Kannabis kirjallisuudessa

François Rabelais
Pantagruelin kolmas kirja
ISBN: 978-951-0-34903-8
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-34903-8

Renesanssikirjallisuuden tunnetuimman hahmon Francois Rabelaisin (1483
tai 1494 - 1553) kolmas kirja on suomennettu. Kahden jättiläisen,
Gargantuan ja hänen poikansa Pantagruelin, rönsyilevien seikkailujen
kolmannen kirjan loppuhuipennuksena tutustumme mystisen yrtin
pantagruelionin ihmeellisiin ominaisuuksiin. Kun Rabelais paljastaa
yrtin siemenien olevan kaikkien laululintujen herkkua ja sen käytön
voivan kuumentaa aivoja sekä täyttävän pään harmillisilla ja
kivuliailla huuruilla (ss. 229 - 230), lukija voi päätellä kyseessä
olevan hampun.

Selostettuaan kasvimaailman monipuolista ja -polvista taksonomiaa
valottaa Rabelais lukijoilleen pantagruelionin ominaisuuksia
vertaamalla sitä Pantagruelin elämään, pituuteen ja ominaisuuksiin:

"Yksi peruste pantagruelionin nimelle on sen ominaisuuksissa. Sillä
aivan kuten Pantagruel oli kaiken riemukkaan täydellisyyden idea ja
ihanne  (enkä usko että kukaan teistä ryypiskelijöistä epäilee sitä),
samoin katson pantagruelionilla olevan niin paljon suopeaa vaikutusta,
tehoa ja täydellisyyttä, niin paljon hyvää tekeviä voimia, että jos
tämä yrtti ja sen ominaisuudet olisivat olleet tiedossa silloin, kun
puut profeetan kertoman mukaan valitsivat metsän kuningasta
hallitsijakseen ja valtiaakseen, se olisi epäilemättä saanut
enemmistön äänistä." (ss. 236 - 237)

Rabelais valottaa salaperäisen yrtin tuottavan hirttoköyttä, olevan
kypsänä noin kahden metrin mittainen, toimivan antiseptisesti,
parantavan hevosen ähkyn (keskiajalla yhtä tärkeä ominaisuus kuin
auton korjaaminen nykyaikana), palovamman sekä olevan tärkeä ruokien,
säkkien, paperin, kankaiden, purjeiden ja köysien raaka-aine:

"Se on kuin jokin pyhä yrtti, taianomainen kuten rautayrtti,
roomalaisten kotijumalien arvostama, eikä vainajan ruumista voi
haudata ilman sitä.

Koska tuo kasvi auttaa vangitsemaan ilmavirrat, saattavat suuret
rahti- ja matkustajalaivat, sotalaivat, tuhat ja kymmenentuhattakin
ihmistä kuljettavat alukset sen avulla lähteä liikkeelle ja kulkea
kapteeniensa haluaamaan suuntaan.

Tuon kasvin avulla kansat, jotka luonto tuntui haluavan pitää
piilossa, pääsemättömissä ja tuntemattomina, ovat nyt
tavoitettavissamme samoin kuin me niiden, eivätkä sellaiseen pysty
linnutkaan, oli niiden höyhenpuku miten kevyt tahansa ja osasivatpa ne
miten köykäisesti tahansa uida luonnon tarjoamassa ilmassa. Sen
ansiosta Taprobrana on nähnyt Lapin, Jaava Rhipaeian vuoret, Phebol
Thelemen, islantilaiset ja grönlantilaiset matkustavat Eufratille,
Boreas on nähnyt Austerin talon ja Eurus vieraillut Zefyrin luona.
Vieläpä taivaalliset henget, merten ja maiden jumalat, ovat
pelästyneet huomatessaan, miten pohjoiset kansat ovat siunatun
pantagruelionin avulla matkanneet kohti etelänapaa, ylittäneet
molemmat kääntöpiirit, läpäisseet kuuman vyöhykkeen, mitanneet koko
eläinradan, ylittäneet päiväntasaajan ja voineet katsoa molempia
napoja horisontissaan.

Samanlainen kauhu täytti olympolaiset jumalat, kun he sanoivat:

'Pantagruel on yrttinsä kautta antanut meille uutta ajateltavaa,
hirvittävämpää kuin aloadit konsanaan. Pian hän menee naimisiin ja saa
lapsia. Tätä kohtaloa emme voi kääntää, koska se on kehrätty
kohtalotarten värttinässä, ja he ovat välttämättömyyden tyttäriä. Voi
olla, että joku hänen lapsistaan keksii yhtä voimallisen yrtin, jonka
avulla ihmiset kykenevät vierailemaan raekuurojen lähteellä, sateiden
suluilla ja salamien ahjoilla; he voivat levittäytyä kuuhun, matkustaa
tähtikuvioihin ja asua siellä, yhdet kultaisessa Kotkassa, toiset
Lampaassa, jotkut Harpussa ja toiset hopeisessa Leijonassa; istua
kanssamme saman pöydän ääreen ja ottaa meidän jumalattariamme
puolisoksi, mikä on ainoa tapa tulla jumalaksi.'

Lopulta he ryhtyivät pohtimaan, miten he voisivat suojautua sitä
vastaan." (ss. 238 - 239)

Olympolaiset jumalat eli Rooman paavin Innocentius VIII:n julkaisema
bulla Summis desiderantes affectibus oli vuonna 1484 kieltänyt yrtin
käytön noitalääkkeissä. Rabelaisille lääkärinä kannabis oli varmaan
tuttu paitsi kuituna ja ruokana niin myös lääkkeenä, ja hänen yrtin
ylistyksensä voisi lukea sensuuria kiertävänä fantasiana. Rabelaisin
kirjat ovat varhaisin tunnettu esimerkki eurooppalaisesta
pössökirjallisuudesta.

Mikko Ylikangas
Unileipää, kuolonvettä, spiidiä
Huumeet Suomessa 1800-1950
ISBN: 978-951-796-578-1
http://www.atenakustannus.fi/index.php?pagecat=3&page=
kirja&kirjaluokka_id=0&kirja_id=240


Suomalaista huumeiden historiaa kartoittavassa kirjassaan Mikko
Ylikangas on omistanut yhden kappaleen erityisesti kannabikselle (s
52). Keskiajalla kannabista käytettiin Euroopassa sekä yleislääkkeenä
että päihteenä. Napoleonin Egyptin sotaretken jälkeen
Pohjois-Afrikassa keksityn hasiksen käyttö yleistyi ensin Ranskassa ja
sitten muualla Euroopassa.

Turkin sodan myötä alkoi suomalaisissa lehdissä ilmestyä selostuksia
myös hasiksen käytöstä. Mm. Duodecim-lehdessä vuonna 1895 kuvattiin
luultavasti ensimmäinen kannabismyrkytys Suomessa. Ylikangas lainaa
vuonna 1907 Tidskrift för hälsovård -lehdessä julkaistua artikkelia
"Hasiksen ihmeelliset vaikutukset". Artikkeli on varoittava, siinä
kerrotaan noin 200 miljoonan ihmisen käyttävän hasista päihteenä mutta
kirjoittaja päätyy pohtimaan:

"Pitäisikö kuntien ja valtion alkaa ansaita suuria summia hasiksella?
Pitäisikö hasikselle säätää 'göteborginsysteemi' ja osa tuloista
käyttää ilmaisten musiikkiesitysten järjestämiseen työläisille?"

Tämän jälkeen kannabis vaipuu sivuhuomautuksen rooliin suomalaisessa
päihdehistoriassa. Itsenäistymisen jälkeen alkoholin kieltolaki
muuttaa päihdepolitiikan luonteen kristillistyyppiseksi
moralisoinniksi. Boheemitaitelijat kuten tulenkantajat, jazzmuusikot
ja merimiehet käyttävät sitä satunnaisesti kunnes 60-luvulla kannabis
nousee uuden nuorisokulttuurin tunnukseksi ja mm. Muumit yrittävät
ostaa marihuanaa Muumit Torrelorcalla -sarjakuvassa. Mutta se on jo
toisen kirjan aihe.

Kannabiskeskustelua seuraava huomaa parissa vuodessa sen kiertävän
samoja kehiä yhä uudelleen ja Rabelaisin sekä Ylikankaan kirjat
lohduttavat siinä, että tuota keskustelua ollaan käyty ainakin 500
vuotta.

OPTL - Huumeiden käyttäjien rikosoikeudellinen kontrolli - Heini Kainulainen

Heini Kainulainen
HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN RIKOSOIKEUDELLINEN KONTROLLI
OPTL:n tutkimuksia 245
ISBN 978-951-704-371-7
ISSN 1797-562X
Julkisuuteen 14.8.2009
http://www.optula.om.fi/47575.htm

Lehdistötiedotteesta:

Uudistettaessa huumausainerikoksia koskevia rangaistussäännöksiä
osana rikoslain kokonaisuudistusta 1990-luvulla erimielisyyttä aiheutti,
miten ankara rangaistusasteikko huumeiden käytöstä pitäisi olla. Vuonna 2001
voimaan tulleessa huumausaineen käyttörikosuudistuksessa oli vaikea
saavuttaa yhteisymmärrystä käyttäjälle määrättävästä sopivasta
seuraamuksesta. Poliisi sai tällöin
mahdollisuuden sakottaa huumeiden käyttäjiä rangaistusmääräysmenettelyssä, mutta
samalla korostettiin rangaistukselle vaihtoehtoisten seuraamusten
käyttämistä. Alaikäiset
olisi sakottamisen sijasta puhuteltava ja hoidon tarpeessa olevat
ongelmakäyttäjät
olisi ohjattava hoitoon.

Toimenpiteistä luopuminen on pysytellyt hyvin harvinaisena seuraamuksena,
vaikka sille olisi erityistä tarvetta huumausainerikoksissa.
Tutkimuksessa osoitetaan,
että poliisi on läpi vuosikymmenten ollut varsin haluton soveltamaan tätä
säännöstä, sillä se on pitänyt tärkeänä huumeiden käyttäjien
toimintaan puuttumista.
1960–1980-luvuilla myös syyttäjä noudatti samaa linjaa. Tuomioistuinkäytännöissä
rangaistukseen tuomitsematta jättäminen oli 1970-luvun alussa yleistä, mutta
käytäntö ankaroitui muutamassa vuodessa. Toimenpiteistä luopumista koskevan
uudistuksen jälkeen syyttäjäkäytännöissä tapahtui 1990-luvulla selkeä muutos
syyttämättä jättämisen yleistyessä. Huumausaineen käyttörikosuudistus johti
kuitenkin seuraamuskäytännön kiristymiseen, sillä syyttämättä
jättäminen vähentyi,
samalla kun huumeiden käyttäjien sakottaminen rangaistusmääräysmenettelyssä
lisääntyi. Huumausaineen käyttörikosuudistuksessa tavoiteltiin huumeiden
ongelmakäyttäjien hoitoon hakeutumisen tehostamista. Tässä tavoitteessa
ei ole onnistuttu, sillä toimenpiteistä luopuminen hoitoon hakeutuneista on
hyvin harvinaista.

Taloussanomat kolumni: Entä jos huumeet laillistettaisiin?

 

Lähde: http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/07/07/
enta-jos-huumeet-laillistettaisiin/200915840/145


Entä jos huumeet laillistettaisiin?

Jos Suomessa vallitsisi edelleen alkoholin kieltolaki, maa
muistuttaisi huumekartellien Meksikoa, kun kilpailevat viinajengit
ampuisivat toisiaan taistellessaan viinan salakaupan
miljoonamarkkinoista. Yhtenä aamuna Ilta-Sanomien pääjutun aiheena
voisi olla, että 12 miestä kuoli Helsingin keskustan viinasodassa.

Kieltolaki mädättäisi yhteiskuntaa, eikä poliisiinkaan voisi aina
luottaa. Politiikot kärähtäisivät vaalirahoituksen ottamisesta
viinajengeiltä. Niillä olisi varaa lahjoitella vaikka kuinka hienoja
taidelasivaaseja. Laittoman viinan ympärille kehittyisi satojen
miljoonien erillistalous, jossa huono raha ajaisi hyvän rahan pois.

Mutta kieltolain ironia olisi siinä, että kansa joisi todennäköisesti
yhtä paljon kuin nytkin ellei peräti enemmän. Kieltolaki olisi huono
asia siitä huolimatta, että vapaasti myynnissä olevasta alkoholista
koituu suurta vahinkoa yhteiskunnalle ja monet yksilöt kuolevat
siihen.

Merkittävä joukko amerikkalaisia tutkijoita, poliiseja ja
terveysviranomaisia on jo pitkään ollut sillä kannalla, että myös
huumeet olisi laillistettava - niin vastenmieliseltä kuin se
tuntuukin.

Rikollisuuden polttoainetta

Jos huumeet laillistettaisiin, huumekaupan huumekartellit kuihtuisivat
rahan puutteeseen, kun huumeiden orjat saisivat aineensa laillisesti
ja halvalla. Huumeet lakkaisivat toimimasta rikollisuuden
pääasiallisena polttoaineena. Näin moni myymälävarkaus, murto, varkaus
ja ryöstö jäisi tekemättä.

Yalen yliopiston oikeustieteen professori Steven B. Duke kirjoitti
äskettäin The Wall Street Journalissa, että Meksikon huumesodan
verenvuodatus muistuttaa 1930-luvun kieltolain Chicagoa, vaikka Al
Caponen lestinheittäjien touhu oli pientä siihen verrattuna, mitä
Meksikossa tapahtuu.

Meksikon huumerikollisuuden väkivaltainen vaihe alkoi vuonna 2000, kun
hallitus alkoi koventaa keinojaan ja pani poliisit ja sotilaat
asialle. Siihen saakka huumekartellien toiminta oli perustunut
lahjontaan ja korruptioon, mutta nyt tulivat aseet mukaan.


Siitä lähtien kartellit ovat sotineet paitsi viranomaisia myös
toisiaan vastaan. Vuodesta 2005 lähtien on kuollut 10 000 poliisia,
sotilasta, huumekartellien jäsentä ja sivullista. Uhreja tulee nelisen
sataa joka kuukausi. Verityöt ovat levinneet myös Yhdysvaltoihin ja
Keski- ja Etelä-Amerikkaan.

Meksiko on pyytänyt Yhdysvaltoja tiukentamaan aseiden myyntiä, koska
kartellit käyttävät Yhdysvalloista ostamiaan aseita. Vaikka asehuolto
saataisiin poikki, kuluisi vuosia ennen kuin se vaikuttaisi
huumekartellien tulivoimaan merkittävästi.

Rajojen tarkempi vartiointikin on osoittautunut haaveeksi, koska
presidentti George W. Bushin määräyksestä rakennetun yli 3 000
kilometriä pitkän korkean sähköaidan läpi, yli ja ali virtaa
maahanmuuttajia ja huumeita. Ja vaikka maaraja saataisiin tiiviiksi,
jäisi vielä 20 000 kilometriä valvomatonta rantaviivaa.

Meksikon kaaoksen syy Yhdysvalloissa

Yhdysvallat ja Meksiko voisivat yrittää sitoa valtavat määrät
sotilaita ja poliiseja huumesotaan, mutta siitä seuraisi
kumipatjailmiö; kun yhdestä kohtaan painaa, toinen kohta pullistuu eli
huumeet tulisivat muita reittejä pitkin.

Meksikossa on ollut useita hankkeita huumeiden laillistamiseksi.
Vuonna 2006 se oli jo presidentti Vicente Foxin allekirjoittamista
vailla, mutta Fox perääntyi Yhdysvaltojen ankaran painostuksen edessä.
Vaikka laki olisi mennyt läpi, se ei olisi poistanut väkivallan syytä,
koska kysymys ei ole Meksikon omista pienistä huumemarkkinoista vaan
siitä, kuka saa salakuljettaa ja myydä huumeita amerikkalaisille
markkinoille.

Ulkoministeri Hillary Clinton totesi Meksikossa käydessään, että
väkivallan syynä on "amerikkalaisten kyltymätön halu laittomiin
huumeisiin".

Huumeiden eteen tehdään mitä vain

Professori Steven Duken pitkäaikainen ratkaisu olisi se, että
Yhdysvallat laillistaisi huumeet. On tunnustettava se ikävä tosiasia,
että huumeiden makuun päästetessään ihmiset tekevät mitä tahansa
saadakseen niitä.

Huumekartellien ympärille syntynyt rikollisuus voidaan lopettaa, kun
huumekaupalta otetaan pois liikevoitto antamalla huumeiden jakelu,
kauppa ja säätely yhteiskunnan käsiin, hän sanoo.

Meksikosta tulevasta huumeesta on Duken mukaan 70 prosenttia
marijuanaa, jota voitaisiin kasvattaa Yhdysvalloissa. Siitä koituisi
10 miljardin dollarin verotulot samanlaisella verotuksella, jota
sovelletaan tupakkaan ja alkoholiin. Toiset 10 miljardia
säästettäisiin siinä, että marijuanan perään ei tarvitsisi valjastaa
poliisikoneistoa, oikeuslaitosta ja vankilajärjestelmää.

Duken mukaan laillistaminen on aloitettava marijuanasta, joka on kevyt
huume verrattuna esimerkiksi kokaiiniin, morfiiniin ja amfetamiiniin.
Professorin mielestä myös kovat huumeet on laillistettava myöhemmin,
koska niiden laittomuus vain pahentaa vahinkoja käyttäjissä.

Duke viittaa Portugalissa saatuihin kokemuksiin. Vaikka kaikkien
huumeiden henkilökohtainen käyttö ja hallussaspito tehtiin lailliseksi
kahdeksan vuotta sitten, Portugaliin ei ole tullut lisää huumeiden
käyttäjiä.

Portugali on pysynyt hyvin alhaisella tasolla huumetilastossa muuhun
Eurooppaan nähden. Laillistamisen yksi myönteinen seuraus on ollut se,
että portugalilaiset huumeidenkäyttäjät hakeutuvat aiempaa helpommin
hoitoon.

Markku Saksa, Washington

Kiinassa teloituksia YK:n huumeiden vastaisena päivänä

Kiinassa teloituksia YK:n huumeiden vastaisena päivänä
Päivitetty 26.6.2009 09:55
Lähde: http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=2&d=60257

Kiina on viettänyt YK:n huumeiden vastaista päivää teloittamalla
ainakin 20 ihmistä.

Teloituksia ja huumeoikeudenkäyntejä on uutistoimisto Xinhuan mukaan
järjestetty viime päivinä ympäri maata. Yksistään Pekingissä
teloitettiin eilen kuusi huumekaupasta tuomittua.

Kuolemaan tuomittujen joukossa on muun muassa alle 200 grammaa
metamfetamiinia Pohjois-Koreasta salakuljettanut kiinalainen mies,
kertoi China Daily -lehti.

Kiina on perinteisesti teloittanut ja tuominnut huumekauppiaita 26.
kesäkuuta vietettävän huumeiden vastaisen päivän kunniaksi esimerkkinä
maan päättäväisyydestä taistella huumeita vastaan. Huumeidenkäytön on
varoiteltu olevan Kiinassa kasvussa.

Alkuvuonna annetut huumerikostuomiot ovat Xinhuan mukaan vaihdelleet
viiden vuoden vankeusrangaistuksista kuolemantuomioihin.

HS: Huumepoliisi ei ehdi valvoa suunnitelmallisesti rikoksia

Huumepoliisi ei ehdi valvoa suunnitelmallisesti rikoksia

Työaika kuluu yhä enemmän rutiinikeikkojen hoitamiseen

Anna Kopteff

Lähde: helsingin sanomat 22.6.2009

Poliisien mielestä huumerikosten torjunta on vaikeutunut 2000-luvulla.

Erityisen vähäisiksi poliisit kokevat keinot puuttua huumeiden viihdekäyttöön ja kannabiksen kotikasvatukseen. Myös mahdollisuudet katu- ja liikennevalvontaan sekä kenttätuntuma ovat heikentyneet.

Tämä käy ilmi Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusraportista, jossa haastateltiin järjestys- ja rikospoliiseja vuosina 2003–2006.

Tutkimuksessa haastateltujen poliisien mielestä omatoimiselle valvonnalle ja rikosten ennaltaehkäisemiselle ei riitä aikaa.

Saman ongelman ovat huomanneet myös pääkaupunkiseudun poliisit. Heidän työaikansa kuluu yhä enemmän päivystyksestä ilmoitettavien rutiiniluontoisten hälytyskeikkojen hoitamiseen.

"Poliisin pitää kuitenkin hoitaa ne. Kaikenlaisia hälytystehtäviä ja juttujen kirjaamista on niin paljon, että itse suunniteltua katukaupan ja -käytön valvontaa ei ehdi", sanoo Helsingin poliisin huumerikosyksikön rikoskomisario Jari Pynnönen.

Joitakin kertoja vuodessa poliisi selvittää kohteita myös etukäteen niin sanotussa projektitutkinnassa, johon kuuluu iskuja, kotietsintöjä ja tarkastuksia.

Resurssit ovat tiukassa ja väkeä on vähän. Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta rikoskomisario Juha Tompuri sanoo, että vähäisiä voimavaroja kohdennetaan olennaiseen, ja yhteistyötä tehdään eri poliisilaitosten kanssa.

"Jutuista kyllä tulee entistä massiivisempia ja niiden käsittelyt venyvät. Toisaalta se mahdollistaa entistä syvemmältä penkomisen."

Arvioiden mukaan 5–10 prosenttia huumerikoksista pystytään selvittämään.

 

Piilorikollisuus paljastuu usein vain poliisin omilla tutkimuksilla, mutta aikapula vaikeuttaa työtä.

"Hälytyspartiot ovat kiireisiä eikä "luppoaikaa" ole. Poliisit haluaisivat valvoa, mutta siihen ei riitä aikaa", rikoskomisario Pynnönen harmittelee.

Hallinnolliset asiat lohkaisevat aikaa valvonnalta, jonka ihmiset kokevat tärkeäksi yleisen turvallisuuden kannalta.

Kannabiksen kotikasvatus rehottaa pääkaupunkiseudulla

Anna Kopteff

Lähde: Helsingin sanomat 22.6.2009

Huumerikollisuus on poliisin mukaan muuttunut 2000-luvulla ammattimaiseksi bisnekseksi. Rikoksia suunnitellaan tarkkaan, ja viime vuosina rikollispiirit ovat myös kansainvälistyneet.

Helsingin, Espoon ja Vantaan poliisien mukaan kannabiksen kotikasvatus on lisääntynyt koko pääkaupunkiseudulla, mutta myös koko Suomessa.

"Lamput ja lämmittimet ovat parempia, samoin ilmastoinnit. Haju ei aina leviä enää pitkälle kerrostaloasuntojen rappukäytäviin", toteaa rikoskomisario Pentti Kangasniemi Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta.

Kotikasvatus paljastuukin usein jonkin muun jutun yhteydessä, kuten juhlien järjestyshäiriöiden tai asunnossa sattuneen vesivahingon takia.

"Kiinnijäämisen riski on oletettavasti pienempi, mikä ehkä houkutteleekin käyttäjiä tuottamaan kannabista itse", rikoskomisario Juha Tompuri Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta toteaa.