Huumesodan arviointi, Eurooppa ja käyttäjät

Viime  aikoina  on Suomessa  ja  muualla  maailmassa herätetty henkiin vanhaa reefer madness -hysteriaa. Kampanjoinnilla kannabiksen ja psykoosien yhteydestä ei ole mitään uutta tieteellistä pohjaa. Taustalla   ovat   poliittiset   tavoitteet   valmistauduttaessa   YK:n   huumesodan   uudelleenarviointiin vuonna 2008. Kannabiksen asema tulee olemaan keskeinen puheenaihe. On valitettavaa, että Suomen korkein   huumeviranomainenkin   on   lähtenyt   huumehaukkojen   kelkkaan   hänen   hehkuttaessaan perusteettomia  huhuja  kannabiksen  ja  psykoosien  yhteyksistä  samalla  kun  hän  sivuuttaa  täysin Suomeenkin levinneen liivijengi-ilmiön, joiden pussiin hän käytännössä pelaa
 
Keväällä    2009    kaikkien    valtioiden    poliittiset    edustajat    kokoontuvat    Wieniin    päättämään kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän jatkamisesta tulevaisuudessa. 
 
Kesäkuussa 1998 YK julkisti 10-vuotisen huumestrategiansa, jonka tarkoitus oli saada “mitattavia” tuloksia huumeiden vastaisessa taistelussa mukaan lukien “merkittävän vähennyksen” kannabiksen, kokapensaan ja unikon viljelyssä vuoteen 2008 mennessä. Kymmenentenä päivänä maaliskuuta 2008 YK:n huumekomissio CND kokoontuu Wienissä julkistaakseen strategiansa tulokset. Tämä kokous aloittaa   vuoden   kestävän   prosessin,   joka   koostuu   laajasta   keskustelukierroksesta   huipentuen maaliskuussa 2009 CND:n 52:ssa kokouksessa. 

Viimeisen  kymmenen  vuoden  aikana  sota  huumeita  vastaan  on  epäonnistunut.  Huumausaineiden käyttö aiheuttaa ongelmia, mutta huumausaineiden kieltäminen kokonaan on suoranainen katastrofi. Miljoonista ihmisistä on tehty rikollisia, miljardeja euroja käytetään sodassa huumeita vastaan, joka on  tehotonta  ja  aiheuttaa  ei-toivottuja  vaikutuksia.  Monet  valtiot  ovat  estäneet  yritykset  vähentää huumausaineiden käytöstä aiheutuvia haittoja sekä niiden vastuullisen käytön kehittämisen. 

Tällä  hetkellä  tämän  tulevan  tapaamisen  lopputulos  sekä  siihen  johtava  prosessi  on  epäselvä.  Monissa  maissa  epäröidään,  miten  luottaa  rikosvalvontajärjestelmään  ja  ”tarjonnan  vähentämiseen tähtääviin  ohjelmiin”  huumeongelman  ratkaisemisessa.  Monissa  maissa  on  alettu  korostaa  sellaisia politiikan  muotoja  ja  ohjelmia,  joissa  keskitytään  huumemarkkinoiden  ja  huumeiden  käytön terveydellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin. 

Euroopan tilanne 

Euroopan  huumausaineiden  ja  niiden  väärinkäytön  seurantakeskus  EMCDDA  on  juuri  julkistanut vuosiraporttinsa  2007.  Euroopassa  ollaan  yleisesti  siirtymässä  rikosseuraamusten    määräämisen sijaan ehkäisyyn tai hoitoon suuntautuviin  lähestymistapoihin pienten kannabismäärien hallussapito- ja    käyttörikosten  osalta.    Kannabis  myös  erotetaan  usein  muista  laittomista   aineista  joko lainsäädännössä, syyttäjille laadituissa ohjeissa tai tuomioistuinkäytännössä.  

Vuosiraportissaan    EMCDDA    ilmoittaa    tukevansa    vuoden    2008-2009    tarkasteluprosessia  täydentämällä kansainvälisellä tasolla saatavilla olevia  tietoja siten, että se tarjoaa yksityiskohtaisen arvion  Euroopan tilanteesta.  

Varovaisesti  voidaan  arvioida,  että  yli  70  miljoonaa    eurooppalaista  aikuista  –  toisin  sanoen  lähes joka  neljäs    (22  prosenttia)  kaikista  15–64-vuotiaista  –  on  käyttänyt    kannabista  ainakin  kerran. Kansalliset luvut vaihtelevat  kahdesta prosentista 37 prosenttiin siten, että luvut ovat  alhaisimmat Bulgariassa,  Maltassa  ja  Romaniassa  ja    korkeimmat  Tanskassa  (36,5  %),  Ranskassa  (30,6  %),  Yhdistyneessä kuningaskunnassa (29,8 %) ja Italiassa  (29,3 %). Suuresta vaihteluvälistä huolimatta tietoja    toimittaneiden  26  Euroopan  maan  joukosta  12  ilmoitti    kannabista  ainakin  kerran  käyttäneiden osuudeksi  10–25 prosenttia. 

Ainakin  kerran  käyttäneitä:  vähintään  70  miljoonaa  tai    viidesosa  aikuisista  Euroopassa.  Viimeksi kuluneen  vuoden  aikana  käyttäneitä:  noin    23  miljoonaa  aikuista  tai  kolmasosa  ainakin  kerran  käyttäneistä. Viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana käyttäneitä: yli  13 miljoonaa. Maiden välinen vaihtelu viimeksi kuluneen vuoden aikana  käyttäneissä: 1,0–11,2 %. 

Käyttäjiä kuultava 

Euroopan komissio julkisti kesäkuussa 2006 vihreän  kirjan kansalaisyhteiskunnan roolista Euroopan unionin    huumepolitiikassa, sellaisena  kuin  se  määritellään    huumausaineita  koskevassa  toimintasuunnitelmassa.  Vihreän kirjan tavoitteena on selvittää, miten voitaisiin  parhaiten järjestää jatkuva vuoropuhelu huumeongelman  parissa toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden  kanssa.
 
Kansalaisyhteiskunnan  osallistuminen  EU:n  huumepolitiikkaan    on  lisäksi  yksi  päätavoitteista huumetorjuntaa  ja  -tiedotusta   koskevassa  erityisohjelmassa  vuosiksi  2007–2013,  jota    Euroopan komissio  on  ehdottanut  osana  perusoikeuksien    ja  oikeusasioiden  yleisohjelmaa.  Huumeohjelman yleisenä  tavoitteena on tehdä Euroopasta vapaa, turvallinen  ja oikeudenmukainen alue parantamalla tiedotusta    huumeidenkäytön  vaikutuksista  sekä  ehkäisemällä  ja    vähentämällä  huumeidenkäyttöä, huumeriippuvuutta ja  huumeista aiheutuvia haittoja. 

YK:n prosessi pyörii täysin vailla yhdenkään sellaisen ihmisen läsnäoloa, joita tämä eniten koskettaa, eli käyttäjiä tai kasvattajia. YK:ssa katsotaan yleensäkin kansalaisten osallistumisen lähinnä laskevan keskustelun tasoa eikä edustavan asiantuntemusta.
 
Tämä  prosessi  tekee  maailman  kahdestasadasta  miljoonasta  huumeiden  käyttäjästä  rikollisia,  mikä monissa maissa johtaa vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin lain täytäntöönpanon tai hoidon nimissä. 

Huumekasvien  kasvatuksen  lopettamisyritykset  ovat  aiheuttaneet  ympäristötuhoa  sekä  yhteiskunnallisia  ja  taloudellisia  ongelmia  huumeita  tuottaville  maille.  Samalla  rikollisorganisaatioiden keräämät voitot kasvavat vuosi vuodelta. 

Kansalaisyhteiskunta tulisi saada mukaan tämän politiikan muotoiluun ja arviointikausi 2008 - 2009 tarjoaa  siihen  merkittävän  tilaisuuden.  Myös  Suomen  huumepolitiikkaa    suuntaavien  virallisten tahojen  tulisi  ottaa    kansalaiset    mukaan  prosessiin  siten,  että  heitä  kuunnellaan.  Suomen kannabisyhdistys on kansalaisjärjestö, joka tuo esille kannabiksen käyttäjän näkökulmaa.
 
Huumausainepolitiikan  tulisi  olla  julkisen  terveydenhuollon  asia,  ei  oikeuslaitoksen.  ENCOD (European  Coalition  for  Just  and  Effective  Drug  Policies)  vaatii  YK:ta  julistamaan  jokaiselle maailman   kansalaiselle   oikeuden   kasvattaa   ja   pitää   hallussa   kasveja   henkilökohtaiseen   ja epäkaupalliseen käyttöön. YK:n tulisi  sallia myös yksittäisten valtioiden mahdollisuuden harjoittaa huumausainepolitiikkaa,   joka   ei   perustu   huumausaineiden   täydelliseen   kieltämiseen.   Suomen kannabisyhditys ENCODin jäsenenä yhtyy tähän vaatimukseen.

Wien 2008 on mahdollisuus esittää tämä viesti YK:lle. Liity joukkoomme Wienissä. 

Ohjelma
Perjantai 7. maaliskuuta: Konferenssi ”Sota huumeita vastaan – pitkään jatkunut valhe?” analyysi
syistä kieltolain taustalla
Lauantai 8. maaliskuuta: Mielenosoitus “Cures not wars” YK:n rakennuksella
Sunnuntai 9 maaliskuuta: Näyttely ja workshoppeja kiellettyjen kasvien hyötykäytöstä
 
http://www.encod.org/info/WIEN-2008-KYMMENEN-VUODEN-JALKEEN.html
 
Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 25.11.2007

Hamppumarssitiedote 2007 - Järkeä suomalaiseen huumepolitiikkaan

Kukkaruukkulaki ja suomalaisen huumepolitiikan tuulenpesä

Eduskunta  hyväksyi  ns.  kukkaruukkulain  vuoden  2006  syksyllä  suuren  julkisuuden  saattelemana. Laki  oli  huumeongelmaa  ajatellen  ongelmia  kasvattava,  ja  julkisessa  sanassa  se  teilattiinkin perusteellisesti,  mikä  on  harvinaista  Suomessa.  Lain  tarkoitus  on  puuttua  ns.  huumekasvien kasvatukseen  mutta  käytännössä  sen  soveltaminen  veisi  suomalaiset  kannabismarkkinat  yhä enemmän järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.
 
Toinen  arvostelua  herättänyt  asia  on  lakiin  päässyt  ajatusrikoksen  käsite,  kasvatuksen  yrityksen kriminalisointi,  jollaista  ei  tulisi  esiintyä  demokratiaksi  itseään  kutsuvassa  maassa.  Onko  tämä ennakkotapaus demokratiaa kaventaville laeille tulevaisuudessa.
 
Laki hyväksyttiin ilman yhtäkään puheenvuoroa ja ilman mitään julkista keskustelua. Käytännössä suurin osa kansanedustajista ei edes huomannut, mitä tuli hyväksytyksi. Yleisesti lakia pidetäänkin virheenä,  joka  on  osoitus  Suomessa  muutenkin  ilmenevästä huonosta  lainvalmistelusta.  Näyttää siltä,  että  laista  vastuussa  olevat  kiusaantuneina  haluavat  vaieta  koko  asiasta.  Operaatio  kertoo selvää  kieltä  suomalaisesta  huumepolitiikasta:  se  on  tuuliajolla.  Ainoastaan  huume-  ja  päihdeongelmaiset voivat tässä yhtälössä huonosti.
 
Kannabiskieltolaki ja sitä pönkittävä porttihypoteesi ovat tehokkaasti estäneet sekä kansalaisia että poliitikkoja näkemästä, että päihde- ja huumeongelmaisuudella on yhteisiä syitä. 

Suomalaisen huumepolitiikan sietämätön raskaus 

EMCDDA:n   vuosiraportin   mukaan   Suomi   lukeutuu   huumekuolemissa   EU:n   kärkikastiin (http://ar2006.emcdda.europa.eu/fi/page011-fi.html#10.3). Suurin osa ns. huumekuolemista johtuu buprenorfiinista,  bentsodiatsepiineistä,  rauhoittavista  lääkkeistä  ja  alkoholista.  Lisäksi  alkoholi itsessään  aiheuttaa  monikymmenkertaisesti  ns.  huumekuolemia  enemmän  ruumiita.  Suomalainen huumepolitiikka  ei  todellakaan  säästä  ihmishenkiä.  Tätä  todellisuutta  peittämään  poliitikot  ja virkamiehet    tarvitsevat    kukkaruukkulakejaan    ja    kannabiksen    kasvattajien    ja    käyttäjien jahtaamisesta saatuja rikostilastoja.
 
Keskustelu  kannabiksen  vahvuudesta  ja  tämän  aiheuttamista  ongelmista  kuvaa  viranomaisten  ja poliitikkojen  huonoa  asiantuntemusta.  Tietämättömyys  huumepolitiikassa  on  vuosikymmenten mittaan    aiheuttanut    enemmän    ongelmia    kuin   kuviteltu    vahvan    kannabiksen    osuus kannabismarkkinoilla. Tätä tietämättömyyttä poliitikot puolestaan yrittävät kompensoida lisäämällä valvontaa, mikä on seurausta poliittisesta kulttuurista, ei tutkitusta tiedosta. 

Kannabiksen valvonta haittojen ja hyötyjen mukaan 

Kansainvälisessä  kannabiskeskustelussa  on  nostettu  jälleen  kerran  esille  kannabiksen  vahvuus  ja tämän  yhteys  kasvaneeseen  mielenterveysriskiin.  Tutkimuksissa  on  kuitenkin  johdonmukaisesti havaittu yleisesti käytetyn kannabiksen pysyneen saman vahvuisena vuosikymmenestä toiseen.
 
Samoin kannabiksen ja mielenterveysongelmien välillä ei olla pystytty havaitsemaan sellaista, mitä ei oltaisi tiedetty. Ikärajojen noudattaminen on paljon ratkaisevampi tekijä mielenterveysongelmien kannalta   kuin   aprikointi   kannabiksen   vahvuudesta.   Kannabiksen   yhteiskunnallinen   valvonta mahdollistaisi tämän.
 
Suomalaisessa  huumekeskustelussa  on  täysin  unohdettu  se  perusasia,  etteivät  ihmiset  käytä kannabista sen mahdollisten haittojen, vaan sen todellisten hyötyjen takia. Viime vuonna Suomessa hyväksyttiin  kannabiksen  lääkekäyttö  yksittäistapauksessa.  Aikaisemmin  tuomioistuimissa  on annettu vapauttavia päätöksiä kannabiksen lääkkeellisen käytön yhteydessä. Tätä suuntausta tulisi vahvistaa ja saattaa kannabis yrttimuotoisena apteekkiin potilaiden itselääkintään. 

Kannabiksen   lääkekäytön   lisäksi   tulisi   tunnustaa   myös   kannabiksen   käyttö   luoviin   käyttötarkoituksiin,   ihmisen   henkisen   elämän   kohentamiseen,   rentoutumiseen,   mietiskelyyn   sekä viihdetarpeisiin.  Valtiovallan  tehtävä  ei  ole  puuttua  ihmisen  itsemääräysoikeuden  piirissä  oleviin asioihin, joista ei ole vaaraa muille ihmisille.
 
Julkisessa   sanassa   pyöritelty   kannabiksen   vahvuus   kertoo   asiantuntemattomuudesta   koko kannabisilmiön  edessä.  Tämä  viranomaisten  ns.  kontrollipuhe,  jota  tiedotusvälineet  ja  tutkijat oistavat, ei pysty ymmärtämään esimerkiksi kannabisyhteisön käymää indica - sativa väittelyä. Sen ytimessä on aito kokemuspohjainen tieto, että erilaiset kannabislajikkeet vaikuttavat eri tavoin. Eri ihmiset  reagoivat  myös  eri  tavoin,  minkä  takia  käyttäjien  tulisi  saada  vapaasti  valita  parhaan tietonsa nojalla, mitä käyttää.

Kansalaisjärjestöt mukaan uuden huumesopimuksen laatimiseen 

Kukkaruukkulaki  on  niin  epäonnistunut  laki,  että  jo  senkin  takia  kansalaisjärjestöt  tulisi  saada mukaan lainvalmisteluun  esimerkiksi kertomaan, millaista kannabiksen käyttö ja kasvatus todella on. Muutenkin kansalaisjärjestöt tulisi paremmin saada mukaan politiikan ja lain valmisteluun.
 
Tutkimukset  ovat  osoittaneet,  ettei  kieltolaki  ehkäise  nuorten  huumekokeiluja,  eikä  se  myöskään ehkäise ongelmaisuutta, vaan synnyttää sitä. Käyttäjien kannalta kieltolaki ohjaa resursseja täysin vääriin   kohteisiin,   poliisille   ja   uskonnollisille   ryhmille.   Vaikka   kontrollipuhe   nostaa   esille kannabiksen haittoja, ei ongelmaisille ole kuitenkaan olemassa hoitoa. 

THC  on  ainut  molekyyli,  joka  on  erikseen  kielletty  kannabiskasvin  kaikista  yhdisteistä,  ja  myös laiton kannabiksen kasvatus on keskittynyt sen piirteen jalostamiseen. Näin kieltolaki on syyllinen siihen kehitykseen, josta se yrittää demonisoida itse kasvia. Nyt kun THC:n lääkeominaisuudet on hyväksytty  kansainvälisesti,  ehdottaa  maailman  terveysjärjestö   WHO  THC:n  luokittelemista haitattomammaksi kuin itse kannabiskasvi. Kansainvälinen kannabiskieltolaki    perustuu järjettömille väitteille. (WHO technical report series 942, 2006. <http://www.who.int/medicines/areas/quality_safety/WHO_TRS_942.pdf>). 

Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä eli YK:n alainen, mutta USA:n johtama kansainvälinen huumesota,  on  tulossa  YK:n  yleisistunnon  käsittelyyn  vuonna  2008.  YK:n  huumetoimisto  on ilmoittanut  vahvistavansa  yhteistyötä  kansalaisjärjestöjen  kanssa.  Tähän  asti  se  on  merkinnyt  ruotsalaisten kieltolakijärjestöjen esittelyä kieltolakikokouksissa. 

YK:n omien tietojen mukaan maailmassa on yli 160 miljoonaa kannabiksen käyttäjää. Määrä vastaa yhden    keskisuuren    valtion    väkimäärää.    Myös    tälle    ryhmälle    tulee    saada    edustus maailmanjärjestöön.   Muuten   kannabiksen   käyttäjien   ja   kasvattajien   kohtelu   rikkoo   YK:n ihmisoikeussopimuksia.

Järkevämmin kiitos! (.pdf)

PDF: 

Järkevämmin kiitos!

Huumepolitiikkaan, jonka kansa ansaitsee (.pdf)

PDF: 

Huumepolitiikkaan, jonka kansa ansaitsee

Hamppumarssitiedote 2008 - Huumesodasta rauhaan

Huumesodasta rauhaan

Kevään  2008  hamppumarssit  pidetään  lauantaina  3.5.2008  (joissakin  paikoissa  myös  10.5.2008). Kannabiksen laillistamiseksi osoitetaan mieltä lähes 250 kaupungissa ympäri maailman. Suomessa hamppumarssi    järjestetään    kuudessa    kaupungissa:    Helsingissä,    Jyväskylässä,    Oulussa, Pietarsaressa,  Tampereella  ja  Turussa.  Marssien  ajankohta  on  klo  14.  Tarkempaa  tietoa  löytyy Suomen kannabisyhdistyksen nettisivuilta http://www.sky.org.

Helsingin marssin lähtö- ja paluupaikka on Hesperian puisto, jossa marssin jälkeen on puheita ja vapaamuotoista   ohjelmaa.   Puheen   pitävät   Helsingin   kaupunginvaltuutettu   Kimmo   Helistö, Humaania päihdepolitiikkaa ry:n puheenjohtaja Kimmo Wilska (tai joku muu HPP:stä) ja SKY:n puheenjohtaja Timo Larmela.

Oleellinen kysymys

YK:n  huume-  ja  rikostoimiston  päällikkö  Antonio  Maria  Costa  on  ollut  tunnettu  haukkamaisista asenteistaan,  syyttelemisistään   ja   kannabisvastaisuudestaan.   Syytösten   kohteena   ovat   olleet Hollannin  politiikka  yhtä  lailla  kuin  julkkisten  asenteet.  Toisaalta  Costa  on  peräänkuuluttanut kansalaisjärjestöjen ottamista mukaan politiikan muotoiluun. YK:n huumepolitiikkaa tekevät elimet eivät perinteisesti ole halunneet olla tekemisissä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kovin rohkaiseva ei ollut  YK:n  huumebyrokratian  ja  kansalaisjärjestöjen  kohtaaminenkaan  13.3.2008  UNODC:n johtajan Antonio Costan ja kansalaisjärjestöjen välisessä kokouksessa.
 
Kokouksessa   ENCOD:n   (The   European   Coalition   for   Just   and   Effective   Drug   Policies) hollantilainen edustaja, psykiatri Frederick Polak haastaa Costan kysymyksellä, miksi Hollannissa on vähemmän kannabiksen käyttäjiä kuin naapurimaissa, vaikka jokainen täysi-ikäinen voisi halutessaan  ostaa  sitä  lähimmästä  kannabiskahvilasta?  Miten  tämä  selvä  ristiriita  sopii  YK:n ajamaan  huumesotamalliin?  Kysymykseen  kiteytyy  oleellinen  asia.  Käytännön  laboratoriossa, Hollannissa on 1970-luvulta lähtien kokeiltu, miltä vaihtoehtoinen kannabispolitiikka voisi näyttää. Se, että Costa ei vastaa ja kiertää kysymyksen  toisensa jälkeen, osoittaa, että on vaikea vastata, jos pitäytyy vanhoissa malleissa.
 
Unkarilaisen  HCLU:n  (Hungarian  Civil  Liberties  Union)  tuottamassa  videossa  "Not  so  silent partners" esitetään, kuinka kohtaaminen tapahtui. Video on julkaisu Youtubessa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=fe208nLLEwk
 

Asenteet muutokseen kypsyvät

Eurobarometrin   mukaan   26%   kaikista   EU:n   kansalaisista   haluaisi   radikaalin   muutoksen kannabispolitiikkaan   eli   sen   henkilökohtaisen   käytön   laillistamisen   koko   EU:ssa.   Tällöin Suomessakin  pitäisi  ratkaista  sen  käyttöön  ja  saatavuuteen  liittyvät  käytännön  ongelmat.  15  -  24 vuotiaiden  keskuudessa  43%  kannattaa  laillistamista.  Suurinta  kannatus  on  niissä  maissa,  joissa tiedonvälityskin on vapaampaa tässä asiassa. Hollantilaisista peräti 49% haluaisi lopettaa kieltolain kokonaan, espanjalaisista 40%, briteistä ja tsekeistä 32% ja irlantilaisistakin 30%.

Suomen 8 % osuus on vähäisin. Tähän on syynsä, joista vähäisin ei ole vuosikymmeniä harjoitettu politiikka,  jossa  kaikki  huumeisiin  liittyvä  on  nähty  suurena  pahana  ja  virallisesta  näkemyksestä poikkeavat mielipiteet on tehokkaasti vaiennettu leimaamalla ihminen huumeiden kannattajaksi. 

Juuri  julkistetun  tutkimuksen  mukaan  suomalaistenkin  asenteet  ovat  muuttumassa.  Kansanterveyslaitoksen  (KTL)  kyselytutkimuksen  mukaan  suomalaiset  suhtautuvat  huumeongelmaan aiempaa  rauhallisemmin.  Syyksi  asiantuntija  arvelee  sitä,  että  ihmiset  ovat  alkaneet  hyväksyä huumeet osaksi yhteiskuntaa ja arkea. Myös kansalaisten tietämys on lisääntynyt viime vuosina.

Muutosta osoittaa myös se, että yksityishenkilön keräämä nettiadressi kannabiksen laillistamiseksi on kerännyt jo yli 11 500 allekirjoittajaa. Adressi löytyy osoitteesta
 
http://www.adressit.com/kannabis
 
Stakesilta  on  ilmestynyt  kaksi  tutkimusta  Suomen  huumausainetilanteesta:  Pekka  Hakkaraisen  ja Leena  Metson  "Huumekysymyksen  muuttunut  ongelmakuva"  sekä  EMCDDA:n  vuosiraportin Suomen tilannetta koskeva osuus, Huumetilanne Suomessa 2007.
 
Molempia  uutisoitiin  laajalti,  mutta  täysin  vaille  huomiota  on  jäänyt  kannabiksen  hyväksymisen vuodesta toiseen jatkuva kasvu. Hakkaraisen ja Metson tiedotteessa tämä vielä muistetaan mainita:

”Väestön  mielipiteissä  on  tapahtunut  huomattavia  muutoksia.  Niiden  osuus,  joiden  mielestä huumeet aiheuttavat yhteiskunnalle enemmän ongelmia kuin alkoholi, on vähentynyt vuosien 2002 ja 2006 välillä 32 prosentista 18 prosenttiin. Kansalaisten huoli alkoholiongelmista on kasvanut ja mielipiteet  säännöllisen  humalajuomisen  riskeistä  kiristyneet.  Käsitykset  kannabiksen  kokeilun riskeistä ovat sen sijaan lientyneet.”

 

Huumesodan arvio

YK:n  huumekomissio  kokoontui  10.-14.3.2008  Wienissä  arvioimaan  kymmenvuotisen  huumestrategiansa tuloksia. YK:n huume- ja rikostoimiston päällikkö Costa on peräänkuuluttanut kansalaisjärjestöjen  ottamista  mukaan  politiikan  muotoiluun.  Transform-järjestö  Britanniasta  seuraa huumepolitiikan tulevaisuuden muotoilua YK:ssa. Se toi julki  Costan CND:n kokoukseen tuoman raportin,  joka  kertoo  kansalaisjärjestöjen  esittämän  kritiikin  myös  menevän  läpi  virallisissa piireissä.  Raportissa  "Making  drug  control  'fit  for  purpose':  Building  on  the  UNGASS  decade" (http://transform-drugs.blogspot.com/2008/03/unodc-director-declares-international.html)  esitetään mm. seuraavaa:

"Kun katsotaan kulunutta sataa vuotta, nähdään, että valvontajärjestelmä ja sen soveltaminen ovat aiheuttaneet monia ei-tarkoitettuja seurauksia - ne saattavat tai eivät saata olla odotettuja, mutta ne varmasti eivät ole tarkoitettuja.
 
Ensimmäinen  ei-tarkoitettu  seuraus  on  valtavat  menestyvät  rikolliset  pimeät  markkinat,  jotka toimittavat kiellettyjä aineita tuottajilta kuluttajille ja jotka houkuttavat valtavilla voitoilla. Toiseksi, kansanterveys, jonka pitäisi olla huumevalvonnan ensimmäinen lähtökohta, on työnnetty taustalle. 

Haittojen vähentämisen politiikkaa on pidetty ristiriitaisena ennaltaehkäisyn ja hoidon ja toisaalta huumeiden käytön terveydellisten ja sosiaalisten haittavaikutusten vähentämisen kannalta. Tämä on väärä vastakkainasettelu. Nämä politiikat ovat toisiaan täydentäviä.
 
Huumekontrollia  ja  huumesopimusten  soveltamista  tulee  kehittää  siten,  että  otetaan  huomioon terveys ja ihmisoikeudet.
 
Näyttää siltä, että olisi tapahtumassa jotain uutta kansainvälisessä huumevalvonnassa. Sopimusten tulisi  vastata  tarkoitustaan.  Aika  on  nyt  toinen  kuin  silloin,  kun  ne  luotiin.  Tarvitaan  uudenlaista sitoutumista  monenvälisten  sopimusten  periaatteisiin  ja  jaettuun  vastuuseen,  sitoutumista  siihen, että  uudistusten  tulee  perustua  empiirisiin  tosiasioihin  eikä  ideologiaan  ja  käynnistää  tätä  tukevia konkreettisia toimenpiteitä, jotka eivät ole retoriikkaa ja julistusta."

 

EMCDDA Vuosiraportti '07

Kannabiksen käytön muuttuva kuva
Lähde: EMCDDA:n vuosiraportti 23.11.2007
http://www.emcdda.europa.eu/html.cfm/index419EN.html
http://www.emcdda.europa.eu/publications/online/ar2007/en

Lähestyvä YK:n huumepolitiikan arviointi yltää EMCDDA:n
vuosiraporttiin. Tätä varten sekä EMCDDA että UNODC yrittävät saada
julki sellaisen kannan, jonka mukaan tilanne on ”valvonnassa” UNODC:n
termillä ja ”tasaantunut” EMCDDA:n käyttämällä termillä.

Tiedotusvälineisiin levittynyt viesti kuuluu, että huumeongelma on
tasaantunut ja huumeongelma riistäytyy käsistä. Selityksenä tälle
ristiriidalle on huumepolitiikkaa, -tutkimusta ja uutisointia vaivaava
historiattomuus: huumeongelmaa seurataan julkisuudessa annettujen
suurten lupausten takia kuin osakekursseja, ovatko poliittiset ja
moraaliset pisteet nousussa vai laskussa.

Lyhyesti kerrottuna EMCDDA:n raportti kertoo, että huumeiden käyttö on
tasaantumassa mutta selvästi korkeammalle tasolle kuin 1990-luvun
alussa. Toisaalta huumetilanteessa on huomattavaa vaihtelua ja tällä
hetkellä vahvan euron takia kokaiinista on tulossa suosittu huume ns.
bailauspiireissä eli viihdekäyttäjien keskuudessa. Kannabis on
säilyttänyt kuitenkin selvän johtoaseman.

Vuonna 2006 raportin ääni oli kuitenkin aivan muuta kuin tyynnyttelevä,
mistä muistutuksena uutinen suomalaisesta tiedotusvälineestä:
”Huumeiden katuhinnat laskivat rajusti (Kaleva 23.11.2006): EU:n
huumeviraston torstaina julkistaman vuosiraportin mukaan lähes kaikkien
aineiden keskihinnat alenivat useimmissa maissa. Enimmillään hinnat
laskivat lähes puolella. Kannabishartsin hinnat ovat pudonneet 19,
kannabisruohon 12 , kokaiinin 22, ruskean heroiinin 45, amfetamiinin 20
ja ekstaasin 47 prosenttia viiden vuoden takaiseen verrattuna.”

YK:n huumeprosessin arvioinnissa on kyse vuoden 1961 huumesopimuksessa
määritelty kannabiksen luokittelu huumeeksi. Järkevän keskustelun
pohjaksi pitäisikin ottaa kannabiksen käytön kehittyminen sopimuksen
solmimisen jälkeen eikä poliittisten suhdanteitten määrämien kymmen-,
viisi- tai yksivuotisjaksojen varaan.

Seuraavassa poimintoja raportin sisällöstä:

EMCDDA ja YK:n tarkistusprosessi

Vuonna 2008 kansainvälinen yhteisö arvioi, miten hyvin vuonna 1998
pidetyssä maailman huumeongelmaa käsitelleessä Yhdistyneiden
Kansakuntien yleiskokouksen erityisistunnossa asetettujen tavoitteiden
saavuttamisessa on edistytty. EMCDDA tukee tätä tarkasteluprosessia
täydentämällä kansainvälisellä tasolla saatavilla olevia tietoja siten,
että se tarjoaa yksityiskohtaisen arvion Euroopan tilanteesta.

Kannabispolitiikka lievenee jatkuvasti

Kannabiksen käyttöön liittyvien rikosten osuus on kuitenkin laskenut
vuodesta 2000 lähtien useissa maissa (Kreikka, Italia, Kypros,
Itävalta, Slovenia ja Turkki) ja viimeisen tarkastelujakson (2004–2005)
aikana valtaosassa maista, joista saatiin tietoa. Tämä voi johtua
siitä, että lainvalvontaviranomaiset ovat näissä maissa vähentäneet
kannabiksen käyttäjiin kohdistuvia toimia muiden huumeiden käyttöön
verrattuna.

Euroopassa ollaan yleisesti siirtymässä rikosseuraamusten määräämisen
sijaan ehkäisyyn tai hoitoon suuntautuviin lähestymistapoihin pienten
kannabismäärien hallussapito- ja käyttörikosten osalta. Ilmoitettujen
kannabisrikosten määrä kuitenkin kasvoi vuosina 2000–2005 merkittävästi
(36 %), ja kannabis on useimmissa maissa huumeiden käyttö- tai
hallussapitosyytteissä yleisimmin mainittu huumausaine. Tilanne saattaa
olla muuttumassa, sillä suurin osa maista on raportoinut
kannabisrikosten vähentyneen – mikä saattaa kertoa siitä, että
lainvalvontaviranomaiset eivät enää suuntaa toimintaansa yhtä paljon
kannabiksenkäyttörikoksiin. Vaikka aiheesta on keskusteltu paljon
julkisuudessa ja tiedotusvälineissä, lainvalvontapolitiikan ja
kannabiksen yleisen levinneisyyden välillä on vaikea nähdä suoraa tai
yksinkertaista yhteyttä.

Maiden välillä on toki eroja ajoituksessa ja mittakaavassa, mutta
yleisesti katsoen kannabiksen käyttö lisääntyi Euroopassa voimakkaasti
1990-luvulla, minkä jälkeen kasvu tasaantui 2000-luvun taitteessa.
Euroopan kokonaistilanne on nyt yhtenäisempi kuin aikaisemmin. Lisäksi
tuoreimmat tiedot viittaavat siihen, että etenkin korkean
levinneisyysasteen maissa kannabiksen käyttö on tasaantumassa tai jopa
vähenemässä. Ja vaikka tämän tueksi ei olekaan vielä paljon näyttöä,
merkit viittaavat siihen, että kannabiksen suosio nuorten keskuudessa
on joissakin maissa laskemassa.

Valtioiden välillä on eroja suuntauksissa, mutta varovaisen
optimistisesti voidaan toivoa, että Euroopassa 1990-luvulta jatkunut
kannabiksen käytön lisääntyminen olisi saavuttanut lakipisteensä.

Kannabiksen käyttö

Varovaisesti voidaan arvioida, että yli 70 miljoonaa eurooppalaista
aikuista – toisin sanoen lähes joka neljäs (22 prosenttia) kaikista
15–64-vuotiaista – on käyttänyt kannabista ainakin kerran. Kansalliset
luvut vaihtelevat kahdesta prosentista 37 prosenttiin siten, että luvut
ovat alhaisimmat Bulgariassa, Maltassa ja Romaniassa ja korkeimmat
Tanskassa (36,5 %), Ranskassa (30,6 %), Yhdistyneessä kuningaskunnassa
(29,8 %) ja Italiassa (29,3 %). Suuresta vaihteluvälistä huolimatta
tietoja toimittaneiden 26 Euroopan maan joukosta 12 ilmoitti kannabista
ainakin kerran käyttäneiden osuudeksi 10–25 prosenttia.

Ainakin kerran käyttäneitä: vähintään 70 miljoonaa tai viidesosa
aikuisista Euroopassa. Viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttäneitä:
noin 23 miljoonaa aikuista tai kolmasosa ainakin kerran käyttäneistä.
Viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana käyttäneitä: yli 13 miljoonaa.

Jos kannabiksen käyttö onkin Euroopassa tasaantumassa, se on silti
historiallisen korkealla tasolla, ja vaikka kannabiksen käyttäjistä
vain melko pieni osuus käyttää tätä huumetta säännöllisesti ja
runsaasti, se tarkoittaa yksilöinä merkittävää määrää.

Kannabiksen aiheuttama hoidon tarve

Kannabisongelmista kärsivien henkilöiden tarpeiden ymmärtämiseksi on
saatavilla yhä enemmän tutkimustuloksia ja kliinistä kokemusta, mutta
siitä, kuinka yleisesti kannabiksen käyttäjille kehittyy huumeongelmia,
ei ole selkeää kuvaa. EMCDDA:n kokoamista hoitotiedoista ilmenee, että
kannabiksen takia hoitoon ensimmäistä kertaa hakeutuvien määrä on lähes
kolminkertaistunut vuodesta 1999, joskin tämä suuntaus vaikuttaisi
olevan tasaantumassa.

Suuntausta on vaikea tulkita monesta syystä: kannabisongelmista
kärsiville on tarjolla entistä enemmän palveluja ja nämä ongelmat
tiedostetaan yhä paremmin; lisäksi merkittävä osa hoitoonohjauksista on
peräisin rikosoikeusjärjestelmästä tai sosiaaliviranomaisilta.

Kannabisasiakkaat voidaan yleisesti ottaen jakaa kolmeen ryhmään:
satunnaisesti käyttäviin (34 %), kerran tai useampia kertoja viikossa
käyttäviin (27 %) ja päivittäin käyttäviin (39 %) asiakkaisiin. Erot
ilmoitetussa huumeen käyttötiheydessä johtuvat todennäköisesti eroista
hoitoonohjauksen reiteissä, ja rikosoikeusjärjestelmän kautta hoitoon
ohjattujen määrän lisääntyminen saattaa olla selityksenä osalla hoitoon
tulevista satunnaisista käyttäjistä. Kannabiksen käyttötiheydessä on
eroja maiden välillä. Puolet maista raportoi, että yli 30 prosenttia
asiakkaista käyttää kannabista päivittäin, ja puolet, että tällaisia
asiakkaita on alle 30 prosenttia. Kannabista päivittäin käyttävien
osuus hoidossa olevista asiakkaista on suurin Alankomaissa, Tanskassa
ja Espanjassa, ja satunnaisten käyttäjien osuus on suurin Unkarissa,
Saksassa ja Italiassa.

Lisäksi, kuten edellä jo esitettiin, kannabiksen runsaaseen käyttöön
kohdistuvissa toimissa saattaa olla pääpaino ehkäisyssä hoidon sijaan,
ja tällaiset erot kansallisissa käytännöissä voivat vaikuttaa
raportointiin yleisesti. Tämä saattaa osaksi selittää, miksi jotkin
maat, joissa kannabiksen käyttö on yleistä, raportoivat kannabishoidon
osalta melko alhaisia lukuja.

Kannabismarkkinat

Euroopan kannabistilannetta mutkistavat myös markkinatekijät, ja tätä
ongelmaa vaikeuttaa luotettavan tiedon puuttuminen erilaisten
kannabistuotteiden suhteellisesta osuudesta ja saatavuudesta EU:ssa.
Eurooppa on edelleen kannabishartsin – suurimmaksi osaksi
Pohjois-Afrikassa tuotetun – tärkein markkina-alue maailmassa. Myös
kannabisruohoa on saatavilla Euroopassa, mutta hartsia takavarikoidaan
yli 10 kertaa enemmän kuin kannabisruohoa. Tilanne saattaa kuitenkin
olla muuttumassa: kannabishartsin takavarikot vähenivät hieman vuonna
2005, kun taas kannabisruohon ja kannabiskasvien takavarikot ovat
lisääntyneet koko ajan. Puolet Euroopan maista raportoi kotimaisesta
kannabiksentuotannosta vuonna 2005. Jotkin kotioloissa tuotetun
kannabiksen muodot voivat olla melko vahvoja, ja tällaisella
tuotannolla on vaikutuksia myös huumeiden valvontaan.

Kannabiksen runsas tai säännöllinen käyttö

Huumetta säännöllisesti tai runsaasti käyttävien henkilöiden määrän
pelätään olevan kasvussa, mutta asian tutkimiseen on saatavilla vain
vähän tietoa. EMCDDA tekee useiden jäsenvaltioiden kanssa tiiviisti
yhteistyötä tätä kysymystä koskevien tutkimusmenetelmien
parantamiseksi. Vuonna 2004 EMCDDA arvioi rajallisen tiedon perusteella
karkeasti, että noin prosentti eurooppalaisista aikuisista eli noin
kolme miljoonaa ihmistä saattaa käyttää kannabista päivittäin tai lähes
päivittäin. Arviota on tarkoitus tarkistaa lähitulevaisuudessa. Useat
maat ovat raportoineet kannabiksen säännöllisen tai runsaan käytön
lisääntymisestä, mutta ainoastaan Espanja on esittänyt päivittäisen
käytön lisääntymisestä vertailukelpoista tietoa, jonka mukaan se on
lisääntynyt 0,7 prosentista kahteen prosenttiin vuosina 1997–2006.

”Kannabiksen runsaalle käytölle” ei ole toistaiseksi esitetty mitään
yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Kyseessä on väljä käsite, jolla
tarkoitetaan tietyn toistuvuuskynnyksen ylittävää käyttöä. Runsas
käyttö ei välttämättä merkitse riippuvuutta tai väärinkäyttöä eikä
muiden ongelmien esiintymistä, mutta sen katsotaan lisäävän
haitallisten seurausten, myös riippuvuuden, riskiä. Tässä luvussa
esitetyt luvut viittaavat ”päivittäiseen tai lähes päivittäiseen
käyttöön” (ainetta on käytetty vähintään 20 päivänä viimeisten 30
päivän aikana). Tätä vertailuarvoa käytetään tutkimuksissa usein, ja se
on peräisin eurooppalaisesta mallikyselylomakkeesta. Meneillään
olevilla metodologisilla tutkimuksilla (kansallisilla ja EMCDDA:n
tutkimuksilla) on tarkoitus parantaa runsaan/toistuvan käytön ja
ongelmien välisen yhteyden tuntemusta.

Käytön lopettamiseen liittyvät tekijät on toinen tärkeä asia, joka
pitäisi tuntea paremmin. Kuten edellä todettiin, useimmat lopettavat
kannabiksen käytön jonkin ajan kuluttua. Lopettamiseen liittyvien
tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää alan tukitoimien suunnittelun
kannalta. Näistä tekijöistä on alettu saada jotain tietoa. Esimerkiksi
Ranskassa vuonna 2005 tehdyssä väestötutkimuksessa ilmeni, että
henkilöistä, jotka olivat käyttäneet kannabista ainakin kerran mutta
jotka eivät olleet käyttäneet sitä viimeksi kuluneen vuoden aikana,
useimmilla (80 %) pääasiallinen syy tämän huumausaineen käyttämättä
jättämiselle oli yksinkertaisesti kiinnostuksen puute, vaikka useimmat
aikuiset (lähes 60 %) katsoivat voivansa halutessaan saada kannabista
helposti.

Kannabis liikennevalistuksessa
Lähde: EMCDDA:n Drugnet Europe 60
http://www.emcdda.europa.eu/html.cfm/index411EN.html

1990-luvulta saakka suurimmassa osassa EU maista on yleisöä tiedotettu
kampanjoilla päihteiden käytöstä liikenteessä mutta nämä kampanjat
käsittelevät pääasiassa alkoholia. Vain noin joka viidennessä maassa on
huomiota kohdistettu kannabiksen ja bentsodiatsepiineihin.

Kannabista käyttäneet autonkuljettajat ovat yleensä nuoria miehiä kun
taas bentsoja käyttäneet keski-ikäisiä naisia. Tämä tutkimus tuo esille
sen, kuinka yhtä asiaa ajavat kampanjat eivät sovi kaikille. Vanhemmat
betsojen käyttäjät eivät huomioi nuorille kannabiksen käyttäjille
tarkoitettuja viestejä ja toisin päin, eivätkä kummatkaan koe
alkoholivaroitusten koskevan itseään.

Toimiiko huumetestaus kannabiksen vaikutuksessa ajaville?
Lähde: Addiction Volume 102 Issue 12 Page 1918-1919, December 2007
http://www.blackwell-synergy.com/doi/full/10.1111/j.1360
-0443.2007.02042.x?cookieSet=1

Kannabiksen käyttäjät saattavat itsensä ja muut vaaraan ajaessaan
kannabiksen vaikutuksen alaisena.

Kannabiksen käyttö lisää liikenneonnettomuuden riskiä 2 - 3
kertaiseksi, mikä on huomattavasti alhaisempi kuin alkoholilla (6 - 15
kertainen). Kun otetaan huomioon alhaisempi riskitaso sekä alhaisempi
käytön taso, on kannabiksen käytön aiheuttamien onnettomuuksien osuus
paljon alhaisempi kuin alkoholin (esimerkiksi Ranskassa 2,5% kuolemaan
johtaneista liikenneonnettomuuksista on kannabiksen käytön aiheuttamia
verrattuna alkoholin aiheuttamiin 29%:iin).

Rauhoittavat lääkkeet ja liikenne
Lähde: Guardian 23.11.2007

Eurooppalaisten huumeasiantuntijoiden mukaan lääkkeissä ajavat
vanhemmat naiset ovat suurempi vaaran aihe kuin nuoret ”heinäpäät”
ratin takana.

Yhä useammin poliisin satunnaiskokeissa paljastunut huumekuski
osoittautuu keski-ikäiseksi tai vanhemmaksi naiseksi, joka on ottanut
reseptin mukaisen rauhoittavan lääkkeen eikä tiedä mitään sen
vaikutuksesta autolla ajamiseen.

EMCDDA suomalaisissa tiedotusvälineissä

YLE
Kokaiinin käyttö lisääntynyt Euroopassa
Lähde: YLE 22.11.2007

Kokaiinin käyttö ja saatavuus ovat lisääntyneet Euroopassa voimakkaasti
viime vuosina. Myös hoitoon haluavia on yhä enemmän, kertoo EU:n
huumetietokeskus EMCDDA.

Keskuksen vuosiraportin mukaan arviolta 4,5 miljoonaa eurooppalaista on
käyttänyt kokaiinia viime vuoden aikana. Edellisen vuoden arvio oli 3,5
miljoonaa. Kokaiini on siten vakiinnuttanut paikkansa Euroopan toiseksi
yleisimpänä huumeena kannabiksen jälkeen.

12 miljoonaa eurooppalaista sanoo ainakin kokeilleensa kokaiinia
elämänsä aikana. Kannabista kokeilleita on kuitenkin edelleen selvästi
eniten, lähes neljännes kaikista yli 15-vuotiaista eurooppalaisista.

Melkein neljännes huumehoitopaikkojen lisääntyneestä kyselystä johtuu
kokaiinin käytöstä. Vuodesta 1999 hoitoon haluaminen on melkein
kolmenkertaistunut.

Huumeiden takavarikot ovat lisääntyneet etenkin Espanjassa ja
Portugalissa, jotka ovat yleisimmät reitit Euroopan markkinoille.
Huumerikollisuus puolestaan lisääntyi kaikissa Euroopan maissa Saksaa
lukuunottamatta.

Tuoreimmat tilastot huumekuolemista ovat toissa vuodelta. EU-maissa ja
Norjassa menehtyi huumeiden takia runsaat 7 000 ihmistä. Yleisin syy
oli heroiinin yliannostus. Sen sijaan huumeisiin liittyvät
hiv-tartunnat eivät lisääntyneet yhtä paljon kuin aiempina vuosina,
koska pistoshuumeiden käyttö on vähentynyt.

Raportti: Euroopan huumetilanne tasaantuu
Lähde: Helsingin Sanomat 22.11.2007

BRYSSELI. Huumeiden käyttö on tasaantumassa, päättelee torstaina
julkistettu Euroopan huumevalvontaviraston EMCDDA:n vuotuinen raportti.

Suosituimman huumeen eli kannabiksen suosio näyttää taittuneen
suurimmissa käyttäjämaissa kuten Ranskassa ja Britanniassa ja
tasoittuneen pienen kulutuksen maissa kuten Suomessa ja Ruotsissa.

"Varovaiseen optimismiin on aihetta", muotoilee viraston tieteellinen
koordinaattori Paul Griffiths.

Virastoa huolestuttavat silti ennätykselliset kokaiinitakavarikot ja
maailman kasvanut heroiinin tarjonta.

Kannabiksen suosio hupeni 15–34-vuotiaiden ikäryhmässä. Espanjassa ja
Tsekin tasavallassa 20 prosenttia senikäisistä kertoo käyttäneensä
kannabista.

Käyttö on vielä suurempaa ikäryhmän nuoremmassa päässä. Peräti 37
prosenttia 14–18-vuotiaista espanjalaisnuorista käytti kannabista 2004,
nyt vajaa 30 prosenttia.

Suomess alle kymmenen prosenttia 15–24-vuotiaista ja noin seitsemän
prosenttia 15–34-vuotiaista käyttää rapistin mukaan kannabista.

Huomio on nyt kääntynyt noin prosenttiin aikuisia, joka käyttää
kannabista säännöllisesti. Käyttö näkyy selvästi: hoitoon hakeutuneiden
joukko kolminkertaistui kuudessa vuodessa.

"Lähes kolmannes hoitoon hakeutuvista tulee kannabiksen takia. Käyttö
on jatkunut siinä vaiheessa 6–8 vuotta. Heitä ei voi hoitaa samoin kuin
heroiinin käyttäjiä", muistuttaa viraston osastopäällikkö Roland Simon.
Uusia menetelmiä on vasta kehitteillä.

Toiseksi yleisimmän huumeen eli kokaiinin käyttö näyttää kasvavan.
Ainetta takavarikoitiin toissa vuonna ennätykselliset 107 tonnia.

Myös heroiinia ja muita opiaatteja on tarjolla aiempaa enemmän.
Maailman heroiinin tuotannon arvioidaan kasvaneen viime vuonna
kolmanneksella.

"Nyt näyttää, ettei Afganistanin kasvanut tuotanto ole tulossa
Eurooppaan. Tilanne saattaa vielä muuttua", Griffiths arvioi.

Huumeiden annostelu suoraan verisuoneen näyttää olevan vähenemässä. Sen
sijaan korvaushoitoon määrättyjen lääkkeiden käyttö huumeena on
yleistymässä ja Suomi näyttää olleen edelläkävijä: Heroiinin
yliannostuksen aiheuttamat kuolemat loppuivat Suomessa muutama vuosi
sitten, kun käyttäjät siirtyivät liuottamaan Subutex-lääkkeitä ja
ruiskuttamaan niitä verisuoneen. Lääkkeitä haettiin myös Ranskasta ja
Virosta niin paljon, että viranomaiset rajoittivat toimintaa.

Heroiinin käyttäjämäärät kasvussa
Lähde: Turun Sanomat 23.11.2007

Heroiinin saatavuus Euroopassa on helpottunut. Vuonna 2005 kirjattiin
noin 30 000 uutta käyttäjää, ja kokonaiskäyttäjämääräksi Euroopan
unionin ja Norjan alueella arvioidaan 1,5 miljoonaa.

Käyttäjämäärän kasvu näkyy erityisesti heroiinitakavarikkojen
lisääntymisenä, selvisi Euroopan unionin huumausaineiden ja niiden
väärinkäytön seurantakeskuksen torstaina julkaisemasta raportista.

Heroiinin korvaushoitona käytettävän buprenofiinin laiton käyttö
huolestuttaa tutkimuksen mukaan Tsekissä ja Ranskassa. Myös Suomessa
korvaushoitolääkkeiden kuten Temgesicin, Subutexin ja Suboxonen käyttö
näkyy laajalti korvanneen heroiinin käytön hoitoon hakeutuvien
keskuudessa.

Samat aineet mainitaan meillä yhä useammin myös
yliannostusilmoituksissa kuolemien syynä.

Useimmat saatavilla olevat arviot huumeiden pistoskäytöstä perustuvat
yliannostuskuolemien määrään tai tartuntatauteja koskeviin tietoihin.

Suomi, Tsekki, Slovakia ja Britannia ilmoittavat 4-5 käyttäjää tuhatta
15-64-vuotiasta asukasta kohti. Virossa vastaava luku on erittäin
korkea, 15 käyttäjää tuhatta asukasta kohti.

Alhaisimmat arviot tulevat Kyprokselta, Unkarista ja Alankomaista,
joissa pistoskäyttäjiä on alle yksi tuhatta asukasta kohti.

Kannabiksen käyttö on tasaantumassa

Kannabiksen suosio nuorison keskuudessa on tutkimuksen mukaan
hiipumassa. Vaikka lähes neljännes, noin 70 miljoonaa 15-64-vuotiasta
eurooppalaista, on kokeillut kannabista jossakin elämänvaiheessa ja 23
miljoonaa ihmistä on käyttänyt sitä viime vuonna, kehityssuunta antaa
raportin mukaan aihetta varovaiseen optimismiin.

Kannabiksen käyttö näkyisi hiipuvan erityisesti niissä maissa, missä se
on ollut yleisintä. Joissakin jäsenvaltioissa näkyy merkkejä siitä,
että kannabiksen suosio olisi hiipumassa nuorison keskuudessa.

Huumekuolemien määrä on myönteisistä uutisista huolimatta
huolestuttavan suuri. Euroopassa on edelleen vuosittain 7 000-8 000
yliannostuskuolemaa, ja tuoreimpien tietojen mukaan laskevaa suuntausta
ei ole nähtävissä. Eurooppa on vaarassa jäädä huumekuolemien määrän
vähentämistä koskevista tavoitteista.

HI-virustartuntojen osalta kokonaisarvio on huumeiden pistoskäyttäjien
keskuudessa myönteisempi. Vuonna 2005 todetut 3 500 uutta tartuntaa
korostavat kuitenkin tarvetta jatkaa toimia. Jopa 200 000:lla huumeiden
pistoskäyttäjällä on HIV, ja jopa miljoona ihmistä kantaa
C-hepatiittivirusta (HCV).

Maastrichtin pormestari Gerd Leers: 13 väärinkäsitystä kannabiksesta

Maastrichtin pormestarin Gerd Leers:
13 väärinkäsitystä (ja yksi johtopäätös) kannabiksesta

Gerd Leersin blogi:
http://www.maastricht.nl/maastricht/show/id=160045


1. Kannabiskahviloiden vähentäminen vähentää kannabiksen käyttöä.


Ei pidä paikkaansa. Hollannissa, mikä on ainut länsimaa, joka sallii
kannabiksen myynnin ”laillisesti” kannabiskahviloissa, 13% nuorista
käyttää kannabista. Niissä maissa, joissa kannabiksen käytöstä
rangaistaan, tämä luku on paljon korkeampi. Belgiassa, Irlannissa ja
USA:ssa 17%, Britanniassa 20% ja 22% Ranskassa.


2. Kannabis on ”portti” - sitä käyttävät ihmiset käyttävät muita
herkemmin kovempia aineita.


Tavallaan tämä on totta. Whiskyä juova aloitti oluella, kukaan ei
siirry suoraan virvoitusjuomista vahvoihin alkoholeihin. Siksi olisikin
tärkeää olla aloittamatta. Hollanti on ollut tässä menestyksekäs: vain
12% koko väestöstä on käyttänyt kannabista verrattuna 28%:iin USA:ssa
ja 40%:iin Australiassa. Tästä johtuen harvat ihmiset käyttävät kovia
huumeita Hollannissa ja hyvin harva kuolee huumeiden yliannoksiin.


3. Kannabiskahvilat ovat avoin kutsu kovien huumeiden ostamiseen.


Ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa kannabiskahvilat mahdollistavat
pehmeiden ja kovien huumeiden tiukan erottelun. Kannabiksen käyttäjät
arvostavat ystävällisen kannabiskahvilan turvallista ja laillista
ilmapiiriä eivätkä halua siirtyä kovien huumeiden väkivaltaiseen
rikollismaailmaan.


Niissä maissa, joissa kannabis ja kokaiini, hasis ja heroiini on
kielletty samalla tavalla, kannabiksen käyttäjät on pakotettu olemaan
tekemisissä rikollisten diilereiden kanssa. Koska he ovat tekemisissä
valmiiksi pahamaineisen maailman kanssa, on siirtyminen koviin
huumeisiin helppoa.


Tilastot puhuvat puolestaan. Hollannissa 15 - 64 vuotiaista 3
tuhannesta asukkaasta on riippuvainen kovista huumeista. Luxemburgissa,
Britanniassa, Italiassa, Portugalissa ja Hollannissa vastaava luku on 7
- 10 tuhannesta. Hollannissa yksi sadastatuhannesta asukkaasta kuolee
huumeiden yliannokseen. Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa vastaava luku
on 1 - 2, Tanskassa 5 ja Norjassa 8.


4. Kannabiskahvilat häiritsevät muuta yhteisöä.


Näin ei ole pakko olla. Kannabiskahviloiden pitäjät eivät voita mitään
häiriöistä tai siitä, että he ovat uhka julkiselle turvallisuudelle -
he voivat menettää tuottoisan lupansa - ja kannabiksen käyttäjät eivät
ylipäänsä häiritse julkista rauhaa. Maastrichtissa ilmenneet lukuisat
ongelmat tulevat kannabisturistien isosta määrästä, noin 1.5 miljoonaa
joka vuosi. Tämä itsessään aiheuttaa ongelmia.


Kannabiskahviloiden pitäjien kanssa on mahdollista tehdä järjestelyjä
siitä, kuinka hoitaa heidän asiakkaidensa aiheuttamat julkisen rauhan
häiriöt. Viranomaiset siirtävät niitä asuinalueilta kaupunkien
laitamille. Kannabiskahviloiden pitäjät ovat yhteistyöhaluisia, koska
he haluavat hoitaa kauppaansa ilman jatkuvia häiriöitä. Tällaista
yhteistyötä ei tietenkään synny laittomien kahviloiden kanssa.


5. Kannabiksen kasvatus on aina rikollisten käsissä.


Näin ei ole pakko olla. Asiat voidaan järjestää myös niin, että
lailliset kannabiskahvilat saavat varastonsa laillisilta kasvattajilta
ja jakelijoilta.


Hollanti on kuitenkin jättänyt kannabiksen kasvatuksen ja jakelun
järjestäytyneen rikollisuuden käsiin. Koska kannabista pitää tuottaa,
on rikolliset (ja ihmiset, jotka kasvattavat kannabista laittomasti
kodeissaan) ottaneet tämän työn. Pelkästään Maastrichtissa rikolliset
ansaitsevat 50 miljoonaa euroa kannabiksesta - mikä on suvaitsevan
politiikan venyttämistä äärimmilleen. Tämä on mukavaa mafialle mutta
Maastrichtin, Tilburgin, Rotterdamin ja Amsterdamin kaupungeille
haitallista.


6. Rikollisuus voidaan poistaa hävittämällä kannabiksen kasvatus ja
kauppa.


Se ei tule onnistumaan ikinä. Kuten jo on tullut esille, on paljon
hyödyllisempää valvoa etuovea kuin sulkea se kokonaan. Mutta jos valvot
etuovea, niin sinun tulisi valvoa myös takaovea, koska muuten toiminta
hyödyttää rikollisia.


Jos kannabiksen myynti sallitaan, pitää tavaran tulla jostakin. Jos
leipurin sallitaan myydä leipää, hänelle tulee sallia jauhojen
ostaminen. Eli jos aiotaan sallia leipuri, tulee sallia myös
maanviljelijä ja mylläri. Sama koskee kannabiskahviloita: jokainen
suljettu kasvattamo aiheuttaa uuden pystyttämisen muualle. Jos
hävitämme ne voimakeinoin Maastrichtista, ne siirtyvät ympäröiville
alueille - kuin puristaisi ilmapalloa.


Voimme päättää sulkea leipomot eli kannabiskahvilat. Tämä olisi ainakin
johdonmukaista. Jos Hollannin hallitus ei halua valvoa takaovea, on
Maastrichtin pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja puhdistaa kaupunki.
Mutta aivan kuten leipurit ja maanviljelijät tekisivät,
kannabiskahvilat ja viljelijät pakkaisivat tavaransa ja muuttaisivat
liiketoimintansa muualle, kaupunginrajojen ulkopuolelle. Ihmiset
haluavat ostaa leipänsä aivan kuten he haluavat ostaa kannabiksensa. Jo
1. kohdassa tuli esille se, kuinka niissä maissa, joissa
kannabiskahvilat on kielletty, on enemmän kannabiksen käyttäjiä kuin
Hollannissa.


Tämän takia Maastricht ehdottaa kannabiksen kasvatuksen ja myynnin
asettamista tarkkaan valvontaan ja samalla kannabiskahviloiden
siirtämistä sellaisiin paikkoihin, missä ne eivät häiritse julkista
rauhaa. Tämä politiikka toimii vain, jos molemmat elementit otetaan
mukaan.


Me suosimme tätä lähestymistapaa, koska se auttaa vähentämään
kannabiksen käyttöä, kovien aineiden käyttöä, julkista häiriötä ja
rikollisuutta. Toinen vaihtoehto on käydä sotaa huumeita vastaan ja
puhdistaa kaupunki. Tässä vaihtoehdossa kaikki siirtyy vain kaupungin
rajojen ulkopuolelle.


7. Kasvatuksen ja jakelun valvonta houkuttelee turisteja.


Hölynpölyä. Ulkomaalaiset tulevat kannabiskahviloihin, koska he voivat
ostaa niistä kannabista - enintään 5 grammaa henkeä kohti - ilman
pidätyksen pelkoa. Heitä tuskin kiinnostaa, mistä se tulee kahviloihin.


8. Takaovea on mahdoton valvoa laillisesti.


Niin on etuoven valvontakin - mikä tarkoittaa kannabiksen myyntiä
yksityishenkilöille tarkoin valvotuissa olosuhteissa ja tarkan
seurannan alla. Täytyy muistaa, että Hollannin huumelain alaisuudessa
kannabiksen hallussapito on laitonta. Ja silti oikeusministerimme on
ohjeistanut syyttäjiä olemaan syyttämättä yksityishenkilöitä, joilla on
alle 5 grammaa, tai kannabiskahviloita, joilla on alle 500 grammaa
varastossaan.


Hän voisi tehdä samanlaista takaoven suhteen. Ei laillistaa sitä - sitä
me emme halua - vaan valvoa sitä.


9. Euroopan Unioni vastustaa takaoven valvontaa.


Toukokuussa EU:n komissaari Franco Frattini (johtaa huumeisiin
liittyvien asioiden yksikköä) kertoi yhdessä kansallisista
sanomalehdistä, että Hollanti tekee asiassa oman päätöksensä. Tämä on
kansallinen asia edellyttäen, etteivät naapurimaat häiriinny siitä.
Mutta nämä ovat itse asiassa hyvin huolissaan Hollannin tämän hetken
tiukasta politiikasta kannabiksen kasvatusta kohtaan, ja he ovat aivan
oikeutetusti valittaneet. Jos me käymme sotaa kannabiksen kasvatusta
vastaan - ja sitä me teemme - kannabiksen tuotanto siirtyy Belgiaan tai
Saksaan. Näissä maissa on suljettu runsaasti kannabiskasvattamoja viime
aikoina, mutta kasvattajat siirtyvät muualle. Markkinat eivät suinkaan
kutistu ja niinpä kannabiksen on tultava jostakin.


10. Maastrichtin pormestari Leers ihannoi kannabiksen käyttöä.


Silkkaa pötyä. Pormestarilla ei ole mitään tekemistä kannabiksen
kanssa, hän ei ole käyttänyt sitä ja hän toivoo nuorison pysyvän siitä
erossa. Maastrichtissa halutaan estää nuorten kannabiskokeilut.
Hollanti on ollut menestyksekäs tässä asiassa, ja niinpä Maastricht
tukee kansallista politiikkaa.


Mutta pormestari Leersin esittämiä väitteitä kannabiksesta ei voida
kumota saarnaamalla. Muuten kannabiskahvilat täytyy sulkea. Tämä
puolestaan johtaa yhä useamman lapsen käyttämään kannabista, lisää
kovien huumeiden käyttäjiä ja lisää rikollisuutta.


11. Ei ole mitään järkeä valvoa kannabiksen kasvatusta ja jakelua
(”takaovea”). Silti tulee olemaan rikollista toimintaa.


Tällä hetkellä kolmasosa poliisien resursseista kuluu sellaisen asian
kanssa tappelemiseen, mitä ei voida kitkeä, koska olemme antaneet sille
tilaa yhteiskunnassamme: kannabiksen kasvatus. Minkä olemme kitkeneet
yhdessä paikassa, versoo jo toisessa. Mutta jos saamme väännettyä
kannabiskahviloiden kannabiksen tuotannon mafialta laillisille
viljelijöille, iso osa ongelmasta on jo voitettu. Poliisimme
pystyisivät keskittymään loppujen rikolliselementtien kitkemiseen. Tämä
on paljon tehokkaampi lähestymistapa.


12. Kannabiksen kasvatuksen ja jakelun valvonta nostaa hintoja niin,
että laiton kannabis pysyy houkuttelevana.


Tämä ei tuskin toteudu. Hinnat laskevat, koska ei tarvitse varautua
maksamaan riskeistä. Toisaalta hinta nousee, koska lailliset
kasvattajat joutuvat maksamaan veroja ja työntekijämaksuja.
Kannabiskahviloiden mukaan nämä kaksi tekijää tasoittavat toisiaan.
Hollantilaiset ministerit vertaavavat asiaa joskus lääkekannabikseen
(laillista ja hyvin tarkkaan valvottua kannabiksen kasvatusta mm.
reumapotilaille), mutta tämä on erhe: määrät ovat paljon pienempiä ja
suuri joukko professoreita valvoo jokaista kasvia.


13. Valvotusti kasvatetun kannabiksen THC-pitoisuus laskee, joten
tiukimmat kannabiksen käyttäjät jatkavat laittoman kannabiksen
ostamista.


THC pitoisuus (vastaa alkoholipitoisuutta viinassa) laskee jo tällä
hetkellä noustuaan monen vuoden ajan. Käyttäjät haluavat MIETOJA
huumeita - he sekoilevat käytettyään vahvempaa kannabista, jota on
ajoittain markkinoilla ja sitä he eivät ole hakemassa. Aivan kuten
baareissa myydään enemmän olutta kuin whiskyä. Markkinat ovat itseään
sääteleviä.


Tekopyhä?


Hollannin vuosittaiset kuolinluvut keskimäärin:


Ylipainoisuus: 40 000
Tupakka 18 000
Alkoholi 3 500
Kovat huumeet 60
Taikasienet 0.1
Kannabis 0


Johtopäätös


Hollannin politiikka on hyvää kansanterveydelle, koska se johtaa vain
harvan ihmisen kannabiksen käyttöön ja vain pieneen kovien huumeiden
käyttäjien määrään. Kokonaisuutena se on haitaksi yhteiskunnalle, koska
kannabiksen tuotanto ja jakelu ovat järjestäyneen rikollisuuden
käsissä.


Me voimme vaikuttaa tähän valvomalla kannabiksen myynnin ja kulutuksen
lisäksi kasvatusta ja jakelua, jotka alistettaisiin tiukan valvonnan
alle.


Paikallisella tasolla ja varsinkin rajakaupungeissa pitää harkita vielä
yhtä asiaa: ulkomailta tulevien kannabisturistien aiheuttamaa julkista
häiriötä. Yksi ratkaisu olisi siirtää kannabiskahvilat sisääntuloteiden
varsille harvaan asutuille alueille.


Tällainen politiikka vaatisi niiden naapurikuntien yhteistyötä, joilla
ei vielä ole kannabiskahviloita alueellaan (kaikki kannabiskahvilat
sijaitsevat ydinalueilla, kuten Maastrichtissa). He eivät ole kovin
innostuneita ottamaan kannabiskahviloita naapurustoonsa.


Tämä on ymmärrettävää mutta vaihtoehdot ovat vielä huonompia:


1. Jos naapurikunnat eivät suostu yhteistyöhön, joutuu Maastrichtin
kaltainen kaupunki rajoittamaan kannabiskahviloiden lukumäärää juuri
sille tasolle, että kaupungin asukkaat saavat osansa. Markkinat eivät
kutistu ja siksi ne tulevat siirtymään ympäröiviin kuntiin.


2. Jos Haag ei suostu yhteistyöhön takaoven valvonnassa (kasvatus ja
kauppa), Maastrichtin tulee löytää joku muu tapa politiikan
johdonmukaisuuden palauttamiseksi. Tämä löytyy ainoastaan sulkemalla
kaikki kannabiskahvilat. Jos takaovi pysyy lukossa, pitää etuovikin
jossain vaiheessa sulkea.


Naapurikunnat saavat vielä isompia ongelmia. Emme saa tuudittautua
siihen uskoon, että kannabiksen kysyntä tippuisi.


Todelliset uhrit ovat meidän nuorisomme. Heidän täytyy hankkia
kannabista  oikeilta rikollisilta, jotka eivät epäröi kovien aineiden
myymistä. Tätä tapahtuu parhaillaan Ranskassa, Britanniassa, USA:ssa ja
monissa Länsi-Euroopan maissa, joissa paljon useampi nuori käyttää
kannabista ja kovia huumeita kuin Hollannissa.


Etu- ja takaoven tarkka valvonta sekä kannabiskahviloiden järkevä
sjoittaminen ovat parhaita tapoja taata niiden ihmisten turvallisuus,
jotka haluavat ja jotka eivät halua käyttää kannabista.


Mutta se on kokonainen ratkaisu, kuten aikaisemmin osoitettiin. Etuovi,
takaovi ja kahviloiden sijoittelu ovat kaikki yhtä yhtenäistä
politiikkaa. Muuten meidän tulee palata toiseen vaihtoehtoon, nykyiseen
eurooppalaiseen malliin, mikä tarkoittaa lisää käyttäjiä, lisää koviin
aineisiin siirtyviä, lisää rikollisuutta ja lisää vahinkoja
yhteiskunnalle.


”Vuonna 1998 hyvin tunnetut San Josen poliisipäällikkö ja myöhemmin
Hoover-instituutin kriminologian tutkija Joseph D. McNamara ja Reaganin
hallituksen ulkoministeri George Schultz toivat avoimessa kirjeessään
YK:n silloiselle pääsihteerille Kofi Annanille esille tekemänsä
johtopäätöksen. Heidän johtopäätöksensä me olisimme kaikki voineet
tehdä jo vuosia aikaisemmin, jos olisimme tarkastelleet huumeongelmaa
rationaalisesti eikä moralistisesta näkökulmasta. Kirje, jonka
allekirjoitti myös Hollannin entinen pääministeri Andreas van Agt,
toteaa: ”Kansainvälinen huumeiden vastainen sota aiheuttaa enemmän
ongelmia kuin itse huumeiden väärinkäyttö”.”

Eduskuntavaalit 2007: Päihdepoliittisia kysymyksiä ehdokkaille

Eduskuntavaalit 2007

Ehdokaskysely

Read more: Eduskuntavaalit 2007: Päihdepoliittisia kysymyksiä ehdokkaille

Päihdepoliittinen keskustelutilaisuus ma 12.3.2007

Uus-suomettunutta huumekeskustelua ja V-mäistä itsesensuuria

Keskustelutilaisuus maanantaina 12.3.2007 Helsingin Rauhanasemalla klo 18.00

Suomen päihdepoliittiset tabut politiikassa ja mediassa

Järjestäjinä Humaania päihdepolitiikkaa Ry ja Suomen kannabisyhdistys

Miksi asiallinen keskustelu huume-, ja päihdepolitiikasta on niin vaikeaa tämän päivän Suomessa?

Read more: Päihdepoliittinen keskustelutilaisuus ma 12.3.2007