Tiedote nro 13 tammikuu 2006

Jokainen meistä on kansalainen

ENCOD TIEDOTE Tammikuu 2006

Kun ihmiset yhdistävät ja keskittävät voimansa, saattaa tapahtua ihmeitä. Berliinin muurin luhistuminen ei ollut mahdollista ilman tuhansien itäeurooppalaisten ihmisten järjestäytymistä, Etelä-Afrikan rotusorto olisi vielä vallassa ja 3/4 maailman ihmisestä olisi vieläkin siirtomaavallan alla, jos kansalaiset eivät olisi päättäneet vastustaa sitä. Tämä pätee myös sotaan huumausaineita vastaan. Vielä joku päivä se on ohi ja ihmisiä, jotka uskoivat siihen pidetään parhaassa tapauksessa vain tietämättöminä.

Bolivian kansalaiset voittivat 18. joulukuuta merkittävän taistelun huumesodassa. Etelä-Amerikan sydämessä Evo Morales, kokaviljelijöiden puheenjohtaja vuodesta 1990 äänestettiin Bolivian presidentiksi suurimmalla äänimäärällä sen jälkeen, kun maahan palautettiin demokratia vuonna 1982.

Kaksi viimeistä vuosikymmentä Yhdysvallat on yhdessä Euroopan Unionin kanssa toiminut tehostetusti Bolivian hallituksen kanssa vähentääkseen kokapensaiden kasvatusta. Yhdessä ne ovat laittaneet yli miljardi euroa tuhotakseen kokapensaat tai korvatakseen ne laillisilla kasveilla. Rahat kulutettiin turhaan.Yli 100 ihmistä tapettiin ja tuhansia haavoitettiin väkivaltaisissa yhteydenotoissa kokan kasvattajien ja Bolivian armeijan välillä. Nyt näyttää siltä, että he eivät kuolleet turhaan. Kiitos poliittisen älyn kokan viljelijät pystyivät luomaan poliittisen liikkeen, joka pystyi ottamaan rauhanomaisesti ja demokraattisesti vallan Boliviassa muutamassa vuosikymmenessä. Siinä on esimerkkiä seurattavaksi!

Sveitsiläiset ovat olleet myös liikkeellä. Joulukuun alussa aloite kansanäänestyksestä kannabiksen laillisesta valvonnasta saavutti tarvittavat 100 000 allekirjoitusta. Kaikki allekirjoitukset jouduttiin varmistamaan paikallisilla viranomaisilla (niitä on 2758), joten tehtävä ei ollut helppo. Jos kaikki käy suunnitelmien mukaisesti kansanäänestys pidetään tänä vuonna. Se merkitsee laajaa kansalaiskeskustelua kannabiksen asemasta Sveitsissä ennen kansanäänestystä.

Sama tapahtunee myös Hollannissa. Siellä useiden kaupunkien pormestarit vaativat kannabiksen kasvatuksen laillista valvontaa. Se tarkoittaisi sitä, ettei kannabispolitiikasta enää päätettäisi vain Haagin byrokratiassa.

Tsekin tasavallassa on otettu ensi askeleet kannabiksen laillisen valvonnan tiellä. Joulukuun alussa Tsekin parlamentin alempi kamari hyväksyi lakiesityksen, jossa dekriminalisoitaisiin kannabiksen kasvatus ja hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön. Sama koskisi myös sieniä. On hyvin todennäköistä, että pitkään asiantuntijoiden ja aktivistien vaatima laki tulee voimaan vuonna 2007. Rangaistukset muiden huumausaineiden käytöstä jäisivät ennalleen mutta siltikin uusi laki on mielenkiintoinen, sillä se on päinvastainen moniin muihin Euroopan maihin nähden, jotka ovat ottaneet askelia kohti kovempaa kannabispolitiikkaa.

Esimerkiksi Englannissa hallitus epäröi kannabiksen dekriminalisoinnin kanssa. Sisäministeri David Blunkett ehdotti yli kaksi vuotta sitten, että kannabiksen hallussapidosta ei pidätettäisi ja sittemmin hallitus on tehnyt asiassa täyskäännöksen. Tony Blair harkitseekin nyt kovempien rangaistuksien palauttamista raportin (Advisory Council on the Misuse of Drugs) pohjalta, jossa kannabiksen käytöllä ja mielenterveyshäiriöillä näyttäisi olevan yhteys keskenään. Se olisi jättimäinen askel taaksepäin, asiaton toimenpide, joka aiheuttaisi poliisin resurssien tuhlaamista ilman olennaista vaikutusta kansanterveyteen, kuten julkinen vetoomus asian ilmaisee. Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet mm. Sting. Iso-Britanniassa arvellaan olevan noin 3 miljoonaa kannabiksen käyttäjää.

Joskus yksittäisten kansalaisten pienillä saavutuksilla saattaa olla suuret vaikutukset asianosaisten elämään. ENCOD levitti brasilialaisen tuomari mrs. Maria Luiza Karamin aloitteesta vetoomusta, jossa protestoitiin 79-vuotiaan terminaalivaiheen syöpäpotilaan mrs. Iolanda Figueral vangitsemista, sillä hänellä oli hallussa 17 grammaa crackia. Hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi vankilaan Sao Paolossa 6. joulukuuta 2005. Mutta hänet vapautettiin 2 viikkoa myöhemmin useiden Brasiliassa julkaistujen lehtiartikkeleiden ja kansainvälisten protestien vuoksi.

ENCOD on edesauttanut myös aidon keskustelen kehittymistä huumausainepoliittisista kysymyksistä viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välille. ENCOD teki sopimuksen kongressin järjestämisestä Brysselissä useiden Euroopan parlamentin jäsenen kanssa. Kongressin ajankohta on 6. maaliskuuta, juuri hieman ennen Wienissä pidettävää YK:n huumausainekomission vuosittaista kokousta. Kongressin tarkoitus on esittää haittojen minimointihankkeita sekä tehtyjä ratkaisuja kontrolloida huumausainekauppaa Euroopassa ja sen ulkopuolella. Kongressin tarkoitus on saattaa yhteen kansalaisaktivisteja, alueellisia virkamiehiä ja parlamentin jäseniä, jotta voitaisiin muotoilla toimintatapoja YK:n huumausainekonvention kokoukseen vuonna 2008, jolloin arvioidaan uudelleen YK:n johtaman huumausainepolitiikan tuloksellisuutta. Kaikki ENCODin jäsenet kutsutaan täten osallistumaan kongressiin, yhteydenotot ENCODin sihteeristöön.

Viimeinen muttei vähäisin asia: Euroopan Unionin komissio ilmoitti 15. joulukuuta järjestävänsä omasta aloitteestaan aiheesta "kansalaisyhteiskunnan osa EU:n huumausainepolitiikassa". Konferenssi on Brysselissä 26.-27. Tammikuuta. Meidän tietojemme mukaan mikään kansalaisjärjestö ei ole ollut mukana suunnittelemassa konferennssia. Tämä herättääkin kysymyksiä tilaisuuden laadusta ja tarkoitusperistä. Euroopan komissio on päättänyt maksaa 60 ensimmäisen ilmoittautujan matkat, joten halukkaiden tulisi kiirehtiä ilmoittautumista kotisivullamme.

ENCODin ehdottomasti suurin saavutus tänä vuonna on ollut olemassaolon turvaaminen - kiitos tuesta jäsenillemme. Kasvava kannabikseen liittyvä teollisuuden ja tuotannon tuki on myös mahdollistaneet laajamuotoisempaa toimintaa, joka vielä muutama kuukausi sitten näytti mahdottomalta. Tämän toiminnan laajentamiseksi tarvitaan kuitenkin lisää aktiivisia kansalaisia. On olemassa monia hankkeita, joihin voi osallistua: mm. ryhmä ENCOD aktivisteja on valmistelemassa CD:tä varainhankintaan. On tehty ilmoituksia ja julisteita jotka yhdessä rahankeruulaatikoiden kanssa voidaan laittaa keruupaikkoihin, kauppoihin jne. Vierailkaa kotisivullamme tai kysykää sihteeristöltämme.

Enää on vain kaksi vuotta ennen kuin arvioidaan uudelleen YK:n harjoittamaa huumausainepolitiikkaa. Vain mikäli onnistumme herättämään julkista keskustelua huumesodasta on mahdollista saada se loppumaan - kaikki se riippuu meidän toimistamme. Hyvää uutta vuotta!

Joep Oomen

http://www.encod.org

Tiedote nro 14 helmikuu 2006

Ihmeitä voi tapahtua

ENCOD tiedote nro 14 Helmikuu 2006

Meillä Euroopassa ei ole oikeutta olla pessimistisiä. Tavallisen kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa päättäjiin meitä koskevissa asioissa Euroopassa eivät ole aivan ihanteelliset mutta paljon paremmat kuin monissa muissa valtioissa. Totuus siitä, että kuilu päättäjien ja kansalaisten välillä käsitetään ongelmalliseksi Euroopan Unionissa on myönteistä. Se luo tarvetta luoda hankkeita kuten Brysselissä pidetty konferenssi Kansalaisyhteiskunta ja huumausaineet. 26.-27.1. 2006

ENCOD osallistui tähän Euroopan Komission (The Anti-Drugs Co-ordination Unit of the Directorate General on Justice, Freedom and Security eli JFS) järjestämään konferenssiin suurella lähetystöllä. Konferenssin järjestäminen oli suurelta osin ENCODin 18 kuukautta jatkuneen painostuksen tulosta. ENCOD joutui muistuttamaan Euroopan Neuvostoa ja ns. horisontaalista huumausaineryhmää (Horizontal Drug Group on 25 EU:n maan koordinoiva elin huumausainekysymyksissä) päätöksistä, jotka ne olivat tehneet kehittääkseen EU:n huumausainepolitiikkaa 1990-luvun alussa. Nämä päätökset sisälsivät lupauksen kansalaisyhteiskunnan vaikuttavuuden lisäämiseksi päätöksentekoprosessissa.

EU:n uuden Huumausaineiden toimintasuunnitelman (Drug Action Plan) ennakkokäsittelyn yhteydessä (se hyväksyttiin heinäkuussa 2005) ENCOD yritti nostaa esiin kysymystä vallitsevan huumausainepolitiikan muuttamisesta. Euroopan parlamentti yhtyi tähän ehdotukseen joulukuussa 2004 hyväksymällä mm. paikalliset kokeilut huumausainepolitiikassa, lisäämään kannabiksen, kokan ja oopiumin myönteisten vaikutusten tutkimista ja luomalla määrärahat dialogin mekanismien kehittämiseen kansalaisyhteiskunnan ja huumausainepolitiikan osalta.

Tästä huolimatta EU:n toimintasuunnitelma jätti huomiotta nämä asiat. Ja kun kutsussa tammikuun konferenssiin esitettiin konferenssin tavoitteeksi löytää keinot siihen, miten kansalaisyhteiskunta voisi tukea EU:n toimintasuunnitelmaa huumausainesioissa (joka siis oli hyväksytty edustajien toimesta, jotka olivat jättäneet huomiotta kansalaisyhteiskunnan viestit) tuntui siltä, kuin Rooma olisi pitänyt rakentaa kahdessa päivässä.

Konferenssin alussa Euroopan Komission edustajat tekivät kaikkensa vakuuttaakseen tarkoituksensa aitouden. Mr Jonathan Fullin sanoin, joka on JFS:n korkein virkamies, Komission tarkoitus on luoda aitoa keskustelua kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Jälkimmäistä oli kutsuttu edustamaan kolme pääpuhujaa: Fernando Mendes joka edusti Euroopan verkostoa huumausainehoidon erityisosaajista, Mike Trace Beckley Säätiöstä ja Thomas Hallberg, Euroopan kaupungit huumausaineita vastaan (ECAD).

Mendes ehdotti keskustelun kehittämiseksi uuden tahon perustamista, ohjausryhmää, johon kaikki eurooppalaiset verkostot voisivat osallistua. Trace ehdotti rahoituksen järjestämistä erilaisille kommunikaatiokanaville koskien hoitoa, tutkimusta, käyttäjäjärjestöjä jne.

Ruotsalainen Hallberg ei ehdottanut mitään vaan käytti tilaisuutta hyväkseen ylistääkseen Ruotsin mallia huumausainepolitiikassa, joka hänen mielestään oli syy siihen, ettei Ruotsissa ole vakituisia kannabista käyttäviä nuoria. Ilman että häntä olisi keskeytetty, hän julisti että neulojenvaihto-ohjelmat eivät ole tehokkaita HIV/AIDS:in ehkäisijöitä ja että kannabis on huomattavasti heroiinia vaarallisempaa, sillä Ruotsissa on 50% enemmän kannabiksen käyttöön liittyviä kuolemia kuin heroiinin.

Sadasta paikallaolijasta kymmenen osoitti hänelle suosiota. Paikalla olleesta 60:sta kansalaisjärjestöstä suuri enemmistö oli haittojen minimointi-politiikan kannalla. Komissio oli tästä tietoinen ja oli vaatinut meitä välttämään aatteellisen keskustelun lietsomista, ettei dialogin muotoutuminen vaarantuisi. Kuitenkin he itse olivat kutsuneet Hallbergin yhdeksi pääpuhujaksi!

Jakauduttiin neljään työryhmään, joiden vetäjät eivät olleet tutustuneet aineistoon tarpeeksi, työryhmiä pyydettiin miettimään sisältöjä, joista sitten otettaisiin ainekset uuteen dialogiprosesiin. Pääpuhujien ajatusten lisäksi ei ollut muuta sisältöä työryhmille. Siksi ENCODin edustajat vaativat uuden riippumattoman elimen perustamista, jossa olisi EU:n ja kansalaisyhteiskunnan edustus. Ehdotus esitettiin hyvissä ajoin kirjallisena.

Seuraavan päivän aamuna työryhmien edustajat esittelivät työnsä tulokset, jotka kuten oletimme, olivat vähemmän konkreettisia eivätkä ollenkaan yksityiskohtaisia. Paitsi yksi työryhmistä. Se ehdotti melko konkreettisen ehdotuksen, samantyyppisen kuin ENCOD: riippumattoman toimielimen perustamisesta, joka isännöisi foorumia, johon jokainen halukas voisi osallistua dialogin aikaan saamiseksi. Kriteerit foorumin ohjausryhmän valitsemiseksi suosisivat eurooppalaisia verkostoja ja teemallista, sektoriallista ja maantieteellistä tasapainoa. Tarkoitus oli kattaa kuilua, jota verkosto ei muuten pystyisi. Ryhmä otti myös omakseen ENCODin idean tehdä kysely eurooppalaisilta huumausainekysymysten parissa työskenteleviltä järjestöiltä. EU:n komissio myös hyväksyi myöhemmin kyselyn yhdeksi konferenssin johtopäätökseksi.

Keskustelussakin onnistuimme Hallbergin ja hänen tukijoidensa yrityksistä huolimatta keskittymään uuden tulevaisuudessa perustettavan toimielimen rooliin konkreettisen dialogiprosessin tukijana.

Moni asia jäi epäselväksi. Esimerkiksi se, keitä pitäisi olla edustettuna toimielimessä, pitäisikö Euroopan komission vai kansalaisjärjestöjen valita edustajat ja pitäisikö elimen tuottaman tiedon olla tieteellistä?

Kaikesta huolimatta uusi toimielin voisi aloittaa toimintansa vuonna 2007, kun Euroopan Komissio antaa 16 miljoonaa euroa edistääkseen keskustelua kansalaisyhteiskunnan ja huumausainepolitiikan sekä muutaman muun teeman kuten esim. naisiin ja vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan suhteen. Summan mainitsi herra Fonseca (JFS Directorate) päätöspuheessaan.

Yhdessä Euroopan Parlamentin kanssa ENCOD aikoo seurata huolellisesti Euroopan Komission toimia tulevina kuukausina nähdäkseen, ovatko sen aikeet niin aitoja kuin se itse väittää.

Samalla suunnittelemme omaa Konferenssiamme 7.-9. maaliskuuta 2006, kokousta, jossa tarkastellaan vaihtoehtoja eurooppalaiseen huumausainepolitiikkaan matkalla kohti Wienin kokousta 2008, jossa arvioidaan YK:n huumausainepolitiikan onnistumista.

Tarkistakaa kotisivuiltamme kuka voi osallistua konferenssiin! Kutsuttuja puhujia ovat mm. Bolivian uusi presidentti Evo Morales, Sveitsin entinen presidentti Mrs. Ruth Dreifuss, Sveitsin , Baskimaan hallintokunnan Huumausainepäällikkö Belen Bilbao sekä Maastrictin pormestari Gerd Leers.

Joep Oomen (yhdessä Virginia Montanes and Peter Webster ) www.encod.org

Huumeista puhuminen ei ole loukkaavaa - silti se on kielletty Ruotsissa

Huumeista puhuminen ei ole loukkaavaa - silti se on kielletty Ruotsissa

ENCOD:in avoin kirje Euroopan komission varapuheenjohtaja Margareta Wallströmille, jonka vastuualueena komissiossa on suhteet eri instituutioihin sekä kommunikaatiostrategia.

Arvoisa Rouva Margareta Wallström,

ENCOD:ia (European Coalition for Just and Effective Drug Policies) johtavan lautakunnan jäseninä haluamme saattaa Tiedoksenne yhdistymisvapauden vakavan loukkauksen, mikä tapahtuu parhaillaan yhtä meidän jäsenjärjestöämme, Ruotsin käyttäjäjärjestöä (Svenska Brukerföreningen, SBF), kohtaan Tukholmassa.

Ruotsin parlamentin jäsen Birgitta Rydberg kyseenalaisti sen, että SBF, jonka toiminta rahoitetaan osittain Tukholman kaupungin avustuksella, on ENCOD:in jäsenyhdistys. Sen seurauksena SBF pakotettiin toistaiseksi luopumaan ENCOD:in jäsenyydestä.

Sekä SBF että ENCOD ovat laillisia järjestöjä. SBF puolustaa ruotsalaisten huumausaineiden käyttäjien oikeuksia ja toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa huumausaineiden haittojen vähentämiseksi Ruotsissa. ENCOD on kattojärjestö Euroopan 120 kansalaisjärjestölle ja henkilöjäsenille 24 eri Euroopan maasta, jotka ovat syvästi huolestuneet vallitsevasta huumausainepolitiikasta. Vuodesta 1993 olemme työskennelleet yhdessä kehittääksemme rakentavia ehdotuksia uusiksi lähetymistavoiksi laittomiin päihteisiin. Nämä ovat pohjautuneet paikalliseen kokemukseen ja asiantuntemukseen, joka on saavutettu arjen kokemuksella miljoonilta ihmisiltä, jotka ovat joutuneet huumausainepolitiikan kohteiksi Euroopassa ja sen ulkopuolella.

ENCOD:in jäsenet, mm. sosiaalijärjestöt, tutkimuslaitokset ja yritykset, uskovat vakaasti, että nykyinen huumausaineiden kansainvälinen kieltolaki ei riittävästi ota huomioon huumausaineista aiheutuvia haittoja. Siksi meidän mielestämme Euroopan pitäisi omaksua erilainen, yhteistoimintaan perustuva lähestymistapa huumeisiin. Siinä olisi tilaa kansallisiin kokeiluihin ja kansainvälisten sopimusten soveltamiseen. Siinä otettaisiin myös huomioon EU:n suhteellisuuden ja läheisyyden periaatteet.

Joulukuussa 2004 Euroopan Parlamentti hyväksyi joukon suosituksia EU:n tuleviksi huumausainepolitiikan perusteiksi, jotka liittyivät olennaisesti näihin periaatteisiin. Vetoomuksen Euroopan parlamentin tukemiseksi allekirjoitti melkein 60.000 EU:n kansalaista, joiden joukossa oli 1370 ruotsalaista.

Meidän mielestämme painostus saada ruotsalaisen jäsenjärjestömme luopumaan ENCOD:in jäsenyydestä, jotta se ei menettäisi julkista tukea, ei ole hyväksyttävissä. Itsensä demokratioiksi julistaneissa Ruotsissa ja Euroopan Unionissa ihmisillä on oikeus ilmaista mielipiteensä ja järjestäytyä laillisiin järjestöihin. Lisäksi on erittäin tärkeätä, että ihmisillä on oikeus yhdistyä Euroopan Unionin tasolla erityisesti nykytilanteessa, missä aivan kuten itse kirjoititte lehdistötiedotteessa helmikuussa 2006: "Euroopan Unioni on kasvanut poliittisena projektina mutta ei ole vielä löytänyt paikkaansa ihmisten mielissä ja sydämessä".

Viittaisimme myös mielellämme siihen tosiasiaan, että torstaina 26.1. Euroopan Komission järjestämässä Kansalaisyhteiskunta ja huumausaineet -konferenssissa ainoat ruotsalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajat olivat ECAD:in (European Cities Against Drugs) edustajia. Yksi heistä oli Thomas Hallberg, jonka Euroopan Komissio oli kutsunut yhdeksi kolmesta pääpuhujasta. Puheessaan herra Hallberg esitti "tilastollista tietoa", jonka tarkoitus oli esittää, että ECAD:in mukaan "neulojen vaihtoprojektit eivät ole hillinneet HIV/AIDS epidemiaa" ja että "Ruotsissa on 50% enemmän kannabikseen liittyviä kuin heroiinin käyttöön liittyviä kuolemantapauksia".

Emme halua kieltää ECAD:in tekemästä omia julistuksiaan vaikkakin Euroopassa on olemassa enemmän kuin runsaasti näyttöä (mm. EMCDDA:n vuosittaisessa raportissa), joka osoittaa, että ECAD:lla ei ole väitteelleen mitään realistista perustaa. Mutta jos Euroopan Komissio erityisesti suosii tämän kaltaisia väitteitä, olisi varmasti paikallaan, että muutkin ruotsalaiset kansalaisjärjestöt saisivat osallistua keskusteluun.

Siksi haluaisimmekin Teidän kääntyvän Ruotsin viranomaisten puoleen ja välittävän huolemme Ruotsín kansalaisten perusoikeudesta sekä erityisesti Brukarföreningin oikeudesta ilmaista itseään huumausainepoliittisissa kysymyksissä ja olla jäsenenä ENCOD:ssa. Huumausaineista puhuminen on myös demokratiaan kuuluva asia.

Osoitamme tämän vaatimuksen Teille siksi, että olette ruotsalainen, ja erityisesti siksi, että Euroopan Unionin viestinnän toimintasuunnitelma (European Union Action Plan on Communication), joka tehtiin Teidän alaisuudessanne kesäkuussa 2005, sisältää konkreettisia suunnitelmia Euroopan Komissiolle "jotta se voisi olla lähempänä kansalaista ja olla vastaanottavaisempi heidän huolilleen".

Kopio tästä kirjeestä on lähetetty oikeusasiainkomissaarille Franco Frattinille

Toivomme kuulevamme Teistä pian

Kunnioittavasti,

Farid Ghehioueche, Marina Impallomeni, Christine Klüge, Virginia Montañes, Joep Oomen ja Jan van der Tas

Johtava lautakunta

EUROPEAN COALITION FOR JUST AND EFFECTIVE DRUG POLICIES (ENCOD)
Lange Lozanastraat 14
2018 Antwerpen
Belgium
Tel. 00 32 (0)3 237 7436 (Joep Oomen)
Mobile: + 33 6 148 156 79 (Farid Ghehioueche)
Fax. 00 32 (0)3 237 0225
E-mail:This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.
Website: www.encod.org

Kannabis on hyvä syntipukki

Nuoriso-ongelmien takana yhteiskunnan eriarvoisuus

Itä-Helsingin Uutiset 27.11.1994

Erikoistutkija Lasse Siurala moitti tiedotusvälineiden innostuneen tänä syksynä liikaa nuorison huumeongelmista. Vuodenvaihteessa Helsingin nuorisotoimen johtoon siirtyvä Siurala ei pidä tilannetta niin pahana kuin jutut huumeaallosta antavat ymmärtää.
- Historian ja tietolähteiden epämääräisyyteen vedoten uskon, ettei ole syytä shokkiin. Odottelen täsmällistä tietoa, toteaa Siurala.
Siurala muistuttaa, että 1980-luvun puolivälissäkin media toitotti raivokkaasti poliisin ja koulun arvovaltaan nojaten, että nuorten huumeiden käyttö on huimasti lisääntynyt. Jälkeenpäin ilmeni tilastojen pohjalta, että kyseessä oli pelkkä mediakonstruktio. Nuorten huumeiden käyttö nousi sosiaaliseksi ongelmaksi ilman todellisuuspohjaa, Siurala kertoo.
- Tilastot tulevat aina vähän myöhään. Nyt näyttäisi, että käyttöluvuissa on nousua. Osittain se saattaa kertoa poliisin toiminnan aktiivisuudesta. Minusta luotettavimman tilanteesta antavat tilastot, jotka perustuvat määräajoin toistuviin tietylle ryhmälle, esimerkiksi varusmiehille, tehtävään kyselyyn, arvioi Siurala.
- Minua ärsyttää liioittelun lisäksi suunnattomasti myös huumeiden mystifiointi ja eri päihteiden käytön kokonaistilanteen tarkastelun puute. Tupakanpoltto, viinanjuonti, lääkkeet ja liuottimet ovat osa kokonaisuutta, mutta tälle kulttuurille vieraisiin päihteisiin suhtaudutaan jyrkemmin, muistuttaa Siurala
Suuri pulma huumekeskustelussa on Siuralan mielestä usein myös se, ettei tehdä mitään eroa käyttötiheyden ja eri aineiden käytön välillä. On ihan eri asia kokeilla kerran hasista tai piikittää heroiinia päivittäin.
- On huumeiden mystifiointia, että uskotaan kannabiksen johtavan automaattisesti koviin huumeisiin. Se on olettamus, joka ei ole tieteellisesti kestävä. Vaikka nykyiset heroinistit ovat käyttäneet hasista, he ovat käyttäneet myös tupakkaa, viinaa tai vaikkapa lakritsia. Tutkimusten mukaan tapahtuu voimakasta valikoitumista ja heroinistiksi päätymiseen vaikuttavat aivan muut syyt kuin hasiksen käyttö, korjaa Siurala.
- Ongelmakäyttäjät erottuvat muista nuorista sosiaaliselta taustaltaan. Siinä jyllää jo sata vuotta ennen ensimmäistä kannabiksen keuhkottamista alkanut eriarvoistumiskehitys. Kannabis on hyvä syntipukki, mutta on arveluttavaa kääntää huomio pois todellisista syistä. Yhteiskunnan eriarvoisuus tuottaa ongelmanuoria ja tämän kehän alkuun on pureuduttava, vaatii Siurala.
Siurala vastustaa huumevalistuksen lisäämistä kouluissa ja huumeidenvastaisen kampanjoinnin tihentämistä.
- Tutkimusten mukaan kampanjat voivat kääntyä itseään vastaan ja lisätä nuorten kiinnostusta aineisiin. Asiallista kampanjaa on Suomen oloissa vaikea saada aikaan. En pidä esimerkiksi huumepoliisin ja Irti Huumeista ry:n kauhujuttuja asiallisina. Vähäiset valistusrahat on mielestäni parempi keskittää tupakan ja alkoholin vaaroista kertomiseen, Siurala perustelee.

Nuorisokeskus pureutuu työttömyyteen

Nuorisoa usealta eri kantilta viime vuodet tutkinut valtiotieteen lisensiaatti, humanististen tieteiden kandidaatti, Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija Lasse Siurala toteaa aikuisilla olevan keskimäärin vain vähän oikeaa tietoa nuorten asioista. Aikuiset ovat taipuvaisia liioittelemaan nuoriso-ongelmia.
Helsingin kaupungin nuorisotyöstä Siuralalla on erittäin hyvä kuva: henkilökunta on nuorta ja innovatiivista, yhteistyö muiden kanssa sujuu ja nuorten kannalta tärkeä vapaa-aikakulttuurin ja harrastustoiminnan verkosto on hyvä. Siurala pitää tärkeänä, että nuorten pääongelmaan eli työttömyyteen on tartuttu kunnolla. Nuorisoasiainkeskuksella on dynaamisesti toimiva työllistämisyksikkö. Myös osaava erityisnuorisotyö saa kehuja.
- Pulmana on, että projekteja on paljon ja niiden tulokset jäävät liian paljon hukkaan. Projektien ja kokeilujen arviointia on parannettava. Ne on kytkettävä tiiviimmin toisiinsa ja pantava koskemaan koko organisaatiota, Siurala suunnittelee.
Siurala muistuttaa, ettei nuorten vapaa-aikaa ja harrastuksia voi erottaa sosiaalisista ongelmista. Vapaa-aikanaan nuori voi vahvistaa identiteettiään ja löytää itsensä.
- Työ on tärkeä, mutta maailma on muuttumassa niin, että kulttuuriset toiminnot merkitsevät yhä enemmän nuorten elämässä, muistuttaa Siurala.
- Nuorisotoimelle on iso haaste mukautua asiakaskunnan toiveisiin ja tarpeisiin muuttuvassa tilanteessa. Meidän on tiedettävä ketkä ovat ongelmissa, että voimme auttaa heitä. Palvelutarjontamme kohdentuminen on ongelma. Riskinä on, ettei eniten tarvitsevia tavoiteta lainkaan. Ongelmien korjaamiseksi on voitava tehdä jotain, ei riitä, että vain avaamme ovet, toteaa Siurala.
Tilanteissa, joissa nuorten etu ja kaupungin etu ovat vastakkain, nuorisotoimi jää välimaastoon. Viimeksi näin kävi, kun nuorisokeskus teetti talonvaltaajille oppaan, jonka julkaisemisen ylipormestari kielsi.
- Pitää kiinnittää huomiota prosesseihin, jotka tuottavat ongelmanuoria. Myllypuro-projekti on hyvä esimerkki siitä, miten pitää toimia, toteaa Siurala.
- Sosiaaliturvan merkitys sen eri muodoissa korostuu tällaisina aikoina, olisi pöyristyttävää purkaa sitä. Moniongelmaisten nuorten kehitysprosessi alkaa tutkimusten mukaan kotoa. Sosiaalipolitiikalla voidaan vaikuttaa heidän ongelmavyyhteensä monin tavoin. Moni nuori joutuu jo ala-asteella tekemisiin yhteiskunnan ulosheittomekanismin kanssa ja potentiaaliset syrjäytyjät voidaan tunnistaa. Tässä vaiheessa asioihin pitäisi puuttua, jotta ongelmia voitaisiin ennalta ehkäistä, toteaa Lasse Siurala.

Tero Niemisen oikeusjuttu

Image

Tero Nieminen

Image 
Image

Suomen kannabisyhdistyksen jäsen Tero Nieminen esiintyi maanantaina 28.7.1997 A-studiossa, jonka aiheena oli kannabiksen laillinen status Suomessa. Ohjelmassa Tero kertoi elämästään, työstään sekä harrastuksistaan. Tero kertoi myös käyttäneensä kannabista silloin tällöin 9 vuoden ajan ja kasvattaneensa itse hamppua. Tero kertoi myös, että aloitettuaan käyttämään kannabista hän on hiljalleen luopunut kokonaan alkoholijuomien käytöstä.

5.8.1997 Tero kutsuttiin poliisikuulusteluun TV-esiintymisensä takia - häntä epäillään huumausainerikoksesta ja asia on menossa eteenpäin syyttäjälle. Kuulusteluissa Tero vetosi huumausainelain seitsemänteen pykälään, minkä perusteella häntä ei pitäisi edes asettaa syytteeseen. Poliisikuulustelun jälkeen Teron kotiin tehtiin kotietsintä, jonka yhteydessä takavarikoitiin kaksi piippua sekä 16 hampun siementä.

Tero Niemisen avoin ja rehellinen TV-esiintyminen oli liikaa myös hänen työnantajallensa. Teroa yritettiin ensin taivutella itse irtisanoutumaan työpaikastaan, mihin hän ei oikeutensa tuntien suostunut. Perjantaina 15.8.1997 Teron palatessa vuosilomalta hän sai viimein työnantajaltaan yksipuolisen irtisanomisilmoituksen, joka on mitä ilmeisimmin lainvastainen. Irtisanomista käsiteltiin A-studiossa keskiviikkona 20.8.1997.

Suomen kannabisyhdistys keräsi ELMUn juhlilla 17.8.1997 Helsingin Kaivopuistossa nimiä Tero Niemisen puolesta. Vetoomuksessa syyttäjää pyydetään soveltamaan huumerikoslain 50 luvun 7. pykälää, eli jättämään syyte nostamatta. Nimiä saatiin kerätyksi kuudessa tunnissa 685. SKY:n teltalla oli kävijöitä varovaisen arvion mukaan pari tuhatta.

Asian tiimoilta pidettiin 27.8.1997 toinen poliisikuulustelu. Samassa tilaisuudessa luovutettiin loppulausunto ("Miksi menin A-studioon?" ja vetoomus, johon kerättiin nimiä Kaivopuistossa). Kaiken kaikkiaan pelkästään kuulusteluihin on esitutkintapöytäkirjan mukaan kulunut 4½ tuntia. Itse pöytäkirjassa on 44 sivua.

6.10.1997 Tero Nieminen keskustelee syyttäjä Maarit Loimukosken kanssa. Keskustelusta selviää millä perusteilla syyttäjä kumoaa 685 ihmisen allekirjoittaman vetoomuksen.

17.11.1997 eräs työnantaja palkkaa Tero Niemisen.

19.12.1997 "A-studion vuosikertaglögit 1997"-lähetyksessä kysyttiin, miksi jääkiekkoilija pääsee vähemmällä kuin ohjelmistosuunnittelija, kun tulee ilmi laittomien päihteiden käyttöä?

20.4.1998 Tero Nieminen tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa 25 päiväsakkoon a 113 mk eli maksamaan sakkoja 2825 mk. Lisäksi määrättiin takavarikkoon 15 hampun siementä ja kaksi vesipiippua. Tuomio oli selkeästi poliittinen. Tuomion tarkoitus on hiljentää kannabiskeskustelua vaativat tahot. Sananvapaus ei sisällä sitä, että voisi puhua kannabiksen käytöstään ilman rikossyytettä. Lisäksi tuomioistuin selkeästi totesi, että oikeuskäytäntö on jättää soveltamatta rikoslain 50 luvun 7 §:ää. Tuomiosta valitetaan hovioikeuteen.

22.3.1999 Tero Nieminen kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle tuomiostaan ja tutkinnastaan. Käytännössä tämä on kantelu siitä, että eduskunnan tahtoa ei noudateta eli rikoslain 50 luvun 7 § ei noudateta. Tämän pykälän mukaan mm. kannabiksen käytöstä, hallussapidosta tai kasvattamisesta omaan käyttöön ei pitäisi syyttää eikä tuomita. Käytäntö on kuitenkin toinen.

29.6.1999 Hovioikeus alentaa tuomiota 25 päiväsakosta 15 päiväsakkoon. Päätöksessä todetaan käräjäoikeuden tuomion olleen liian ankara. Hovioikeudelle 7§:ää ei ole olemassa.

19.10.1999 Korkein oikeus ei myönnä valituslupaa. Päätöstä ei perustella.

6.10.2000 Eduskunnan oikeusasiamies ei näe mitään virhettä esitutkinnassa. Toisaalta tuomioistuimen toimintaa ei edes tutkita. Valtuudet eivät riitä.

ASIAKIRJAT: