Huumausainelaki: Säädöskokoelma 1289 / 93
- Tietoja
- Julkaistu: 04.12.2006 04.12.2006
- Osumat: 7319 7319
Huumausainelaki
Säädöskokoelma 1289 / 93
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan huumausaineiden ja niiden valmistuksessa
käytettävien aineiden valvontaan.
Huumausaineista, jotka ovat lääkkeitä, on lisäksi voimassa, mitä
niistä erikseen säädetään.
Huumausaineiden käytön ehkäisystä ja huumausaineiden väärinkäyttäjien
huollosta säädetään raittiustyölaissa
(828/82) ja
päihdehuoltolaissa (41/86). Huumausainerikoksista säädetään rikoslaissa.
2 §
Määritelmät
Huumausaineena pidetään vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa (SopS
43/65) tarkoitettuja aineita ja valmisteita sekä psykotrooppisia
aineita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 60/76) tarkoitettuja
aineita ja valmisteita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön
päätöksellä tarkemmin määrätään. Asetuksella voidaan lisäksi säätää,
että huumausaineiksi luetaan siinä mainitut kasvit, jotka sisältävät
jotakin edellä mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettua
ainetta.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävinä aineina pidetään tässä
laissa Wienissä 20. päivänä joulukuuta 1988 huumausaineiden ja
psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehdyn
Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen liitteen luetteloissa
tarkoitettuja aineita sekä näitä aineita sisältäviä valmisteita siten
kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään,
lukuun ottamatta lääkevalmisteita tai muita luetteloituja aineita
sisältäviä valmisteita, jotka on yhdistetty siten, että luettelossa
mainittuja aineita ei voida helposti käyttää tai eristää käytössä
olevilla keinoilla.
Huumausaineen valmistuksena pidetään, tuotantoa lukuun ottamatta,
kaikkia menetelmiä, joilla huumausaineita voidaan aikaansaada.
Valmistuksena pidetään lisäksi puhdistamista sekä huumausaineiden
muuntamista toisiksi huumausaineiksi.
Huumausaineen tuotannolla tarkoitetaan oopiumin, kokanlehtien,
kannabiksen tai kannabishartsin erottamista kasveista, joista niitä
saadaan.
3 §
Yleiskielto
Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin tai huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty oopiumiunikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena.
4 §
Lupa lääkinnällisiin tarkoituksiin
Huumausaineen valmistus, maahantuonti ja maastavienti lääkinnällisiin
tarkoituksiin on sallittu lääkelaitoksen luvalla. Valmistuslupaa ei
kuitenkaan erikseen vaadita valmisteille.
Luvan myöntämistä harkittaessa on kansainvälisten yleissopimusten
velvoitteiden lisäksi otettava huomioon väärinkäytön ehkäisy.
Huumausaineelle, jolla ei katsota olevan merkittävää lääkinnällistä
käyttöä, ei lupaa saa myöntää.
Lupa huumausaineen valmistukseen myönnetään määräajaksi. Lääkelaitos
voi erityisistä syistä peruuttaa valmistukseen maahantuontiin tai
maastavientiin myönnetyn luvan.
5 §
Lupa tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin
Lääkelaitos voi myöntää viranomaiselle tai tieteelliselle
tutkimuslaitokselle luvan huumausaineen maahantuontiin, maastavientiin
tai valmistukseen käytettäväksi tieteelliseen tutkimukseen taikka
huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin
tarkoituksiin. Lääkelaitos voi määräajaksi antaa keskusrikospoliisin
päällikölle ja tullihallituksen rikostutkintayksikön päällikölle
valtuuden antaa lupia huumausaineen maahantuontiin tai maastavientiin
huumausainerikosten tutkintatarkoituksiin. Valtuutuksen nojalla
myönnetyistä luvuista on ilmoitettava välittömästi
lääkelaitokselle.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, lääkelaitos voi
yksittäistapauksessa myöntää luvan huumausaineen maahantuontiin,
maastavientiin tai valmistukseen vähäisessä määrin
tutkimustarkoituksiin käytettäväksi.
Lääkelaitos voi erityisistä syistä peruuttaa tässä pykälässä
tarkoitettun luvan tai valtuutuksen.
6 §
Luvanvaraisuudesta vapauttaminen ja muista valvontatoimenpiteistä säätäminen
Asetuksella voidaan vapauttaa huumausaineen valmistusta, maahantuontia
ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen huumausaine,
johon katsotaan voivan liittyä sen laajaan lääkinnälliseen käyttöön
nähden vain vähäisenä pidettävä väärinkäytön vaara, sekä huumausaineen
maahantuontia ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen
huumausainetta sisältävä yhdistelmävalmiste, jossa on huumausainetta
ainoastaan vähäisessä määrin ja vaikeasti erotettavassa muodossa ja
johon ei liity olennaista väärinkäytön vaaraa. Asetuksella voidaan
samalla säätää mainittuja aineita ja valmisteita koskevista muista
valvontatoimenpiteistä. Asetuksella voidaan säätää, että edellä
mainituista yhdistelmävalmisteista päättää tarkemmin lääkelaitos.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, huumausaineen maahantuontia
ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta ja muista
valvontatoimenpiteistä ovat, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin
säädetään, vapautettuja kansainvälisessä liikenteessä toimivien
alusten ja ilma-alusten lääkevarastoihin sisältyvät huumausaineet sekä
matkustajan henkilökohtaiseen lääkitykseen tarkoitetut
lääkevalmisteet.
7 §
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonta
Jos on syytä epäillä, että huumausaineen valmistuksessa käytettävä
aine on tarkoitettu huumausaineen laittomaan valmistukseen,
lääkelaitoksella on oikeus kieltää aineen maahantuonti, maastavienti
ja luovuttaminen.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonnasta
säädetään tarkemmin asetuksella.
8 §
Merkintä
Huumausaineen ja huumausaineen valmistuksessa käytettävän aineen
valmistajan, maahantuojan, maastaviejän ja luovuttajan on
huolehdittava siitä, että päällyksessä, jossa aine tai valmiste
luovutetaan, on tarvittavat tunnistetiedot.
Päällysmerkinnöistä sekä vienti- ja tuontiasiakirjoissa ilmoitettavia
tietoja koskevista vaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella.
9 §
Huumausaineita ja niiden valmistuksessa käytettäviä aineita koskeva kirjanpito- ja tietojenantovelvollisuus
Huumausaineiden tuotantoon, valmistukseen, maahantuontiin,
maastavientiin, jakeluun, kauppaan ja hallussapitoon oikeutetut ovat
velvollisia pitämään kirjaa huumausaineista sekä antamaan niihin
liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin sosiaali- ja
terveysministeriö tarkemmin määrää.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja
maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista
sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin
sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja
maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista
sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin
sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Lääkelaitoksella on oikeus saada 1 ja 2 momentissa tarkoitettu
kirjanpito pyynnöstä nähtäväkseen.
10 §
Takavarikointi, hävittäminen ja hävitettäväksi toimittaminen
Sen lisäksi mitä pakkokeinolaissa (450/87) säädetään
takavarikoimisesta, pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on
takavarikoitava huumausaine, jonka hallussapitoon ei ole 3-6 §:n
nojalla oikeutta. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on
todistettavasti hävitettävä tai hävitytettävä takavarikoitu
huumausaine. Huumausaine tai osa siitä on kuitenkin säilytettävä niin
kauan kuin sitä mahdollisesti tarvitaan oikeudenkäynnissä
todisteena.
Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa todistettavasti hävittää tai
hävityttää huumausaineen laittomaan tuotantoon, viljelyyn,
valmistukseen, hallussapitoon tai käyttöön tarkoitetun raaka-aineen,
muun aineen, laitteen tai tarvikkeen, joka voidaan takavarikoida, jos
on todennäköistä, että se tultaisiin tuomitsemaan valtiolle
menetetyksi, eikä sillä ole huomattavaa arvoa.
Joka on saanut haltuunsa huumausainetta olematta sen hallussapitoon
oikeutettu, on velvollinen toimittamaan sen viipymättä poliisille tai
tulliviranomaiselle.
11 §
Uhkasakko
Jos joku laiminlyö hänelle tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaan kuuluvien velvollisuuksien täyttämisen, lääkelaitos voi velvoittaa hänet velvollisuuksien täyttämiseen asettamalla uhkasakon. Uhkasakosta on voimassa, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.
12 §
Määräysten antaminen ja valvonta
Huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden
valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle
lääkelaitokselle.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa määräyksiä
huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden
varastoinnista, säilytyksestä, kuljetuksesta ja muusta käsittelystä
sekä hävittämisestä.
Lääkelaitoksen määräämä henkilö on oikeutettu tarkastamaan tiloja,
joissa huumausainetta tai huumausaineen valmistuksessa käytettävää
ainetta valmistetaan, varastoidaan, säilytetään tai muulla tavoin
käsitellään sekä ottamaan tarkastuksen yhteydessä korvauksetta
näytteitä tutkittavaksi.
13 §
Tarkemmat säännökset
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
14 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 1994.
Tällä lailla kumotaan 21. päivänä tammikuuta 1972 annettu
huumausainelaki (41/72) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Rikoslain täydennys huumausainerikoksista säädöskokoelmassa 1309/93
1 §
Huumausainerikos
Joka laittomasti
- valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee oopiumiunikkoa, kokapensasta tai hamppua käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena.
- tuo taikka yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
- myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai
- pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta taikka käyttää sitä,
2 §
Törkeä huumausainerikos
Jos huumausainerikoksessa
- rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
- tavoittaa huomattavaa taloudellista hyötyä,
- rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä,
- aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
- levitetään huumausainetta alaikäiselle tai muuten häikäilemättömällä tavalla
3 §
Huumausainerikoksen valmistelu
Joka tehdäkseen 1 §:n 1-3 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
4 §
Huumausainerikoksen edistäminen
Joka
- Huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen, tai
- varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka 1. kohdassa tarkoitettua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen,
5 §
Määritelmät
Huumausaineena pidetään tässä luvussa huumausainelaissa (1289/93)
tarkoitettua huumausainetta.
Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta,
jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva
hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan
terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.
6 §
Menettämisseuraamus
Tässä luvussa mainitun rikoksen kohteena ollut huumausaine on
tuomittava valtiolle menetetyksi. Jos huumausainetta ei voida tuomita
menetetyksi sen johdosta, että se on menettämisseuraamusten
välttämiseksi kätketty tai hävitetty, rikoksen tekijä ja siihen
osallinen voidaan tuomita huumausaineen asemesta menettämään sen arvo
joko kokonaan tai osaksi.
Menetetyksi on tuomittava myös
- välineet, tarvikkeet tai aineet, joita on käytetty tässä luvussa mainitun rikoksen tekemiseen tai jotka on tähän tarkoitukseen hankittu, sekä
- edellä 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetut varat siinäkin tapauksessa, että teko on rangaistava huumausainerikoksena tai törkeänä huumausainerikoksena; varojen menettämiseen voidaan tuomita rahoittaja, rahoituksen vastaanottaja tai kumpikin yhteisvastuullisesti.
Rikoksen tuottaman hyödyn menettämisestä säädetään 2 luvun 16 §:ssä.
7 §
Toimenpiteistä luopuminen
Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi, mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä laissa säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan myös jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.
Asetukset:19.11.1982, SK:828/1982
HE 17/82; L 29.6.1984/486 - HE 90/84; L 31.12.1987/1276 - HE 127/87; L
31.3.1988/296 - HE 43/87; L 1.2.1991/213 - HE 173/90; L 8.2.1991/273 - HE
258/90; L 3.8.1992/741 - HE 216/91
2 §. Yleisten edellytysten luominen raittiustyölle on ensisijaisesti valtion ja kuntien tehtävänä. Käytännön raittiustyön tekemisestä vastaavat pääasiassa kunnat sekä raittius- ja kansanterveysjärjestöt.
3 §. Raittiustyön yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle ja sen alaisina lääninhallituksille.
2 mom. on kumottu L:lla V:1.8.1991 K, A:8.2.1991, SK:273/1991.
Ks. Lääninhallituslaki ja -asetus, H 3 ja 3 a; Raittiustyöasetus 15 §, S 47.
4 §. (A:3.8.1992, SK:741/1992) Raittiustyön toimeenpanoon, raittiuden edistämiseen ja alkoholiolojen seuraamiseen kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnan määräämä monijäseninen toimielin, jonka sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, on huolehdittava niistä tehtävistä, jotka muissa laeissa säädetään raittiuslautakunnan tehtäväksi.
Raittiustyöstä vastaavan toimielimen on toimittava yhteistyössä erityisesti kunnan terveys-, sosiaali- ja koulutoimen kanssa. Toimielimen tehtävistä säädetään asetuksella.
Ks. Raittiustyöasetus 1 §, S 47.
8 § on kumottu lailla V:1.1.1989 K, A:31.12.1987, SK:1276/1987.
9 § on kumottu lailla V:1.1.1989 K, A:31.12.1987, SK:1276/1987.
10 §. Valtion tulo- ja menoarvioon on vuosittain otettava:
1) määräraha, joka vastaa vähintään neljääkymmentä penniä kutakin edellisenä vuonna maassa henkikirjoitettua asukasta kohti, käytettäväksi päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemistä tarkoittavaan toimintaan sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain vahvistaman käyttösuunnitelman mukaisesti; sekä
2 kohta on kumottu lailla A:31.12.1987, SK:1276/1987.
Ks. Raittiustyöasetus 6§, S 47.
11 §. 1 mom. on kumottu L:lla A:31.12.1987, SK:1276/1987.
Kansanterveysjärjestöt voivat saada avustusta 10§:n 1 kohdan nojalla.
12 § on kumottu L:lla A:31.12.1987, SK:1276/1987.
13 § Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.
Ks. RaittiustyöA, S 47.
14 § Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
15 § Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva asia käsitellään ja ratkaistaan aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Lain 6 §:n 3 momentin nojalla säädettyjen kelpoisuusehtojen estämättä tämän lain voimaan tullessa virassa oleva henkilö on edelleen kelpoinen raittiuslautakunnan alaiseen vastaavaan virkaan ja 7§:ssä tarkoitettu valtionosuus suoritetaan myös tällaisen viranhaltijan palkkauksesta aiheutuviin kustannuksiin.
Lain 7 §:ssä tarkoitettu valtionosuus suoritetaan ensimmäisen kerran niihin kustannuksiin, jotka kohdistuvat vuoteen 1984. Lain 8§:n säännöksestä poiketen siinä tarkoitettu valtionosuus suoritetaan lain voimaantulovuodelta 60 prosentilla ja seuraavalta vuodelta 50 prosentilla alennettuna.
Ooops - olenko narkomaani?
- Tietoja
- Julkaistu: 04.12.2006 04.12.2006
- Osumat: 5490 5490
Ooops, olenko narkomaani?
Nuoren Keskustan vaalilehti voi muuttaa elämäsi. Sen huumeraportti kertoo korutonta asiaa huumeen syöjistä ja muista aineaddikteista. Varsinkin jutun yhteydessä oleva Vapaaksi huumeista ry:n laatima kymmenen kohdan lista "Yhteisiä piirteitä kaikille narkomaaneille" puhuttelee. Tarkkaile naapureitasi - tai ainakin itseäsi.
1. Kotoa katoaa tavaroita, vaatteita jne.
Täsmää, mitään ei löydä koskaan, ainakaan kiireessä.
2. Oudot kokoontumispaikat.
Kohotan katsettani ruudusta ja vilkuilen ympärilleni varovaisesti toimituksessa.
3. Uudet oudot kaverit.
Niin-no. Ainahan uudet kaverit outoja on. Pitänee siis paikkansa.
4. Liikkuminen porttikäytävissä.
Samperi, tuota en tiennytkään. Hilaanko pyörän sisälle ikkunasta, etten leimautuisi?
5. Kylpyhuoneeseen linnoittautuminen.
Mitä, onko vaimonikin huumeiden orja?
6. Kiinnostus kouluun ja opiskeluun katoaa.
Jo löytyi luonteva selitys keskenjääneelle gradulleni. En olekaan luuseri vaan nisti.
7. Kokonaiskäyttäytymisen muutos.
Edelliset eivät muuhun voikaan viitata.
8. Todellisuudesta pako.
Huomio huomio kaikki elokuvan ystävät! Usein pelkkä metadoni auttaa!
9. Paha olo, yksinäisyys ja turvattomuus.
Eipä muuta selitystä tälle olekaan kuin huumehoureet.
10. Alitajuinen toive päästä irti aineista.
Ainakin sivuaineista, näin on.
MR
Lähde: Ylioppilaslehti 3.11.1995
Kieltolaista on hyötyä
- Tietoja
- Julkaistu: 04.12.2006 04.12.2006
- Osumat: 5498 5498
Kieltolaista on hyötyä, mutta kenelle.
- Salakuljettajille
- jotka saavat voittoja laittomuuden takia kalliiden
huumeiden maahantuonnista.
- Huumekauppiaille
- jotka saavat voittoja laittomuuden takia kalliiden
huumeiden myymisestä. Huumekauppiaalle saattaa olla puhtaasti
rahallisesti ajateltuna tuottavinta tuoda maahan mahdollisimman kovan
riippuvuuden aiheuttavia aineita.
Tosin kaikki huumekauppiaatkaan eivät välttämättä ajattele pelkästään maksimaalisia voittoja, mutta taloudellisia paineita moiseen on. - Huumeita vastustaville järjestöille
- jotka saavat sitä enemmän
lahjoituksia virallisilta tahoilta ja yksittäisiltä kansalaisilta, mitä
pahemmalta huumeongelma näyttää, ja mitä enemmän he näyttävät tekevän
huumeiden vastustamiseksi.
Puhtaasti rahallisessa ja arvovallallisessa mielessä huumeita vastustavien järjestöjen kannattaa saadaa huumeongelma ainakin näyttämään, jos ei olemaan, mahdollisimman pahalta ja tehdä mahdollisimman dramaattisia/jyrkkiä, siis näyttäviä, mutta käytännössä tehottomia, huumeiden vastaisia tekoja.
Tosin kaikki huumeita vastustavat järjestöt eivät välttämättä ajattele pelkästään maksimaalisia voittoja ja vaikutusvaltaa, mutta mahdollisuuksia, ja todennäköisesti motivaatiota, sellaiseen on. - Huumepelottelijoille
- jotka saavat voittoja kiertelemällä, maksua vastaan,
kouluja kertomassa huumausaineiden vaaroista nuorille ja lapsille.
Mitä pelottavampia tarinoita he kertovat huumeista, sitä tärkeämmältä
heidän "valistuksensa" vaikuttaa, ja sitä varmemmin heidät kutsutaan
uusiin tilaisuuksiin pelottelemaan.
Tosin kaikki huumeiden vaaroista luennoimassa kiertelevät eivät välttämättä ajattele näin, mutta kyllä se ainakin lyhyellä tähtäimellä näyttäisi rahallisesti kannattavan. - Totalitääristä valvontayhteiskuntaa ajaville valtaapitäville tahoille,
- jotka saavat huumeiden vastustamisesta tunteisiin vetoavan oikeutuksen
kansalaisten teknilliseen tarkkailuun. Postin lukemiseen, puhelinten
kuuntelemiseen, kansalaisten liikkumisten tarkkailuun, videovalvontaan,
kotietsintöihin, yms.
Tosin kaikki valtaapitävät tahot eivät välttämättä ajattele näin, mutta vallan maksimoinnin ja varmistamisen kannalta moiseen on motivaatiota. - Medialle
- joka saa tunteisiin vetoavia sensaatiouutisia laittomista
huumeista. Jääkiekkoilija X joi kossua ei ole uutinen, mutta
jääkiekkoilija X poltti pilveä on jo iso uutinen.
- Poliisille
- joka saa sitä enemmän määrärahoja, resursseja ja oikeuksia
huumevastaisuuden verukkeella, mitä pahemmalta huumeongelma näyttää.
Niinpä poliisin kannattaa vakuutella että huumeongelma on mahdollisimman
paha ja tehdä lähinnä dramaattisia näennäisen tehokkaita, mutta
käytännössä tehottomia, huumeiden vastaisia tekoja. Tai mahdollisesti
jopa huumeongelmaa pahentavia tekoja.
Poliisit saattavat myös ottaa lahjuksia huumekauppiailta ja salakuljettajilta, näin maksimoiden henkilökohtaisen voittonsa.
Eli poliisit saattavat saada:- Määrärahoja.
- Resursseja.
- Oikeuksia.
- Lahjuksia.
Myös jotkut tulliviranomaiset saattavat olla vastaavassa tilanteessa. - Lääketehtaille
- joiden lääkkeitä ostetaan enemmän koska ihmiset jotka eivät
saa käsiinsä laittomiksi julistettuja huumausaineita käyttävät heidän
lääkkeitään huumautumistarkoituksiin.
Tosin kaikki lääketehtaat eivät välttämättä pyri tälläisiin tilanteisiin, jotkut jopa pyrkivät ehkäisemään sellaisia.
Jos haluat että useammat ihmiset kiinnittävät huomiota näihin seikkoihin niin tulosta tämä. Kopioi. Levitä (kahviloihin, ilmoitustauiluille, jaa festivaaleilla, anna tutuille, kiinnitä julisteille varatuille seinille, yms.).
Kieltolaki johtaa poliisivaltioon.
"Huumausainestrategia 1997": Oikeuslaitoksen toiminta
- Tietoja
- Julkaistu: 04.12.2006 04.12.2006
- Osumat: 4855 4855
Huumausainestrategia 1997
K.J.Långin johtaman Huumausainepoliittisen toimikunnan mietintö
http://www.vn.fi/vn/stm/ehosopo/suomi/huumestr/sisally1.html
9.12.1997
Seuraavassa on suora lainaus kyseisestä mietinnöstä
Luku 4.4.4 Oikeuslaitoksen toiminta.
"Yksi syyttämis- ja tuomioistuinkäytännössä merkille pantava seikka on toimenpiteistä luopumisen vähäinen käyttö huumausainerikoksissa. Vertaamalla vuoden 1972 huumausainelain ja vuoden 1994 rikoslain huumausainesäännösten esitöitä oikeuskäytäntöön paljastuu, ettei lainsäädännön alkuperäinen tarkoitus ole toteutunut. Molempien säädösten esitöiden mukaan tarkoituksena on ollut jättää pelkkään huumausaineiden käyttöön ja siihen liittyneisiin rikoksiin syyllistyneet pääsääntöisesti tuomitsematta. Kuitenkin huumausainerikoksista tuomitsematta jätettyjen osuus on laskenut 70-luvun alkupuolen 15 - 30 %:ta muutamaan prosenttiin (2 % vuonne 1994). Lukumääräisesti näitä päätöksiä on 90- luvulla tehty vain 8:sta 57:än vuodessa.
Mahdollisuutta jättää syyttämättä huumausainerikoksista on myös käytetty vähän, noin 4-6 %:ssa poliisin tietoon tulleista huumausainerikoksista vuosina 1991-95. Lukumääräisesti tapaukset ovat lisääntyneet vuodesta 1991, jolloin niitä oli 103, vuoteen 1995, jolloin oli 336 vastaavaa päätöstä. Näistä syyttämättäjättämispäätöksiä 120 tehtiin rikoslain 50 luvun 7 §:n perusteella, jossa on erityinen säännös toimenpiteistä luopumisesta. Syyttämättä jättäminen on kuitenkin suhtellisesti vähentynyt vuodesta 1992 vuoteen 1995, sillä poliisin tietoon tulleiden huumausainerikosten määrä on kasvanut voimakkaasti. Syyttämättä jättämisessä on ilmeisesti myös melko selviä alueellisia eroavaisuuksia."
"Rikoslain huumausainerikoksia koskevaan lukuun otettiin erityinen toimenpiteistä luopumispykälä(RL 50:7) täydentämään rikoslainsäädännön yleistä säännöksiä. Hallituksen esityksessä sanotaan:"Pelkän käytön ja siihen välttämättä liittyvän hallussapidon perusteella ei syytettä tulisi aja eikä rangaistusta tuomita." Esityksen mukaan tämä koskee myös omaan käyttöön tarkoitettua huumausaineen maahantuontia, hallussapitoa ja valmistusta. Tyypilliseksi rankaisematta ja syyttämättä jätettäväksi tapauksiksi hallituksen esitys nimeää yksin kotona tapahtuvan huumausaineen käytön sekä muutaman vakiokäyttäjän yhteisen käytön kotioloissa. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen edellyttää, että toimenpiteistä ei luovuta, kun huumausaineiden käyttö on julkisella tavalla, joka on omiaan johdattamaan muitakin käyttämään niitä. Esimerkkinä mainitaan julkinen käyttö musiikkifestivaaleilla ja televisiolähetyksissä.
Toinen RL 50 luvun 7 §:ään sisältyvä peruste toimenpiteistä luopumiselle on tekijän hakeutuminen sosiaali- ja terveysviranomaisten hyväksymään hoitoon. Tilastotietoa ei ole käytettävissä siitä, monessako tapauksessa tätä perustetta on sovellettu. Toimikunnassa kuultujen asiantuntijoiden antamien lausuntojen valossa tätä mahdollisuutta on toistaiseksi käytetty erittäin harvoin jos lainkaan.
Suuri osa syyttäjälle tulevista huumausainerikosasioista liittyy suoraan huumausaineiden omaan käyttöön. Vuonna 1994 Helsingissä kirjatuista tikosilmoituksista kerätyn otoksen (n=125) perusteella voidaan arvioida 82%:n rikosilmoituksista koskevan huumausaineiden hankkimista, käyttöä tai hallussapitoa. Hallussapitorikoksissa tehdyissä takavarikoissa valtaosa on niin pieniä, että huumeiden voitiin arvioida olevan omaan käyttöön.(Kinnunen 1996, 30-35). Keskusrikospoliisin julkaisemissa valtakunnallisissa tilastoissa ns. käyttäjärikosten osuus huumausainerikollisuudessa oli 62 % vuonna 1995 (Kinnunen 1997). Nämä tapaukset ovat menneet poikkeuksetta syyteharkintaan, ja koska toimenpiteistä luopumispäätöksiä on tehty erittäin harvoin, on niistä mitä ilmeisemmin annettu sakkorangaistuksia tai ehdollisia vankeusrangaistuksia.
Edellisen perusteella voidaan päätellä, että oikeuskäytäntö on muodostunut tiukemmaksi kuin eduskunta on edellyttänyt. Säännöksiä toimenpiteistä luopumisesta ei ole leivien rikosten kohdalla riittävästi käytetty. Rikoslain 50 luvun 7 §:n säänösten sisältöä, siten kun se ilmenee lain esitöissä, ei ilmeisesti tunneta riittävän hyvin.
Syy hoitoperusteella toimenpiteistä luopumisen vähäisyyteen on todennäköisesti ollut yhteistyön ja tietojen vaihdon puute palvelujärjestelmän ja oikeuslaitoksen välillä. Siten esimerkiksi hoidon mahdollisuudesta rangaistuksen vaihtoehtona ei ole tiedotettu riittävästi syyttäjälle ja tuomioistuimille."
"Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus": Huumeiden käyttöön liittyvä riippuvuus
- Tietoja
- Julkaistu: 02.12.2006 02.12.2006
- Osumat: 5074 5074
Tapani Sarvannin väitöskirjasta
HUUMEPOLITIIKKA JA OIKEUDENMUKAISUUS
MTV3 toteaa uutisissaan seuraavaa:
"Tuore väitöskirja kyseenalaistaa nykyisen huumepolitiikan oikeudenmukaisuuden.
-Nykyistä rajoittavaa huumepolitiikkaa kannattavien ja kritisoivien ryhmien pitäisi saada äänensä kuuluviin tasavertaisesti. Jos joltakin osapuolelta kielletään tämä oikeus, voimakkaiden purkautumisien riski kasvaa, varoittaa valtiotieteen maisteri Tapani Sarvanti. Sarvannin väitöskirja Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus tarkastetaan tänään (28.11.1997) Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Sarvannin mielestä valtion pitäisi kantaa nykyistä enemmän huolta yhteiskunnan aidosta moniarvoisuudesta. Jotta tämä olisi mahdollista, valtio ei saisi olla ideologinen.
-Valtion pitäisi ottaa vähemmän kantaa siihen, mikä on hyvä ja oikein ja antaa kansalaisyhteiskunnan huolehtia keskustelusta. Valtion tulisi tukea niitä tahoja, joiden on muuten vaikea saada äänensä kuuluviin, Sarvanti toteaa."
-Käytännössä moniarvoinen yhteiskunta tarkoittaisi huumepoliittisesti sitä, että myös kriittisesti vallitsevaan huumepolitiikkaan suhtautuvia kansalaisjärjestöjä otettaisiin mukaan normaalin järjestötuen piiriin. "
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9711/971128/9711280116.html
Suora lainaus Tapani Sarvannin väitöskirjasta "Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus":
"LIITE 4
Huumeiden käyttöön liittyvä riippuvuus
Riippuvuus liitetään usein huumeiden käytön kiellon perusteluihin. Riippuvuuden tarkastelu on kiinnostavaa ainakin kahdesta näkökulmasta: Ensinnäkin haluan selvittää, ovatko jotkut ihmiset ilmeisesti selvästi taipuvaisempia voimakkaisiin riippuvuuksiin kuin toiset. Tällä on merkitystä keskusteltaessa valtion oikeudesta estää ihmistä toteuttamasta riippuvuuteen liittyvää toistopakkoaan. Toiseksi on kiinnostavaa tarkastella sitä, poikkeavatko laillisten ja laittomien aineiden aiheuttamat riippuvuudet olennaisesti toisistaan.
Riippuvuudessa eli addiktiossa ei siis ole kysymys yhdestä taudista, vaan monen oireen esiintymisestä yhdessä. Mahdollinen hoito kohdistuu riippuvuuden oireisiin, ei tautiin, koska sitä ei ole. Riippuvuus voi kehittyä huumeiden ohella myös esimerkiksi uhkapelaamiseen, syömiseen tai sukupuolisuhteisiin. Yhteistä riippuvuutta tuottaville aineille ja toiminnoille on ainakin se, että niiden avulla voidaan nopeasti vaikuttaa omaan sisäiseen tilaan. Kemiallisessa addiktiossa nämä vaikutukset ilmenevät selvimmin humalan nousuvaiheessa, johon liittyy mielihyvää, sosiaalisten estojen vähenemistä ja rentoutumista. Päihdyttävien huumeiden avulla voidaan tavoitella myös muita merkityksellisiä asioita kuten läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, jännitystä, voimantuntoa, unohdusta ja vapautta syyllisyydestä. (Gossop, 1989, 1-8; riippuvuudesta, oppimisesta, ympäristötekijöistä ja ks. myös Kiianmaa, 1987, 151-157)
Riippuvuuden muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät: päihdyttävän aineen tai muun huumeen saatavuus, kulttuuriset arvot ja normit, sosialisaatio kokemukset, vertaisryhmän paine, perinnölliset tekijät ja aineesta saatava psyykkinen tyydytys. Päihdyttävistä huumeista saatava psyykkinen tyydytys ja vertaisryhmän tuki selittävät sitä, miksi juuri ne lapset aloittavat käytön usein jo 11-12- vuotiaina, joilla on rikkinäinen kotitausta sekä keskittymis- ja kouluvaikeuksia. Henkilöt, jotka pysyvämmin jäävät huumekoukkuun, ovat usein alun alkaen moniongelmaisia. Sosiaalisten ongelmien ohella heillä on masennusta, epäsosiaalisuutta ja rajatilatason häiriöitä. (Koski-Jännes, 1995, 7)
Arviot eri huumeiden addiktiopotentiaalista vaihtelevat. Vuonna 1990 amerikkalaisia päihderiippuvuuksien hoitoon erikoistuneita terveysalan ammattilaisia pyydettiin sijoittamaan päihteet addiktiivisuuden mukaiseen järjestykseen. Vastaajia pyydettiin jättämään huomiotta huumeiden saatavuus tai käytön hyväksyttävyys ja arvioimaan niitä vain sen mukaan, kuinka vaikeaa kyseisen huumeen riippuvuudesta on vapautua. Huumeita arvosteltiin asteikolla 1-100 antamalla kaikkein addiktiivisimmalle päihteelle luku 100. Kyselyn tulokset ovat seuraavat:
- nikotiini 99
- metamfetamiini poltettuna 98
- krakin poltto 97
- metamfetamiini ruiskutettuna 92
- diatsepaami 83
- sekobaritaali 82
- alkoholi 81
- heroiini 81
- nuuskattu amfetamiini 80
- nuuskattu kokaiini 71
- kofeiini 70
- PCP 57
- marihuana 22
- ekstaasi 20
- psilosybiinisienet 19
- LSD 16
- peyote 15
(Perrine, 1996)
Kyselyn päälinjat ovat yhtäpitävät sen kanssa, mitä huumeluokkien väärinkäyttöriskeistä tiedetään jo eläinkokeitten perusteella. Tämän tiedon mukaan huumeista piristeiden väärinkäyttöpotentiaali on suurin, jos ne nautitaan polttamalla tai ruiskuttamalla, ja toisaalta haltusinageenien addiktiopotentiaali on alhaisin. Kaikki muut huumeet näyttävät sijoittuvan näiden kahden ääripään välille. (Päivärinta, 1997)
Useimpiin addiktoihin liittyy sekä fyysistä että psyykkistä riippuvuutta. Fyysinen riippuvuus ilmentää elimistön sopeutumista vieraan aineen läsnäoloon. Koski-Jänneksen mukaan käyttötiheyden kasvaessa aineen sietokyky kohoaa, tarvitaan enemmän ainetta saman huumaantumistilan aikaansaamiseksi. Käytön loppuessa ilmenee vieroitusoireita, jotka ovat siinä määrin tuskallisia, että alttius käytön uusiutumiselle on hyvin suuri. Fyysistä riippuvuutta aiheuttavat aineet, jotka kuuluvat luokkiin rauhoite-nukutteet sekä opiaatit. Jotkut haluavat sijoittaa tähän ryhmään myös teen ja kahvin, toiset taas haluavat ne seuraavaan ryhmään.
Psyykkinen riippuvuus ei kohdistu itse aineeseen vaan sen avulla saavutettavaan psyykkiseen tilaan. Psyykkinen riippuvuus perustuu oppimiselle. Esimerkiksi alkoholia tai muuta huumetta käyttäessään ja sen käyttöä havainnoidessaan ihminen omaksuu monenlaisia asioita sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Hän oppii odottamaan nousuhumalaan tai -huumaantumiseen liittyvää mielihyvää, voimantunnetta ja kommunikoinnin helpottumista (TS:n huomautus: Ernest Hemingway kirjoitti ensimmäisessä romaanissaan Nuoruuteni Pariisi: "Mikään ei voita kylmän oluen ensi puraisua".) Ihminen oppii myös kytkemään erilaiset ympäristövihjeet juomiseen niin, että ne itsessään jo alkavat virittää hänessä juomishaluja. Toisille jo viikonloppu tai joidenkin ystävien seura merkitsee automaattisesti runsasta alkoholin käyttöä. (Koski-Jännes, 1995, 8)
Ulkoisten vihjeiden avulla ihmiset oppivat yhdistämään myös tietyt mielentilansa huumaavien aineiden käyttötarpeeseen. Vaikka päihteitä käytetään nuorena enimmäkseen ilonpidon tehostamiseen, niitä käytetään riippuvuuden syvetessä yhä useammin kielteisten mielentilojen lievittämiseen. Psyykkistä riippuvuutta ilmentävät myös ne monenkirjavat selitykset, joiden avulla syyllisyyttä aiheuttavaa käyttöä yritetään puolustella sekä itselle että muille. (Mt., 8) Koski-Jänneksen kanta edustaa oman tulkintani mukaan hyvin maassamme vallitsevaa näkemystä huumeongelmaisten hoidontarpeesta.
Koski-Jänneksen mukaan riippuvuuskäyttäytymiseen liittyvä toistamispakko syntyy siitä, että ihminen yrittää päästä eroon ongelmistaan tavoilla, jotka viime kädessä syventävät näitä ongelmia. Vaikka huumeita alun pitäen olisi käytetty huvin tai seuran vuoksi, niiden väärinkäyttö on Koski-Jänneksen mukaan tyypillisesti välttämiskäyttäytymistä. Kun esimerkiksi lääkkeiden vieroitusoireista yritetään vapautua ottamalla lisää samaa lääkettä, olo helpottuu aluksi, mutta käytön jatkuessa kierre saattaa syvetä. Vastaavasti, jos ihmissuhdeongelmista yritetään vapautua huumeisiin turvautumalla, ongelmat yleensä kärjistyvät. (Koski-Jännes, 1995, 8) Tämä kanta kuvaa hyvin laajalti vallitsevaa perinnettä, jonka mukaan ihmisen ulkopuoliset tahot voivat parhaiten määritellä, mitä todellisia tarpeita huumeongelmaisella on hoitonsa suhteen.
Huumeriippuvuudesta katsotaan aiheutuvan merkittäviä sosiaalisia, terveydellisiä ja tuotannollisia haittoja. Vielä olennaisempi argumentti on ollut se, että huumeriippuvuuden katsotaan vaikuttavan siten, että henkilö ei ole enää vapaa tekemään rationaalisia itseään koskevia valintoja. Huumeiden aiheuttaman riippuvuuden vuoksi katsotaan huumeiden käyttäjien olevan myös ennemminkin sairaita. Näin huumekysymys muodostuu lääketieteelliseksi ongelmaksi, ei nautintoihin tai tapoihin liittyväksi asiaksi.
Uudemmat biologiset addiktioteoriat korostavat huumeiden tuoman suoran mielihyvän merkitystä riippuvuuden kehittymisessä, kun vanhemmissa teorioissa pidettiin vieroitusoireita j a niiden välttämistä oleellisena (ks. Wise & Bozarht,1987,469-492; Robinson & Berridge, 1993, 247-291)
K. Pylkkänen on kuvannut huumeiden psykologisia ulottuvuuksia seuraavasti:
LSD:lle on tyypillistä, että sen krooninen käyttö on hyvin harvinaista. Se ei näin juurikaan vastaa ihmisten riippuvuustarpeisiin. LSD vaikuttaa ihmisten oman ruumiin kuvaan. "Pahalla matkalla" oleva muistuttaa aivan pientä lasta, joka on riittämättömän yksin, ilman äidin rauhoittavaa vaikutusta. LSD vie ihmisen "syvälle" oman tiedostamattomansa kokemuksiin. Sen vaikutukset koetaan usein pelottaviksi. Onkin kuvaavaa, että "matkoille" halutaan usein joku toinen, selvin päin oleva "matkanjohtaja" suojaamaan liiasta ahdistuksesta. Kokemuksen mukaan LSD:n krooninen käyttö liittyy hyvin vaikeisiin ja varhaisiin psyykkisiin häiriötiloihin, joiden syntyä ovat saattaneet edeltää aivan varhainen äitilapsisuhteen kehitykselliset häiriöt.
Opiaattien vaikutuksesta menettää häiritseväksi koettu ulkoinen todellisuus merkitystään. "Being on the nod" on tietynlainen narsistinen itseriittoisuuden tila, jossa henkilö hetkellisesti kokee olevansa riippumaton ympäristöstään ja irti ristiriidoistaan. Opiaattien käytöstä on kuvattu haettavan sisäistä jännityksen laukaisemista tilanteessa, jossa oma psyykkinen rakenne ei ole tähän tehtävään riittävä. Normaalitilanteessa ihminen pystyy käsittelemään ahdistusta ja jännitystä psykologisesti tai toisten ihmisten avulla. Kun nämä keinot eivät ole ulottuvilla, opiaatit tarjoutuvat joillekin pakotieksi. Vaikutus samalla laskee yksilön viettienergiaa.
Amfetamiini ja kokaiini ovat samankaltaisia siinä että ne lisäävät henkilön kokemusta omasta voimakkuudestaan ja vähentävät väsymyksen tunnetta. Niiden vaikutuksen alaisena yksilö on aktiivinen suhteessa toisiin ihmisiin, omanarvontunne kohoaa hetkellisesti.
Alkoholin ja kannabiksen vaikutukset ovat Pylkkäsen mukaan pitkälti samansuuntaisia tietyistä eroista huolimatta. Persoonallisuuden kontrolloivien osien vaikutus vähenee tilapäisesti. Henkilö tulee puheliaaksi ja vakuuttuu omasta syvällisyydestään sekä tunteissaan että ajatuksissaan. Näillä kokemuksilla on yhtäläisyyksiä moniin yksilön kehityksen vaiheisiin, mikä saattaa myötävaikuttaa siihen, että ne ovat niin suosittuja "yleishuumeita" kuin ne ovat. Taulukko kuvaa tiivistettynä eri huumeiden psykologisten vaikutusten kirjoa ja niistä haettavia vaikutuksia.
| Aine | Psykologiset Vaikutukset |
"Tavoiteltu" psykologinen vaikutus |
| LSD | Minän eheys heikkenee | Yhteyden, rauhan ja eheyden tunne, eristyneisyyden murtuminen |
| OPIAATIT | "Being on the 'nod" Ulkoinen todellisuus ei merkitse |
Itseriittoisuuden tila. Toiveiden maaginen täyttyminen |
| AMFETAMIINI JA KOKAIINI |
Voimakkuuden kokemus. Väsymys vähenee. |
Itsetunto kohoaa, aktiivisuus suhteessa toisiin. Pelko ihmissuhteiden menetyksestä alenee. Passiivisuuden kieltäminen. |
| KANNABIS JA ALKOHOLI |
Kontrolli laskee. Puhelias olo. |
Eristyneisyys vähenee. |
Ainevaikutusten psykologiset ulottuvuudet (Pylkkänen, 1992, 38-39)"
Lähde : Tapani Sarvanti, Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus, Helsingin yliopisto, Valtiotieteen tiedekunta, Sosiaalipolitiikan laitos
