Kannanotto: Kannabiksen kotikasvatuksen asema muutettava

Syksyllä 2011 SKY sai Kansalliselta huumausainepoliittiselta koordinaatioryhmältä tietopyynnön liittyen nykyisen hallituksen huumausaineiden käytön ja sen aiheuttamien haittojen vähentämisen toimenpideohjelmaa.

SKY vastasi tietopyyntöön, ja vastauksen pohjalta on laadittu kannanotto "Kannabiksen kotikasvatuksen asema muutettava".

Read more: Kannanotto: Kannabiksen kotikasvatuksen asema muutettava

Kannabiksen kotikasvattajat – uhka vai mahdollisuus

Suomen kannabisyhdistys hyväksyi 15.5.2011 pidetyssä kevätkokouksessaan kannanoton kannabiksen kotikasvatuksesta, joka on lisääntynyt huomattavasti huolimatta viranomaisten yrityksistä kitkeä toiminta juurineen. Hiljattain julkistetussa tutkimuksessa (Hakkarainen, Perälä, Metso: "Kukkaa pukkaa - kannabiksen kotikasvatus Suomessa",   Yhteiskuntapolitiikka 2/2011) arvioidaan, että jopa 40 000 - 60,000 suomalaista olisi joskus elämässään kasvattanut kannabista.

SKY:n mielestä poliisivalvonnan kohdistaminen juuri kotikasvattajiin käytännössä suosii kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta; pienten kotiviljelmien de facto salliminen vähentäisi kannabiksenkäyttäjien ja järjestäytyneen rikollisuuden välistä yhteyttä ja näin ollen se olisi hyvä tapa vähentää huumausaineisiin liittyviä haittoja niin kauan kun varsinainen de jure laillistaminen on poliittisesti mahdotonta.

Read more: Kannabiksen kotikasvattajat – uhka vai mahdollisuus

Suomen kannabisyhdistys valittanut rekisteröinnin epäämisestä - valitukselle tukea päihdealan vaikuttajilta

Suomen kannabisyhdistys on toimittanut Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnalle vastaselityksen valituksensa tueksi. Kannabisyhdistys on valittanut PRH:n päätöksestä 18.8.2010 evätä SKY:n rekisteröintianomus sillä perusteella, että yhdistyksen tarkoitusta olisi "pidettävä hyvien tapojen vastaisena siten, että esitetty tarkoitus on yhteiskunnassamme vallitsevien oikeus- ja moraalikäsitysten vastainen".

Aikaisempi rekisteröintianomus hylättiin v. 1993 samoin perustein ja päätöksen vahvisti seuraavana vuonna Korkein hallinto-oikeus. Uuteen yritykseen ryhdyttiin sen jälkeen, kun yhdistys oli tehnyt muutoksia sääntöihinsä.

Valituksessa puututaan ajatukseen, että pyrkimys laillisin keinoin muuttaa Suomen lainsäädäntöä olisi hyvien tapojen vastaista.

Valituksen liitteeksi yhdistys sai asiantuntijalausunnon, jonka on allekirjoittanut 7 huomattavaa päihdealan vaikuttajaa: THL:n Päihteet ja riippuvuus-yksikön johtaja, tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen, dosentti ja tutkimusprofessori Juha Partanen, A-klinikkasäätiön eläkkeellä oleva tutkimusjohtaja ja päätoimittaja Teuvo Peltoniemi, Nuorisotutkimusverkoston tutkija, dosentti Mikko Salasuo, Nuorisotutkimusverkoston tutkija Markku Soikkeli, A-klinikkasäätiön tutkimuspäällikkö Tuukka Tammi, sekä
oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija, oikeustieteen tohtori Heini Kainulainen.
(Markku Soikkeli sai Raittiuden ystävät ry.:n palkinnon "vuoden raittiusteko 2010" toiminnasta asiantuntijavaikuttajana alkoholimainontakysymyksessä.)

Read more: Suomen kannabisyhdistys valittanut rekisteröinnin epäämisestä - valitukselle tukea päihdealan...

Eduskuntavaalit 2011

Vaalit.fi

Eduskuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 17.4.2011 klo 9-20. Ennakkoäänestys kotimaassa: 6.-12.4. (keskiviikosta tiistaihin). Ennakkoäänestys ulkomailla: 6.-9.4. (keskiviikosta lauantaihin).

Vaalikoneita

 

Katso SKY:n ja Humaania päihdepolitiikkaa ry:n eduskuntavaalipaneeli 28.3. tästä, ja tiedote tilaisuudesta.

ENCOD: Tämä ei ole enää vuoropuhelua

Lähde: ENCOD BULLETIN ON DRUG POLICIES IN EUROPE

NR 71 JANUARY 2011

http://www.encod.org/info/ENCOD-BULLETIN-71.html

 

ENCOD:lla on ollut vaikeuksia vastata kysymykseen, millä ehdoilla sen

tulisi jatkaa EU:n huumepoliittisen kansalaisfoorumin toimintaan vai

jatkaako osallistumista ylipäänsä. Tämä kysymys liittyy toiseen

kysymykseen eli millaisessa osassa ENCOD:n tulisi toimia:

vaikuttajaryhmänä vai poliittisena liikkeenä? Tämän kysymyksen

ymmärtämiseksi täytyy selostaa ENCOD:n alkuperää.

 

Vuonna 1991 Euroopan komissio aloitti prosessin, jonka tarkoituksena

oli johtaa yhtenäiseen EU:n huumepolitiikkaan. Tämän käsitteen keksijä

oli Ranskan presidentti François Mitterand, joka haaveili EU:n voivan

päättää omasta huumepolitiikastaan itsenäisesti ilman USA:n

vaikutusta. Seuraavien kahden vuoden aikana satojen akateemisten

asiantuntijoiden ja alalla työskentelevien välillä käytiin

keskusteluja ympäri EU:ta. Tästä selvisi, että jos aiotaan jatkaa

hyviä kokemuksia ja välttää huonoja, tarvitaan tieteelliselle näytölle

eikä ideologialle perustuvaa eurooppalaista huumepolitiikkaa. Tämän

tieteellisen näytön ensimmäinen pilari saadaan aikaan keräämällä ja

vertaamalla tilastotietoa ja toinen pilari saadaan avoimella ja

läpinäkyvällä vuoropuhelulla sen kansalaisyhteiskunnan kanssa, jota

tämä asia koskettaa ja johon huumepolitiikka kohdistuu. Maaliskuussa

1993 komissio järjesti Pariisissa seminaarin, jonka tarkoitus oli

luoda huumeiden käytön parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen

foorumi, joka auttaisi EU:n huumepolitiikan tekemisessä. Tästä syntyi

ENCOD.

 

Marraskuussa 1993 Lissaboniin perustettiin European Monitoring Centre

on Drug Addiction, EMCDDA, eli Euroopan huumeseurantakeskus. 10

miljoonan euron vuosibudjetillaan EMCDDA on tuottanut suuren määrän

raportteja, jotka sisältävät tietoa Euroopan huumekysymyksen kaikilta

puolilta. Tästä kootusta tietomäärästä on voitu vetää yksi tärkeä

johtopäätös: teoria siitä, että kieltolakia tarvitaan huumeiden

kysynnän ja tarjonnan vähentämiseen, on väärä. Niissä maissa, joissa

kieltolakia on lievennetty, tarjonta ja kysyntä eivät ole nousseet. Ja

tämän lisäksi juuri näissä maissa on koettu huumeiden vastaisen

taistelun harvat menestykset, kuten huumeiden käyttöön liittyvien

tautien ja kuolemien väheneminen.

 

Sitten kun todistusaineisto EU:n tasolla osoitti, että kieltolaki on

väärä ratkaisu huumeongelmaan, kieltäytyivät EU:n virkamiehet

keskustelemasta tästä johtopäätöksestä. Huolimatta lukuisista

sitoumuksista EU:n huumestrategioissa, toimintasuunnitelmissa ja

muissa virallisissa julistuksissa vuoden 1993 jälkeen järjestää

järkevää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, ei yhtään vakavaa

yritystä tähän suuntaan ole toteutettu.

 

Niissä kahdessa ainoassa EU:n huumekokouksessa vuosina 2000 ja 2004,

joihin ENCOD on kutsuttu, on puheenvuorot rajoitettu 5 minuuttiin,

koska joidenkin hallitusten edustajat ovat valittaneet siitä, että

”laillistajalobbylle on annettu suunvuoro”.

 

Sen jälkeen päätimme toteuttaa oman menestyksekkään lobbauskampanjamme

EU:n parlamentissa. Joulukuussa 2004 se hyväksyi joukon suosituksia

uudeksi EU:n huumestrategiaksi, joihin kuului pysyvän

keskustelumekanismin luominen kansalaisyhteiskunnan kanssa sen

osallistumisen lisäämiseksi huumepolitiikassa. Tämä vetoomus sai

vahvistusta ENCOD:n ja EU parlamentin järjestämässä

kuulemistilaisuudessa toukokuussa 2005. Vastauksena parlamentin

raporttiin komission huumeiden vastaisen yksikön johtaja Carel Edwards

kirjoitti joulukuun lopulla vuonna 2004, että ”vuoropuhelu alkaa

vuonna 2005 hyvin järjestettynä”.

 

Tammikuussa 2006 komissio järjesti konferenssin ”Kansalaisyhteiskunta

ja huumeet”. Arviolta 60 osanottajaa, joista 17 edusti ENCOD:ia, jätti

selvän viestin komissiolle: ”Ottaen huomioon, miten suuri vaikutus

huumeilmiöllä on yhteiskuntaan ja kuinka kiinnostunut suuri yleisö on

siitä, on hyvin tärkeää luoda selvä suunnitelma rehelliselle ja

rakentavalle vuoropuhelulle virkamiesten ja kansalaisyhteiskunnan

järjestöjen kanssa siitä, millaista huumepolitiikkaa kansallisella ja

EU:n tasolla suunnitellaan ja toteutetaan”. Komission edustajan

Francisco Fonsecan vastaus oli, että ”vuonna 2007 luodaan

budjettilinja, mikä tekee mahdolliseksi sisällyttää kansalaisten ja

heidän järjestöjensä esittämät vaatimukset EU:n huumepolitiikkaan ja

-strategioihin”. Tämän lupauksen ensimmäinen osa täytettiin.

Syyskuusta 2007 komissio on suostunut sijoittamaan miljoona euroa

(1m€) vuodessa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävään vuoropuheluun

huumepolitiikasta. On vain epäselvää, mihin tuo raha on käytetty.

 

Tämän budjetin ainoa näkyvä tulos on ollut ns. Civil Society Forum on

Drug Policies  in EU perustaminen. Mutta tämän foorumin järjestämiä

neljää istuntoa ei voi kutsua vuoropuheluksi.

 

Ensiksikin löytyy kysyttävää niiden 26:n foorumiin valitun järjestön

edustavuudesta. Komissio ei esitä perustelujaan näiden

organisaatioiden valinnalle. On vaikeaa tietää, mitä nämä järjestöt

edustavat ja mihin annetut lausunnot perustuvat. Jotkin niistä eivät

perustu millekään jäsenpohjalle tai päätöksentekojärjestelmälle ja ne

näyttävät olevan yhden tai kahden henkilön ylläpitämiä, joilla on

kuitenkin takanaan jokin oma sponsori.

 

Suurin osa näistä organisaatioista on ns. ”palvelujen tarjoajia”,

terveysalan ammattilaisia, joita paikallistason, kansallisen tason tai

EU:n virkamiehet rahoittavat huumeiden käyttöön liittyvien

terveysongelmien hoitamiseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Siksi heidän

etuihinsa ei kuulu virkamiesten arvosteleminen. Tästä nousee se

kysymys, että missä määrin julkisrahoitteiset ihmiset edustavat

kansalaisyhteiskuntaa.

 

Loput foorumin jäsenyyksistä on jaettu organisaatioille, jotka

lobbaavat huumeiden kieltolain puolesta (mukana skientologia-kirkkoon

kytköksissä oleva ruotsalainen Foundation for a drug free world) sekä

huumepolitiikan uudistamisen puolesta puhuville organisaatioille.

 

Komissio on organisoinut foorumin sillä tavalla, että suoraa

keskustelua EU:n huumepolitiikan perusteista ei synny. Komission

edustajat lopettavat kaikki yrityksetkin tähän suuntaan sillä

selityksellä, että ”Jäsenvaltiot eivät hyväksy tällaisia suosituksia”.

Yksikään EU:n hallinnon edustaja ei ole ollut mukana istunnoissa eikä

osoittanut mielenkiintoaan sen tekemiin päätöksiin.

 

Kansalaisfoorumille järjestettyjä puitteita ei voi moittia:

puolentoista vuorokauden istuntoon osanottajat lentävät ensimmäisessä

luokassa, yöpyvät 250€:n hotellihuoneissa ja ohjelma on painettu

hienolle paperille. Nämä olosuhteet eivät kuitenkaan korvaa sitä,

ettei foorumissa on mahdotonta saada aikaan selvää sanomaa siitä,

mihin suuntaan EU:n huumepolitiikkaa tulisi ohjata, puhumattakaan

siitä, että päästäisiin oikeaan vuoropuheluun.

 

Jokainen foorumin istunto maksaa 50 000€. Tämä tarkoittaa, että

jokaisena kuluneena neljänä vuonna 950 000 €:a foorumiin tarkoitettuja

rahoja on käytetty johonkin aivan muuhun. Komissio ei ole selittänyt

tätä rahan käytön kohdetta. Yksi kohde on ollut vuonna 2009

järjestetty European action on drugs, EU kansalaisille suunnattu

propagandakampanja huumeiden vaaroista, joka oli pelkästään valtioiden

vaatimuksesta laadittu ilman kansalaisfoorumin kuulemista.

 

ENCOD on eri yhteyksissä yrittänyt saada Komission huumeiden

vastaiselta yksiköltä selitystä vuoropuhelun tulevaisuudesta. Selvää

vastausta ei ole tullut lukuunottamatta lausuntoa: ”Komissiolla on

vain rajallinen mandaatti vaikuttaa kansainvälisen huumepolitiikan

alueella. Jäsenvaltioilla on itsemääräämisoikeus päättää omasta

huumepolitiikastaan.”

 

Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun ajatus eurooppalaisesta

huumepolitiikasta lausuttiin julki, tilanne on vasta tässä. Kaiken

todistusaineiston jälkeen on selvää, että tuon politiikan tulee

perustua muulle kuin kieltolaille mutta EU:n instituutiot tekevät

kaikkensa, ettei mikään muutu eikä mitään keskustelua synny.

 

Nykyisessä tilanteessa kansalaisfoorumilla ei ole toivoa

kohenemisesta: sen osanottajien edustavuus on epäselvä samoin kuin

rakenne ja rahoitus eikä sillä ole objektiivista vaikutusta EU:n

huumepolitiikan tekemisessä. Tällaisen tilanteen jatkuessa

kansalaisfoorumista tulee yksi status quon kannattajista niin, että

komissio voi sanoa konsultoineensa kansalaisyhteiskuntaa.

Todellisuudessa kansalaisfoorumi, joka koostuu peiteorganisaatioista

ja EU-rahoitusta etsivistä terveysalan ammattilaisista, on ollut

kallis tapa kertoa politiikan kohteena olevalle

kansalaisyhteiskunnalle, ettei sillä ole mitään vaikutusta

huumepolitiikkaan.

 

Tänä aikana ENCOD:sta on kehittynyt muutaman kansalaisjärjestön

lobbausryhmästä sellaisten ihmisten kansalaisliikkeeksi, jotka

haluavat haastaa huumekieltolain sanoin ja teoin. ENCOD päätti

kokouksessaan joulukuussa 2010 lykätä lopullista päätöstä

osallistumisesta kansalaisfoorumiin ENCOD:n yleiskokoukseen kesäkuussa

2011. Siihen mennessä on tarkoitus koota tämän ratkaisun hyvät ja

huonot puolet, jotka esitetään jäsenistölle keväällä niin, että

jokainen voi tehdä asiasta oman päätöksensä.

 

Valtioiden hallituksiin vaikuttaminen on se suuri kysymys. Tiedämme EU

parlamentin kuulemistilaisuudesta 8.12.2010, ettei EU vastusta valtion

tekemää päätöstä ottaa seuraava askel kieltolakiin perustuvien

huumelakien uudistamisessa tai lieventämisessä. Siksi tarvitaan

ENCOD:n ja sen jäsenien yhteistä strategiaa.

 

Hyvää uutta vuotta!

toivoo

Joep Oomen

 

2010 Kannabistribunaali nyt DVD:llä tai ilmaiseksi ladattavissa

Lähde: ENCOD 10.1.2011

http://www.encod.org/info/ORDER-NOW-DVD-CANNABIS-TRIBUNAL.html

 

Hollannin pääkaupungissa Haagissa järjestettiin toinen

kannabistribunaali 3.5.2010, jossa oli mukana mm. Hollannin

huippupoliitikkoja, kannabiksen kasvattajia, poliisin edustaja,

aktivisteja, kannabiskahvilan pitäjiä jne. 70 minuuttia pitkä kooste

tapahtumasta esittää sellaisia asioita Hollannin kannabispolitiikasta,

mitä tiedotusvälineet täällä Suomessa eivät kerro.

 

Micheal Schaapin tekemän dokumentin voi tilata 15 eurolla (+ 6 euron

postikuluja) kappale ja tai vähintään 10 kappaletta 10 euron hintaan

osoitteesta:

This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.

Laita viestiin osoitteesi ja DVD-levyjen lukumäärä. Vastauksessa saat

tilinumeron ja maksun mentyä perille lähtee DVD. Dokumentin saa myös

ladattua itselleen ilmaiseksi jos ei halua tukea Euroopan kannabiksen

vapautusliikettä. Tilatun DVD:n mukana saa 20 sivuisen kirjasen.

 

Dokumentin voi katsoa sivulta:

http://www.archive.org/details/Cannabis_Tribunaal_2010

EU ei aio estää jäsenvaltioitaan dekriminalisoimasta tai laillistamasta

Lähde: ENCOD 8.12.2010

http://www.encod.org/info/EU-READY-TO-END-DRUG-PROHIBITION.html

 

EU:n parlamentissa järjestetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa EU:n

edustaja Dana Spinant, joka toimii EU komission huumeiden vastaisen

yksikön koordinaattorina, kertoi, ettei EU aio estää sitä jos joku

jäsenvaltioista alkaa laillisesti säädellä kannabista tai muita nyt

kiellettyjä huumausaineita.

 

Kuulemistilaisuuden järjesti EU parlamentin kreikkalainen edustaja

Michael Tremopoulos yhteistyössä ENCOD:n kanssa. Tilaisuudessa

käsiteltiin huumeiden käytön dekriminalisoinnin ja kannabiskaupan

laillistamisen mahdollisia taloudellisia vaikutuksia: Euroopan

huumausaineiden seurantakeskuksen EMCDDA:n arvioiden mukaan

kannabiksen laillistaminen voisi tuottaa 35 - 60 miljardin euron tulot

vuodessa.

 

Tilaisuudessa kuultiin myös, kuinka eri puolilla maailmaa ollaan

siirtymässä kannabiksen lailliseen säätelyyn ja valvontaan. Mm.

Espanjassa baskimaakunnassa kannabisosuuskunnat ovat osoittautuneet

onnistuneeksi ratkaisuksi, jonka viranomaiset ovat hyväksyneet.

 

Komission huumekoordinaattori Dana Spinant kertoi myös, ettei

komissiolla ole valtuuksia avata huumekeskustelua: ”Vastuu tässä

asiassa on jäsenvaltioilla ja kannabiksen laillistajien tulee esittää

asiansa maiden hallituksille”.

Kannattaako hävittyä sotaa jatkaa?

Suomalaisen sosiaalipolitiikan tärkeä keskustelija, vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara kritisoi blogissaan huumesotaa. Voiko tämä olla uuden ajattelun airut? Saako Suomessakin vihdoin kansanedustaja poiketa virallisesta linjasta? Vielä 2000-luvun puolivälissähän ei saanut, kuten muistamme erään toisen vihreiden kansanedustajan kohtalosta...

Jotain sanomista blogijutusta kuitenkin kai tuli, koska Hesari uutisoi aiheesta otsikolla Soininvaaran huumekommenteista nousi äläkkä.

Soininvaaran blogikirjoitus:

Kannattaako hävittyä sotaa jatkaa?

26.7.2010

Yhä jatkuvista sodista, johon Yhdysvallat osallistuu, verisin ei ole Afganistan vaan Meksikon huumesota, jossa on kuollut liki 30 000 ihmistä.

Nollatoleranssi on hyvää huumepolitiikkaa, jos se toimii kunnolla, mutta jos se ei toimi, se vain pahentaa tilannetta. Kun viranomaiset pitävät amatöörit poissa markkinoilta, kunnon ammattilaisten voitot kasvavat ja huumebisnes kukoistaa vain entistä enemmän. Tämä on nyt kokeiltu liki neljäkymmentä vuotta. Voisi uskoa vähemmälläkin. Ei toimi.

Yhä useampi esittääkin, että huumeet otettaisiin pois rikollisilta ja siirretään yhteiskunnalle. Mallikin on olemassa: Alko.

On erittäin iso moraalinen ongelma, jos yhteiskunta myy heroiinia sirkeäsilmäisille nuorukaisille, mutta terveydellisenä ongelmana se ei ole sen pahempi kuin että rikolliset myyvät. Ei ole aivan helppoa ennustaa, lisääntyisikö vai vähenisikö huumeiden käyttö, jos niitä voisi ostaa laillisesti.

Miksi joku alkaisi tietoisesti käyttää vaarallista ainetta, joka suurella todennäköisyydellä pilaa hänen elämänsä? Siksi, että joku maanittelee hänet siihen. Joku maanittelee, koska siitä on maanittelijalle suurta hyötyä. Kun huumekaupan voitot katoavat, ei ole intressiä houkutella ketään käyttäjäksi. Siksi laillistaminen voisi vähentää huumeiden käyttöä – varsinkin kun Huume-Alko voi jakaa terveystietoa ja jopa rekisteröidä asiakkaansa.

Suomessa kasvaa hyvin yleisenä huumekasvi, joka on kenen hyvänsä saatavilla. Luulisin huumeen vapaan ja ilmaisen saatavuuden olevan katastrofi, mutta miljoonat saavat mädäntyä metsiin, koska kyseisestä huumeesta kukaan ei voi saada suuria voittoja.

Hollannissa ja Portugalissa huumeiden osittainen vapauttaminen on heidän omien tilastojensa mukaan vähentänyt huumekuolemia ja ainakin Hollannissa väitetään kovien huumeiden käytön vähentyneen. Huumekuolemia on Hollannissa asukaslukuun suhteutettuna vähemmän kuin Suomessa, joskin Suomen tapa tilastoida huumekuolemat on yliampuva.

Kevyiden huumeiden laillistaminen toki voisi lisätä niiden käyttöä. Tosin Hollanti ei mitenkään johda Euroopan kannabistilastoja. Islannissa oli ainakin joskus olut kiellettyä, vaikka muut alkoholijuomat olivat sallittuja, koska oluen käyttökynnys oli heidän mukaansa niin matala. Tämä logiikan mukaan miedot huumeet pitäisi pitää edelleen kiellettyinä ja panna Huume-Alkoon vain ne vaarallisimmat. Kannabiksen osalta näyttää kyllä käyvän niin, että maa toisensa jälkeen laillistaa sen, seuraavaksi ehkä Kalifornia. Yhtenä argumenttina Kaliforniassa käytetään yhtenä argumenttina sitä, että kannabis on sisäänheittotuote, jolla vaaralliset huumerikolliset hankkivat asiakaskontakteja päämääränään myydä jotain tuottoisempaa.

Tärkeintä kuitenkin olisi, että huumeiden vapauttaminen tuhoaisi huumerikollisuuden. Rikollisuus on tosiasiallinen syy siihen, että pidämme varsinaisia huumeita paljon suurempana ongelmana kuin imppaamista, vaikka liiman ja tinnerin haistelu on paljon epäterveellisempää.  Huumekaupassa syntyvät järjettömän suuret voitot poikivat järjestäytynyttä rikollisuutta muillekin aloille.

========

Lisäys 28.7.2010 klo 16:

Koska tätä kirjoitusta on julkisuudessa käsitelty ikään kuin haluaisin vapauttaa huumekaupan Suomessa, kirjoitan tähän auki sen, mikä tekstiä lukiessa pitäisi kyllä ymmärtää muutenkin: kyse oli maailmanlaajuisesta huumepolitiikasta ja ennen kaikkea Yhdysvalloista. Jos maailma olisi kuin Suomi, nollatoleranssi voisi toimiakin.

Suomessa ei ole mitään syytä noudattaa muuta maailmaa liberaalimpaa huumepolitiikkaa. Meillä ei huumeiden vastaisessa sodassa ole ammuttu ketään, eikä huumakaupan taloudelliset mittasuhteet ole lähelläkään sitä, mitä ne ovat Yhdysvalloissa. Epäonnistunutta huumepolitiikka on nimenomaan USA:ssa, jossa kymmenien miljardien voitot myös syntyvät. Olen ennenkin kirjoittanut, että paras tapa luhistaa huumekasupan voitot on tarjota korvaushoitoa melko vapaamielisesti, jolloin huumekauppias ei pääse hyötymään koukkuun saamistaan asiakkaista.

 

 

Hamppurauhaan - SKY:n kevätkokouksen kannanotto


Kuluneen  vuoden  aikana  useat  tahot  ovat  todenneet  kansainvälisen  huumesodan  tulleen  tiensä päähän: huumeongelma kärjistyy mutta ihmisoikeudet ovat jääneet huumesodan jalkoihin.
 

”Lyhyesti  sanottuna  raportin  johtopäätös  on  se,  että  kieltolaki  on  aiheuttanut  valtavasti  vahinkoa, mutta vain vähän, jos lainkaan, hyvää”.

EU:n komission raportti YK:n huumekomissiolle vuonna 2009: Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007. (1)

”Huumesota on epäonnistunut, mutta siihen liittyy vielä pahempaa. Se vahingoittaa yhteiskuntaamme. Väkivaltarikollisuus rehottaa niissä nurkissa, joihin huumekauppa on ahdistettu. Hädässä olevat ihmiset eivät saa apua. Eivätkä myöskään ne ihmiset, jotka tarvitsisivat lääkekannabista vaikeiden sairauksiensa  hoitamiseen.  Tuhlaamme  miljardeja  täyttämällä  vankilamme ei-väkivaltaisilla  ihmisillä ja uhraamme vapautemme.”

Sting: Let's End the War on Drugs. Huffington Post 31.3.2010. (2)

”Liian usein lainvalvontaviranomaiset ja oikeuslaitos syyllistyvät ihmisoikeusrikoksiin, ja syrjäyttävät  yhteiskunnasta  niitä,  jotka  eniten  tarvitsevat  hoitoa  ja  koulutusta.  YK:n  ylin  ihmisoikeusvalvoja on todennut, että huumelaeissa toistuvasti korostetaan kriminalisointia ja rankaisemista, ja samalla  vaietaan  hoidon  tarjoamisesta  ja  ihmisoikeuksista." 

YK:n  huumevalvontatoimisto:  ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human Rights perspective”. (3)

 

Sortopolitiikasta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen

Kannabiksen  kieltolain  kustannukset  ovat  korkeat:  EU:n  tasolla  huumeiden  kieltolain  ylläpitämiseen  käytetään  varovaisen  arvion  mukaan  40  miljardia  euroa  vuodessa.    Suomessa  poliisi takavarikoi  vuonna  2009  yli  12000  kannabiskasvia,  paljasti  11268  käyttörikosta,  jotka  koskivat 5605  eri  henkilöä,  joista  suurin  osa  pelkästä  kannabiksen  käytöstä  (4).  Kieltolaki  ohjaa  poliisin toimintaa pois paljon vakavammista ongelmista ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta.
 
Nykyinen  politiikka  lisää  ja  vahvistaa  syrjäytymistä  ja  marginalisoitumista.  Rankaiseminen kohdistuu  usein  ongelmattomiin  ja  lainkuuliaisiin  käyttäjiin,  jotka  saavat  kokea  rankaisemisen sivuvaikutukset. Monelle rangaistulle pikasakko on pieni rangaistus sen rinnalla, että rankaiseminen johtaa moniin oheisseurauksiin, työpaikan tai opintopaikan menetykseen, ajokortin eväämiseen eli ongelmien  lisääntymiseen  ja  syvenemiseen.  Kieltolaki  tekee  itse  aiheuttamistaan  ongelmista kannabisongelman - ja näin ruokkii kielteisiä asenteita kannabista kohtaan.
 
Kun  lainsäätäjä  on  korostanut  puhuttelujen  ja  hoitoonohjauksen  merkitystä  lainvalvonnassa,  on poliisi  lisännyt  pikasakotusta  ja  ajokorttien  poisottamista.  Rangaistus  ei  ole  missään  suhteessa tekoon  ja  on  suomalaisen  oikeuskäytännön  vastaista  rangaista  ihmistä  häntä  itseään  vahingoittavasta teosta. Tämä käytäntö on syntynyt lainsäätäjien tahdon vastaisesti viranomaiskäytäntönä.(5) Lakien tulee perustua kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja valtion perustuslakiin.

 

Ei enää lisätä haittoja!

Vuosien kuluessa olemme saaneet todistaa, kuinka myös hampun hyötykäyttö ruokana, teollisuuden raaka-aineena,  öljynä  ja  lääkkeenä  kärsii  kannabiksen  kieltolaista.  Jopa  kansalliseepostamme Kalevalaa on sensuroitu kieltolain nimissä (6). Kaikki kansalaiset kärsivät tästä kieltolaista tavalla tai  toisella,  ja  tuon  kieltolain  oheisvahingot  nousevat  todella  korkeiksi,  korkeammiksi  kuin  sen väitetty hyöty.

Kannabiksen  kieltolaki  on  luonut  vääriä  mielikuvia  päihteiden  ja  lääkeaineiden  turvallisuudesta. Kannabiksen  kieltoa  yritetään  perustella  psykoosipelottelulla  vaikka  kannabiksen  käyttöön  usein liittyvä  tupakan  käyttö  on  kansanterveyden  kannalta  paljon  isompi  haitta  (7).  Kannabiksen kieltolaki  on  aiheuttanut  sen,  että  markkinoille  tulee  uusia  synteettisiä  aineita  (ns.  Spice-ilmiö), jotka  ovat  laillisia,  mutta  joiden  vaikutukset  ja  haitat  ovat  tuntemattomia.  Kannabiksen  kohdalla Suomessa  ei  tunneta  haittoja  vähentävää  vaan  ainoastaan  haittoja  lisäävää  politiikkaa.  Haittoja vähentävän politiikan puuttuessa käyttäjien keskinäinen tieto on ollut arvokas resurssi käytöstä ja kriminaalivalvonnasta aiheutuvien haittojen ehkäisyssä.

Kannabiksen dekriminalisoimisessa on kyse ihmisten dekriminalisoinnista, so. lopetetaan ihmisten rankaiseminen  pelkästä  käytöstä.  Kannabiskaupan  ollessa  laitonta  ihmiset  ovat  vaarassa  altistua pimeiden    markkinoiden    aiheuttamille    riskeille.    Ratkaisu    tähän    on    kannabiksen    kaupan vapauttaminen  ja  ottaminen  yhteiskunnan  valvontaan  ja  verotettavaksi.  Kannabis  tulisi  asettaa verolle ja julkiseen valvontaan samalla tavalla kuin tupakka tai alkoholi. Yhteiskunnan tulisi pitää huolta ikärajoista ja laadun valvonnasta eikä syrjäyttää omia kansalaisiaan.

Kannabiksen  verottamisessa  ja  julkisessa  valvonnassa  kyse  on  turvallisemmasta  vaihtoehdosta päihteenä   ja   lääkkeenä.   Viranomaisten   ja   kieltolakijärjestöjen   levittämästä   kontrollipuheesta (puhetapa,  jolla  kieltolaki  oikeutetaan,  propaganda)  huolimatta  kannabis  on  vähiten  ongelmia aiheuttava laiton aine vaikka sitä käytetään eniten, se on ongelmattomampi kuin lailliset päihteet tai lääkkeet (8).

 

Lähteet:

(1) EU:n komission raportti YK:n huumekomissiolle vuonna 2009:
Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007.
(2) Sting: Let's End the War on Drugs. Huffington Post 31.3.2010
(3) YK:n huumevalvontatoimisto: ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human Rights perspective”.
(4) Polstat, maaliskuu 2010 Huumetilastot 2005-2009.
(5)Heini Kainulainen (2009)  HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN RIKOSOIKEUDELLINEN KONTROLLI. OPTL:n tutkimuksia 245,
- THL: Huumetilanne Suomessa 2009
(6) Suomen kannabisyhdistys 27.2.2010 Kalevalassa hamppu palauttaa tulen maailmaan
(7) John Macleod & Matthew Hickman: How ideology shapes the evidence and the policy: what do we know about cannabis use and what should we do? Addiction 9.2.2010.
(8) Lancet 24.3.2007 http://www.mapinc.org/drugnews/v07/n366/a01.html
(9) YLE 2.3.2010 http://yle.fi/uutiset/tiede_ja_tekniikka/2010/03/luova_talous_tarvitsee_
vapautta_ja_kapinaa_1498485.html

 
 

Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 11.4.2010

Oikeudet kotietsinnässä

Tämä on lyhyehkö opas henkilön ja poliisiviranomaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin kotietsinnän aikana.

 

Lyhyt versio

  • Kotietsintää varten vaaditaan syy epäillä rikoksesta, josta voi saada rangaistukseksi vähintään 6 kk vankeutta, ja etsintämääräys (kirjallinen tai suullinen).

  • Kotietsintää ei saa suorittaa kello 21 ja 6:n välisenä aikana, paitsi jos siihen on erityistä aihetta.

  • Poliisin on pyynnöstä esitettävä virkamerkkinsä.

  • Kotietsintää aloittaessa kirjallinen määräys on pyytämättä esitettävä, tai jos kirjallista määräystä ei ole, etsinnän syy on kerrottava.

  • Kotietsinnän aikana asukkaan on annettava olla paikalla. Lisäksi on annettava mahdollisuus hankkia paikalle todistaja, jos todistajan paikalle saaminen ei viivästytä etsintää kohtuuttomasti.

  • Jos asukasta tai todistajaa ei saada paikalla, poliisin on siitä huolimatta ilmoitettava etsinnästä välittömästi sille, jonka kodissa etsintä suoritetaan.

  • Poliisia saa kuvata, mistä tahansa vastalauseita huolimatta ja vaikka heidän tietämättään.

  • Laki vaatii poliisia käyttäytymään asiallisesti ja olemaan aiheuttamatta enempää vahinkoa kuin on tarpeellista.

  • Takavarikoida saa vain tavaroita, joiden voidaan epäillä liittyvän rikokseen.

  • Jokainen takavarikoitu tavara on kirjattava ja takavarikosta on pyytämättä annettava todistus sille, jonka hallussa esineet ovat olleet.

  • Poliisi ei päätä esineiden tuhoamisesta tai menettämisestä, sen tekee tuomioistuin. Vaikeasti hoidettavat esineet (kuten vaikkapa kasvit) voidaan kuitenkin tuhota.

  • Takavarikko on kumottava heti kun sille ei ole syytä. Jos takavarikosta kuluu 4 kk, eikä asiasta ole nostettu syytettä tai tehty tuomioistuimelle hakemusta takavarikon pidentämiseksi, takavarikko on myös kumottava.

  • Esineiden omistaja voi vaatia tuomioistuinta päättämään takavarikon kumoamisesta. Vaatimus on käsiteltävä viikon kuluessa sen saapumisesta, jos syytettä ei ole vielä nostettu.

  • Itseään vastaan ei tarvitse antaa todisteita. Tämä koskee esimerkiksi tavaroiden olinpaikan kertomista ja tietokoneen salasanojen kertomista. Todisteita ei tarvitse antaa myöskään kihlattua, aviopuolisoa, suoria sukulaisia tai sukulaisten aviopuolisoita eikä sisaruksia tai sisarusten aviopuolisoita vastaan.

  • Esitutkinnan kohteena on velvollinen jäämään kuulusteltavaksi. Poliisi voi ottaa epäillyn kiinni, jos on olemassa perusteita pidättämiselle. Kiinniottamisen peruste on välittömästi ilmoitettava.

  • Kuulusteltavaksi vietyä, jota ei ole kiinniotettu, saa pitää kuulusteltavana enintään 12 tuntia. Kiinniotettua voidaan pitää 24 tuntia, minkä jälkeen epäilty on joko päästettävä menemään tai pidätettävä. Pois päästettyä ei saa ilman erityistä syytä velvoittaa palaamaan seuraavien 12 tunnin aikana.

  • Virheistä voi ja kannattaa ilmoittaa. Vaihtoehtoina ovat kantelu ylemmälle poliisiviranomaiselle, kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, kantelu oikeuskanslerille tai rikosilmoitus.

  •  

Pitkä versio

Read more: Oikeudet kotietsinnässä