

Syynä mielipiteen muutokseen olivat lehden saamat tiedot kannabiksen
haitallisista terveysvaikutuksista.

Suomen hallitusta EU:ssa ja YK:ssa edustava Sarvanti on huolestunut
opiaattien leviämisestä Afganistanista Eurooppaan.

"Opiaattien käyttö ei ole vielä Suomessa yleistä, mutta ne ovat
leviämässä yhä laajemmalle Eurooppaan."

Afganistanissa tuotetaan 90 prosenttia maailman opiaateista. "YK
yrittää tuhota Afganistanin oopiumipeltoja ja tukea muuta viljelyä.
Eräät kansainväliset vapaaehtoisjärjestöt ovat pohtineet
mahdollisuutta, että YK ostaisi koko Afganistanin oopiumisadon ja
teettäisi siitä köyhille maille kipulääkkeitä. Tämä on kuitenkin
poliittisesti mahdotonta eikä maailmassa ole niin suurta tarvetta
kipulääkkeille."


Kannabiksen käyttö eurooppalaistuu

Kannabista jo vuosien ajan satunnaisesti käyttänyt Mikko ei ole enää
vuosiin maksanut ruohostaan mitään.

"Kannabiksen kotikasvatus on niin yleistä, ettei kukaan pyydä
marihuanasta maksua. Aina jollakulla kaveriporukasta on ylimääräistä
kannabista. Ennemminkin kotikasvattajat ovat vain tyytyväisiä, jos
pääsevät ylimääräisestä eroon. Syynä tähän on kiinnijäämisen uhka."

25-vuotiaan Mikon mielestä kannabiksen käyttö on muuttunut Suomessa
eurooppalaisemmaksi, eli kannabiksen polttamisessa ei enää ole mitään
erikoista tai jännittävää.

"Kannabista voi pyytää kaverilta niin kuin olutta: "heitä bisse, heitä
sätkä". Kannabiksen polttaminen on yhtä yleistä kuin oluen juonti."

Myös asenne kannabiksen polttamista kohtaan on Mikon mielestä
vapautunut.

"Ennen oli yleistä, että joku kielsi satunnaisen polttelunsa. Nykyään
salailuun ei ole enää syytä, vaan polttelijat myöntävät toisilleen
auliisti, jos käyttävät kannabista silloin tällöin."



Poliisi löysi huumeviljelmän Lappeenrannasta

Lähde: Iltalehti 21.8.2007

Lappeenrannan poliisi on paljastanut yli 50 huumekasvin viljelmän
Joutsenon Rauhan alueella Etelä-Karjalassa.

Poliisi otti viime viikon lopulla hamppuviljelmää niittämässä olleen
miehen kiinni.

Rikoskomisario Antti Vilkko kertoo, että poliisi on tehnyt useita
kiinniottoja tapaukseen liittyen. Metsään perustetun kannabis- ja
marihuanaviljelmän kasvit ehtivät kasvaa puolesta metristä metrin
mittaisiksi.

- Joutsenossa asuva mies yhdistettiin loppuviikolla juttuun, joka on
ollut seurannassa heinäkuun 20. päivästä alkaen, tutkinnanjohtajana
toimiva Vilkko kertoo.

Multasäkkeihin istutettujen huumekasvien rahallinen arvo selviää
laboratoriotutkimuksissa.



Huumejutun päätekijälle kolme vuotta vankeutta

Lähde: Helsingin Sanomat 10.8.2007

Kuopion käräjäoikeus tuomitsi perjantaina laajahkon huumejutun
päätekijän kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Kuopiolainen Juha Pekka Kling,
42, sai tuomion kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta.

Tuomion mukaan Kling järjesti pääkaupunkiseudulta Kuopioon myytäväksi
yhdeksän kiloa hasista. Lisäksi hän myi parisataa grammaa amfetamiinia.

Huumeiden jakeluportaassa ollut 29-vuotias kuopiolaismies tuomittiin
kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen. 31-vuotias kuopiolaismies sai
puolitoista vuotta ehdollista ja 38-vuotias varkautelaismies vuoden
ehdotonta vankeutta.

Rikokset tapahtuivat viime vuonna. Päätekijä on aiemminkin tuomittu
vankeuteen isoista hasiskaupoista.



Kieltolaki ei auta huumeongelmaista

Lähde: Helsingin Sanomat 7.8.2007

Huumeiden käyttäjien rankaisusta on enemmän haittaa kuin hyötyä,
kirjoittaa Tuukka Tammi.

Suomessa huumeiden käyttö on lailla kielletty. Siksi se tarkoittaa
automaattista osallisuutta rikollisissa alakulttuureissa. Arviolta 450
000 suomalaista on joskus elämänsä aikana rikkonut lakia kokeilemalla
jotain huumausainetta, lähinnä kannabista.

Vaikka alkoholin ja nykyisten laittomien päihteiden käyttö eroavat
suuresti niin historiallisesti kuin kulttuurisestikin, huumekieltolaki
aiheuttaa samanlaisia haittoja kuin alkoholikieltolaki aikoinaan.

Huumekieltolain haitat ovat vielä kärjistyneempiä, koska huumekauppa
kytkeytyy kovaan ja järjestäytyneeseen kansainväliseen
monialarikollisuuteen. Huumeiden käyttäjät eivät myöskään saa osakseen
sitä puoliavointa sosiaalista hyväksyntää kuin alkoholin käyttäjät
alkoholikieltolain aikana.

Huumeiden käyttö lisääntyi Suomessa nopeasti 1990-luvulla: kannabista
kokeilleiden määrä kaksinkertaistui, amfetamiinin ja ekstaasin käyttö
lisääntyi suhteellisesti tätäkin enemmän, ja lisäksi Suomeen syntyi
opiaattien käyttäjien alakulttuuri.

Uudet ongelmat, kuten käyttäjien virustartunnat ja yliannostuskuolemat,
painostivat muotoilemaan huumepolitiikkaa uudelleen. Tiukka
kontrollipolitiikka sai haastajaksi muun muassa Keski-Euroopassa
omaksutun haittojen vähentämisen politiikan. Siinä on toissijaista
puuttua huumeiden käyttöön, jos haittoja saadaan ehkäistyä muilla
keinoin.

1990-luvun lopulla huumepolitiikasta keskusteltiin ajoittain
kiivaastikin. Kontrollipolitiikan ja aluksi sallivaksi mielletyn
haittojen vähentämisen välinen jännite laantui 2000-luvulla kahden
raiteen konsensuspolitiikaksi, jossa kansanterveyden ja rikoskontrollin
tavoitteet elävät rinta rinnan.

Suomessa haittojen vähentäminen löi läpi kansanterveydellisenä
näkökulmana: huumeisiin liittyviä terveyshaittoja ja -riskejä pyrittiin
vähentämään muun muassa vaihtamalla neuloja ja ruiskuja puhtaisiin ja
tarjoamalla lääkekorvaushoitoja opiaattien käyttäjille. Ensisijaisesti
oltiin huolissaan ruiskujen ja neulojen välityksellä tarttuvien
virusten, erityisesti hivin, leviämisestä valtaväestöön.

Haittojen vähentämisen laajempia, ihmisoikeuksiin ja sosiaaliseen
tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ei 1990-luvun keskustelussa juuri
tuotu esiin. Huumeiden täyskielto eli huumekieltolaki aiheuttaa
itsessään ongelmia. Rangaistukset ja viranomaisjärjestelmiin jäävä
tieto yksilön huumeiden käytöstä syventävät käyttäjien syrjäytymistä
erityisesti työmarkkinoilta.

Laittomilla markkinoilla leviävät päihteet ovat epäpuhtaita, julkiselta
katseelta piilossa tapahtuvan käytön tapoihin ei voida vaikuttaa
senkään vertaa kuin laillisten päihteiden käyttöön, ja käyttäjät
joutuvat asioimaan ammattirikollisten kanssa päihteitä hankkiakseen.

Kontrollin haitoista puhuttiin Suomessakin vielä 1960-70-lukujen
kriminaalipolitiikassa, ja tuolloin ainakin periaatteessa vältettiin
kohdistamasta kontrollia vähemmistöihin, jotka usein jo ennestään
olivat heikossa asemassa.

Kun vuoden 1969 huumausainekomitea päätyi ehdottamaan huumausaineiden
käytön kriminalisointia, komitean jäsen Kettil Bruun jätti mietintöön
eriävän mielipiteensä koska ennakoi tämän monin tavoin vaikeuttavan
käyttäjän elämää. Vaihtoehtona olisi ollut jättää käyttö
kriminalisoinnin ulkopuolelle.

1990-luvulla ajatus vähemmistöjen suojelusta oli korvautunut enemmistön
terveyden ja turvallisuudentunteen suojelulla.

Arviolta 5-10 prosenttia laittomia päihteitä kokeilleista ajautuu
päihdeongelmiin. Heille huumeongelmat ovat tyypillisesti vain osa
pitkään kehittynyttä monimutkaista ongelmavyyhtiä: fyysistä, psyykkistä
ja sosiaalista huonovointisuutta, karuja taustoja ja
tulevaisuudennäkymiä.

Vähemmistöjen suojelun ja haittojen vähentämisen nimissä olisi syytä
jättää ainakin päihdeongelmaiset ilman rikosoikeudellista seuraamusta
pelkästä huumeiden käytöstä. Heidän rankaisemisestaan on enemmän
haittaa kuin hyötyä.

Tuukka Tammi (2007) Medicalising Prohibition. Harm Reduction in Finnish
and International Drug Policy. Stakes : Helsinki 2007. Series number
161. ISBN 978-951-33-1179-7; ISSN 1236-0732
http://www.stakes.fi/EN/Julkaisut/Kirjakauppa/
bookshop_research_reports/t161_en.htm?Description=abstract