Vähän enemmän toleranssia

ENCOD tiedote nro 12 joulukuu 2005

Koska nollatoleranssi on hallinnut useimpien hallitusten huumausainepolitiikkaa, olisi houkuttelevaa ajatella, että toleranssi olisi jotain todella pahaa. Tietysti käsite nollatoleranssi on käyttökelpoinen harjoitettaessa poliittista propagandaa, se kuulostaa helposti ymmärrettävältä.

Toisaalta kuitenkin useimmat ihmiset, lukuun ottamatta ehkä tiukkoja moraalinvartijoita ja muita fundamentalisteja harjoittavat toleranssia eli sietämistä joka päivä. Sehän on avain keskinäisen yhteiselon onnistumiseen yleensäkin, miksi meidän pitäisi hylätä se yksioikoisesti?

USA:ssa, jossa nollatoleranssi otettiin käyttöön, se on johtanut täydelliseen katastrofiin huumausainepolitiikassa. Eikä nyt voida olla mainitsematta ENCODin puheenjohtaja Farid Ghehiouechea, jonka osallistuminen Drug Police Alliancen marraskuiseen, joka toisena vuonna järjestettävään huumausainepoliittiseen konferenssiin estettiin San Franciscossa. USA:n rajaviranomaiset löysivät hänen taskuistaan 0,0001 grammaa kannabista. Tällä perusteella hänen pääsynsä USA:han estettiin ja hän joutui viettämään yön putkassa 13 muun henkilön kanssa. Hänet lähetettiin takaisin Ranskaan passissaan leima, jossa varoitettiin häntä yrittämästä USA;han ilman viisumia. Faridin lailla joka vuosi USA:ssa pidätetään 1,6 miljoonaa ihmistä huumausaineiden vuoksi. Kaksi kolmasosaa USA:n vangeista - yli 1.2 miljoonaa ihmistä - on lukittujen ovien takana väkivallattomien rikosten vuoksi, pääsasiassa huumausainerikosten. Vuodesta 1980 vangittujen lukumäärä on kasvanut 7-kertaiseksi.

Hollannissa maan vaurauden tausta 1700-1800-luvuilla oli erilaisten kulttuurien ja uskontojen sietämisessä (toleranssissa). Myös salliva politiikka kannabista kohtaan on ollut menestyksekästä. Euroopan huumeviraston (EMCDDA) vasta julkaistun raportin mukaan kannabiksen käyttö 15-16 vuotiaiden joukossa on alempi kuin 8 muun EU-maan (Italia, Slovenia, Belgia, Espanja, Ranska, Iso-Britannia, Irlanti ja Tsekki) huolimatta siitä, että kannabiksen avoin kauppa aikuisille siedetään.

Siitä huolimatta Hollannin oikeusministeri Donner kieltäytyy itsepintaisesti hyväksymästä kannabiskaupan valtiollista säätelyä, jota monet Hollannin pormestarit ja enemmistä Hollannin parlamentistä kannattaa. Oikeusministeri Donner uhkailee muuan Euroopan närkästymisellä, mikäli Hollanti ottaisi moisen askeleen.. Donnerin mukaan kannabiskaupan kontrollointi ei vähentäisi yleistä häiriötä joka liittyy huumausaineisiin. Jotta "yleistä häiriötä" voisi rajoittaa, tarvitaan "nollatoleranssia" eli lyhyesti tämä tarkoittaa sitä, että "yleisellä häiriöllä" valtiovalta perustelee pakkotoimenpiteensä heitä kohtaan, joiden arvelee aiheuttavan "yleistä häiriötä" siis etupäässä käyttäjiä kohtaan. Ja seuraus tästä tietysti on se, että häiriöiden määrä vain kasvaa.

Häiriötä voidaan vähentää jos toiminta tähtää turvallisuuden edistämiseen. Järjestelmässä, jota ei kuvaa nollatoleranssi vaan toleranssi, laillisesti valvotut markkinat ehkäisisivät järjestäytyneen rikollisuuden roolia kaupankäynnissä. Reilun kaupan hengessä toteutettava kannabiksen, kokalehtien, oopiumin ja niiden jalosteiden kauppa loisi uutta kehitysperspektiiviä maaseudun köyhille alueille Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa, missä olosuhteet nykyään pakottavat ihmiset muuttamaan sieltä pois. Se voisi myös johtaa luonnontuotteiden saatavuuden lisääntymiseen, jotka pystyvät kilpailemaan synteettisten tuotteiden kanssa.

Kun Hollannissa murhattiin elokuvaohjaaja Theo van Gogh, olivat coffeeshopit (kahvila, josta voi ostaa kannabista) ainoita paikkoja, joissa tavalliset muslimi- ja ei-muslimitaustaiset ihmiset pystyivät asialliseen kanssakäymiseen toistensa kanssa. Joskus tosin melko eläväisesti mutta aina kunnioittavasti. Keskusteluissa pystyttiin purkamaan rintamalinjoja. On hyvin todennäköistä, että kannabiksen vaikutukset edesauttoivat siinä, päin vastoin kuin jos olisi nautittu alkoholia.

Tällä hetkellä huumausainepoliittinen keskustelu ei sisällä ollenkaan tällaisia ajatuksia tai argumenttejä. Ihmiset, jotka niitä voisivat esittää (käyttäjät, valmistajat tai levittäjät tai tavalliset huolestuneet kansalaiset) eivät ole edustettuina keskustelussa. Sen sijaan he ovat vankilassa, hylättyinä kohtalonsa varassa, leimattuina tai heidän ääntänsä ei vain haluta kuulla. Poliittinen ja laillinen apparaatti on huomioinut heistä muutamia mutta heidän äänensä on liian heikko saattaakseen aikaan muutosta.

Politiikan tekijöiden tulisi kuunnella kansalaisia. Ranskan mellakat näyttivät nollatoleranssin rajojen ahtauden. Ranskan viranomaiset eivät voi estää mellakoiden toistumista asettamalla ulkonaliikkumiskiellon mellakka-alueille, missä huumausainekaupasta on tullut muun ohessa sosiaalisen integraation menetelmä. He voisivat saavuttaa parempia tuloksia saattamalla ihmisiset osallisiksi omien ongelmiensa ratkaisussa.

ENCOD jatkaa suunnitelmiaan järjestää konferenssi Euroopan parlamentissä yhdessä 8 europarlamentaarikon kanssa alkuvuodesta 2006. Konferenssin tarkoitus on ilmaista tukea uutta luovalle politiikalle, jota on käynnissä paikallisella tasolla Euroopassa - politiikalle, jolla on mahdollisuus lisätä turvallisuutta ja vähentää huumausaineiden terveydelle aiheuttamia haittoja. Sekä tutkia Euroopan roolia avoimessa keskustelussa YK:n huumausainesopimuksesta. Sopimusta on tarkoitus arvioida vuonna 2008. ENCOD on yhä edelleen riippuvainen kaikkien niiden EU:n kansalaisten tuesta, jotka haluavat tukea paremman huumausainepolitiikan aikaan saamista.

Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että jäsenemme ovat valmiita varmistamaan taloudellisen riippumattomuuden ENCODille ainakin tällä erää. Mutta tuki uusien jäsenien muodossa on aina tervetullutta!

Joep Oomen (Farid Ghehiouechen ja Peter Websterin avustuksella) http://www.encod.org