Eduskuntavaalit 2011
- Tietoja
- Julkaistu: 25.02.2011 25.02.2011
- Osumat: 4600 4600
Eduskuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 17.4.2011 klo 9-20. Ennakkoäänestys kotimaassa: 6.-12.4. (keskiviikosta tiistaihin). Ennakkoäänestys ulkomailla: 6.-9.4. (keskiviikosta lauantaihin).
Vaalikoneita
- Sosiaalinen vaalikone on kysynyt ehdokkailta kannabiksesta. Kysymys "mitä mieltä olet kannabistuotteiden asemasta lainsäädännössä?" on kolmen vastatuimman kysymyksen joukossa.
- Turun seudun kannabisyhdistyksen vaalikysymykset Varsinais-Suomen ehdokkaille.
Katso SKY:n ja Humaania päihdepolitiikkaa ry:n eduskuntavaalipaneeli 28.3. tästä, ja tiedote tilaisuudesta.
ENCOD: Tämä ei ole enää vuoropuhelua
- Tietoja
- Julkaistu: 16.01.2011 16.01.2011
- Osumat: 4980 4980
Lähde: ENCOD BULLETIN ON DRUG POLICIES IN EUROPE
NR 71 JANUARY 2011
http://www.encod.org/info/ENCOD-BULLETIN-71.html
ENCOD:lla on ollut vaikeuksia vastata kysymykseen, millä ehdoilla sen
tulisi jatkaa EU:n huumepoliittisen kansalaisfoorumin toimintaan vai
jatkaako osallistumista ylipäänsä. Tämä kysymys liittyy toiseen
kysymykseen eli millaisessa osassa ENCOD:n tulisi toimia:
vaikuttajaryhmänä vai poliittisena liikkeenä? Tämän kysymyksen
ymmärtämiseksi täytyy selostaa ENCOD:n alkuperää.
Vuonna 1991 Euroopan komissio aloitti prosessin, jonka tarkoituksena
oli johtaa yhtenäiseen EU:n huumepolitiikkaan. Tämän käsitteen keksijä
oli Ranskan presidentti François Mitterand, joka haaveili EU:n voivan
päättää omasta huumepolitiikastaan itsenäisesti ilman USA:n
vaikutusta. Seuraavien kahden vuoden aikana satojen akateemisten
asiantuntijoiden ja alalla työskentelevien välillä käytiin
keskusteluja ympäri EU:ta. Tästä selvisi, että jos aiotaan jatkaa
hyviä kokemuksia ja välttää huonoja, tarvitaan tieteelliselle näytölle
eikä ideologialle perustuvaa eurooppalaista huumepolitiikkaa. Tämän
tieteellisen näytön ensimmäinen pilari saadaan aikaan keräämällä ja
vertaamalla tilastotietoa ja toinen pilari saadaan avoimella ja
läpinäkyvällä vuoropuhelulla sen kansalaisyhteiskunnan kanssa, jota
tämä asia koskettaa ja johon huumepolitiikka kohdistuu. Maaliskuussa
1993 komissio järjesti Pariisissa seminaarin, jonka tarkoitus oli
luoda huumeiden käytön parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen
foorumi, joka auttaisi EU:n huumepolitiikan tekemisessä. Tästä syntyi
ENCOD.
Marraskuussa 1993 Lissaboniin perustettiin European Monitoring Centre
on Drug Addiction, EMCDDA, eli Euroopan huumeseurantakeskus. 10
miljoonan euron vuosibudjetillaan EMCDDA on tuottanut suuren määrän
raportteja, jotka sisältävät tietoa Euroopan huumekysymyksen kaikilta
puolilta. Tästä kootusta tietomäärästä on voitu vetää yksi tärkeä
johtopäätös: teoria siitä, että kieltolakia tarvitaan huumeiden
kysynnän ja tarjonnan vähentämiseen, on väärä. Niissä maissa, joissa
kieltolakia on lievennetty, tarjonta ja kysyntä eivät ole nousseet. Ja
tämän lisäksi juuri näissä maissa on koettu huumeiden vastaisen
taistelun harvat menestykset, kuten huumeiden käyttöön liittyvien
tautien ja kuolemien väheneminen.
Sitten kun todistusaineisto EU:n tasolla osoitti, että kieltolaki on
väärä ratkaisu huumeongelmaan, kieltäytyivät EU:n virkamiehet
keskustelemasta tästä johtopäätöksestä. Huolimatta lukuisista
sitoumuksista EU:n huumestrategioissa, toimintasuunnitelmissa ja
muissa virallisissa julistuksissa vuoden 1993 jälkeen järjestää
järkevää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, ei yhtään vakavaa
yritystä tähän suuntaan ole toteutettu.
Niissä kahdessa ainoassa EU:n huumekokouksessa vuosina 2000 ja 2004,
joihin ENCOD on kutsuttu, on puheenvuorot rajoitettu 5 minuuttiin,
koska joidenkin hallitusten edustajat ovat valittaneet siitä, että
”laillistajalobbylle on annettu suunvuoro”.
Sen jälkeen päätimme toteuttaa oman menestyksekkään lobbauskampanjamme
EU:n parlamentissa. Joulukuussa 2004 se hyväksyi joukon suosituksia
uudeksi EU:n huumestrategiaksi, joihin kuului pysyvän
keskustelumekanismin luominen kansalaisyhteiskunnan kanssa sen
osallistumisen lisäämiseksi huumepolitiikassa. Tämä vetoomus sai
vahvistusta ENCOD:n ja EU parlamentin järjestämässä
kuulemistilaisuudessa toukokuussa 2005. Vastauksena parlamentin
raporttiin komission huumeiden vastaisen yksikön johtaja Carel Edwards
kirjoitti joulukuun lopulla vuonna 2004, että ”vuoropuhelu alkaa
vuonna 2005 hyvin järjestettynä”.
Tammikuussa 2006 komissio järjesti konferenssin ”Kansalaisyhteiskunta
ja huumeet”. Arviolta 60 osanottajaa, joista 17 edusti ENCOD:ia, jätti
selvän viestin komissiolle: ”Ottaen huomioon, miten suuri vaikutus
huumeilmiöllä on yhteiskuntaan ja kuinka kiinnostunut suuri yleisö on
siitä, on hyvin tärkeää luoda selvä suunnitelma rehelliselle ja
rakentavalle vuoropuhelulle virkamiesten ja kansalaisyhteiskunnan
järjestöjen kanssa siitä, millaista huumepolitiikkaa kansallisella ja
EU:n tasolla suunnitellaan ja toteutetaan”. Komission edustajan
Francisco Fonsecan vastaus oli, että ”vuonna 2007 luodaan
budjettilinja, mikä tekee mahdolliseksi sisällyttää kansalaisten ja
heidän järjestöjensä esittämät vaatimukset EU:n huumepolitiikkaan ja
-strategioihin”. Tämän lupauksen ensimmäinen osa täytettiin.
Syyskuusta 2007 komissio on suostunut sijoittamaan miljoona euroa
(1m€) vuodessa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävään vuoropuheluun
huumepolitiikasta. On vain epäselvää, mihin tuo raha on käytetty.
Tämän budjetin ainoa näkyvä tulos on ollut ns. Civil Society Forum on
Drug Policies in EU perustaminen. Mutta tämän foorumin järjestämiä
neljää istuntoa ei voi kutsua vuoropuheluksi.
Ensiksikin löytyy kysyttävää niiden 26:n foorumiin valitun järjestön
edustavuudesta. Komissio ei esitä perustelujaan näiden
organisaatioiden valinnalle. On vaikeaa tietää, mitä nämä järjestöt
edustavat ja mihin annetut lausunnot perustuvat. Jotkin niistä eivät
perustu millekään jäsenpohjalle tai päätöksentekojärjestelmälle ja ne
näyttävät olevan yhden tai kahden henkilön ylläpitämiä, joilla on
kuitenkin takanaan jokin oma sponsori.
Suurin osa näistä organisaatioista on ns. ”palvelujen tarjoajia”,
terveysalan ammattilaisia, joita paikallistason, kansallisen tason tai
EU:n virkamiehet rahoittavat huumeiden käyttöön liittyvien
terveysongelmien hoitamiseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Siksi heidän
etuihinsa ei kuulu virkamiesten arvosteleminen. Tästä nousee se
kysymys, että missä määrin julkisrahoitteiset ihmiset edustavat
kansalaisyhteiskuntaa.
Loput foorumin jäsenyyksistä on jaettu organisaatioille, jotka
lobbaavat huumeiden kieltolain puolesta (mukana skientologia-kirkkoon
kytköksissä oleva ruotsalainen Foundation for a drug free world) sekä
huumepolitiikan uudistamisen puolesta puhuville organisaatioille.
Komissio on organisoinut foorumin sillä tavalla, että suoraa
keskustelua EU:n huumepolitiikan perusteista ei synny. Komission
edustajat lopettavat kaikki yrityksetkin tähän suuntaan sillä
selityksellä, että ”Jäsenvaltiot eivät hyväksy tällaisia suosituksia”.
Yksikään EU:n hallinnon edustaja ei ole ollut mukana istunnoissa eikä
osoittanut mielenkiintoaan sen tekemiin päätöksiin.
Kansalaisfoorumille järjestettyjä puitteita ei voi moittia:
puolentoista vuorokauden istuntoon osanottajat lentävät ensimmäisessä
luokassa, yöpyvät 250€:n hotellihuoneissa ja ohjelma on painettu
hienolle paperille. Nämä olosuhteet eivät kuitenkaan korvaa sitä,
ettei foorumissa on mahdotonta saada aikaan selvää sanomaa siitä,
mihin suuntaan EU:n huumepolitiikkaa tulisi ohjata, puhumattakaan
siitä, että päästäisiin oikeaan vuoropuheluun.
Jokainen foorumin istunto maksaa 50 000€. Tämä tarkoittaa, että
jokaisena kuluneena neljänä vuonna 950 000 €:a foorumiin tarkoitettuja
rahoja on käytetty johonkin aivan muuhun. Komissio ei ole selittänyt
tätä rahan käytön kohdetta. Yksi kohde on ollut vuonna 2009
järjestetty European action on drugs, EU kansalaisille suunnattu
propagandakampanja huumeiden vaaroista, joka oli pelkästään valtioiden
vaatimuksesta laadittu ilman kansalaisfoorumin kuulemista.
ENCOD on eri yhteyksissä yrittänyt saada Komission huumeiden
vastaiselta yksiköltä selitystä vuoropuhelun tulevaisuudesta. Selvää
vastausta ei ole tullut lukuunottamatta lausuntoa: ”Komissiolla on
vain rajallinen mandaatti vaikuttaa kansainvälisen huumepolitiikan
alueella. Jäsenvaltioilla on itsemääräämisoikeus päättää omasta
huumepolitiikastaan.”
Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun ajatus eurooppalaisesta
huumepolitiikasta lausuttiin julki, tilanne on vasta tässä. Kaiken
todistusaineiston jälkeen on selvää, että tuon politiikan tulee
perustua muulle kuin kieltolaille mutta EU:n instituutiot tekevät
kaikkensa, ettei mikään muutu eikä mitään keskustelua synny.
Nykyisessä tilanteessa kansalaisfoorumilla ei ole toivoa
kohenemisesta: sen osanottajien edustavuus on epäselvä samoin kuin
rakenne ja rahoitus eikä sillä ole objektiivista vaikutusta EU:n
huumepolitiikan tekemisessä. Tällaisen tilanteen jatkuessa
kansalaisfoorumista tulee yksi status quon kannattajista niin, että
komissio voi sanoa konsultoineensa kansalaisyhteiskuntaa.
Todellisuudessa kansalaisfoorumi, joka koostuu peiteorganisaatioista
ja EU-rahoitusta etsivistä terveysalan ammattilaisista, on ollut
kallis tapa kertoa politiikan kohteena olevalle
kansalaisyhteiskunnalle, ettei sillä ole mitään vaikutusta
huumepolitiikkaan.
Tänä aikana ENCOD:sta on kehittynyt muutaman kansalaisjärjestön
lobbausryhmästä sellaisten ihmisten kansalaisliikkeeksi, jotka
haluavat haastaa huumekieltolain sanoin ja teoin. ENCOD päätti
kokouksessaan joulukuussa 2010 lykätä lopullista päätöstä
osallistumisesta kansalaisfoorumiin ENCOD:n yleiskokoukseen kesäkuussa
2011. Siihen mennessä on tarkoitus koota tämän ratkaisun hyvät ja
huonot puolet, jotka esitetään jäsenistölle keväällä niin, että
jokainen voi tehdä asiasta oman päätöksensä.
Valtioiden hallituksiin vaikuttaminen on se suuri kysymys. Tiedämme EU
parlamentin kuulemistilaisuudesta 8.12.2010, ettei EU vastusta valtion
tekemää päätöstä ottaa seuraava askel kieltolakiin perustuvien
huumelakien uudistamisessa tai lieventämisessä. Siksi tarvitaan
ENCOD:n ja sen jäsenien yhteistä strategiaa.
Hyvää uutta vuotta!
toivoo
Joep Oomen
2010 Kannabistribunaali nyt DVD:llä tai ilmaiseksi ladattavissa
Lähde: ENCOD 10.1.2011
http://www.encod.org/info/ORDER-NOW-DVD-CANNABIS-TRIBUNAL.html
Hollannin pääkaupungissa Haagissa järjestettiin toinen
kannabistribunaali 3.5.2010, jossa oli mukana mm. Hollannin
huippupoliitikkoja, kannabiksen kasvattajia, poliisin edustaja,
aktivisteja, kannabiskahvilan pitäjiä jne. 70 minuuttia pitkä kooste
tapahtumasta esittää sellaisia asioita Hollannin kannabispolitiikasta,
mitä tiedotusvälineet täällä Suomessa eivät kerro.
Micheal Schaapin tekemän dokumentin voi tilata 15 eurolla (+ 6 euron
postikuluja) kappale ja tai vähintään 10 kappaletta 10 euron hintaan
osoitteesta:
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Laita viestiin osoitteesi ja DVD-levyjen lukumäärä. Vastauksessa saat
tilinumeron ja maksun mentyä perille lähtee DVD. Dokumentin saa myös
ladattua itselleen ilmaiseksi jos ei halua tukea Euroopan kannabiksen
vapautusliikettä. Tilatun DVD:n mukana saa 20 sivuisen kirjasen.
Dokumentin voi katsoa sivulta:
EU ei aio estää jäsenvaltioitaan dekriminalisoimasta tai laillistamasta
- Tietoja
- Julkaistu: 09.12.2010 09.12.2010
- Osumat: 5490 5490
Lähde: ENCOD 8.12.2010
http://www.encod.org/info/EU-READY-TO-END-DRUG-PROHIBITION.html
EU:n parlamentissa järjestetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa EU:n
edustaja Dana Spinant, joka toimii EU komission huumeiden vastaisen
yksikön koordinaattorina, kertoi, ettei EU aio estää sitä jos joku
jäsenvaltioista alkaa laillisesti säädellä kannabista tai muita nyt
kiellettyjä huumausaineita.
Kuulemistilaisuuden järjesti EU parlamentin kreikkalainen edustaja
Michael Tremopoulos yhteistyössä ENCOD:n kanssa. Tilaisuudessa
käsiteltiin huumeiden käytön dekriminalisoinnin ja kannabiskaupan
laillistamisen mahdollisia taloudellisia vaikutuksia: Euroopan
huumausaineiden seurantakeskuksen EMCDDA:n arvioiden mukaan
kannabiksen laillistaminen voisi tuottaa 35 - 60 miljardin euron tulot
vuodessa.
Tilaisuudessa kuultiin myös, kuinka eri puolilla maailmaa ollaan
siirtymässä kannabiksen lailliseen säätelyyn ja valvontaan. Mm.
Espanjassa baskimaakunnassa kannabisosuuskunnat ovat osoittautuneet
onnistuneeksi ratkaisuksi, jonka viranomaiset ovat hyväksyneet.
Komission huumekoordinaattori Dana Spinant kertoi myös, ettei
komissiolla ole valtuuksia avata huumekeskustelua: ”Vastuu tässä
asiassa on jäsenvaltioilla ja kannabiksen laillistajien tulee esittää
asiansa maiden hallituksille”.
Kannattaako hävittyä sotaa jatkaa?
- Tietoja
- Julkaistu: 29.07.2010 29.07.2010
- Osumat: 4660 4660
Suomalaisen sosiaalipolitiikan tärkeä keskustelija, vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara kritisoi blogissaan huumesotaa. Voiko tämä olla uuden ajattelun airut? Saako Suomessakin vihdoin kansanedustaja poiketa virallisesta linjasta? Vielä 2000-luvun puolivälissähän ei saanut, kuten muistamme erään toisen vihreiden kansanedustajan kohtalosta...
Jotain sanomista blogijutusta kuitenkin kai tuli, koska Hesari uutisoi aiheesta otsikolla Soininvaaran huumekommenteista nousi äläkkä.
Soininvaaran blogikirjoitus:
Kannattaako hävittyä sotaa jatkaa?
26.7.2010Yhä jatkuvista sodista, johon Yhdysvallat osallistuu, verisin ei ole Afganistan vaan Meksikon huumesota, jossa on kuollut liki 30 000 ihmistä.
Nollatoleranssi on hyvää huumepolitiikkaa, jos se toimii kunnolla, mutta jos se ei toimi, se vain pahentaa tilannetta. Kun viranomaiset pitävät amatöörit poissa markkinoilta, kunnon ammattilaisten voitot kasvavat ja huumebisnes kukoistaa vain entistä enemmän. Tämä on nyt kokeiltu liki neljäkymmentä vuotta. Voisi uskoa vähemmälläkin. Ei toimi.
Yhä useampi esittääkin, että huumeet otettaisiin pois rikollisilta ja siirretään yhteiskunnalle. Mallikin on olemassa: Alko.
On erittäin iso moraalinen ongelma, jos yhteiskunta myy heroiinia sirkeäsilmäisille nuorukaisille, mutta terveydellisenä ongelmana se ei ole sen pahempi kuin että rikolliset myyvät. Ei ole aivan helppoa ennustaa, lisääntyisikö vai vähenisikö huumeiden käyttö, jos niitä voisi ostaa laillisesti.
Miksi joku alkaisi tietoisesti käyttää vaarallista ainetta, joka suurella todennäköisyydellä pilaa hänen elämänsä? Siksi, että joku maanittelee hänet siihen. Joku maanittelee, koska siitä on maanittelijalle suurta hyötyä. Kun huumekaupan voitot katoavat, ei ole intressiä houkutella ketään käyttäjäksi. Siksi laillistaminen voisi vähentää huumeiden käyttöä – varsinkin kun Huume-Alko voi jakaa terveystietoa ja jopa rekisteröidä asiakkaansa.
Suomessa kasvaa hyvin yleisenä huumekasvi, joka on kenen hyvänsä saatavilla. Luulisin huumeen vapaan ja ilmaisen saatavuuden olevan katastrofi, mutta miljoonat saavat mädäntyä metsiin, koska kyseisestä huumeesta kukaan ei voi saada suuria voittoja.
Hollannissa ja Portugalissa huumeiden osittainen vapauttaminen on heidän omien tilastojensa mukaan vähentänyt huumekuolemia ja ainakin Hollannissa väitetään kovien huumeiden käytön vähentyneen. Huumekuolemia on Hollannissa asukaslukuun suhteutettuna vähemmän kuin Suomessa, joskin Suomen tapa tilastoida huumekuolemat on yliampuva.
Kevyiden huumeiden laillistaminen toki voisi lisätä niiden käyttöä. Tosin Hollanti ei mitenkään johda Euroopan kannabistilastoja. Islannissa oli ainakin joskus olut kiellettyä, vaikka muut alkoholijuomat olivat sallittuja, koska oluen käyttökynnys oli heidän mukaansa niin matala. Tämä logiikan mukaan miedot huumeet pitäisi pitää edelleen kiellettyinä ja panna Huume-Alkoon vain ne vaarallisimmat. Kannabiksen osalta näyttää kyllä käyvän niin, että maa toisensa jälkeen laillistaa sen, seuraavaksi ehkä Kalifornia. Yhtenä argumenttina Kaliforniassa käytetään yhtenä argumenttina sitä, että kannabis on sisäänheittotuote, jolla vaaralliset huumerikolliset hankkivat asiakaskontakteja päämääränään myydä jotain tuottoisempaa.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että huumeiden vapauttaminen tuhoaisi huumerikollisuuden. Rikollisuus on tosiasiallinen syy siihen, että pidämme varsinaisia huumeita paljon suurempana ongelmana kuin imppaamista, vaikka liiman ja tinnerin haistelu on paljon epäterveellisempää. Huumekaupassa syntyvät järjettömän suuret voitot poikivat järjestäytynyttä rikollisuutta muillekin aloille.
========
Lisäys 28.7.2010 klo 16:
Koska tätä kirjoitusta on julkisuudessa käsitelty ikään kuin haluaisin vapauttaa huumekaupan Suomessa, kirjoitan tähän auki sen, mikä tekstiä lukiessa pitäisi kyllä ymmärtää muutenkin: kyse oli maailmanlaajuisesta huumepolitiikasta ja ennen kaikkea Yhdysvalloista. Jos maailma olisi kuin Suomi, nollatoleranssi voisi toimiakin.
Suomessa ei ole mitään syytä noudattaa muuta maailmaa liberaalimpaa huumepolitiikkaa. Meillä ei huumeiden vastaisessa sodassa ole ammuttu ketään, eikä huumakaupan taloudelliset mittasuhteet ole lähelläkään sitä, mitä ne ovat Yhdysvalloissa. Epäonnistunutta huumepolitiikka on nimenomaan USA:ssa, jossa kymmenien miljardien voitot myös syntyvät. Olen ennenkin kirjoittanut, että paras tapa luhistaa huumekasupan voitot on tarjota korvaushoitoa melko vapaamielisesti, jolloin huumekauppias ei pääse hyötymään koukkuun saamistaan asiakkaista.
Hamppurauhaan - SKY:n kevätkokouksen kannanotto
- Tietoja
- Julkaistu: 05.05.2010 05.05.2010
- Osumat: 18068 18068
Kuluneen vuoden aikana useat tahot ovat todenneet kansainvälisen huumesodan tulleen tiensä päähän: huumeongelma kärjistyy mutta ihmisoikeudet ovat jääneet huumesodan jalkoihin.
”Lyhyesti sanottuna raportin johtopäätös on se, että kieltolaki on aiheuttanut valtavasti vahinkoa, mutta vain vähän, jos lainkaan, hyvää”.
EU:n komission raportti YK:n huumekomissiolle vuonna 2009: Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007. (1)
”Huumesota on epäonnistunut, mutta siihen liittyy vielä pahempaa. Se vahingoittaa yhteiskuntaamme. Väkivaltarikollisuus rehottaa niissä nurkissa, joihin huumekauppa on ahdistettu. Hädässä olevat ihmiset eivät saa apua. Eivätkä myöskään ne ihmiset, jotka tarvitsisivat lääkekannabista vaikeiden sairauksiensa hoitamiseen. Tuhlaamme miljardeja täyttämällä vankilamme ei-väkivaltaisilla ihmisillä ja uhraamme vapautemme.”
Sting: Let's End the War on Drugs. Huffington Post 31.3.2010. (2)
”Liian usein lainvalvontaviranomaiset ja oikeuslaitos syyllistyvät ihmisoikeusrikoksiin, ja syrjäyttävät yhteiskunnasta niitä, jotka eniten tarvitsevat hoitoa ja koulutusta. YK:n ylin ihmisoikeusvalvoja on todennut, että huumelaeissa toistuvasti korostetaan kriminalisointia ja rankaisemista, ja samalla vaietaan hoidon tarjoamisesta ja ihmisoikeuksista."
YK:n huumevalvontatoimisto: ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human Rights perspective”. (3)
Sortopolitiikasta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen
Kannabiksen kieltolain kustannukset ovat korkeat: EU:n tasolla huumeiden kieltolain ylläpitämiseen käytetään varovaisen arvion mukaan 40 miljardia euroa vuodessa. Suomessa poliisi takavarikoi vuonna 2009 yli 12000 kannabiskasvia, paljasti 11268 käyttörikosta, jotka koskivat 5605 eri henkilöä, joista suurin osa pelkästä kannabiksen käytöstä (4). Kieltolaki ohjaa poliisin toimintaa pois paljon vakavammista ongelmista ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta.
Nykyinen politiikka lisää ja vahvistaa syrjäytymistä ja marginalisoitumista. Rankaiseminen kohdistuu usein ongelmattomiin ja lainkuuliaisiin käyttäjiin, jotka saavat kokea rankaisemisen sivuvaikutukset. Monelle rangaistulle pikasakko on pieni rangaistus sen rinnalla, että rankaiseminen johtaa moniin oheisseurauksiin, työpaikan tai opintopaikan menetykseen, ajokortin eväämiseen eli ongelmien lisääntymiseen ja syvenemiseen. Kieltolaki tekee itse aiheuttamistaan ongelmista kannabisongelman - ja näin ruokkii kielteisiä asenteita kannabista kohtaan.
Kun lainsäätäjä on korostanut puhuttelujen ja hoitoonohjauksen merkitystä lainvalvonnassa, on poliisi lisännyt pikasakotusta ja ajokorttien poisottamista. Rangaistus ei ole missään suhteessa tekoon ja on suomalaisen oikeuskäytännön vastaista rangaista ihmistä häntä itseään vahingoittavasta teosta. Tämä käytäntö on syntynyt lainsäätäjien tahdon vastaisesti viranomaiskäytäntönä.(5) Lakien tulee perustua kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja valtion perustuslakiin.
Ei enää lisätä haittoja!
Vuosien kuluessa olemme saaneet todistaa, kuinka myös hampun hyötykäyttö ruokana, teollisuuden raaka-aineena, öljynä ja lääkkeenä kärsii kannabiksen kieltolaista. Jopa kansalliseepostamme Kalevalaa on sensuroitu kieltolain nimissä (6). Kaikki kansalaiset kärsivät tästä kieltolaista tavalla tai toisella, ja tuon kieltolain oheisvahingot nousevat todella korkeiksi, korkeammiksi kuin sen väitetty hyöty.
Kannabiksen kieltolaki on luonut vääriä mielikuvia päihteiden ja lääkeaineiden turvallisuudesta. Kannabiksen kieltoa yritetään perustella psykoosipelottelulla vaikka kannabiksen käyttöön usein liittyvä tupakan käyttö on kansanterveyden kannalta paljon isompi haitta (7). Kannabiksen kieltolaki on aiheuttanut sen, että markkinoille tulee uusia synteettisiä aineita (ns. Spice-ilmiö), jotka ovat laillisia, mutta joiden vaikutukset ja haitat ovat tuntemattomia. Kannabiksen kohdalla Suomessa ei tunneta haittoja vähentävää vaan ainoastaan haittoja lisäävää politiikkaa. Haittoja vähentävän politiikan puuttuessa käyttäjien keskinäinen tieto on ollut arvokas resurssi käytöstä ja kriminaalivalvonnasta aiheutuvien haittojen ehkäisyssä.
Kannabiksen dekriminalisoimisessa on kyse ihmisten dekriminalisoinnista, so. lopetetaan ihmisten rankaiseminen pelkästä käytöstä. Kannabiskaupan ollessa laitonta ihmiset ovat vaarassa altistua pimeiden markkinoiden aiheuttamille riskeille. Ratkaisu tähän on kannabiksen kaupan vapauttaminen ja ottaminen yhteiskunnan valvontaan ja verotettavaksi. Kannabis tulisi asettaa verolle ja julkiseen valvontaan samalla tavalla kuin tupakka tai alkoholi. Yhteiskunnan tulisi pitää huolta ikärajoista ja laadun valvonnasta eikä syrjäyttää omia kansalaisiaan.
Kannabiksen verottamisessa ja julkisessa valvonnassa kyse on turvallisemmasta vaihtoehdosta päihteenä ja lääkkeenä. Viranomaisten ja kieltolakijärjestöjen levittämästä kontrollipuheesta (puhetapa, jolla kieltolaki oikeutetaan, propaganda) huolimatta kannabis on vähiten ongelmia aiheuttava laiton aine vaikka sitä käytetään eniten, se on ongelmattomampi kuin lailliset päihteet tai lääkkeet (8).
Lähteet:
(1) EU:n komission raportti YK:n huumekomissiolle vuonna 2009:
Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007.
(2) Sting: Let's End the War on Drugs. Huffington Post 31.3.2010
(3) YK:n huumevalvontatoimisto: ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human Rights perspective”.
(4) Polstat, maaliskuu 2010 Huumetilastot 2005-2009.
(5)Heini Kainulainen (2009) HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN RIKOSOIKEUDELLINEN KONTROLLI. OPTL:n tutkimuksia 245,
- THL: Huumetilanne Suomessa 2009
(6) Suomen kannabisyhdistys 27.2.2010 Kalevalassa hamppu palauttaa tulen maailmaan
(7) John Macleod & Matthew Hickman: How ideology shapes the evidence and the policy: what do we know about cannabis use and what should we do? Addiction 9.2.2010.
(8) Lancet 24.3.2007 http://www.mapinc.org/drugnews/v07/n366/a01.html
(9) YLE 2.3.2010 http://yle.fi/uutiset/tiede_ja_tekniikka/2010/03/luova_talous_tarvitsee_
vapautta_ja_kapinaa_1498485.html
Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 11.4.2010